ZVI sairaalassa

Joitakin aikoja sitten sain puhelimitse ilmoituksen, että perheemme pitkäaikainen ystävä oli sairastunut ja joutunut sairaalahoitoon. Lähdin vaimoni kanssa heti katsomaan häntä. Sairaan luona käyminen on vakava asia, tuska ja kärsimys vakavoittaa. Kaiken lisäksi löytyy niitäkin, jotka haluavat hyötyä toisen hädästä.

Kun olimme ystävämme luona nuori rabbi tuli samassa huoneessa olevan sairaan luo. Kuulin hänen kysyvän, "Haluatko minun rukoilevan erityisrukouksen puolestasi ? Pian sen jälkeen tunnet olosi paljon paremmaksi!" "Haluan", vastasi sairas nainen, "olisin iloinen, jos voisit auttaa poistamaan tämän tuskan." Sitten rabbi sanoi hänelle, "Sinun pitäisi olla hyvilläsi sillä olet etuoikeutettu. Katsos, olen Cohen (yksi Aaronista periytyvistä pappissuvuista) ja jos Cohen sanoo erityissiunauksensa sinulle niin nimesi kirjoitetaan heti elämän kirjaan." Tämän jälkeen hän alkoi rukoilla papillista siunaustaan.

En ollut uskoa korviani ja silmiäni mutta en sanonut mitään vaan odotin sopivaa tilaisuutta. Hämmästykseni oli vielä suurempi kun rabbi rukoiltuaan kääntyi sairaan puoleen ja pyysi maksua rukouksestaan. Sairas nainen oli yhtä järkyttynyt kuin minä ja sanoi, "En usko tätä. Tulit luokseni rauhan enkelinä mutta nyt näen, että olet kuoleman enkeli!"

Tietenkin rabbi loukkaantui. Silloin päätin avata suuni. Käännyin rabbin puoleen ja sanoin, "Opettajana sinun tulisi tietää, että sairaan puolesta rukoileminen on hyvä teko. Mutta rahanpyytäminen hyvän työn tekemisestä ei ole oikein. Se on kiristystä. Kuinka voit tehdä niin?"

Samassa huoneessa oli muitakin ihmisiä ja heidän omaisiaan. Yksi heistä puuttui keskusteluun sanoen, "Olen usein kuullut ihmisistä, jotka tulevat rukoilemaan sairaan puolesta mutta en koskaan, että heille pitäisi maksaa. Olet tullut tämän köyhän ja sairaan naisen luokse kuin susi lammasten vaatteissa." Minä sanoin rabbille, "Kun teet hyvän teon sinun tulisi tehdä se kunnolla loppuun saakka. Aloitit hyvin mutta lopetit kurjasti."

Rabbi tunsi olonsa kurjaksi ja näytti olevan valmis lähtemään kiusalliseksi muuttuneesta tilanteesta. Jotenkin hän kokosi itsensä ja sanoi, "Kuten on kirjoitettu Esterin kirjassa 4:16, jos tuhoudun niin tuhoudun. Mutta kerro minulle kuka sinä olet ja mitä teet täällä?"

Vastasin, "Olen tapaamassa sairasta ystävääni ja olen rukoillut hänen puolestaan hiljaa - en kuten sinä äänekkäästi niin että kaikki ympärillä olijat kuulevat. Herra tuntee sydämemme. Kun sinä rukoilet sairaan puolesta erikoisrukouksesi se on kuin myisit perunoita torilla: Kuka ostaa rukoukseni? Minä uskon elävään Jumalaan ja velvollisuuteni on varoittaa ihmisiä sellaisesta mitä sinä teet. Kehotan sinua lukemaan Hesekiel 33: 7-11."

Kuten aina minulla on Raamattu mukana ja luin nuo jakeet hänelle. Rabbi tuli epäilevän näköiseksi ja kysyi, "Kuka olet ja kuinka sinulla sattuu olemaan Raamattu mukana? Oletko Raamatun opettaja? Vai oletko reformi- tai konservatiivijuutalainen rettelöitsijä?"

Sanoin hänelle, "Uskon Jumalan Sanaan enkä joihinkin vanhoihin tarinoihin ja taikauskoihin kuten sinä. Olet kuin hevoskauppias, jota kiinnostaa vain kuinka paljon rahaa kaupanteosta saa."

Keskustelu oli varsin mielenkiintoinen ja lopulta se kääntyi koskettelemaan rukouksen merkitystä. Sanoin, "Rukouksessa on voimaa mutta vain jos se tulee vilpittömästä sydämestä - ei kuten sinä rukoilet suureen ääneen ja rahan takia. Missä on hyvä työsi?"

Eräs huoneessa olijoista sanoi rabbille, "Kun aloitat hyvän työn tee se loppuun saakka." Huoneessa oli niitäkin, jotka kaikesta näkemästään ja kuulemastaan huolimatta arvostivat rabbia. Eräs heistä sanoi minulle, "Kuinka voit puhua rukouksesta ja uskosta vaikka näemme ulkomuodostasi, että et ole rabbi etkä uskonnollinen juutalainen? Miksi et edes peitä päätäsi." Luin heille Sananlaskujen kirjasta 15:3, "Herran silmät ovat joka paikassa, ne vartioitsevat hyviä ja pahoja." Sitten jatkoin, "Palvelen Herraa ja Hänen edessään tehtäväni on pitää totuutta esillä ihmisten edessä. Kannan aina mukanani Pyhää Raamattua, joka kertoo koko totuuden Jumalasta, ei puolitotuuksia."

Lääkäri astui huoneeseen ja liittyi keskusteluun. Kun hän saapui rabbi huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän sai ikään kuin siivet alleen ja poistui nopeasti.

Olin iloinen voidessani vierailla sairaan ystäväni luona tuona päivänä. En usko sen olleen sattumaa, että nuori rabbi oli paikalla samaan aikaan. Uskon sen olleen Jumalan johdatusta, että monet ihmiset, osa heistä hyvin sairaita, saivat kuulla mistä löytyy totuus Jumalasta. Se oli kaikkein tärkeintä.

ZVI