ZVI ja Keskustelu Bussissa

Israelissa voi kohdata uuden yllätyksen joka päivä. Erään kerran saatoin vaimoani sairaalaan. Menimme bussilla, kuten yleensä aina kerran kuukaudessa. Hänen pitää käydä säännöllisesti kokeissa. Kokeet kestävät tunteja ja odotan sen ajan häntä. Odottaessani tapaan aina ihmisiä, joiden kanssa syntyy keskustelua Herrasta. Aina löytyy joku, joka haluaa puhua pitempäänkin.

Tällä kertaa en millään tahtonut uskoa mitä kohtasin. Bussissa oli joitakin ääriortodoksisia poikia, jotka ovat aina meitä vastaan ja haluavat tehdä Kristukseen uskovien elämän hankalaksi. He oikeuttavat sen sanomalla, että siten he ”pyhittävät Pyhän nimen”. Kun nämä ihmiset tulevat paikalle he alkavat heti fanaattisesti metelöidä. En ole niin nopea puhumaan omasta uskostani kuin mitä he ovat. Olin hiljaa ja katselin mitä tapahtuu.

Eräs vanhempi nainen alkoi huutaa pojille, ”Te olette pahimpia kiristäjiä, jotka maailma on koskaan tuntenut! Te myisitte rahasta kaiken Israelin maan!”

Alkoi kova väittely. Pojat sanoivat, ”Me tuomme ihmisille oman pyhän rabbimme hyvää sanomaa.”

Oma kärsivällisyyteni loppui siihen enkä voinut enää vaieta.

Oli kuin vihreä valo olisi syttynyt sanoen minulle, ”Katso Luuk.10:3. Siellä on kirjoitettu ’Menkää, katso, minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle’.”

Niinpä sanoin noille pojille, ”Te kaikki joudutte iankaikkiseen rangaistukseen ja niin myös rabbinne, jotka tekevät itsestään pyhiä. Kaikki ovat yhtä syntisiä eikä niille, jotka taistelevat Jumalan käskyjä vastaan anneta anteeksi. He opettavat ihmisiä jatkamaan pahoilla teillään. Sellaiset eivät voi nähdä Herran valoa, vaan pysyvät pimeässä. Tiedättekö te ketä palvelette? Saatanaako?”

Koin suuren yllätyksen. Useimmat bussissa istuvat ihmiset yhtyivät siihen mitä sanoin.

Ääriortodoksit vastasivat, ”Me kutsumme paikalle poliisin, koska sanoit meidän palvelevan saatanaa. Syytät sellaisia pyhiä kuten meidän rabbimme.”

Ihmiset bussissa alkoivat huutaa yhteen ääneen näille ortodokseille, ”Tehkää niin, kutsukaa poliisi, sillä me kaikki olemme sitä mieltä, että saatanaa te palvotte.”

Kun äänet vaimenivat sanoin, että Jumala on valinnut meidät (Israelin) palvelijoikseen. Pyysin ihmisiä miettimään tarkoin, ketä nämä itseään valittuina pitävät ortodoksit palvelevat.

Sanoin, ”Kuten on kirjoitettu Jes.1:2: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.”

Otin Raamattuni ja luin heille edelleen Jes.1:3, ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.”

Ääriortodoksit kuuntelivat. He olivat hyvin kireitä ja tunnelma kiristyi edelleen luettuani tämän kohdan.

Puhuin heille, ”Te ette palvele Herraa. Mitä teette on hyvin pahaa ja silti pidätte itseänne Jumalan asialla olevina.”

Bussissa olevat ihmiset alkoivat sanoa, että ortodoksien ajamien lakiesitysten perusteella he itse ovat niitä, jotka pitäisi kivittää siitä, mitä aikovat tehdä muille.

Nuoret olivat hyvin vihaisia, etenkin minulle, ”Emme koskaan unohda sinua”, he huusivat.

Sanoin, että asuntoni ovi on aina auki ja kutsuin heidät saapumaan kylään milloin vain heille sopii.

”Tämä on minun tehtäväni Herran edessä”, sanoin, ”varoittaa ihmisiä kuten teitä. Te tulette ihmisten keskuuteen tuoden myrkkyä. Hesekielin kirjassa 33:7,9 on kirjoitettu: Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi… jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synneissänsä…”.

Jatkoin, ”Tuon ihmisille todellisen hyvän sanoman. En sitä väärää, mitä ns. pyhät rabbinne edustavat, vaan mistä Raamattu puhuu. Te jopa yritätte pimittää Herran sanaa ihmisiltä estämällä heitä tuntemasta totuutta Pelastajastamme, Messias Jeesuksesta. Mitä jakeita te kieltäydytte lukemasta? Niitä tärkeitä, jotka kuuluvat Jesajan kirjan lukuun 53. Raamattu puhuu Hänestä monissa kohdin, ei vain tässä luvussa. Te hylkäätte Jumalan Sanan, mutta mikään voima maailmassa ei voi tehdä tyhjäksi totuutta.”

Ortodoksit katsoivat minuun ja kysyivät, ”Tiedätkö mihin organisaatioon me kuulumme?”

Vastasin, ”Tiedän, te kuulutte saatanan organisaatioon, tulette maksamaan siitä korkean hinnan.”

Kun olin tehnyt selväksi, että uskon Jeesukseen ajattelin muidenkin bussissa olevien kääntyvän minua vastaan. Mutta toisin kävi. Kukaan ei tehnyt niin. Osaltaan siihen vaikutti, kun olin kertonut myös taistelleeni kaikissa Israelin sodissa aina vuodesta 1944 lähtien. Ortodoksit eivät mene armeijaan eivätkä puolusta Israelia. He lähinnä istuvat ja syövät laiskuuden leipää.

Kun olimme nousemassa bussista, nuoret yrittivät vielä uhkailla minua sanoen, ”Tämä ei jää tähän. Näemme sinut vielä jonakin päivänä.”

Sanoin, ”Hyvä on. Olette tervetulleita. Teidän pitää tulla tuntemaan totuus.

ZVI