Lakikiemurat ja Israelin kansalaisuus

Jos uskot Jeesukseen ja äitisi on juutalainen, et voi saada Israelin kansalaisuutta Paluulain mukaan. Jos uskot Jeesukseen ja vain isäsi on juutalainen, saatat saada kansalaisuuden. Tämä on Israelin Korkeimman Oikeuden huhtikuisen päätöksen ydin, koskien 12 messiaanisen juutalaisen pitkään jatkunutta taistelua kansalaisuudesta.

Päätös on erikoinen, koska se takaa kansalaisuuden niille juutalaisuskoville, joita hallitus ei edes pidä juutalaisina. Hallituksen hyväksymän lain mukaan henkilö on juutalainen vain jos hänen äitinsä on juutalainen. Paluulaki, joka tuli voimaan vuonna 1950, takaa automaattisesti kansalaisuuden niille, jotka tämän mukaan ovat juutalaisia eivätkä ole ”vaihtaneet” uskontoa. Usko Jeesukseen katsotaan kääntymiseksi toiseen uskontoon.

Paluulakiin tehtiin lisäys vuonna 1970, jonka mukaan kansalaisuus koskee myös - ...juutalaisen lasta ja lastenlasta, juutalaisen puolisoa, juutalaisten vanhempien lapsen puolisoa ja juutalaisten isovanhempien lapsen puolisoa, paitsi jos henkilö, joka on ollut juutalainen on vapaaehtoisesti vaihtanut uskontoa -.

Korkeimman oikeuden päätös oli voitto messiaanisille. Korkeimman Oikeuden tulkinnan mukaan, perustuen myöhempään lain lisäykseen, koska messiaanisia ei katsottu juutalaisiksi, mutta heillä silti on juutalaiset isät, he voivat saada Israelin kansalaisuuden. Mutta jos vain äiti on juutalainen, kuuluu ryhmään uskontoa vaihtanut juutalainen, eikä oikeutta kansalaisuuteen ole.

Eräiden arvioiden mukaan messiaanisia juutalaisia olisi Israelissa n. 15 000 ja koko maailmassa n. 300 000. Israel My Glory 9/10 2008

 

Papisto sovittaa pukuja temppelipalvelukseen

Jerusalemin Vanhassa kaupungissa sijaitseva Temppeli-instituutti aloitti heinäkuussa papistonsa (Kohanim – papit, jotka hoitavat temppelissä suoritettavat tehtävät) mittaukset virkapukujen valmistusta varten.

Temppeli-instituutin johtaja Yehuda Glickin mukaan mittaustilaisuus oli historiallinen: ”Tänään, tässä huoneessa, Kohanim ovat mitattavina ensimmäistä kertaa 2000-vuoteen, koskien pukuja joita he tulevat käyttämään, kun temppeli on jälleenrakennettu”. Tilaisuudessa oli läsnä lukuisa joukko rabbeja, reporttereita ja valokuvaajia.

Pappien puvut on kuvattu yksityiskohtaisesti VT:ssa. Halutun temppelin pienoismalleja ja pappien pukuja mallinukkien päällä on ollut nähtävissä jo pidempään. Tilaisuus oli kuitenkin ensimmäinen ja konkreettinen Toisen temppelin tuhon jälkeen, kun elävät Kohanim mitattiin pappispukuun sovitettaviksi.

Seremonian alussa rabbi Yisrael Ariel piti puheen, jossa hän painotti tilaisuuden merkitystä: ”Kuten eläinuhrit sovittavat Israelin kansakunnan, samoin vaatteet Kohenin”. Jokainen mitattava pappissukuun kuuluva sai lehtisen, jossa oli kattava kuvaus papin vaatteista, joita he tulisivat kantamaan.

Israelin tekstiiliteollisuusyhdistyksen edustajat mittasivat jokaisen Kohenin päänympäryksen, hartioiden leveyden, jalan pituuden, ym. tarvittavat mitat yleisön edessä. Israelin tekstiiliteollisuusyhdistyksen edustajien Yaacov Gutfreundin ja Yitzchak Shechterin mukaan näitä vaatteita ei kuitenkaan tultaisi käyttämään varsinaisessa temppelipalveluksessa. Niiden tarkoitus on kuitenkin olla identtiset materiaalin ja mittojen suhteen niiden vaatteiden kanssa, joita papit tulevat käyttämään, kun toivottu temppeli on rakennettu. Ylipapin vaatteiden mittaus ja sovitus saa myös odottaa siihen saakka. Arutz 7

 

Mitä israelilaiset ajattelevat arabeista?

Kyselytutkimuksen mukaan 61% israelilaisista ei tunne ketään arabia henkilökohtaisella tasolla. Lähes 17% yhdistää sanan ”arabi” terrorismiin ja 5% Lähi-idän ruokiin, kuten hummus ja baklava. Tutkimuksen mukaan 19% uskoo, että arabit eivät kuulu Israelin maahan.

Israelilaisista 35% katsoo, että maassa syrjitään arabeja. Lähes sama määrä, 33%, näkee asian päinvastoin: heitä kohdellaan maassa paremmin kuin juutalaisia Israelin ulkopuolella. Uudet maahanmuuttajat vaikuttavat olevan suvaitsevaisempia, vaikka maahanmuuttajat erityisesti Ranskasta ovat epäluuloisempia arabien suhteen. Israel Today

 

2000 vuotta vanha siemen kasvaa

Masadasta löydetty 2000 vuotta vanha taatelipalmun siemen alkoi versoa israelilaisten tiedemiesten hellässä huomassa. Siemenelle annettiin nimi Metusalah (1.Moos.5:27) Raamatun vanhimman henkilön mukaan. Nyt se on yli 1,2 m korkea. Sarah Sallon johtaa projektia ja toivoo palmun olevan hedelmää kantava ”naispuolinen” taatelipalmu.

Israelin taatelipalmut ovat Marokosta, Egyptistä ja Irakista maahantuotua kantaa. Jos Metusalahin kanssa onnistutaan, se on ensimmäinen Juudean alueen palmu siitä lähtien, kun kanta hävisi n. 150 jKr. Juudean taatelit olivat isokokoisia ja hyvänmakuisia. Niitä käytettiin myös lääkkeenä erityisesti vatsavaivoihin. Siemeniä löydettiin vuosien 1963-65 kaivauksissa. Sallonin mukaan korkeat lämpötilat kesällä ja alhainen kosteus ovat auttaneet niitä säilymään. Ennen tätä vanhin siemen oli 1300-vuotias, Kiinasta löydetty ja Kaliforniassa kasvatettu lootuksen siemen.

Metusalahin DNA kanta eroaa nykyisistä taatelipalmukannoista 20-50%. Sallon ryhmineen toivoo voivansa istuttaa lisää kaivauksissa löydettyjä siemeniä ja lopullisena haaveena on saada aikaan aplmukanta alueelle, josta siemenet löydettiin. Tutkijoiden mukaan mielenkiintoista olisi myös tutkia puun terveysvaikutuksia, joista muinaiset kirjoitukset puhuvat. Vastaus moniin kysymyksiin saadaan vuonna 2010 jolloin sen tulisi kantaa ensimmäiset hedelmänsä – nimittäin jos se on ”naispuolinen” palmu. (www.methusalahtree.org/tree) Israel Today, LA Times

 

Vesikriisi ei jätä Israelia

Nicole Jansezian – Israel Today

Viiden vuoden vähäisten sateiden ja jo toisen kuivan kesän jälkeen Israelin vesivarat ovat ennätyksellisen alhaalla. Suurin osa maasta sai viime talvena vain 60% keskimääräisestä vuosittaisesta sateesta. Mutta ei vain sateiden puuttuminen ole vähentämässä vedensaantia. Palestiinalaiset varastavat vettä vesiputkista, ennen kuin vesi tavoittaa putkiston päässä olevat lailliset arabikäyttäjät. Joillakin alueilla päävesijohdot eivät enää kykene kuljettamaan tarpeeksi vettä asiakkaille, koska matkan varrella tehdyt laittomat kytkennät vedenottamiseksi vähentävät veden määrää.

Israelin siviilihallinto on vastuussa Juudean ja Samarian alueesta. Se takavarikoi palestiinalaisilta yli 80 km vesijohtoa eteläisessä Hebronissa, kun nämä olivat sen avulla varastaneet vettä Israelin vesivarastosta. ”Vettä varastavat sekä israelilaiset että palestiinalaiset”, kertoi puhemies Miki Galin, ”sen takia niin israelilaiset asutukset kuin palestiinalaiset kärsivät”. Galinin arvion mukaan varastetun veden määrä on n. 40%. Palestiinalaiset varastavat vettä maidensa kasteluun ja muihin tarpeisiin. Useita epäiltyjä on pidätetty.

Israelin mediassa esitettyjen tietojen mukaan varastetun veden määrä kohoaa joillakin alueilla 50%:iin ja on vuosittain n. 3 milj. m3. Siitä huolimatta vasemmistolainen israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem syytti Israelia vesikriisistä. Syyksi se sanoi Israelin ohjaavan vettä israelilaisasutuksiin enemmän kuin palestiinalaisille. ”Kun useimmat palestiinalaiskylät, jotka ovat kytketyt Israelin vesiyhtiö Mekorotin putkistoon, kärsivät jatkuvasti vesipulaa, israelilaisten asutukset saavat rajattoman määrän vettä tarpeisiinsa, kuten myös useimmat kaupungit ja kylät Israelin rajojen sisällä”, lukee B’Tselemin nettisivustossa. ”Lisäksi, missä palestiinalaiskylät ja juutalaisasutukset on kytketty samaan verkostoon, Mekorot vähentää kesäkautena palestiinalaisille ohjatun veden määrää, jotta juutalaisasutusten lisääntyvä tarve tulisi tyydytetyksi”.

Mekorot kieltää väitteen sanoen, että se kattaa 80% Juudean ja Samarian alueen vesihuollosta, joka on 500 milj. m3 vuodessa. Määrä on 30% suurempi kuin mitä Oslon sopimus edellyttää. Samaan aikaan Israel vähentää omaa vedenkulutustaan, erityisesti maanviljelyksen osalta.

Israelin suurimman vesivaraston, Galilean järven vedenpinta on n. 4 m alle kapasiteetin ylärajan ja uhkaa pudota ns. ”mustalle rajalle” vuoden loppuun mennessä. Kun niin käy, tapahtuu korjaamattomia vaurioita kun suolaisuus ja myrkyllinen merikasvusto lisääntyvät vedessä. Järven pinta putosi jo kesän alussa varoitusrajan, ”punaisen rajan”, alle. Vedenpinta on vaarallisen alhaalla myös maan kahdessa muussa päävesivarastossa: vuoriston ja rannikon pohjavesialueilla. Rannikolla vedenpinta on jo ”mustan rajan” alla ja korjaamattomia vaurioita saattaa tapahtua.

Kuivuuden ja vesivarkauksien lisäksi Israelin oma huono vedenoton hallinta ja ylipumppaus ovat olleet johtamassa katastrofiseen vesipulaan. ”Tiesimme tilanteen ja saatoimme ennustaa sen jo 60-luvun lopulla”, sanoi israelilainen vesiasiantuntija Dan Zaslavsky, ”jos väkimäärä kasvaa ja elämäntaso nousee... eikä pisaraakaan vettä saada lisää, on ilmeistä, että meille tulee vesipula”.

Suolanpoisto Välimeren merivedestä on nähty pitkän ajan ratkaisuna ja vaikka monet laitokset jo tekevät sitä, määrä ei ole läheskään riittävä. Laitosten lisärakentaminen on ollut vireillä jo vuosien ajan, mutta aina on luotettu siihen, että sadevettä saadaan riittävästi. Nyt Israel on saapumassa polun päähän. Hallitus on käynnistänyt vedensäästökampanjan mainoksilla TV:ssa, radiossa ja lehdissä. Seuraavaa askelta suunnitellaan: lisää meriveden suolanpoistolaitoksia, lisää vedensäilytystilaa ja vedenkierrätystä ja viimeisenä keinona säännöstelyä. ”Se on aivan liian vähän ja aivan liian myöhäistä”, valittaa Zaslavsky.

Israelin maalliset sionistit oppivat kuinka saada erämaa kukkimaan Galilean järven veden avulla. Nyt toivotaan - ja ehkä rukoillaankin - rankkoja sateita tai vaihtoehtoisia vesivarantoja, jotta aavikon maanviljelyksen ihme voisi jatkua. Onneksi talvisadekausi on aivan edessä.

 

Palestiinalainen lehtimies syyttää Hamasia

Nicole Jansezian – Israel Today

Palestiinalainen lehtimies sanoo Hamasin olevan syyllinen Gazan alueen ”piiritykseen” vähintään yhtä paljon kuin Israel. Lehtimiehen mukaan Gazan alueen journalistit eivät kerro koko totuutta, koska pelkäävät Hamasin kostoa. Israel on tavallisesti syntipukki kansainvälisessä ja palestiinalaisessa kritiikissä, kun haetaan Gazan surkean taloustilanteen syntipukkia.

Palestiinalaishallinnossakin työskennellyt lehtimies Elias Zananiri on palestiinalainen nationalisti. Hänen mukaansa Gazasta ja Hamasista puhuttaessa käytetään kaksinaista kieltä: palestiinalaista politiikkaa Länsirannalla kritisoidaan, mutta Hamasin omia kansalaisia vastaan Gazassa osoittamaa terrorismia ei kritisoida.

Zananirin mukaan Israelin toimittaessa polttoainetta Gazan alueelle, Hamas päättää ”käytetäänkö se sähköntuottoon ja sairaaloiden hyväksi vai Kassam rakettien tekoon. Pitäisikö polttoaineen hyödyttää väestöä yleensä vai pidetäänkö sen Hamasin väen kotien, autojen ja turvallisuusväen tarpeisiin”.

Israel sallii päivittäin n. 100 rekkalastillista ruokaa, humanitääristä apua ja polttoainetta kulkea Gazan alueelle huolimatta yleisestä rajojen sulkemisesta, joka on tulosta kansainvälisestä boikotista Hamasin hallintoa vastaan. Hamas otti vallan Gazassa kesäkuussa 2007 käydyn sisällissodan jälkeen. Sodassa se voitti länsimaiden kannattaman palestiinalaispresidentti Mahmoud Abbasin johtaman Fatahin joukot.

Zananiri syyttää Hamasia polttoaineen käyttämisestä sen omiin tarkoituksiin, ei väestön hyväksi. ”Hamas ylläpitää terrorismia 1,5 miljoonaa Gazan palestiinalaista vastaan, jotka kirjaimellisesti ovat Hamasin panttivankeja”, sanoi Zananiri Jerusalemissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa. ”Kukaan ei voi jättää huomiotta Israelin Gazan piirityksen huonoja vaikutuksia, mutta kuten odotan Israelin ja kansainvälisen yhteisön toimia piirityksen loppumiseksi, odotan myös Hamasin – joka väittää olevansa vastuussa Gazan alueesta – tekevän jotakin asian hyväksi. Mutta he eivät tee”.

Länsimaiset Gazassa toimivat journalistit ovat kertoneet Zananirille pelkäävänsä Gazasta karkotusta tai että heidät siepataan. Zananirin mukaan paikalliset palestiinalaiset lehtimiehet kokevat kuitenkin suuremman uhan: ”Heidät saatetaan ampua”. Eräät hänen ystävistään eivät enää käytä puhelinta yhteydenottoon, koska pelkäävät Hamasin kuuntelevan sitä.

”Todellisuutta ei ole kerrottu”, sanoo hän. ”Hamasin valtaantulon jälkeen Gazasta julkituodut tiedot ovat yksipuolisia. Ne eivät kerro asioiden toista puolta. Minulle on kerrottu, kuinka Hamas uhkailee ja pelottelee”. Kertomuksia tihkuu Gazasta. Palestiinalaiset, Abbasille lojaalit opettajat olivat lakossa viisi päivää Hamasin toimien vuoksi. Jameel Shehada, fatahmielisen opettajaliiton pääsihteeri sanoi lakon alkaneen, kun Hamas otti liiton haltuunsa ja erotti Gazan opetushallituksen työntekijöitä sekä siirsi useita opettajia syrjäisille paikkakunnille.

Hamas on jo nimittänyt omat johtajansa useimpiin kouluihin ja sen odotetaan syrjäyttävän kaikki lakossa olleet opettajat omilla opettajillaan. Gazan lääkärit olivat myös lakossa protestoiden 50 fatahmielisen lääkärin ja muiden terveydenhuoltohenkilöiden erottamista vastaan. Yhdessä vaiheessa 90% Gazan pääsairaalan henkilökunnasta oli lakossa. Hamasin turvallisuusviranomaiset pakottivat henkilökunnan väkivalloin takaisin töihin.

 

Daavidin tähti

Mukaelma Israel Today -lehdestä

Aika ajoin esitetään, että Daavidin kuusisakarainen tähti on okkulttinen symboli. Jos niin olisi, niin myös jokainen lumihiutale – nuo hauraat, kauniit ja ainutlaatuisen yksilölliset kuusisakaraiset tähdet, jotka omalla tavallaan ovat Jumalan kunnian ylistys – voisivat myös olla.

Hepreassa Daavidin tähdellä on nimi Magen David, Daavidin kilpi, koska se koostuu kahdesta sisäkkäin yhteen liittyvästä kolmiosta (kilvestä). Daavidin aikana, n. 1000 jKr., se oli sotilaan kilven tavallinen muoto. Vanhin löydetty Daavidin tähti on 7 vuosisadalta eKr. olevassa heprealaisessa sinetissä. Löytö tehtiin Siidonissa, Libanonissa. Muinaisista raunioista Betelissä löytyy Daavidin tähti kuviota ja mm. Kapernaumin synagogan, 350 jKr., jäännöksistä löytyy sama symboli.

Symbolin alkuperästä on monia arvioita. Joidenkin mukaan kaksi yhteen liitettyä kolmiota linkittävät näkyvän ja näkymättömän maailman toisiinsa kuvaten Jumalan liittoa ihmiskunnan kanssa, eli Shekinah – tarkoittaen ”Jumala asuu keskellämme”. Tämä messiaaninen symboli tulee Bileamin profeetallisista sanoista 4.Moos.24:17, ”...Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista...”  Muinaisista ajoista lähtien tämä tähti on ollut toivon ja messiaanisen lunastuksen symboli. Siksi kuviota sanotaan myös ”Messiaan tähdeksi”. Läpi vuosisatojen juutalaiset ovat pitäneet silmällä Daavidin huonetta, josta ”Messiaan tähti” nousee ja tähän viittaa myös nimi Daavidin tähti. Toisten mukaan kuvion kuusi sakaraa edustavat viikon kuutta työpäivää ja keskelle jäävä osa edustaa sapattia, jumalallisesti määrättyä lepopäivää. Daavidin tähti edustaa ”jumalallista lukua seitsemän”.

Kreikkalaisen kulttuuripiirin kristityt ottivat kuusisakaraisen tähden muodon, kreikaksi ”hexagram” (heksagrammi) ja lisäsivät siihen kreikkalaisen ”rho” kirjaimen. Tästä muodostui kreikkalaisen ja latinalaisen maailman kristogrammi, yhdistelmä kirjaimista, jotka muodostavat nimen Jeesus Kristus. Koska Jeesus oli Daavidin suvusta, Daavidin tähti otettiin varhaisten kristittyjen symboliksi. Daavidin tähti oli myös linkki juutalaisuskovien Menora symbolin ja pakanauskovien kala (ichthys) symbolin välillä.

Egyptin mysteeriuskonnossa ei tunnettu Daavidin tähti kuviota. Vasta vuonna 1600-luvulla jKr. se alkoi ilmestyä okkulttisten ryhmien, myös juutalaisten kabbalistien, käyttöön. Se sai mystisen merkityksen alkemistien keskuudessa. Ruusuristiläiset (alk. 1605 jKr.) pitivät Daavidin tähtikuviota okkulttisena vallan merkkinä. Vapaamuurarit ja Illuminaatit seurasivat esimerkkiä. Näin Daavidin tähden merkitys vääristyi.

Myös risti, Jumalan nimi YHWH, ym. on liitetty okkulttisiin käytäntöihin. Kolmannen valtakunnan synkimpänä hetkenä juutalaisten rintaan laitettiin keltainen tähti, jolle haluttiin antaa okkulttinen merkitys. Näin monet kristityt pysyttäytyivät erossa juutalaisista, koska he eivät halunneet joutua okkulttisen kuvion vaikutuspiiriin. Mutta nuo tapahtumat johtivat lopulta Israelin valtion jälleenperustamiseen vuonna 1948.

Daavidin tähti ei ole okkulttinen symboli, sillä ei myöskään ole pelastavaa merkitystä, eikä ”maagisia” voimia. Symbolin merkitys syntyy ihmisen mielessä. Yksinkertaisesti se on yhden kansakunnan ja Israelin valtion ja heidän tulevan pelastuksensa symboli: Tähti nousee Jaakobista ja valtikka Israelista. Voisimme myös liittää siihen Matt.2:10, mainitut viisaat miehet ”nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti”, se herätti heidän mielensä Messiaan kohtaamiseen. Israelin lipussakin Daavidin tähti muistuttaa Messiaan tulemuksesta.

 

Vankien vaihto lähellä?

Israelissa puhutaan, että Hizbollah järjestö ja Israel ovat lähestymässä sopimusta vankien vaihdosta.   Ehud Goldwasser ja Eldad Regev kidnapattiin lähes vuosi sitten ennen toista Libanonin sotaa. He, tai heidän ruumiinsa (heistä ei ole saatu elonmerkkejä) vaihdettaisiin kuuteen libanonilaiseen, joista yksi on kolme israelilaista perheenjäsentä ja poliisin tappanut terroristi Samir Kuntar. Lisäksi Israel antaisi vaihdossa 10 libanonilaistaistelijan ruumiit. Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah on antanut julkilausuman, jossa hän sanoo, että "hyvin pian Samir Kuntar ja hänen veljensä ovat kanssamme". Neuvotteluja on käyty saksalaisen välittäjän kautta. Vaikka kahta israelilaista ei ole virallisesti julistettu kuolleiksi, yleensä uskotaan heidän kuolleen. Vaikka neuvotteluissa on edistytty, eräät viranomaistahot suhtautuvat asiaan varauksella. On myös muistettava, että israelilaista lentäjää Ron Aradia, joka joutui vangiksi 1986, ei ole saatu vapaaksi eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole tietoa.

 

Turismi kasvussa

Vuosi on ollut hyvä Israelin turismille. Tänä vuonna jo 936 000 turistia on vieraillut maassa. Se on 41 % enemmän kuin vastaava määrä viime vuonna. Turistiministeriön tavoite on tänä vuonna 2,8 miljoonaa turistia. Samalla kun määrän toivotaan kasvavan, pelätään hotellipaikkojen vajautta. Suunnitelmissa on rakentaa 2500 uutta hotellipaikkaa. Jos turistiministeriön tavoite toteutuu, niin vuoden 2008 turistimäärä tulee olemaan 20% enemmän kuin 2007.

 

Olmert: suur-Israel on illuusio

PM Ehud Olmertin mukaan puheet "suuremmasta Israelista" ovat haihattelua. Puheessaan Knessetissä Olmert sanoi valinnan olevan suuremman Israelin tai juutalaisen kansan välillä. Puheet suuremmasta Israelista eivät perustu realismiin. Puhuessaan palestiinalaisvaltiosta hän sanoi mm.: "Olin yksi niistä, jotka uskoivat kahden valtion ajatuksen olevan väärin, mutta se oli virhe. Tänään useimmat ymmärtävät, että valinta on tehtävä kahden valtion, tai kahden kansan yhdessä valtiossa joilla on samat äänioikeudet - välillä". Olmertin puhe sai vastaansa myös kritiikkiä, mm. edustaja Effie Eitam sanoi Olmertin olevan vastuussa Hamasin tulosta Gazaan ja Hizbollahin tulosta Libanoniin, "ja nyt hän on suunnittelemassa Iranin tuomista Golanin alueelle."

 

Knessetin jäsen: kuolemantuomio Israelin maan luovuttajille

Knessetin edustaja Arieh Eldad sanoi, että jokainen Israelin maata pois luovuttava ansaitsee kuolemantuomion. Hänen lausuntonsa liittyy Israelin ja Syyrian välisiin neuvotteluihin, joiden päämääränä toiset arvelevat olevan Golanin alueen luovuttaminen Syyrialle. PM Olmertin sanotaan olevan valmis luovuttamaan ko. alueen. Israel valtasi Golanin Syyrialta 1967 sodassa ja se on ollut oleellinen osa Israelia siitä lähtien. Eräät toiset Knessetin jäsenet syyttivät Eldadia pääministerin herjaamisesta.

 

Jeesuksen hauta - väärennös

Kristitty filmintekijä Joel Kramer varoittaa, että ns. "Jeesuksen hauta" -löytö saattaa olla vaarallinen tunnustavalle kristillisyydelle. Hautapaikka löydettiin vuonna 1980 yhdessä 10 luita sisältävien kiviarkkujen kanssa. Arkkuihin oli kaiverrettu nimiä: "Jeesus, Joosefin poika", "Juudas, Jeesuksen poika", "Mariamne", jne. Niin juutalaisissa kuin "kristityissäkin" tutkijoissa on niitä, jotka uskovat hautapaikan olleen Raamatun Jeesuksen hauta. Kramer uskoo, että petos saattaa tulevaisuudessa johtaa miljoonia harhaan. Hän sanoo, ettei kristillinen tunnustava seurakunta saisi sivuuttaa asiaa toivomalla, että asia kuitenkin unohtuu. Hän muistuttaa, että hauta sopii jokaisen muun uskonnon tarpeisiin, paitsi perinteisen kristinuskon.

 

Argeologit löysivät kuningas Herodeksen haudan

Shlomo Mordechai - Israel Today

Pyhän maan kaivauksissa arkeologit ovat tehneet merkittävän raamatunhistoriallisen löydön. Asian tiimoilta järjestetyssä konferenssissa Jerusalemissa arkeologi Ehud Netzer ilmoitti löytäneensä Herodeksen hautapaikan. Herodes oli kuninkaana Jeesuksen syntymän aikaan. Netzer ryhmineen kaivoivat esiin koristellun kalkkikiviarkun jäänteitä jollaisia ei ennen oltu tavattu Israelissa. "Tällaista sarkofagia emme tapaa muualla, se on jotakin erityistä", selvitti Netzer.

Vaikka luita ei löydetty, Netzer sanoi sarkofagin koristeiden viittaavan siihen, että se oli kuningas Herodeksen. "Paikka, löytöjen ainutlaatuisuus ja historialliset tosiseikat eivät jätä epäilystä siitä, että löytö koskee Herodeksen hautapaikkaa", hän sanoi. Löytö tehtiin Herodiumissa, lähellä Betlehemiä, paikassa jonne Herodes rakensi linnoituksen ja palatsin 2000 vuotta sitten. Perustuen erityisesti juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen kirjoitukseen jossa kuvataan Herodeksen hautausta, Netzer aloitti kaivaukset 1972.

"On todella vaikuttavaa että prof. Netzer, joka aloitti paikan etsimisen jo 35 vuotta sitten, on löytänyt sen", sanoi arkeologi Amihai Mazar, Netzerin kollega Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa. Miksi löytämiseen kului niin kauan? "Koska se oli paikassa jossa kukaan ei olettanut sen olevan", vastasi Mazar, "paikka on laaja. Vuosien ajan asiantuntijat olettivat hautapaikan olevan vuoren päällä mutta sitä ei löydetty. Netzer alkoi etsiä sitä alempaa, vuoren juurelta. Sieltä hän löysi suurten rakennusten jäänteitä."

Herodes tunnetaan eräänä UT:n epämiellyttävimmistä henkilöistä. Kun idän viisaat tulivat kysymään häneltä "juutalaisten Kuninkaan" syntymästä, Herodes, jonka arvomini oli "juutalaisten Kuningas" koki syntyneen lapsen uhkana omalle asemalleen ja määräsi Betlehemin lastensurman toimeenpantavaksi. Teurastuksessa tapettiin kaikki alle 2-vuotiaat.

Herodes oli vallassa vuodesta 37 eKr., aina kuolemaansa saakka vuoteen 4 jKr. Hänet tunnettiin suureellisten rakennusten rakennuttajana. Herodes laajensi mahtavan toisen Temppelin ja rakennutti monia muita mahtavia rakennuksia, mainittavimmat Masadassa ja Kesareassa. Jerusalemin Vanhassa kaupungissa on nähtävissä hänen rakennustoimensa jälkiä. "Herodes on tunnetuimpia historian henkilöitä tällä seudulla joten löytö on hyvin merkittävä, sanoi Mazar.

 

Palestiinalainen lääkäri ylittää rajat

Nicole Jansezian - Israel Today

Lääkäri Rula Awwad kuunteli palestiinalaislapsen sydäntä, tarkasti elintoimintoja ja tutki asiapapereitaan valmistautuen kertomaan lapsen äidille, että lapsi sairastaa Downin syndroomaa. Awwadin matka lääkäriksi Wolfson Medical Center'iin lähelle Tel Avivia on ollut pitkä. Hän on poikkeus arabikulttuurissa, jossa koulutettu, työssä käyvä arabinainen on edelleen harvinaisuus. Awwad on 33-vuotias, yksin elävä arabikristitty, joka elää muslimienemmistön omaavassa kaupungissa.

Joka aamu hän nousee ylös klo 05.30 ja lähtee kodistaan Beit Sahourista, lähellä Betlehemiä, taksilla Jerusalemin rajalle israelilaisen tarkastuspisteen luo. Tarkastuspisteellä hän joutuu odottamaan yhdessä tuhansien muiden palestiinalaisten kanssa, lähinnä rakennustyöläisten, joilla on lupa tulla töihin Israeliin. Useimmiten tarkastuspisteellä menee lähes tunti aikaa. Sitten hän nousee arabibussiin ja matkustaa Jerusalemin Vanhaan kaupunkiin, kävelee juutalaiselle bussipysäkille ja nousee Tel Aviviin matkaavaan bussiin. Tel Avivin keskusbussiasemalla hän ottaa taksikyydin Holoniin, jossa sijaitsee työpaikka.

Rulan elämä on rajan molemmilla puolilla. Hänellä on palestiinalainen identiteetti, mutta hän ei kiellä Israelissa työskentelyn etuja. "Työ on suuriarvoista, koska saan työskennellä ryhmässä ja tietoni lääketieteestä pysyvät ajan tasalla". Vaikka Rula on varovainen täysin positiivisessa suhtautumisessa Israeliin, hän toimii esimerkkinä siitä mitä palestiinalaisten ja israelilaisten yhteiselo voisi olla. "Koin intifadan ja minulla on pahoja muistoja ampumisista ja mellakoista", kertoi Awwad, "minun mielessäni israelilaiset olivat aina vain sotilaita. Päästä töihin Israeliin oli minulle iso juttu. Pelkäsin kuinka minuun suhtaudutaan ja kuinka minä tulisin toimeen israelilaisten kanssa."

Huolet haihtuivat nopeasti kun Awwad aloitti työnsä sairaalassa israelilaisen henkilökunnan kanssa. "Pyrimme ylittämään rajat", sanoi Alona Raucher Sternfeld, "puhumme ihmisistä, emme politiikasta. Naisina puhumme siitäkin kuinka sovitamme työssäolon muuhun." Sternfeld on Awwadin tavoin koulutukseltaan lapsiin erikoistunut sydänlääkäri. "On hämmästyttävää, että perinteisestä arabikulttuurista lähtöisin oleva nainen on päässyt näin pitkälle. Rulan on pitänyt tehdä paljon työtä. Minun vanhemmilleni oli luonnollista, että kouluttaudun ja mieheni pitää luonnollisena että hoidamme kodin puoliksi. Mutta arabiyhteisössä asia ei ole niin."

Rula Awwad kohtasi monia vaikeuksia. Kristittynä hän kuuluu palestiinalaiseen vähemmistöön, arabinaisena hän kohtasi ongelmia halutessaan koulutusta, Israelille hän on työluvan tarvitseva ja tarkastuksiin joutuva palestiinalainen. Voidakseen tehdä työtä tehokkaasti Israelissa hänen tuli opetella sujuva heprean kielen taito. Hepreaa hän ei osannut vaikka kasvoi vain muutaman kilometrin päässä Jerusalemista. Vain kuukauden harjoittelujakson jälkeen hän kykeni jo käyttämään puhuttua ja kirjoitettua hepreaa niin hyvin, että tuli toimeen muiden kanssa.

Awwadin menestyksen takana ovat hänen vanhempansa, jotka ovat rohkaisseet kaikkia viittä lastaan kouluttautumaan ja etsimään hyvät toimet. Awwad valmistui oppikoulusta Länsirannan parhain arvosanoin ja jatkoi opiskeluaan yliopistoissa Saksassa, Kreikassa ja Jordaniassa. Lääketiedettä hän opiskeli Jordaniassa. Sieltä Rula muutti takaisin Beit Sahouriin elääkseen perheensä kanssa. Aluksi hän oli työssä Itä-Jerusalemin arabisairaalassa, Mukassed'issa. Muutaman vuoden jälkeen israelilainen järjestö "Pelasta lapsen sydän" (Save Child's Heart, SACH) ja EU sponsoroivat hänen jatkokouluttautumisensa Wolfson Medical Center'issä.

Israelilainen järjestö on toiminut vuodesta 1996. Tuona aikana sen avulla 1584 lasta 27 kansakunnasta on saanut avun sydänkirurgian kautta. Järjestö auttaa köyhien maiden lääkäreitä kouluttautumaan sydänkirurgiaan jotta nämä voivat auttaa oman maansa lapsia. Eräässä tapauksessa Awwad auttoi Betlehemin klinikalla tapaamansa palestiinalaislapsen Wolfson Medical Centeriin jossa lapselle tehtiin avosydänleikkaus. "Tämä on toimintamme hedelmää", sanoi SACH'in toimitusjohtaja Simon Fisher, "Rula käyttää tietojaan ja taitojaan oman ympäristönsä lasten hyväksi. Mainitussa tapauksessa tärkeää oli myös, että israelilaiset ja palestiinalaiset toimivat yhdessä."

 

Vesikriisi - missä sateet ovat?

Aviel Schneider - Israel Today

Israel on riippuvainen talvikauden sateista jotta sen rajalliset vesivarat täydentyvät. Mutta tänä vuonna sateet ovat olleet harvassa. Israelin suurimman vesivaraston, Galilean järven pinta on noussut vain n. 10 cm marraskuun 2007 puolivälistä tammikuun 2008 loppuun. Se on vain kymmenesosa siitä, mitä veden pinta nousee hyvänä vuonna.

Järven pinta on edelleen n. 3,5 m alle maksimirajan ja sadekausi päättyy yleensä pääsiäisen tienoilla huhtikuussa. Jos vedenpinta putoaa n. 4 m alle maksimirajan, eli ns. "punaisen viivan" alle, Israelin vesiviranomaiset lopettavat vedenpumppauksen järvestä. Kolme tärkeintä vesivarastoa, Galilean järvi ja rannikolla sekä vuoristossa olevat laajat vesivarastot, ovat kärsineet veden puutteesta vuonna 2008. Se on tulosta viimeisten 5 vuoden niukoista sateista. "Israelin maa kuivuu jos sademäärä ei merkittävästi lisäänny", sanoi vesiviranomainen Amir Givati.

Tammikuussa suurin osa Israelia sai vain n. puolet ajanjakson keskimääräisestä sademäärästä. 14 ihmistekoista sadevesivarastoa Golanin kukkuloilla ja luonnon muodostama Ram vesivarasto olivat vaarallisen vajaita talvikauden puolivälissä. Yhteensä niissä voidaan säilyttää 45 milj. m3 sadevettä. Aravan autiomaassa, Ein Yahavin lähellä olevaan uuteen vesivarastoon mahtuu 180 000 m3, mutta senkin vesimäärä oli vaarallisen alhaalla.

"Israelin vesivarat ovat lähes tyhjät ja meidän pitää päättää aloitammeko pumppauksen maanalaisista vesivarannoista", kertoi Golanin vesivarastojen johtaja Tsuki Deutsch. Mutta se olisi riskialtista. Jos maanalaisista vesivarastoista aletaan ottaa vettä, on vaarana, että suolavesi pääsee saastuttamaan ne. Israelin vesiyhtiö Mekorot on kehottanut hallitusta aloittamaan vedensäästökampanjasta tiedottamisen mediassa.

Israelin vuosittainen vedenkulutus on n. 2 biljoonaa m3. Määrästä menee yksityiseen kulutukseen 700 milj. m3 ja loput maanviljelyksen ja teollisuuden tarpeisiin. Palestiinalaisten kanssa solmitun rauhansopimuksen mukaan vedestä menee 80 milj. m3 palestiinalaisille ja 50 milj. m3 Jordanialle. Henkilöä kohti vedenkulutus Israelissa on keskim. 280 litraa päivässä. Se on yli 4 kertaa suurempi kuin palestiinalaisilla tai Jordaniassa. Suurempi kulutus johtuu korkeammasta elintasosta, johon kuuluvat astian- ja pyykinpesukoneet.

Vesikriisiin liittyen palestiinalaiset ovat pumpanneet laittomasti vettä sadoista Juudean ja Samarian alueen vesilähteistä. Jotkut asukkaat ovat poranneet reikiä Israelin vesijohtoihin ja ottaneet sieltä ilmaista vettä. Vedenjakelu on yksi rauhanneuvottelujen monimutkaisimmista asioista. Ilman vettä ei ole elämää. Palestiinalaiset vaativat valvontaansa kaikki Länsirannan alueen vesilähteet, mutta jos niin sallitaan, Israelissa pelätään niiden nopeaa saastumista koska palestiinalaisilla ei ole luotettavaa hallintoa.

2007 Israel tuotti 130 milj. m3 makeaa vettä merivedestä. Tätä aiotaan laajentaa. Israelilla on tarkoitukseen kaksi tuotantolaitosta Välimeren rannikolla. Kolmas on rakenteilla. Israel tuo lisäksi vettä Turkista. Kun väestö lisääntyy ja riittävä vuosittainen sademäärä on epävarmaa, veden tuottaminen merivedestä on tulevaisuuden selviämiskeino. Ainakin yhtä tärkeää on rukoilla sadetta Israelille.

 

Vähemmän rakastetut: Etiopian juutalaisten surullinen tarina

Daniel Brecher

Monet ovat nähneet koskettavan elokuvan "Mene, näe, elä", jossa etiopialaisen kristityn Shlomon äiti pakottaa lapsensa tekeytymään juutalaiseksi, että pääsisi parempaan elämään Israelissa sen sijaan, että kuolisi Etiopiassa. Shlomon tarina paljastaa monella tavalla, miten Israelissa suhtauduttiin etiopialaisten uskonheimolaisten takaisintuloon Pyhään maahan. Israelissa elokuva menestyi eniten sen takia, että se jäljittelee niin hyvin 1980-90-luvun poliittista ja sosiaalista tunnelmaa. Silti, Shlomon tarina on vähän ontto. Se ei viestitä Etiopian juutalaisten kipua, pettymystä ja surua. Sitä käsittelen tässä artikkelissa.

Beta-Israel

Etiopian juutalaisia on tapana tunnistaa nimellä falasha tai falashmura, joka tarkoittaa heidän kielellään ”koditon, siirtolainen” ja on häpeällinen kutsumanimi. Heillä on kuitenkin toinen, paljon kunniallisempi nimi, Beta Israel, Israelin huone. Tradition mukaan, he polveutuvat Saban kuningattaren ja kuningas Salomon yhteisistä lapsista. Lähes 2000 vuotta he elivät erillään muista juutalaisista Etiopiassa. Vasta 1800-luvun länsimaiset tutkijat löysivät heidät matkoillaan ja dokumentoivat heidän elämäntapojaan, jotka heijastivat sekä tuttua että tuntematonta toisen Temppelin ajan juutalaisuutta. Beta Israel ei tunne rabbien Talmudia tai Mishnaa. Heillä ei ole kosher-käytäntöjä. He ympärileikkaavat poikansa eri tavalla kuin juutalaiset, eikä heillä ei ole päähän ja käsivarteen kiinnitettäviä rukouskoteloita kuten rabbiinisilla juutalaisilla. Toisaalta, heillä on erittäin mielenkiintoisia, puhtaasti juutalaisia traditioita, joita ei löydä muusta juutalaisesta ryhmästä.

Esimerkiksi, he laskevat lehtimajanjuhlasta 50 päivää, kuten pääsiäisestä lasketaan 50 päivää helluntaihin. Silloin he viettävät ainutlaatuista juhlaa nimeltä Seggad, palvontajuhla, joka perustuu Ezran uudistamaan liittoon Jumalan ja Israelin välillä. Se on heille onnellisimpia päiviä koko vuodessa. Silloin he rukoilevat, palvovat Jumalaa vuorilla, mahdollisimman korkeassa paikassa ja laulavat vanhoja ylistyslaulujaan.

Unelma sirpaloituu

1980-luvun alussa Israelin valtio lähetti Mossadin hakemaan Beta Israelin Etiopiasta. He olivat innoissaan, että pääsevät Jerusalemiin niin monen odotusvuoden jälkeen. Heidän suurin unelmansa oli viettää pääsiäistä luvatussa maassa ja uhrata karitsoja Temppelissä. Miten suuri olikaan heidän yllätyksensä, kun saavuttuaan Israeliin, he käsittivät, ettei Temppeliä ole rakennettu uudestaan ja että lampaita ei saa uhrata kuin oman synagogan pihalla. Suurin isku kuitenkin tuli, kun Israelin rabbiininen hallitus päätti, etteivät beta-israelilaiset olekaan ”oikeita” juutalaisia. Heidän rituaalimuotojaan ei hyväksytty: heidän puhdistautumiskasteensa on väärä, heidän ympärileikkauksensa on väärä ja heidän perussyntinsä on siinä, etteivät he tunne Talmudia. Siksi heidät pakotettiin ”kääntymään juutalaisiksi” johon he suostuivat, vaikka ovat satoja vuosia kärsineet vainoja varjellakseen nimenomaan perinteitä, joita he pitivät juutalaisina kristittyjen, muslimien ja pakanallisten heimojen keskellä. Lisäksi, heidän rakkautensa Jumalaa kohtaan on puhtainta, mitä olen nähnyt juutalaisuuden sisällä. Kaikkien näiden vuosien aikana, jolloin he asuivat Israelissa, heille annettiin vain yksi synagoga. Vuonna 2007 he saivat vihkiä toisen synagogansa, Beer-Shevan alueella. Eräs heidän Keis-papeistaan kertoi tämän minulle ja sanoi: ”Me olemme niin kiitollisia Jumalalle! Tervetuloa milloin vain meidän uuteen synagogaamme!” Osuvasti laulaa israelilainen Ehud Banai heistä: ”Heidän silmissään näin sellaisen valon, joka sai minut uskomaan, että Abraham itse oli musta!”

Kyyneleet lauluiksi

Vuonna 1991 toinen laulaja, Shlomo Gronich, kokosi Lehakat Shvaan, Saban yhtyeen, joka koostui etiopialaisista lapsista erästä televisioesitystä varten. Gronich asuu Haderassa, kuten kaikki Shvan lapset. Häneen vaikutti syvästi heidän kykynsä laulaa perinteisiä, monimutkaisia etiopialaisia lauluja vaikka länsimainen, ”yksinkertainen” musiikki oli heille vaikeaa. Lopulta Gronich päätti tuottaa yhtyeen kanssa albumin, jossa laulut kertovat Beta Israelin surullisesta kohtalosta. Albumista tuli suurmenestys. ”Matka Israelin maahan” kertoo perheen matkasta erämaassa kohti Sudanin rajaa, jossa lentokone odottaa viedäkseen heidät Israeliin:

Kuun valo, koeta kestää, ruokasäkkimme on hukassa.

Erämaa ei lopu, hyeenat ulvovat ja äitini lupaa pikkuveljilleni:

”Vielä vähän, ihan vähän, nostelkaa jalkojanne,

viimeinen punnerrus ennen Jerusalemia!”

Ja yöllä ryöstäjät hyökkäsivät, veitsellä ja pitkällä miekalla.

Erämaahan jäi äitini veri, kuu on todistajani, ja minä lupaan pikkuveljilleni:

”Vielä vähän, ihan kohta unelma toteutuu

ihan kohta olemme Israelissa!”

Kuussa näkyy äitini hahmo, hän katsoo minua, äiti, älä häviä,

jos hän olisi vierelläni, hän olisi vakuuttanut heille,

että minäkin olen juutalainen.

”Muistot Afrikasta” kertoo perheestä, joka saapui ehjänä lentokoneeseen:

Menimme suuren linnun sisälle, jolla oli rautasiivet,

äiti itki vähän ja isä oli hiljainen.

Sen jälkeen hän sanoi minulle: ”Poika, katso ulos,

nyt vain taivas ja pilvet, lopulta se on Israelin maa.”

Kirjojen Kirja kertoo että se on hyvä maa,

siellä voi juoda maitoa suoraan maasta.

Isämme Abraham solmi siellä liiton,

paikkamme on siellä, Jumala sen päätti.

Etiopialaiset kokivat suuren shokin Israelissa. Heitä ei vastaanotettu helposti. Valtio ei tunnusta heitä maahanmuuttajina. Heidän kohtaloaan ei rinnasteta pogromeja ja holokaustia kokeneiden kohtaloon. Heidän Keis -pappejaan, joita Etiopiassa pidettiin suurimpina juutalaisina auktoriteetteina, ei voida pitää tavallisina rabbeina, joten heidän palkkansa uskonnonjohtajina on puolet rabbin palkasta. Samoin heiltä riistettiin erilaisia valtuuksia.

Taistelu jatkuu

Etiopian juutalaisten vaikeudet näkyvät kahdessa rintamassa: yhteiskunnallisessa ja uskonnollisessa. Yhteiskunnallisesti he edustavat tavalliselle sabralle tuntematonta, vierasta ja outoa, koska he ovat mustia ja käyttäytymistavoiltaan erilaisia. Tästä syystä lahjakkaimmatkin joutuvat elämään työttöminä, koska israelilaiset eivät mielellään työllistä mustia ihmisiä. Viime vuosina itsemurha on nopeasti leviävä ilmiö Beta Israelin keskuudessa – järkyttävä vastakohta heidän henkiseen tasapainoonsa nälän ja puutteen lyömässä Etiopiassa satojen vuosien ajan. Uskonnollisesti Beta Israel muodostaa haasteen koko Israelille, koska heitä on vaikea ”kartoittaa” Israelin historiassa. Vaikka he olisivat Saban kuningattaren ja kuningas Salomon jälkeläisiä, emme silti tiedä, milloin he erosivat Israelin kansasta ja mistä syistä. Heidän olemassaolonsa asettaa erityisesti rabbiinisen juutalaisuuden kyseenalaiseen valoon. Heidän juutalaisuutensa on huomattavasti lähempänä Jeesuksen ajan Israelin uskontoa kuin Talmudin muokkaamien rabbien. Rabbit eivät pitäneet tästä ja julistivat jo vuonna 1973, kun Beta Israelin pelastamisesta oli alustavasti keskusteltu, että Beta Israel ei olekaan juutalainen yhteisö, vaan yksi afrikkalaisen Etiopian heimojen kirjosta. Tästä syystä, heidän juutalaisuuttaan epäillään vielä tänään. Tullakseen Israeliin, he joutuvat jättämään taakseen rikkaan perinteensä ja suutelemaan timanttia rabbiinisen ojennetun käden päällä. Toisin sanoen, tämä kaunis, alkuperäinen juutalaisuus saa elää Israelin maassa vain rabbinaatin ehdoilla. Kun yhteiskunnalliset tarpeet ovat huomattavasti suurempia kuin uskonnollinen vapaus, Beta Israelin ilmiö on vaarassa.  Kehotan jokaista, joka rakastaa juutalaisia ja rukoilee heidän puolestaan muistamaan Beta Israelia, ahdistettuja Keis-pappeja, hylättyä nuorisoa, avioparien taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia sekä kulttuurillista perinnettä.