Myytti Palestiinasta

(Lähde WorldNet Daily)

Elias Chacour on kreikkalaisortodoksipappi ja palestiinalaiskristitty, joka on ollut ainakin kolme kertaa ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen kirjansa “Blood Brothers” (Veriveljet) käsittelee Lähi-itää. Chacour kirjoittaa mm.: “...1948, kun YK antoi päätöslauselmansa, Palestiinan maasta tuli Israelin suvereeni valtio”.

Myytti Israelin ryöstämästä “Palestiinan maasta” elää ja voi hyvin maailmassa, jossa valhe myy paremmin kuin totuus. Palestiina ja palestiinalaiset ovat myyttejä. Ko. alue tunnettiin muinoin Kaanaan maana, jonka Jumala antoi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen.   Kanaanilaisten pahuuden takia Jumala antoi heidän maansa israelilaisille. Vasta vuonna 135 jKr. roomalaiset vihoissaan juutalaisille keksivät nimittää Israelin maan “Syyria-Palestiinaksi”.

Seuraavat 1820 vuotta alueella asuvat juutalaiset olivat “palestiinalaisia”. Vaikka heitä karkotettiin alueelta heitä asui ja palasi sinne kaiken aikaa. Vasta 7. vuosisadan muslimivalloituksien aikana arabit alkoivat asuttaa “Palestiinaa”. Tuolloinkin vain vähäisessä määrin, koska maa oli laiminlyötyä erämaata. 1917 Balfourin julistus, 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja 1922 Kansainyhteisön julistus, mainitsevat alueen nimeltä “Palestiina”, joka pitää palauttaa sieltä karkotetulle ja vainotulle juutalaiselle kansalle heidän kansalliseksi kotimaakseen. Britannia sai tehtäväkseen toteuttaa tämän suunnitelman, mutta arabien öljyn takia se petti juutalaiset.

Vielä 1950-luvun lopulla arabijohtajat puhuivat YK:ssa ja muualla, että Palestiina oli “sionistien keksintö” ja että juutalaiset ovat palestiinalaisia. Arabien kielenkäyttö muuttui 1960-luvulla, kun 1964 perustettiin PLO, "Palestine Liberation Organization”. Ensi kertaa historiassa alueen arabit alkoivat väittämään olevansa “alkuperäisten palestiinalaisten jälkeläisiä”, joiden maan juutalaiset olivat vieneet.  

Kaikkina niinä vuosisatoina, jolloin aluetta hallitsivat arabit, ei tunnettu sanaa “Palestiinan valtio” eikä kukaan arabi sanonut olevansa palestiinalainen. Arabeilla oli vain vähän mielenkiintoa alueeseen ennenkuin sionistinen liike toi maahan juutalaisia kuivaamaan suot ja muuttamaan aavikot viljelysmaiksi. Tämä tapahtui vaikka Britannia edelleen pyrki estämään jopa holokaustin uhreilta pääsyn maahan, samalla kun se salli arabien muodostaa Jordanian valtion ja ottaa 2/3 juutalaisille luvatusta maa-alueesta.

Nykyiset ns. palestiinalaiset ovat arabeja, jotka sanovat polveutuvansa Ismaelista, Aabrahamin vanhimmasta, mutta ei-aviollisesta lapsesta. Aabraham oli kaldealainen ja Ismaelin äiti egyptiläinen. Kun Aabraham saapui alueelle sitä asuttivat kanaanilaiset – eivät palestiinalaiset. Ismaelin jälkeläiset ovat siis kaldealais-egyptiläisiä. Mikä väärennös puhua mistään palestiinalaisesta muinaisesta kansasta!

Keksityn palestiinalaisuuden sijaan maailmassa on monia etnisiä kansallisuuksia joiden vaatimukset ovat oikeutettuja koskien omaa kansallista kotimaata, mutta joille maailma osoittaa vain vähän ymmärrystä. Sen sijaan keksitty “palestiinan kansa” on muuttunut maailmalla totuudeksi, jonka pitää saada oma valtio. Näitä todellisia etnisiä kansoja ovat mm: Espanjan pohjoisosan baskit, Turkin ja Irakin alueella asuvat kurdit ja Kiinan alaisuudessa asuvat tiibetiläiset. Kuka vaatii heille omaa valtiota? Silti USA, YK ja EU yhdessä muun maailman kanssa vaativat Israelia vetäytymään yhä pienemmälle alueelle vihollistensa keskellä, jotta keksitty palestiinalaisvaltio voitaisiin luoda alueelle.

 

Entä “Hamastanin” kristityt?

(Lähde: World Evangelical Alliance Religious Liberty News & Analysis / Elizabeth Kendal - Grace and Truth Ministries bulletin, Israel)

Kysymys: Minkälaatuista elämää palestiinalaiset kristityt voivat odottaa Hamas-johtoisen hallituksensa alaisuudessa?

Vastaus: Kurjaa tai vielä kurjempaa.

Hamasin vaalivoitto ei ollut yllätys. Palestiinalaisten muslimien radikalisoitumista ei voida laittaa yksin Hamasin syyksi. Hamas voitti vaalit koska Palestiinan hallinto oli jo muuttanut muslimiyhteisönsä radikaaliksi yhteiskunnaksi. Se mahdollisti terroristiorganisaation vapaan osallistumisen valtion vaaleihin. Hamasin voitto oli tulosta vuosia jatkuneesta tyytymättömyydestä hallinnon kyvyttömyyteen talouden, turvallisuuden ja lahjonnan kitkemisen alueilla.

Palestiinalaisen yhteiskunnan sisälle normiksi muodostunut kristittyjen hyljeksintä ja vainoaminen on ollut tuttua jo vuosien ajan. Kun Oslon sopimuksen mukaan alueita annettiin palestiinalaisten valvontaan, turvallisuus heikkeni ja islmilaiset ääriliikkeet vahvistuivat. Siitä on seurannut kristittyjen elämän jatkuva vaikeutuminen. He elävät jatkuvassa pelossa. Jotka vain pystyvät, ne muuttavat maasta.

Hamasin vaalivoiton jälkeen Stratfordin geopoliittinen tutkimuslaitos kommentoi George Friedmanin raportissa Fatahin häviötä: “Hamasin voitto ei ole ainoastaan palestiinalaisten oman politiikan ansiota. Islamilaisen politiikan aalto hyökyy yli arabi- ja muslimaiden eivätkä palestiinalaiset ole tälle immuuneja. Islamilainen liike tekee paljon enemmän kuin vain haastaa lännen demokratiat: se haastaa sekulaarit arabit, kuten Nasserin perinnön seuraajat... Monin tavoin Fatah oli sekulaari arabivaltaryhmä, nasserismin puhdas muoto. Palestiinalaiset olivat kaikkein maallistuneimpien arabien joukossa. Fatahin vaalitappio edustaa tärkeää kulminaatiopistettä arabi- ja muslimimaiden historiassa. Se merkitsee islamistien voittokulkua.”

Friedmanin mukaan Hamas on lähinnä kiinnostunut sisäisestä, ei kansainvälisestä, politiikasta säilyttääkseen valtansa. Hamas sanoo ja tekee niitä tekoja joilla se saavuttaa suosiota kannattajiensa taholta ja joilla se horjuttaa vastustajiaan. He katsovat islamilaisen maailman puoleen samalla kun provosoivat länttä. Länsi reagoi sillä tavoin, että se vain hyödyttää Hamasia. Kun Amerikka ja Israel joutuvat yhä enemmän “nurkkaan” ja reagoivat sen johdosta omalla tavallaan, Hamasin suosio ja valta vain lisääntyy.

Jo ennen vaaleja Hamasilla oli suunnitelmat Palestiinan islamilaistamiseksi. 2005 Hamasin johtajistoon kuuluva Hassam El-Masalmeh kertoi Wall Street Journal-lehdelle, että Hamas aikoo ottaa käyttöön “jizya” verotuksen (Koraanin suura 9:29 mukaan). Verotettavat ovat ei-muslimeja jotka eivät käänny islamiin. He joutuvat maksamaan veroa saadakseen elää. Jizya on systemaattisen uskonnollisen nöyryyttämisen, vainon ja tuhoamisen väline.

Helmikuussa 2006 Hamasin johtaja Khaled Mashaal piti palavan puheen Damaskon moskeijassa. Sen mukaan Hamas ei ole kiinnostunut rauhasta eikä mistään myönnytyksistä islamialaisen lain suhteen. Mashaalin mukaan “Allahin lakia ei voi muuttaa eikä syrjäyttää”. Mitä tämä tarkoittaa palestiinalaisten kristittyjen kohdalla, ja erityisesti niiden, jotka eivät yhdy ajatukseen pyhästä sodasta, jihadista?

Vuosien ajan palestiinalaisten kristittyjen vaino ja hyljeksintä on pidetty piilossa. Kristityt johtajat eivät puhu siitä pelätessään seurauksia tai “olemassaolevan tasapainon” häiriintymistä. Ei myöskään haluta menettää suhteita palestiinalaishallintoon. Lisäksi monet lännen ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnostuneet pikemminkin miellyttämään palestiinalaista osapuolta kuin puuttumaan sen laiminlyönteihin. Tällä tavoin ajatellaan palestiinalaisten pysyvän mukana rauhanneuvotteluissa. Mutta mitä tulosta se on tuottanut?

Professori Justus Reid Weiner ("Human Rights of Christians in Palestinian Society", prof. Justus Reid Weiner, Jerusalem Centre for Public Affairs. http://www.jcpa.org/christian-persecution.htm) kehotti palestiinalaisia tekemään eron Hamasiin ja eliminoimaan sen vaikutusvallan ja roolin islamilaisen lain pystyttäjänä. Kehotus kaikui kuuroille korville ja Hamas on nyt johdossa. Mutta kuten Friedman huomauttaa: rauha tehdään aina vihollisten kesken, edelleen on aika puhua ja toimia vainottujen palestiinalaisten kristittyjen puolesta.

World Evangelical Alliance: http://www.WorldEvangelicalAlliance.com

 

Islamin valhemessias: 12 imaami

Ludwig Schneider – Israel Today

Neljässä sodassa, joissa arabit sotivat Israelia vastaan vuosina 1948, 1956, 1967 ja 1973, heidän tunnuslauseensa oli: Ajakaa juutalaiset mereen! Nyt Iranin presidentti Mahmoud Ahmedinejad vaatii ”Israelin poistamista kartalta”. Palestiinan Hamas-hallituksen johtaja Ismail Haniyeh ei tunnusta Israelin oikeutta olla olemassa. Toisin sanoen, Israelin valtio tulisi hävittää maan päältä. Se on arabien ja muslimimaailman ”lopullinen ratkaisu”.

Miksi arabivaltiot, poikkeuksena Egypti ja Jordania, haluavat Israelin tuhoa? Se ei voi johtua maantarpeesta, sillä arabien asuttama alue on 613 kertaa Israelin suuruinen. Israelissa 785 asukasta asuu neliömailin alueella, kun taas arabeilla vastaava luku on 47. Raha ei liioin voi olla syynä. Monet arabivaltiot kylpevät öljyrahoissa, joita Israelilla ei ole. Vaikka arabit haluavat ”vapauttaa” Jerusalemin, sitä ei edes mainita Koraanissa. Joka tapauksessa islamistit kehottavat pyhään sotaan (jihad) Israelia vastaan. Pääpaino on sanassa ”pyhä” – joka tarkoittaa uskonsotaa, ei niinkään maallisista syistä sotimista.

9.11.2001 terroristi-iskuun saakka länsimaiset poliitikot ja lehtimiehet eivät oikein tajunneet uskonnon merkitystä Lähi-idän tilanteessa. Muslimilla uskonto vaikuttaa paitsi hänen tunteisiinsa myös poliittiseen mielipiteeseen. Kristillinen seurakunta on erottunut valtiosta ns. kristillisessä maailmassa ja siksi ei-muslimin on vaikea käsittää, mikä merkitys uskonnolla on 21 vuosisadan ihmiselle.

Mikä on se uskonnollinen seikka joka saa muslimin niin kovin vastustamaan Israelia? Martti Luther sanoi paholaista ”Jumalan matkijaksi”. Ei ole yllätys, että islam ei vain kopioi ja vääristä Raamattua, vaan esittää myös messiaan. Ero islamin messiaan ja Raamatun Messiaan välillä on, että kun jälkimmäinen on Lunastaja, edellinen on pikemminkin sotaherra. Hän käyttää Muhammedin miekkaa pakottamaan ei-muslimit kääntymään muslimeiksi ja samalla myös maallistuneet muslimit noudattamaan tiukasti militanttia islamia.

Islamilainen messias on nimeltään Mahdi, joka tarkoittaa ohjaajaa. Hänet tunnetaan myös 12 imaamina, joka oli 11 imaamin al-Hasan al-Askarin poika. Al-Hasan kuoli v. 874 jKr. Samarran vankilassa jättämättä perillistä. Kuoleman jälkeen alkoi levitä uskomus, että hänellä sittenkin oli poika, 12 imaami, nimeltään Mohammed idn Hasan al-Mahdi al-Muntazar. Tämä katosi kun Allah ”kätki” hänet siihen saakka, kunnes on tullut aika messiaan ilmestymiselle.

Tämä uskomus pitää valtaa shiia-muslimien parissa. Shiia-muslimeilla on myös muita vähäisempiä ryhmiä, jotka uskovat eri tavalla. Valtauskomuksen mukaan 12 imaami ilmestyy Mekassa ja kulkee sieltä Kufaan (sijaitsee Irakissa Eufratin varrella). Kufassa hän pitää saarnan joka kuullaan kaikkialla maailmassa. Sunni-muslimit, joita myös palestiinalaiset ovat, hylkäävät opin 12 imaamista, mutta uskovat kyllä muslimi-messiaaseen. Sekä sunnit että shiiat uskovat, että jokainen joka vastustaa hänen opetustaan - tarkoittaa etenkin kristittyjä ja juutalaisia - tapetaan.

Ei siis ole sattumaa, että muslimit tulevat entistä sotaisimmiksi ja vaativimmiksi sitä mukaan kuin taistelu Israelista jatkuu. He uskovat, että tie on auki messiaalle ja viimeiselle taistelulle Israelin kanssa joka johtaa juutalaisvaltion tuhoon. Sitten Mahdi perustaa paratiisin maan päälle. Tätä taustaa vasten meidän tulisi peilata heidän sanojaan. 12 imaamiin uskovat shiiat ovat voimakas taho Iranissa ja Irakissa. Näin Israelia kohtaava vaara tulee muinaisen Baabelin suunnalta. Iranin tavoite on oma ydinase.

Kuitenkin oikea Jumala, Israelin Pyhä, varjelee kansansa eikä juutalaista kansaa voida hävittää maan päältä. Jeesus Messias saapuu ja korottaa nimensä: ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman”, Luuk.1:33.

 

Israelin laki ja usko Jeesukseen

Tsvi Sadan – Israel Today

Viimeksi Israelin korkein oikeus käsitteli Jeesukseen uskovan laillista asemaa elokuussa 1992. Viisi Jeesukseen Messiaana uskovaa perhettä vetosi oikeuteen jotta heille myönnettäisiin maahanpaluulain mukainen kansallisuusasema. Koska maahanpaluulaki määrittelee kuka on juutalainen, oikeus oli pakotettu ottamaan asia käsittelyyn: Onko Jeesukseen Messiaana uskova oikea juutalainen vaiko ei? Kummassakin tapauksessa piti löytää perustelut miksi näin.

Maahanpaluuta koskeva laki ei määritellyt kuka on juutalainen silloin kun se laadittiin 1950. 1958 holokaustin aikana katolilaiseksi kääntyneeltä puolanjuutalaiselta Daniel Rufeiseniltä kiellettiin kansalaisuus, ja tuolloin hän vetosi korkeimpaan oikeuteen. Rufeisen esitti seuraavaa: hän on juutalainen sekä kansallisen, että uskonnollisen lain (Halacha) mukaan koska hänen äitinsä oli juutalainen. Oikeus kuitenkin päätti häntä vastaan. Perusteluna oli, että juutalainen, joka on kääntynyt toiseen uskontoon, ei enää ole juutalainen.

10 vuotta tämän jälkeen maahanpaluulaki joutui taas koetukselle. Binyamin Shalit vaati ei-juutalaisesta vaimostaan syntyneille lapsilleen juutalaista kansallisuutta ilman uskonnollista määrittelyä. Hän voitti asiansa. Sen tuloksena 1970 maahanpaluulakiin tehtiin lisäys, joka painottaa juutalaisen uskonnon asemaa juutalaiseksi tunnustamisessa. Muutos suosi ortodoksijuutalaista uskontoa maallisen ja reformijuutalaisuuden kustannuksella. Niiden välinen skisma on olemassa edelleen.

Näytti siltä, että on olemassa konsensus siitä, että Jeesus ja judaismi ovat yhteen sovittamattomat. Tämä tuli selväksi kun juutalainen Zimbabwesta muuttanut Beresfords’ien perhe jäi vaille juutalaista kansallisuutta 1986. Oikeudessa asiaa käsittelivät ortodoksijuutalainen tuomari Menachem Elon ja maallinen juutalainen tuomari Aharon Barak. Elon perusteli ratkaisunsa perinteisen uskonnon perusteella ja liberaali Barak kansallisen yhtenäisyyden perusteella.

Barak kirjoitti perusteluissaan: ”Emme ole kuulleet jesuiitoista (hän käytti Jeesukseen uskovista eng.kiel. nimeä ”Jesuits”, jesuiitat) jotka olisi tunnustettu ja hyväksytty juutalaisina. Tämä ei ole hyväksyttävää. Sekä uskonnollisen lain, että juutalaisen maallisen käsityksen mukaan sellaista ei ole. Kysy keneltä tahansa juutalaiselta kadulla onko sellainen mahdollista ja hän sanoo: Ei. Tiedämme lahkon, jotka syntyivät juutalaisina ja uskoivat Jeesukseen Messiaana ja heitä kutsutaan heprealaiskristityiksi. He haluaisivat säilyttää juutalaisen alkuperänsä, mutta judaismi on hylännyt heidät eivätkä he enää ole osa Israelia.”

Vaikka monet ovat samaa mieltä kuin Barak, hänen perustelunsa horjuu. Tutkimus, jonka messiaaninen Jeesukseen uskova oppinut David Stern teki arvostetun mielipidetutkimuslaitoksen avulla, osoittaa, että Barakin käsitys ”kadun ihmisen” mielipiteestä on tarua. Koska hänen kantansa tuolloin perustui yleiseen käsitykseen asiasta ja jos nyt yleinen käsitys on muuttunut, myös itse perustelu pitäisi muuttaa (toisin kuin uskonnollisen lain kohdalla).

Viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että kasvava joukko juutalaisia pitää Jeesusta Messiaana ja näin he kieltävät korkeimman oikeuden määräyksen. Siksi on mahdollista, että tämän joukon kasvaessa, korkein oikeus voi joutua uudestaan harkitsemaan päätöstään.

 

Juutalaisasutusten toinen puoli

Aviel Schneider – Israel Today

Israelin maa- ja ilmaiskut Gazaan ja palestiinalaisterroristien hyökkäykset saavat maailmalla paljon huomiota. Kuitenkin todellisuus, etenkin juutalaisasutuksissa, on usein erilainen: juutalaiset ja palestiinalaiset tulevat toimeen paljon paremmin kuin ihmiset yleensä luulevat.

”Yrityksessäni 60 palestiinalaista ja 10 israelilaista tekevät työtä yhdessä”, sanoo Rafi Levy, joka omistaa tehtaan Arielin juutalaisasutuksessa, Samarian alueella. ”Meillä ei ole eripuraa juutalaisten ja palestiinalaisten kesken. Päinvastoin, teemme työtä yhdessä kaikessa sovussa. Silloinkin, kun palestiinalaisilla on liikkumiskielto, he yrittävät tulla töihin kiertoteitä koska me luotamme toisiimme.”

Alkaen 1987 Levy:n MegaPrint niminen yritys on tuottanut tekstiilejä Israelin sairaaloihin ja muille vastaaville tahoille. Hänellä on aina ollut palestiinalaisia työntekijöitä lähistön kylistä. Hän sanoo, että työnteko estää väkivaltaa.

”Jokainen haluaa rauhallista ja turvallista elämää perheelleen, niin myös palestiinalaiset”, kertoo Rafi Levy. ” Ne, jotka estävät heiltä tämän toteutumisen, vastustavat rauhallista rinnakkaiseloa Israelin kanssa. Niin aiempi Fatah (PLO) johtoinen, kuin nykyinen Hamasin hallitus ovat johtaneet palestiinalaisia harhaan viimeiset 15 vuotta.”

Tämä sama mielipide voidaan usein kuulla myös palestiinalaisten suusta yksityisissä keskusteluissa kun he kritisoivat johtajiansa. ”Olen iloinen työstäni israelilaisessa tehtaassa”, sanoo Raed joka on kotoisin läheisestä palestiinalaisesta Darestian kylästä. ”Olen täällä turvassa. Saan palkkani ajallaan ja työnantajani kunnioittaa minua.”

Levy opetteli puhumaan arabiaa ja hän ymmärtää arabien ajatuskulkua. ”Minulla on hyvät suhteet työntekijöihini. Kunnioitan heitä ja odotan samaa muilta yrityksessäni palvelevilta juutalaisilta. Yrityksen toimitusjohtaja on naispuolinen, Sharona. Palestiinalaiset eivät ole tottuneet naisjohtoiseen työhön, mutta Sharona tietää kuinka tulee käyttäytyä. Hän kohtelee miestyöntekijöitä kunnioittavasti, etenkin muiden naisten läsnä ollessa.”

Nablusista kotoisin oleva Ahmed on räätäli. Hän kertoo pitävänsä työstään. ”Teemme työtä päivittäin yhdessä kuten perhe ja olen iloinen tästä mahdollisuudesta.” Hänen kollegansa Walid asuu myös Nablusissa. Hän haluaisi parempaa palkkaa, mutta sanoo silti ansaitsevansa paremmin israelilaisen työnantajan töissä kuin palestiinalaisen.

Työnteko israelilaisten kanssa voi olla palestiinalaiselle riskialtista. Monet palestiinalaiset suhtautuvat epäluuloisesti kaikkeen yhteydenpitoon. Joskus israelilaisissa yrityksissä työskenteleviä epäillään yhteistoiminnasta ”vihollisen” kanssa. Toisinaan terroristit yrittävät saada palestiinalaisia hyökkäämään israelilaisten kimppuun työpaikoillaan. MegaPrintin palestiinalaiset torjuvat sellaisen.

”Yrityksen turvallisuus on tärkeämpää meille palestiinalaisille työntekijöille kuin yrityksen vartijoille”, sanoo Abdullah, myös Darestian kylän asukas. ”Olen ollut täällä työssä siitä alkaen kun palestiinalainen intifada alkoi v. 2000. En voi saada työlupaa Israelin alueelle, siksi olen työssä juutalaisasutuksessa. Minulla ei ole mitään valitettavaa ja teen mitä pyydetään.”

Vaikka nämä palestiinalaiset ovat toista mieltä, ”siirtokunta” sanalla on huono kaiku kansainvälisessä kielenkäytössä. EU boikotoi israelilaisia tuotteita, jotka on valmistettu Länsirannalla, koska sen mukaan siirtokunnat ovat laittomia. Tarkoitus on rangaista Israelia, mutta se vahingoittaa myös palestiinalaisia, joita EU niin ponnekkaasti pyrkii suojelemaan.

Muutamaa tärkeää tosiseikkaa siirtokunnista ei kerrota. Ei kerrota, että ne tarjoavat satoja työpaikkoja ympäristön palestiinalaisille, joiden perheet muuten kärsisivät entistä enemmän. Ne mahdollistavat juutalaisten ja palestiinalaisten yhdessä työnteon. On ironista, että juutalaisasutus Arielin teollisuusalue on myönteinen esimerkki rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

 

Myytti Palestiinasta

(Lähde WorldNet Daily)

Elias Chacour on kreikkalaisortodoksipappi ja palestiinalaiskristitty, joka on ollut ainakin kolme kertaa ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen kirjansa “Blood Brothers” (Veriveljet) käsittelee Lähi-itää. Chacour kirjoittaa mm.: “...1948, kun YK antoi päätöslauselmansa, Palestiinan maasta tuli Israelin suvereeni valtio”.

Myytti Israelin ryöstämästä “Palestiinan maasta” elää ja voi hyvin maailmassa, jossa valhe myy paremmin kuin totuus. Palestiina ja palestiinalaiset ovat myyttejä. Ko. alue tunnettiin muinoin Kaanaan maana, jonka Jumala antoi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen.   Kanaanilaisten pahuuden takia Jumala antoi heidän maansa israelilaisille. Vasta vuonna 135 jKr. roomalaiset vihoissaan juutalaisille keksivät nimittää Israelin maan “Syyria-Palestiinaksi”.

Seuraavat 1820 vuotta alueella asuvat juutalaiset olivat “palestiinalaisia”. Vaikka heitä karkotettiin alueelta heitä asui ja palasi sinne kaiken aikaa. Vasta 7. vuosisadan muslimivalloituksien aikana arabit alkoivat asuttaa “Palestiinaa”. Tuolloinkin vain vähäisessä määrin, koska maa oli laiminlyötyä erämaata. 1917 Balfourin julistus, 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja 1922 Kansainyhteisön julistus, mainitsevat alueen nimeltä “Palestiina”, joka pitää palauttaa sieltä karkotetulle ja vainotulle juutalaiselle kansalle heidän kansalliseksi kotimaakseen. Britannia sai tehtäväkseen toteuttaa tämän suunnitelman, mutta arabien öljyn takia se petti juutalaiset.

Vielä 1950-luvun lopulla arabijohtajat puhuivat YK:ssa ja muualla, että Palestiina oli “sionistien keksintö” ja että juutalaiset ovat palestiinalaisia. Arabien kielenkäyttö muuttui 1960-luvulla, kun 1964 perustettiin PLO, "Palestine Liberation Organization”. Ensi kertaa historiassa alueen arabit alkoivat väittämään olevansa “alkuperäisten palestiinalaisten jälkeläisiä”, joiden maan juutalaiset olivat vieneet.  

Kaikkina niinä vuosisatoina, jolloin aluetta hallitsivat arabit, ei tunnettu sanaa “Palestiinan valtio” eikä kukaan arabi sanonut olevansa palestiinalainen. Arabeilla oli vain vähän mielenkiintoa alueeseen ennenkuin sionistinen liike toi maahan juutalaisia kuivaamaan suot ja muuttamaan aavikot viljelysmaiksi. Tämä tapahtui vaikka Britannia edelleen pyrki estämään jopa holokaustin uhreilta pääsyn maahan, samalla kun se salli arabien muodostaa Jordanian valtion ja ottaa 2/3 juutalaisille luvatusta maa-alueesta. Nykyiset ns. palestiinalaiset ovat arabeja, jotka sanovat polveutuvansa Ismaelista, Aabrahamin vanhimmasta, mutta ei-aviollisesta lapsesta. Aabraham oli kaldealainen ja Ismaelin äiti egyptiläinen. Kun Aabraham saapui alueelle sitä asuttivat kanaanilaiset – eivät palestiinalaiset. Ismaelin jälkeläiset ovat siis kaldealais-egyptiläisiä. Mikä väärennös puhua mistään palestiinalaisesta muinaisesta kansasta!

Keksityn palestiinalaisuuden sijaan maailmassa on monia etnisiä kansallisuuksia joiden vaatimukset ovat oikeutettuja koskien omaa kansallista kotimaata, mutta joille maailma osoittaa vain vähän ymmärrystä. Sen sijaan keksitty “palestiinan kansa” on muuttunut maailmalla totuudeksi, jonka pitää saada oma valtio. Näitä todellisia etnisiä kansoja ovat mm: Espanjan pohjoisosan baskit, Turkin ja Irakin alueella asuvat kurdit ja Kiinan alaisuudessa asuvat tiibetiläiset. Kuka vaatii heille omaa valtiota? Silti USA, YK ja EU yhdessä muun maailman kanssa vaativat Israelia vetäytymään yhä pienemmälle alueelle vihollistensa keskellä, jotta keksitty palestiinalaisvaltio voitaisiin luoda alueelle.

Palestiinalaisnaisten vaikea asema

Nicole Jansezian – Israel Today

Lähes neljännes palestiinalaisista naisista on kotiväkivallan, häpäisyn ja raiskauksen uhreja. Heidän hallituksensa ei tee asialle mitään, sanotaan asiaa koskevassa tutkimuksessa. New York’issa päämajaa pitävä Human Rights Watch -järjestö syyttää palestiinalaishallintoa siitä, että se ei toimi tyttöjä ja naisia koskevaa väkivaltaa vastaan. Järjestö kehottaa Palestiinaan hallitusta puuttumaan asiaan.

”Hallituksen viranomaiset puhuvat turvallisuudesta vain miehityksen ja nykyisen konfliktin näkökulmasta, mutta jättävät huomiotta väkivallan jonka naiset ja tytöt kohtaavat kodeissaan”, sanoi Farida Deif, järjestön naisasioiden tutkija ja yksi raportin tekijä.

Raportin mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ”pahenee samaan aikaan kun uhrien mahdollisuudet saada apua vähenevät. Palestiinalaiset naiset ja tytöt, jotka valittavat väkivallasta viranomaisille, huomaavat nousseensa järjestelmää vastaan. Tämä järjestelmä nostaa etusijalle perheen kunnian ja maineen ja siihen kuvaan ko. valitukset eivät sovi.”

Tutkimuksen nimenä on ”A Question of  Security: Violence Against Palestinian Women and Girls” (Kysymys turvallisuudesta: väkivalta palestiinalaisia naisia ja tyttöjä kohtaan). Raportti esittää tapauksia aina raiskausta, insestiä ja murhaa myöten. Tutkimus tehtiin palestiinalaisalueilla vuosien 2005 loppu- ja 2006 alkupuolella.

Poliisi ja klaanijohtajat ohjaavat perheväkivallan uhrit takaisin hyökkääjiensä ”hoitoon ja suojelukseen” ilman oikeudenkäyntiä. Vain pieni osa sukupuolisesta väkivallasta menee oikeuskäsittelyyn. Palestiinan hallinnon omien tilastojen mukaan v. 2004 vain yksi raiskaustapaus käsiteltiin ja raiskaaja tuomittiin oikeudessa.

Lait mahdollistavat ”kunniamurhan” tai hyökkäykset perheeseen kuuluvaa naista kohtaan jos tämän katsotaan syyllistyneen huorintekoon tai aviorikokseen. Laki suosii raiskaajaa kun tämä suostuu naimaan uhrinsa. Avioliiton sisäinen raiskaus ei ole rikos. Uhrit sanovat pelkäävänsä tuoda asioitaan esille.

Jopa sosiaaliset avustuskeskukset, kuten Betlehemin tyttökoti (Betlehem Home for Girls), pakottavat raskaana olevia tyttöjä avioliittoon raiskaajiensa kanssa syntyvän lapsen edun vuoksi. ”Suurin osa ei halua naimisiin raiskaajansa kanssa”, sanoi kodin johtaja tutkimuksen tekijälle, ”mutta syntyvä lapsi on se, joka on tässä tärkeintä.”

Myös insestitapaukset ovat kasvussa ja niihin syyllistyneet isät eivät kiellä sitä. ”He sanovat: ’minulla on oikeus hänen ruumiiseensa ennen muita’, tai: ’haluan, että kun hän avioituu, hän on kokenut’”, sanoi Abd al-Haidi, joka toimii Nablusin kuvernöörin lakiasioiden neuvonantajana.

”Kun Palestiinan oikeuslaitosta tarkastellaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan näkökulmasta, niin havaitaan, että se on paljon kiinnostuneempi välttämään julkista skandaalia kuin harjoittamaan oikeutta”, sanoi Lucy Mair, raportin toinen kirjoittaja. ”Naisen perusoikeus elämään ja ruumiilliseen koskemattomuuteen on tässä tapauksessa toisarvoinen seikka.”

 

Egypti ja islamin huntu

Israel Today

Egyptissä väitellään islamilaisesta naisten huntukäytännöstä. Kun yhä useammat naiset ovat alkaneet käyttää huntua (niqab), kysymys kuuluu: tapahtuuko se halusta noudattaa islamin siveellisyyssääntöjä vai onko se merkki poliittisen ääri-islamin vaikutuksesta? Egyptin hallitus pitää militanttia islamilaisuutta pahimpana uhkanaan. Se on lähtenyt kampanjoimaan naisten hunnutusta vastaan pitäen sitä poliittisen äärisuunnan merkkinä. ”Uusi taistelumme on huntua vastaan”, kirjoitti islamilaisuuden tuntija Mohammed Fatouh hallituksen Rose el-Youssef viikkolehdessä. Kolumnisti Salama Ahmed Salama kirjoitti Egyptin suurimmassa ja hallituksen valvomassa Al-Ahram päivälehdessä: ”Se ilmaisee äärimmäistä asennetta... hunnun pitäminen on yhtä raivostuttavaa kuin jos pukeutuisi uimapukuun tai pyjamaan toimistossa.”

Niqab on koko pään peittävä huntu, jossa on vain pienet aukot silmille tai kudottu silmikko josta näkee läpi. Viime vuosina sen suosio arabimaissa on levinnyt samalla kun islamilainen fundamentalismi on lisääntynyt. Ilmiö kuvaa sekulaarien arabihallitusten ja ääri-islamilaisten välistä jännitettä. Muslimipapistokin on jakautunut hunnunkäytön suhteen. Toisten mukaan se on jäänne menneestä heimokulttuurista, joka vallitsi Arabian aavikoilla jo ennen islamia. Toisten mukaan Koraani määrää sen käytön jakeessa joka kuuluu: ”Oi profeetta! Kerro vaimoillesi ja tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että peittävät viitalla koko ruumiinsa.”

 

Jälleentapaaminen

Michael Schneider – Israel Today

Vavisten ja nälästä heikkoina Shmuel Zuck ja Joseph Shaviatovitch seisoivat samassa rivissä Auschwitzin kuolemanleirin portin edessä. Heidän välillään oli yli 100 muuta miestä. Shaviatovichin käsivarteen oli tatuoitu numero 161702, kun Zuckin numero oli 161806. Vasta 63 vuoden jälkeen nämä kaksi ystävystä tapasivat toisensa uudelleen. Se sai alkunsa kun Zuckin vaimo Hannah tapasi Shaviatovichin ja huomasi tämän käsivarressa olevan numerosarjan, joka luvultaan oli lähellä hänen miehensä käsivarteen tatuoitua. Uskomatonta, mutta totta oli se, että nämä kaksi ystävystä, jotka Auschwitzissä kadottivat yhteyden toisiinsa, oleskelivat nyt samassa hotellissa Jerusalemissa. ”Sanoin hänelle ensimmäiseksi ettei hän ole paljon muuttunut, paitsi ihonsa puolesta”, sanoi Shmuel Zuck.

Ennen Auschwitzia heitä oli yhdessä pidetty vankeina monissa keskitysleireissä. Kumpikin oli seissyt saman SS-upseerin edessä, joka oli sinetöinyt heidän kohtalonsa yhdellä ranneliikkeellä. Joutuessaan eroon toisistaan kumpikin selvisi kuolemankoneistosta ja muutti Israeliin sodan jälkeen.

Zuck muisteli ensitapaamista keskitysleirissä 1943 lähellä Krakowaa, Puolassa: ”Olin siihen aikaan 15-vuotias ja Yossi (Joseph) oli vähän vanhempi. Nukuimme samassa parakissa ja illalla töiden jälkeen hän tapasi laulaa vanhoja jiddishinkielisiä lauluja aina vaeltavasta juutalaisesta. Ne koskivat syvälle sydämeeni. Hänen kauttaan tajusin, että juutalaiset olivat aina olleet muukalaisia ja vainottuja.”

Molemmat joutuivat ns. kuolemanmarssille tammikuussa 1945, jossa tuhannet menettivät henkensä. He marssivat kolme päivää ilman ruokaa ja juomaa. Sitten heidät asetettiin tehtaaseen joka tuotti mm. raketteja Saksan armeijalle. Auschwitziin joutuminen erotti heidät toisistaan. ”Saimme selville, että olimme samassa paikassa kaiken aikaa mutta emme enää tavanneet”, sanoi Zuck, ”kadotimme toisemme koska Auschwitzissä oli niin paljon väkeä, eikä ajatuksissa ollut paljon muuta kuin ruoka. Mutta nyt ympyrä on sulkeutunut.”

Shaviatovich on nyt 83-vuoden ikäinen. Hän oli tapaamisesta niin liikuttunut, ettei aluksi kyennyt puhumaan. ”Vapisen liikutuksesta, vaikka niin monta vuotta on kulunut. Kuinka voi olla, että olimme samassa paikassa mutta emme enää tavanneet? Seisoimme elämän ja kuoleman rajalla. Tämä on perhetapaaminen.”

 

Kadonneet ja löytyneet

Nicole Jansezian – Israel Today

Vain muutama kuukausi sitten Israelin pohjoisosassa sijaitsevan kauniin Carmielin kaupungin asukkaat oleskelivat pommisuojissa. Se ei kuitenkaan estänyt intianjuutalaista ryhmää muuttamasta sinne. Heille Israel on Luvattu maa. ”Unelmamme on elää Israelissa. Hashem (Herra, sananmukaisesti: Nimi), lupasi kansansa asuvan yhdessä maassa”, sanoi Dagan Zohmingtea Zolat, ”unelmamme on nyt totta.” Monet muut siirtolaiset puhuivat samoin. He muuttivat Israeliin, koska se, ei Intia, on juutalaisen kansan Luvattu maa. Viime syksyn aikana heitä saapui Israeliin 218 henkeä joista 87 elää nyt Carmielin siirtolaisten vastaanottokeskuksessa vuoden opetellen maan tavoille. Loput ovat kahdessa muussa keskuksessa ylä-Nasaretin alueella.

Tulijat tunnetaan Bnei Menashe (Manassen pojat) nimellä. Heidän löytymisensä on yksi pala Israelin ”kadonneita heimoja” koskevassa palapelissä. ”Bnei Menashen maahanmuutto on raamatullisissa rajoissa ihme”, sanoi Michael Freund, joka johtaa Shavei Israel järjestöä. Järjestö oli merkittävässä osassa tuomaan intianjuutalaiset Israeliin. ”Kuten profeetat näkivät ennalta, Jumala kokoaa kansansa maan neljältä kulmalta ja olemme todistamassa tätä tapahtumaa.”

Lentokentällä fanfaarein vastaanotetut maahanmuuttajat siirrettiin valtion omistamiin vastaanottokeskuksiin. Ensimmäisen vuoden ajan he asuvat vaatimattomasti yhteishuoneissa. Lapset leikkivät keskuksen käytävillä. Päivä alkaa klo 6 aamulla aamiaisella. Aamiaista seuraa aikuisten hepreanopiskelu, jota jatkuu iltapäivän alkuun. Lapset käyvät jo israelilaista koulua. Keskuksen vapaaehtoiset avustajat auttavat siirtolaisia avaamaan pankkitilejä, ottamaan sairausvakuutuksia ja hoitamaan muita byrokratian vaatimia asioita.

Yitzhak Kolni muutti Intiasta Israeliin kuusi vuotta sitten. Nyt hän auttaa uusia maahanmuuttajia sopeutumaan uusiin oloihin. ”Muuttajat ovat hyvin sionistisia ja uskonnollisia”, sanoi Kolni, joka asuu keskuksessa. Rivka Pachuau saapui aviomiehensä ja lastensa kanssa. Hänen mukaansa maahanmuuttoa edelsivät vuosien järjestelyt ja monet rukoukset. Nyt he ovat iloisia saadessaan olla Israelissa, jossa he voivat viettää myös sapattia ja pitää kiinni uskonnollisen lain puhtaussäännöistä helpommin kuin Intiassa.

Osalla muuttajia oli jo sukulaisia Israelissa mutta useimpien kohdalla suvun jäsenet jäivät Intiaan. Zolatin suku oli huolissaan tämän perheen asettumisesta Israelin rajan tuntumaan, etulinjaan. ”Tulimme tänne Jumalan lupausten mukaan”, uskoo Zolat, ”olemme sitten Intiassa tai Israelissa Jumala suojelee meitä.” Hän toivoo myös olevansa esimerkki maallistuneille israelilaisille toivoen voivansa rohkaista heitä palaamaan uskontonsa noudattamiseen, kuten Bnei Menashe.

Kun maahanmuutto Venäjältä alkoi vähetä 1990-luvun puolivälissä, Michael Freundin järjestö suuntasi mielenkiintonsa Bnei Menashen heimoon Intiassa. ”Kun kuulin ensimmäisen kerran Bnei Menashesta, en heti uskonut heillä olevan yhteyttä kadonneisiin heimoihin. Mutta kun olen tullut tuntemaan heidän taistelunsa säilyttääkseen juutalaisen identiteetin läpi vuosisatojen, uskon heidän olevan kadonneen heimon jälkeläisiä.” Aluksi Israelin hallitus antoi vuosittain luvan 100 intianjuutalaiselle muuttaa Israeliin turistiviisumilla. Saadakseen kansalaisuuden heidän tuli läpikäydä Israelissa juutalaisuuden vaatima käännytysprosessi. Nyt saapuneiden 218 hengen ei tarvitse tätä tehdä, sillä he ovat jo käyneet läpi virallisen kääntymisprosessin ennen muuttoaan.

Sisäministeriö jäädytti intianjuutalaisten maahanmuuton vuonna 2003 aina siihen asti, kunnes päärabbi Shlomo Amar lähetti Intiaan uskonnollisen valtuuskunnan tapaamaan Bnei Menashen heimoa Mizoramin ja Manipurin maakuntiin. Valtuuskunta tutustui heimon tapoihin ja historiaan. Tähän perustuen päärabbi päätti, että heimo on Israelin jälkeläisiä. Tästä huolimatta Israeliin muutto ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia. Ensiksi sisäministeriö kieltäytyi rekisteröimästä maahanmuuttajia Israelin kansalaisiksi. Toiseksi maahanmuuttovirasto päätti olla myöntämättä heille maahanmuuttajille kuuluvia etuisuuksia. Kolmen vuoden epätietoisuuden jälkeen PM Ehud Olmert puuttui asiaan ja maahanmuutto saattoi jatkua vuonna 2006. Kun maahanmuuton piti alkaa vuoden 2006 kesällä, syttyi sota. Vasta sen päättymisen jälkeen halukkaat saattoivat muuttaa. Freundin mielestä ”Bnei Menashe on siunaus Israelille. He olivat meiltä hukassa vuosisatoja, mutta itse he eivät koskaan unohtaneet keitä olivat ja mistä olivat tulleet.”

Israelista karkotettujen paluu on aina ollut vaikeaa ja hankalaa. 721 eKr. Assyrian maailmanvalta karkotti Israelin 10 heimoa itäisille alueille. Tänä päivänä Bnei Menashen heimo elää Manipurin ja Mizoramin alueilla. Ulkonäöltään he muistuttavat enemmän aasialaisia naapureitaan Myanmarissa (tunnettiin nimellä Burma vuoteen 1989 saakka / toim. huom.) ja Tiibetissä, kuin intialaisia. Noin 90 vuotta sitten brittiläisiä lähetyssaarnaajia kävi heidän keskuudessaan. He havaitsivat heimon elävän VT:n mukaista juutalaista elämää. Freundin mukaan lähetyssaarnaajat vakuuttuivat, että kyseessä olivat Israelin heimon jälkeläiset. Nämä noudattivat juutalaisen uskonnon tapoja, uskoivat yhteen Jumalaan ja kutsuivat Häntä heprealaisella nimellä Yah, tunsivat ja juhlivat pääsiäistä ja muita juutalaisia juhlia, pitivät sapatin ja noudattivat ympärileikkausmääräystä sekä uskonnon puhtaussäädöksiä.

Suurin osa heimosta kääntyi kristinuskoon lähetyssaarnaajien käynnin myötä. Jäljellä on n. 7000 hengen juutalainen yhteisö. Mizoramin alueella asuu yhteensä n. 750000 ihmistä, joista em. osa tunnustaa juutalaista uskontoa ja loput ovat kristittyjä. Mutta silti koko tuo määrä, kristinuskoisia myöten, uskoo olevansa Bnei Menashen, Manassen heimon jälkeläisiä. ”Eivät kaikki Mizoramin alueella ole juutalaisia”, sanoi Zolat, ”mutta kaikki ovat Bnei Menashen heimoa.” Hän uskoo, että myös kristityiksi kääntyneet palaavat juutalaiseen uskontoon. ”He tietävät Jumalan nimen ja Messiaan ja että Jumala on aina varjellut juutalaisen kansan. He tulevat asumaan Israeliin. Jotkut ovat jo heränneet.”

Mizoramin väestö on 90% kristitty. Väestö on niin sionistista, että viranomaiset leikillään ovat harkinneet valtion nimen muuttamista kuulumaan: Toinen Israel, ja pääkadun nimeksi: Siion katu. Freundin järjestö haluaa tuoda alueen juutalaista uskontoa noudattavat Israeliin. Entä kristityiksi kääntyneet? Siihenkin Freundilla on vastaus: ”Jos he kuuluvat Bnei Menashen heimoon ja heidän osansa on saapua tänne, Jumala ja Messias hoitavat sen asian.”

 

Minne kukat ovat kadonneet?

Aviel Schneider – Israel Today

Kun Israel vetäytyi Gazan alueelta kesällä 2005, se oli samalla testi palestiinalaisille. Kuinka he hoitaisivat alueita, jotka israelilaiset olivat muuttaneet erämaasta kukoistavaksi viljelymaaksi? Gush Katifin alueen kukat ja tomaatit eivät päätyneet ainoastaan israelilaisiin pöytiin, vaan niitä riitti runsain mitoin myös Eurooppaan vietäviksi vuoden ympäri.

Monet palestiinalaiset toivoivat hyötyvänsä israelilaisten vaivannäöstä ja jatkavansa siitä eteenpäin. Mutta tuo toive on osoittautunut turhaksi. ”Olin väärässä. Totuus on, että mikään ei ole muuttunut”, sanoi Hashem al-Ara’a, 55-vuotias Gazan asukas. ”Israelin miehityksen alla olimme yhdistyneet vastustamaan vihollista, mutta nyt olemme vihoissa palestiinalaisen hallinnon kanssa.” Al-Ara’a oli aluksi innoissaan vaatiessaan omistukseensa 7,5 eekkerin aluetta, jonka juutalaisasutus jätti jälkeensä ja jonka Al-Ara’a sanoi kuuluneen hänelle. ”Mutta en voi tehdä maaperälle mitään koska emme saa hallinnolta yhtään tukea. Kaiken lisäksi tuhohyönteiset veivät sadon Gazassa eivätkä viranomaiset osaa tehdä mitään. Johtomme ei edisty poliittisissa asioissa eikä taloudellisissa.”

Israelin hallitus tuki Gush Katifin viljelijöitä, mutta Hamas johtoinen palestiinalainen hallitus käyttää kaiken tarmonsa ja rahansa taisteluun Israelia vastaan. Se laiminlyö oman kansansa. Gazassa ei ole rahaa leipään, mutta aseisiin sitä kyllä riittää.

Tilanne oli samankaltainen kun rauhanprosessi käynnistyi Oslossa 1994. Tuolloin Israel luovutti Gazan ja Jerikon palestiinalaisille. Alun euforia oli kuitenkin pian ohi: elämä ilman Israelia ja israelilaisia olikin pahempaa kuin heidän kanssaan. Silti monet palestiinalaiset syyttävät vain Israelia. ”Elämme häkissä jonka koko on hiukan kasvanut, mutta Gaza on silti kuin vankila”, sanoi Al-Ara’a. Silti hänkin katsoo paljaita maitaan muistellen kateudella israelilaisia edeltäjiään: ”Juutalaiset saivat aikaan valtavan paljon, me epäonnistumme kaikessa.”

 

Minne mennä?

Nicole Jansezian – Israel Today

Toimitus: Saddam Husseinin syrjäyttämistä ei kovin moni maailman ihminen pidä pahana asiana. Hussein piti rautaisella otteella kurissa Irakin eri kansanryhmät ja uskontokunnat. Samaan ei ole kyennyt Irakin kansan tyrannin vallasta vapauttanut liittoutuma: Nyt niin kristityt kuin palestiinalaiset kokevat vainoa ja monet haluavat pois Irakista. Oheinen artikkeli kuvaa palestiinalaisten ongelmaa jonka yksi pääsyy on, että yksikään arabimaa ei oikeasti ole halunnut eikä edelleenkään halua heitä.

Irakin palestiinalaiset nauttivat ennen Saddam Husseinin suosiosta. Nyt he ovat vihan kohteita niiden samojen arabien taholta, jotka ennen halukkaasti puolustivat heidän asiaansa mutta nyt eivät halua nähdä heitä. Siitä lähtien kun Hussein syrjäytettiin 2003, palestiinalaiset ovat saaneet pelätä henkensä puolesta. Tuhannet ovat paenneet Jordaniaan ja Syyriaan. Osa heistä on päässyt asumaan näiden maiden pakolaisleireihin, kun loput ovat pakkautuneet maiden rajojen tuntumaan. Syyria ei anna maahanpääsylupia enää uusille Irakin palestiinalaisille. Sen alueella on jo nyt 500000 palestiinalaista.

Kun shiiamuslimit saivat vallan Irakissa, yhteenotot maan sunni- ja shiiaväestön kesken alkoivat ja myös ei-irakilaisten arabien asema vaikeutui. Palestiinalaiset ovat sunneja. Monet irakilaiset, jotka kärsivät Saddamin hirmuhallinnon alla, samalla kun tämä piti palestiinalaisia erityisasemassa, ovat nyt valmiit kostamaan palestiinalaisille. Bagdadin asukkaan mukaan kovaäänisillä varustetut ajoneuvot ajavat kaduilla välittäen uhkauksia palestiinalaisia kohtaan. Ihmisoikeusjärjestö Human Righs Watch’in mukaan erään shiialaisen ryhmän lentolehtisessä sanotaan, ettei palestiinalaisilla ole sijaa Irakissa ja heitä kehotetaan lähtemään maasta ”taistelemaan (Israelin) miehitystä vastaan omaan maahanne”.

YK:n edustajan Astrid Van Genderen Stortin mukaan Irakin turvallisuusjoukot ovat piesseet, kiduttaneet ja pidättäneet palestiinalaisia öisissä iskuissaan. Hussein suosi palestiinalaisia omista motiiveistaan käsin. Halutessaan näyttää olevansa arabien suuri johtaja, hän maksoi 25000 USD israelilaisia vastaan iskeneiden palestiinalaisten itsemurhapommittajien perheille. Hän antoi avustusta rakentaa uudelleen Israelin joukkojen tuhoamat talot. Irakissa palestiinalaiset saivat ilmaisen asunnon, valtion apurahoja ja valtion virkoja. Kansalaisuutta Hussein ei kuitenkaan heille myöntänyt.

Ensimmäiset palestiinalaiset saapuivat Irakiin Israelin itsenäisyyssodan aikana 1948. YK:n arvio on, että Irakissa on tänään n. 23000 palestiinalaista. Toisten lähteiden mukaan määrä voi olla 34000 tai suurempi. Ihmisoikeusjärjestön mukaan Irakin hallitus ei ole juurikaan välittänyt palestiinalaisten oikeuksista viimeisten parin vuoden aikana. Heitä on syytetty turvallisuustilanteen vaarantamisesta. Irakin sisäministeriö vaatii palestiinalaisia uusimaan maassaololupansa. Uutta lupaa ei aina myönnetä.

Adu Aseel sanoi tulleensa pidätetyksi tammikuussa 2006, kun maassaololupa päättyi. Sen jälkeen hän pakeni Syyrian rajan pintaan, jossa asuu teltassa. ”Jokainen palestiinalainen Irakissa on maalitaulu. Meitä syytetään rikoksista joita emme ole tehneet. En voi mennä takaisin, etenkään kun militantit ovat vallanneet taloni.” YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:n johtajan Karen Abu Zayedin mukaan YK on pyytänyt valtioilta tukea Irakin palestiinalaisten muuttoon Gazan ja Länsirannan alueille. Human Rights Watch järjestön Sarah Leah Whitson pitää Irakin tilannetta epätoivoisena. ”Jordania ja Syyria ovat antaneet turvapaikan sadoille tuhansille Irakista paenneille Irakin kansalaisille, mutta ne ovat sulkeneet rajansa palestiinalaisilta. Kun maat Irakin ympärillä hylkäävät palestiinalaiset, heidät pakotetaan elämään vainon kohteina.”

 

Nobelin palkinto on rasistinen?

Israel Today

Euroopassa asuva irakilainen tutkija sanoo Nobelin palkinnon jakamisen olevan rasismia. Al-Jazeera TV-kanavan lähetyksessä esiintynyt Samir Ubeid sanoi palkinnon jakotavan olevan juuri sitä, mitä Siionin vanhinten pöytäkirjat (tunnettu antisemiittinen kirja joka on todettu väärennökseksi / toim. huom.) kuvaavat kun juutalaisten salaliitto hallitsee maailmaa. ”Miksi palkinnon saaneissa on 167 juutalaista mutta vain 4 arabia?”, ihmettelee Ubeid. ”Vain 4 arabia vaikka meitä on 380 miljoonaa ja kaikki neljä ovat pettureita. Vain jos olet maasi pettäjä ja harhaoppinen joka kiroaa profeetan (Muhammed), ansaitset Nobelin palkinnon.”

Ubeidin mukaan yksi pettureista oli edesmennyt Egyptin pres. Anwar Sadat, joka sai rauhanpalkinnon allekirjoittaessaan rauhansopimuksen Israelin kanssa Camp Davidissa, Yhdysvalloissa. Toinen petturi on egyptiläinen Kansainvälisen atomienergiakomission puheenjohtaja Mohammad ElBaradei. ”Tässä tapauksessa palkinto on kastettu Irakin kansan ja lasten vereen”, sanoi Ubeid. Kun haastattelija sanoi tieteellisen luovuuden olevan yhteydessä vapauteen ja demokratiaan, Ubeid vastasi: ”Demokratia ei selitä kuinka 167 juutalaista on palkittu, kun heitä kaiken kaikkiaan on vain 15 milj. hajotettuna maailman ympäri, samalla kun jätetään huomiotta 1,5 miljardia kiinalaista, miljardi intialaista ja 380 miljoonaa arabia. Tämä on rasismia.”

 

Ääriortodoksiryhmä kieltää holokaustin

Judith Jeries – Israel Today

Iranin presidentti kutsui Teheraniin koolle konferenssin tutkimaan ”tieteellisten todisteiden” valossa sitä, että holokausti ei koskaan tapahtunut. Se ei sinänsä ollut yllätys, onhan hän aiemmin kieltänyt holokaustin useaan kertaan. Yllätys oli, että konferenssiin matkusti ryhmä juutalaisia ääriortodoksirabbeja.

”Jos kuka tahansa juutalainen, mistä tahansa syystä, on halukas kättelemään holokaustin kieltäjää, etenkin kun keskuudessamme on useita joiden käsivarteen on tatuoitu keskitysleirin numero, kyse on hulluudesta jolle ei ole oikeutusta eikä selitystä”, sanoi holokaustin kokenut Israelin päärabbi Yisrael Meir Landau.

Teheraniin matkannut rabbien ryhmä kuuluu Neturei Karta ääriortodoksiliikkeeseen. Liike on radikaalisti antisionistinen ja pitää maallista Israelin valtiota laittomana. Sen mukaan juutalaista valtiota ei tulisi olla ennen kuin Messias pystyttää sen Tooran perustalle. ”Halusimme tehdä Teheranissa selväksi, että sionismi käyttää holokaustia tekosyynä Israelin valtion olemassaololle”, sanoi Israel Hirsch, Neturei Kartan jäsen.

Neturei Kartan rabbi Yisroel Feldman kuvasi Teheranin kokousta: ”Ei ole moraalista oikeutusta sille, että holokaustia käytetään syynä miehittää ja alistaa kansaa, jolla ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä Euroopassa tapahtui. Jos eurooppalaiset haluavat sovittaa asiaa he tehkööt halunsa mukaan, mutta ei palestiinalaisten kustannuksella.”

Teheranin kokoukseen osallistui 67 henkilöä. Yksi heistä oli David Duke, entinen Ku Klux Klanin päävelho. Mukana olivat myös holokaustin kieltäjät Robert Faurisson ja Fredrik Töben. Länsimaat tuomitsivat kokouksen. Arabilakimies ja Israelin kansalainen Khaled Kasab Mahameed aikoi myös osallistua konferenssiin tarkoituksella haastaa holokaustin kieltäjät, mutta hän ei saanut Iranilta lupaa. Mahameed asuu Nasaretissa ja johtaa perustamaansa arabijärjestöä Arab Institute for Holocaust Research and Education, joka on ainutlaatuinen arabimaailmassa. Hänen mukaansa arabien tietoa holokaustista tulee lisätä ja se on tärkeätä Israelin ja palestiinalaisten rauhanprosessille.

Osa israelilaista rabbeista haluaa karkottaa Teheranissa vierailleet Israelista ja juutalaisesta kansan keskuudesta. ”Sen lisäksi että he saattoivat Jumalan nimen häpeään koko maailman edessä, heidän matkansa oli tuen osoitus Israelin vihollisille jotka haluavat aikaansaada toisen holokaustin.” Rabbien mukaan jokaisen juutalaisen pitäisi erota näistä ihmisistä.

 

Kireitä tunnelmia Temppelivuorella

Shlomo Mordechai – Israel Today

Israelin ja islamilaisen maailman sekä Raamatun ja Koraanin välisen jännitteen kosminen keskuspaikka on Temppelivuori Jerusalemissa. Kahden juutalaisen temppelin historiallisena sijaintipaikkana se on juutalaisen uskonnon pyhin paikka.

Nykyisin siellä sijaitsevat Al Aksa moskeija ja Kalliomoskeija, jota muslimit pitävät paikkana josta käsin Muhammed kävi taivaassa. Koraani ei kuitenkaan mainitse Jerusalemia nimeltä. Kaupunki on islamin kolmanneksi pyhin paikka. Mikään muu paikka maailmassa ei ole yhtä herkkä synnyttämään islamilaisen pyhän sodan, jihadin. Kun Ariel Sharon vuonna 2000 kävi paikalla, palestiinalaiset aloittivat toisen väkivaltaisen intifadan, joka johti vuosia kestäneeseen verenvuodatukseen. Jos vaikkapa maanjäristys tuhoaisi moskeijat, näyttää selvältä, että islamilainen maailma nousisi pyhään sotaan Jerusalemia vastaan (Sak.12).

Kun Israel aloitti tarpeellisen korjaustyön lähellä Länsimuuria, sen ulkopuolella, muslimit olivat heti vastustamassa. Korjaustyön tarkoitus on kunnostaa vanhaa Temppelivuorelle johtavaa kulkureittiä, joka vaurioitui kolme vuotta sitten lumimyrskyssä. Ensimmäisessä vaiheessa arkeologit varmistavat, että korjaustyön aikana ei tuhota mitään arvokasta. ”Koko työ on täysin Temppelialueen ulkopuolella”, sanoi arkeologi Gideon Avni, ”mitään ei suoriteta sen alueella.”

Siitä huolimatta arabit syyttävät Israelia yrityksestä heikentää Al Aksa moskeijan perustuksia. Islamilaisen liikkeen äkkiväärä johtaja Israelissa, Raed Salah, syytti hallitusta ”rikoksesta tuhota siunatun Al Aksa moskeijan aluetta...” ja ”vaarasta syöstä koko alue pyhään sotaan.” Jotkut palestiinalaiset johtajat kehottivat kansaa aloittamaan kolmannen intifadan.

Islamilainen säätiö, Wakf, hallinnoi Temppelivuorta. Sen johtaja Adnan Husseini sanoi varoittaneensa Israelin viranomaisia ja että Israelin puolelta hankkeesta ei oltu etukäteen informoitu muslimeja. Israelin mukaan väite ei pidä paikkaansa, vaan Wakf sai tiedon korjaustyöstä hyvissä ajoin. Mutta koska työ ei sijaitse muslimien hallinnoimalla alueella heitä ei tarvita työn suunnittelussa – etenkään Länsimuurin alueella.

Mellakat alkoivat pian työn aloittamisen jälkeen. 3000 poliisia partioi Vanhan kaupungin alueella ja alle 45-vuotiaille arabimiehille asetettiin rajoituksia päästä Al Aksa moskeijan alueelle. Poliisijoukot saapuivat Temppelivuorelle laittamaan kivienheittäjät kuriin ja järjestys palautettiin. Muistaen vuoden 2000 Sharonin vierailusta opittua, poliisi käytti vain rajoitettua voimaa ja vältti voimankäyttöä. Siitä huolimatta TV-kanavat AL Jazeerasta CNN:n näyttivät kuvia yhteenotoista antaen aiheen syyttää Israelia.

Medialta jäi kuitenkin raportoimatta palestiinalaisten, Wakf:in ja yleensä muslimien kaksimielisyys asiassa: Vuosien ajan Wakf on laittomasti kaivanut Temppelivuoren ja Al Aksan alla nk. Salomonin tallit -nimellä tunnetussa paikassa. Kaivausten mukana Wakf on hävittänyt tonneittain arvokkaita muinaisjäänteitä juutalaisten temppelien ajalta. Lisäksi kaivausten tuloksena on syntynyt onkalo, jonka israelilaiset arkeologit uskovat heikentävän moskeijan perustuksia. On jopa mahdollista, että muslimien omat toimet aiheuttavat jonakin päivänä Al Aksan ja Kalliomoskeijan sortumisen. Jos niin käy niin Israelia kuitenkin syytetään.

Temppeliaikojen muinaisjäänteiden tuhoaminen vahvistaa arabien väitettä, ettei alueella koskaan ole ollut juutalaisia temppeleitä. Ahmed Shukari, arabikauppias Vanhasta kaupungista sanoi, ”Tämä on moskeija, älä kutsu paikkaa Temppelivuoreksi. Siellä ei koskaan ole ollut temppeliä. Paikka kuuluu muslimeille – ei juutalaisille. Koko Palestiina Jordan joesta Välimereen kuuluu muslimeille... Toivon heidän (israelilaiset) vahingoittavan moskeijoita, koska silloin syntyy uskonnollinen sota. Olen pyhän sodan puolesta, koska silloin kaikki arabit tulevat ja ottavat taas maan haltuunsa.”

 

Kuinka pyhä on pyhä maa?

Aviel Schneider – Israel Today

Israelissa vaikuttaa olevan yhteinen käsitys, että maassa on jotakin mätää. Israelilaisen päivälehden vanhempi kommentaattori Sever Plotzker kirjoitti: ”Katsaus ulkomaisiin lehtiin paljastaa, ettei Israelista kirjoiteta niinkään korkean teknologian maana tai brutaalina miehitysvaltana, kuin maana joka nyt kärsii pahasta johtajuusongelmasta.” Israelin seremoniallinen presidentti Moshe Katsav on saanut osalleen raiskaus- ja sukupuolihäirintäsyytteet. Päämin. Ehud Olmert on epäiltynä petoksesta ja siitä, että on toiminut kahden suurliikemiehen eduksi valtion asiassa. Talousmin. Avraham Hirschonin toimia rahanpesujutussa tutkii poliisi. Entinen oikeusmin. Haim Ramon menetti virkansa saatuaan tuomion säädyttömästä käytöksestä erästä naissotilasta kohtaan. Armeijan esikuntapäällikkö Dan Halutz erosi Libanonin sodassa tapahtuneiden virheiden takia. Tutkimuksen mukaan 74% israelilaisista haluaisi puolustusmin. Amir Peretzin eroa samasta syystä.

Katsavin skandaalia on puitu laajalti kansainvälisessä mediassa ja se ollut tuhoisaa Israelin maineelle. Ei ole mieltä ylentävää, jos kansaa johtaa moraaliton johtaja. Tilanne saa ihmiset kyselemään: Kuinka pyhä on pyhä maa? Muissa olisi jo ollut kyllin, mutta Halutzin ero sai Israelin viholliset hykertelemään: ”Tämä tarkoittaa, että olemme saaneet strategisen voiton sionisteista”, sanoi Hizbullah johtaja Hassan Nasrallah. ”Sionistinen yhteisö on tullut heikoksi ja menettää moraaliaan”.

Tutkimusten mukaan yli 70% kansasta haluaa Katsavin eroa. 62% uskoo hänen olevan syyllinen ja 80% haluaa hänet oikeuden eteen. Mutta vihainen Katsav ei aio erota. Lehdistön edessä hän vakuutti olevansa noitavainon ja valheiden uhri. Hän huusi reporttereille, että media on jo tuominnut hänet. Katsav syntyi Iranissa ja syntyperästään (sefardijuutalainen) johtuen väitti joutuneensa eurooppalaisten ashkenasijuutalaisten vainoamaksi, koska on noussut johtoasemaan vaatimattomista lähtökohdista. ”Jos tämä on viimeinen taisteluni, taistelen loppuun saakka puhdistaakseni nimeni”. Israelin oikeuskansleri tekee päätöksen Katsavin joutumisesta oikeuden eteen.

”Tämä on surullista Israelille ja sen kansalle”, sanoi kansanedustaja Zevulun Orlev. Knessetin jäsenen Ami Ayalonin mukaan Katsav on onnistunut likaamaan Israelin demokratian hyvän maineen. Israelilaiset häpeävät johtajiaan, joita ei enää voi pitää roolimalleina. Messiaaninen juutalainen historioitsija Gershon Nerel sanoi tilanteen muistuttavan Jes.5 luvun vertausta hedelmää tuottamattomasta viinitarhasta. ”Ei ole mitään uutta auringon alla”, sanoi Nerel, ”n. 600 v eKr. profeetta Jesaja varoitti kansaansa: Israel on Herran viinitarha ja Juudan miehet hänen mieleisensä istutus. Mutta kun Herra odotti oikeutta, tuli verenvuodatusta ja oikeudettomuutta. Teemme syntiä kuten olemme ennenkin tehneet ja meitä on rangaistu siitä. Toivon, että Messias tulisi pian ja vapahtaisi meidät.

Taloudelliset väärinkäytökset ovat yhtä tavallisia kuin seksuaaliset väärinkäytökset. Raha ja politiikka on vaarallinen sekoitus joka voi vetää kansakunnan alamäkeen. Haggai Golan, israelilaisen talouslehti Globesin päätoimittaja, puhui Herzliyan konferenssissa sanoen: ”86% kansasta uskoo, että Israelia hallitsee pienen rikkaan eliitin ryhmä joka edistää valtion korruptiota.” Kolumnisti Ari Shavit jatkoi: ”Mikä meissä on vialla? Mikä Israelissa on mennyt vikaan? Israelin poliittinen eliitti ei enää ole tehtävänsä tasalla. 18 menestynyttä sukua kontrolloivat Israelin taloutta ja sitä ei mitenkään voi hyväksyä”, hän kuitenkin jatkoi, ”en vain rakasta kansaani, uskon heihin. En vain rakasta tätä hullua maata, uskon myös tähän maahan.”

Rabbit ja messiaaniset uskovat ihmettelevät kuinka Israel voisi olla valo kansoille jos sen johtajat eivät ole esimerkkejä. ”Tällainen huippujohtajiemme käytös vaikuttaa koko kansan käytökseen”, sanoi Tsvi Sadan, messiaanisen Kivun lehden päätoimittaja. ”Moraalittomuus ja korruptio ei ole uutta Israelin historiassa, mutta olemme valinneet olla puhumatta siitä. Mutta viime vuosina on tapahtunut muutos.” Sadan pitää positiivisena, että asioihin puututaan ja niistä puhutaan julkisuudessa. ”Nyt kukaan ei ole lain yläpuolella. Kun Raamatun ajan johtajista ainakin osa katui, tämän ajan poliitikot vaativat muita katumaan (syyttävät mediaa ja muita) sen sijaan, että katuisivat.”

Raamatussa Israelin johtajat tekivät usein syntiä Jumalan edessä, kuten Daavid, joka teki aviorikoksen Bathseban kanssa ja vaikutti tämän miehen Urian kuolemaan taistelussa jotta saisi naisen itselleen (2Sam.11-12). Kuningas Daavid syyllistyi haureuteen ja murhaan. Mutta hän tunnusti tekonsa ja otti niistä vastuun, katui Jumalan edessä. Tunnustavatko nykyiset johtajat syntinsä julkisesti? Tietenkin Israelin historiassa on monia kuninkaita jotka eivät katuneet. Kuningas Salomo lankesi epäjumalan palvontaan (1Kun.11). Siksi Jumala otti kuninkuuden häneltä ja antoi sen Jeroboamille. Jumalalla on ollut paljon hyviä syitä mitätöidä liittonsa Israelin kanssa, mutta sitä Hän ei ole tehnyt.

Raamattu on Jumala pyhä sana ja Jumala toteuttaa tahtonsa maailmassa myös jumalattomien ihmisten kautta. Pyhä maa ei automaattisesti tee asukkaistaan pyhiä. Vaikka Hän sanoo valittua kansaansa ”pyhäksi”, he eivät ole olleet eivätkä ole sen parempia kuin muutkaan kansat. Samalla kun on siunaus olla valittu kansa, valinta on tuottanut myös paljon kipua ja surua juutalaisille. Sadanin sanoin: ”Mitä enemmän muut ihmiset odottavat meiltä, enemmän kuin muilta ihmisiltä, sitä enemmän me petymme itseemme ja muut pettyvät meihin kun lankeamme.”

 

Hamasin lastenohjelma

Kun iso mustavalkoinen “mikkihiiri” ilmestyy TV ruutuun, lapset kerääntyvät nopeasti ruudun ääreen. Mutta Gazan alueella kyse ei ole mistään viattomasta Mikki Hiiri showsta. Tämä hiiri on Farfour (tark. Perhonen). Farfour oli Hamasin Gazan alueen lapsille suunnatun Tomorrow's Pioneers ohjelman tähti. Lapset voivat myös soittaa lähetykseen. Monet heistä laulavat Hamasin taistelulauluja Israelia vastaan. “Sinä ja minä olemme laskemassa perustusta islamistien johtamalle maailmalle”, puhuu Farfour -hiiri tarkkavaisille kuulijoilleen. “Me palautamme islamilaisen yhteisön sen entiseen suuruuteen ja vapautamme Jerusalemin. Jumalan tahdosta me vapautamme Irakin ja kaikki muslimien maat joihin murhaajat ovat tunkeutuneet.”

Hamasin lapsiin kohdistuva aivopesu Israelin ja ei-muslimien vihaamiseksi saavutti niin räikeät mittasuhteet, että Palestiinan informaatioministeri Mustafa Barghouti joutui keväällä puuttumaan asiaan. Farfour hyllytettiin toukokuun 9 pvä, mutta Hamas ei päätöstä totellut, vaan jatkoi ohjelmia edelleen. Kun Hamas sai vallan Gazan alueella, Fatah-johtoisella palestiinalaishallinnolla ei ollut asiaan enää päätösvaltaa. Mutta jotakin tapahtui kulissien takana, koska Hamas luopui Farfour -hiirestä.  Farfour oli tunnetun Disney hahmon Mikki Hiiren kopio ja siksi eräät epäilivät olivatko Disney-yhtiön lakimiehet saaneet Hamasin taipumaan?

Mutta taipuminen, jos siitä oli kysymys, tuotti myös entistä rajumman lapsiin kohdistuvan propagandaiskun: Farfouriin ihastuneille arabilapsille näyteltiin 13.7 lähetetyssä Tomorrow's Pioneer ohjelmassa Farfourin marttyyrikuolema israelilaisen turvamiehen kautta. Ohjelmassa kuvattiin, kuinka Farfourin isoisä antaa tälle asiakirjat, jotka todistavat, että maa-alue Israelissa kuuluu heille. Farfour joutuu israelilaisten käsiin ja nämä yrittävät saada asiakirjoja haltuunsa tarjoamalla Farfourille lahjuksia. Kun lasten sankari Farfour ei ota lahjuksia, häntä piestään ja lopulta hän kuolee marttyyrina. Ohjelman isäntä kertoo lapsille: “Lapset, olemme menettäneet rakkaimman ystävän, Farfourin. Farfourista tuli marttyyri, koska hän halusi suojella maataan. Hänestä tuli marttyyri rikollisten ja murhaajien käsissä, viattomien lasten murhaajien käsissä.” Farfourin korvasi Nahoul -mehiläinen, joka vannoi ohjelmassa jatkavansa “marttyyri” Farfourin tehtävää.

(Lähteet: Palestinian Media Watch, Israel Today).

 

 

Gazan ja palestiinalaisalueiden kristityt

Kun Hamas ja Fatah taistelivat Gazan herruudesta, myös Gazan kristityt olivat maalitauluina. Palestiinalaislehti Al-Ayyam raportoi: ”Aseistetut naamioidut miehet... ryöstivät ja polttivat luostarin ja kristillisen kirkon koulun Gazassa...” Teon tekijät kuuluivat Hamasin Al-Oassam prikaatiin.

On huomattava, että Palestiinan alueiden kristityt ovat jo pitkään kärsineet vainoista. Palestiinalainen toimittaja Khaled Abu Toamed kirjoitti The Jerusalem Postin artikkelissaan, kuinka Betlehemin kristillinen yhteisö on häviämässä. ”Betlehemin ja sen ympäristön kristittyjen olot ovat jatkuvasti huonontuneet siitä lähtien kun Israel luovutti alueen palestiinalaisille (1995)... Joka päivä kuulemme kristityistä, jotka ovat muuttaneet USA:n, Kanadaan tai Etelä-Amerikkaan... Nyt kristittyjä on alle 15% Betlehemin väestöstä... Samir Qumsiyeh sanoi: Uskon, että 15 vuoden kuluttua Betlehemissä ei ole jäljellä kristittyjä”.

Kun Länsiranta oli Israelin hallussa, Betlehemin kristityt muodostivat 60% kaupungin asukkaista.

(Palestinian Media Watch, Itamar Marcus ja Barbara Crook, 19.6.2007).

 

Jumala lepäsi?

Uri Schwarz

Kirjoittaja on toiminut Helsingissä juutalaisen srk:n rabbina ja toimii nyt Shaare Zedek sairaalan yhteiskuntasuhteista vastaavan osaston johdossa.

Haluan jakaa kanssanne ajatuksen todellisesta “kaiken alusta”. Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä hän lepäsi. Niinkö? Tarvitseeko Jumalan levätä? Minun ja sinun pitää levätä, mutta Jumalan? Kysymys on tärkeä, koska meidän pitää ymmärtää, ettei Jumala ole ihminen.Sanotaanhan myös psalmissa 121:4, että “hän joka Israelia varjelee ei torku eikä nuku”.

Raamattua tulisi lukea heprean kielellä. Jokainen käännös on tavallaan kommentaari eikä aina tuo esille kirjoitetun sanan täyttä merkitystä. Yksi syy siihen, miksi juutalaiset paastoavat Tevet kuun 10 päivänä on, koska perinteen mukaan 5 Mooseksen kirjaa käännettiin tuolloin ensimmäistä kertaa ja kreikan kielelle.

Alkuperäinen heprean teksti ei puhu Jumalan lepäämisestä. “Jumala siunasi seitsemännen päivän ja hän SHAVAT kaikesta MELACHA mitä oli tehnyt”. Sanoja SHAVAT ja MELACHA ei voida kääntää yhdellä sanalla. Siinä lienee syy puutteelliseen käännökseen.

Sanoilla viitataan tosiseikkaan, että Jumala lopetti luomisen ja se on eri asia kuin lepääminen. Hän katsoi mitä oli tehnyt ja iloitsi siitä. Ehkä sen opetus meille tässä ajassa on, että otamme tauon seitsemäntenä päivänä, katsomme mennyttä viikkoa ja yritämme nähdä missä voisimme jatkossa tehdä paremmin.