ZVI JA HOLOCAUSTIN MUISTOT
5Moos.25:17-18
on kirjoitettu, ”Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olit lähtenyt Egyptistä,
kuinka hän, Jumalaa pelkäämättä, tuli sinua vastaan tiellä, kun sinä olit
väsynyt ja uuvuksissa, ja eristi sinun yhteydestäsi kaikki heikommat, jotka
kulkivat jälkipäässä.”
Toinen
maailmansota on ohi. Mutta en koskaan unohda noita kauhistuttavia aikoja, jotka elin Holocaustin myötä. Monta kertaa
halusin kuolla ja kadehdin niitä, jotka eivät enää olleet kokemassa kauhuja
elävien kirjoissa. Niin, muistan ”Amalekin”.
Sitten
saavuin tänne, luvattuun maahan, Erezt Israeliin, jonka Jumala antoi Aabrahamille
(1Moos.13:14-17) ja hänen jälkeläisilleen ikuisiksi ajoiksi (1Moos.26:3-4,
28:13). Hän antoi tämän maan kansalleni, juutalaiselle kansalle, mutta niin
pian kuin saavuin tänne 1947, ”Amalek” oli taas paikalla eikä antanut meille
lepoa. Kuitenkin Herra kehottaa meitä olemaan pelkäämättä vihollisiamme, ”Sillä
Herra, sinun Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaaksensa sinua ja antaakseen
vihollisesi sinulle alttiiksi…” 5Moos.23:14.
Olen
taistellut kaikissa Israelin sodissa. Vihollisemme halusivat teurastaa meidät,
tuhota meidät ja ajaa meidät mereen. Meitä oli vain kourallinen ja heitä niin
paljon. Mutta silti yhä edelleen olemme täällä. Miksi? Koska Jumala taisteli
puolestamme (2Moos.14:14, Ps.124, Jes.49:25). Olen omin silmin nähnyt suuria
ihmeitä, joita Jumala on tehnyt suojellakseen meitä.
Kuitenkin
vain muutamat niistä, jotka säästyivät Holocaustista, haluavat kuulla Jumalasta
ja Hänen ihmeistään. Tarkoitan kaikkia niitä, jotka kärsivät Euroopan
keskitysleireissä. Tänään he kärsivät edelleen, mutta nyt eri syystä. Kun
äskettäin puhuin eräille heistä Jumalasta ja Hänen ihmeellisistä teoistaan
Israelia kohtaan, monet sanoivat minulle, ”Olet yksi noista kristityistä ja
haluat tehdä meistäkin kristittyjä.”
He
ymmärtävät niin vähän mitä todellinen usko elävään Jumalaan merkitsee ja
pelkäävät kovin kristittyjä ja kristillistä kirjallisuutta.
Näytin
heille Raamattuni ja aloin lukea psalmista 96:2-3, ”Veisatkaa Herralle,
ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään Hänen pelastustekojansa,
ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien
kansojen seassa.” Kerroin heille, että meidän velvollisuutemme juutalaisina on
ylistää Herraa ja puhua Hänen ihmeistään.
He
sanoivat, että Raamattu kertoo Jumalasta, mutta ei ”siitä miehestä”, jolla he
tarkoittivat Jeesusta. Odotin heidän mainitsevan Jeesuksen, niin teen aina
keskustellessani heidän kanssaan. Silloin kukaan ei voi syyttää minua siitä,
että otin asian puheeksi, koska yritän tehdä heistä kristittyjä.
He
haluavat kuulla Jumalan sanaa Sakarjan kirjasta, mutta eivät ymmärrä totuutta
kenestä profeetta puhuu.
Luin
heille Sak.12:10, jossa sanotaan, ”…he katsovat minuun, jonka ovat
lävistäneet.”
”Olkaa
hyvät ja kertokaa minulle kenestä tässä puhutaan?”, kysyin.
He
katsoivat toinen toistaan ja sitten
yksi heistä sanoi, ”Huomenna, kun menemme aamulla rukoilemaan synagogaan,
kysymme asiaa rabbiltamme. Hän antaa oikean vastauksen.”
Paikalle
saapui lisää heidän ystäviään ja kaikki rohkaistuivat väittelemään kanssani.
”Tässä on Raamattu”, sanoin ja avasin sen Jesajan kirjan luvusta 53, ”kenestä
tässä puhutaan?”
Ja
sitten luin, ”…mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki
eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta
Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes.53:5-6).
He
alkoivat tuijottaa minua epäilevästi ja eräs kysyi, ”Kuka pappi tämän
kirjoitti?”
”Olen
hyvilläni, että kysyt sitä”, vastasin, ”tässä on Raamattu. Voit nähdä kuka sen
on kirjoittanut ja kenestä se puhuu.” He jatkoivat tuijotustaan, mutta kukaan
ei sanonut sanaakaan.
Lopulta
yksi henkilö rikkoi hiljaisuuden, ”Jos tietäisit mitä jouduimme kokemaan
Holocaustissa et tulisi tänne puhumaan meille ´siitä miehestä´.”
”Luuletko
etten tiedä?”, kysyin.
Jumala
antoi minulle tilaisuuden kertoa itsestäni ja mitä itse jouduin kokemaan noissa
vainoissa. Kerroin heille, kuinka 10 vuoden ikäisenä minusta tuli orpo natsien
hyökätessä Puolaan, kuinka pakenin henkeni edestä seuraavat kuusi pitkää
vuotta, selviytyen ainoastaan Jumalan armon kautta. Minulla ei ollut vanhempia,
ei perhettä. Olin jonkun aikaa Varsovan Ghetossa ja odotin kuolemaa.
”Kaikesta
tästä huolimatta olen uskonut Kristukseen, koska vain Hän antaa rauhan
sisimpääni”, sanoin. ”Voin seisoa täällä tänään ja kertoa, että usko Jeesukseen
on ainoa keino saada todellinen ilo ja onni. Vain Hänen kauttaan voimme
henkilökohtaisesti tuntea Jumalan ja olla vapaita kaikenlaisesta taikauskosta,
joka aiheuttaa vain vihaa ja pelkoa, ei iloa ja rakkautta.”
He
pyysivät minua antamaan Raamattuni heille. Iloiten annoin sen. Rukoilen, että
Jumala puhuisi heidän sydämiinsä kuten Hän puhui minulle noin 50 vuotta sitten,
kun annoin elämäni Jeesukselle Kristukselle, Pelastajalleni. Hän on kansani
ainoa toivo, vaikka he eivät vielä sitä ymmärrä.
ZVI
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi
