Eräitä usein esitettyjä väittämiä

 

Israelilaiset ajoivat 600000 pales­tiinalaista pois alueelta ja ottivat heidän maansa vuoden –48 itse­näisyyssodassa.

Useimmat alueelta lähteneet ara­bit poistuivat arabijohtajiensa käskystä. Jerusalemin silloinen suurmufti halusi arabisiviilit pois, jotta arabiarmeijat voisivat es­teettä pyyhkäistä juutalaiset Väli­mereen. Israel voitti sodan. Kaikki arabit eivät lähteneet ja he saivat jäädä aloilleen. Heistä tuli Israelin kansalaisia täydellä äänioikeu­della. Arabipuolueella on Knesse­tissä 14 paikkaa.

Palestiinalaiset ovat vanha kansa.

Kukaan ei puhunut palestiinalai­sesta kansasta, eivät ns. palestii­nalaiset itsekään ennen vuotta 1967. Palestiina nimen alueelle antoivat roomalaiset valloittajat, jotka tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin v. 70 jKr. Maa nimet­tiin juutalaisten muinaisten vihol­listen, filistealaisten, mukaan. Ni­mellä ei ole mitään yhtymäkohtaa nykyisiin palestiinalaisiin. Britit antoivat Palestiina nimen alueelle, jonka he valloittivat ottomaaneilta vuosisadan alussa (Israel ja Jorda­nia). Brittiläisessä Palestiinassa sekä juutalainen, että arabiväestö olivat ”palestiinalaisia”.

Miksi Israel ei suosiolla luovuta Länsirantaa niille, joille se kuuluu, eli arabeille, jotta alueelle saadaan rauha?

1948 Israelin arabinaapurit yritti­vät tuhota muun maailman tun­nustaman Israelin valtion. Ara­beille tarjottiin jo tuolloin omaa palestiinalaisvaltiota (Jordanian lisäksi), mutta he hylkäsivät sen. Vuodesta 1948 vuoteen 1967 Länsiranta oli Jordanian hallinto-aluetta. Juudea ja Samaria ovat osa muinaista juutalaisvaltiota. Juutalaiset ovat asuneet siellä tu­hansien vuosien ajan yhdessä arabien kanssa. Palestiinalaishal­linnon ja yleensä arabien toimet eivät tähtää rauhaan Israelin kanssa. Siitä on monia pitäviä to­disteita aina lastenkasvatuksesta lähtien.

Israel on sotilasvaltio ja Goljat, arabit ovat nykyajan Daavid.
Palestiinalaisilla on käytössään paljon muuta kuin Daavidin ajan lingot. Sitä paitsi alueen kivet ovat erittäin teräväsärmäisiä ja osues­saan voivat aiheuttaa kuoleman. Palestiinalaisten aseistus on kui­tenkin nykyaikaista rynnäkköasei­neen, kranaatinheittimineen ja raketteineen. Aluksi Arafat vaati lupaa saada aseita poliisivoimil­leen pitääkseen yllä järjestystä. Sitten tilanne karkasi käsistä. Aseiden salakuljetus on suurimit­taista. Rikkaat arabivaltiot tukevat kyllä aseiden saantia, mutta eivät anna käytännössä lainkaan varoja köyhyyden ja puutteen vaivaa­mille palestiinalaisille. Tätä apua antaa Israel ja muut, etenkin län­simaat.

Palestiinalaisia nöyryytetään Israe­lin valvomilla tiesuluilla.

Turvallisuus vaatii tarkastuksia. Maailman lentokentillä ihmiset jonottavat turvatarkastuksissa. Terrorismi saa sen aikaan. Itse­murhaiskijät tappavat sokeasti, myös omia maanmiehiään heidän osuessaan paikalle. Eikö vastuuta tuntevien palestiinalaisten tulisi ennemmin auttaa Israelia turva­tarkastuksissa?

 

Israelin armeija syyllistyy sotarikok­siin.

Syytös, että Israelin joukot tappai­sivat tarpeettomasti ja sokeasti on vailla todisteita. Samoin väite, että sotilaat estävät arabiambulansseja noutamasta haavoittuneita pales­tiinalaisia. Väitteitä ei ole todis­tettu. Sen sijaan sotilaat ovat jou­tuneet tarkastamaan palestiina­laisambulansseja, kun niissä alet­tiin kuljettaa terroristeja, aseita ja räjähteitä. Israelin joukot ja terve­ysviranomaiset auttavat kaiken aikaa monia palestiinalaisia. Tä­män vuoden aikana armeija on mm. toimittanut verta palestiina­laissairaalaan Jeninissä haavoittu­neille palestiinalaisille. Palestiina­laisille ei kelvannut juutalainen veri (!), jolloin Israel haki verta Jordaniasta ja toimitti sen sairaa­laan.
 
Israel on tuhonnut Palestiinan ta­louden ja siellä nähdään nälkää.

Kun Israel hallinnoi koko aluetta elintaso oli parempi kuin nyt. Vaikka Palestiinalaishallinto on saanut runsaskätistä apua län­nestä varoja ei ole käytetty kan­san hyväksi. Korruptio ja varojen kavallukset on arabien omienkin puheiden mukaan äärimmäisen räikeää. YK:n ruoka-apu päätyy suurelta osin mustan pörssin markkinoille. Arabiterrorismi on tuhonnut talouden.
 
Israelilaiset liioittelevat kun väittä­vät arabien tahtovan ajaa heidät mereen.

Alueella asuu 5,5 milj. juutalaista ja 250 milj. arabia. Päivä toisen jälkeen, vuosi toisensa perästä arabien sanoma on sama: Juuta­laiset eivät kuulu alueelle. Arabien etujoukon muodostavat useat ter­roristiryhmät, joiden tarkoitus on pitkässä juoksussa heikentää Isra­elia ja saattaa se alttiiksi päähyök­käykselle. Nyt terroritekojen määrä on keskim. 21 päivässä. Kuvittele oma maasi samassa ti­lanteessa.
 
Itsemurhaiskut ovat pienen ääri­ryhmän hankkeita. Arabimaailma ja palestiinalaiset yleensä eivät ole vastuussa.

Terroristiryhmillä on johtajien kansan laaja tuki. Muuten se ei toimisi vuosikausia kuten nyt. Ter­rorismi tarvitsee paljon rahaa elääkseen. Varoja terroristeille tulvii rikkaista arabivaltioista. Ara­bikulttuuri ja uskonto tukee terro­rismia, joka nähdään oikeana te­kona vastaan vääriä uskontoja. Itsemurhaterroristit ovat palvot­tuja marttyyreita. Koulutus opet­taa juutalaisvihaan jo lastentar­hasta. Palestiinalaisjohtajat, kuten monet arabijohtajat, omaavat kahdet kasvot. Omille puhutaan sitä mitä he haluavat kuulla, mihin heidät on opetettu ja länsimaille kerrotaan toisin. Arabien perin­teestä kertoo sekin, että natsien juutalaisille määräämä, vaatteisiin ommeltava keltainen tähti ei ollut heidän keksintönsä. Natsit kopi­oivat idean arabeilta.

Arafat on kansansa demokraatti­sesti valitsema.

Arafatin valinta oli kuten Saddam Husseinin tai Syyrian Bashir Assa­din. Ts. vastaehdokkaita ei ase­tettu. Oli vain yksi vastaehdokas, 85-vuotias nainen, joka kehotti kaikkia äänestämään Arafatia. Va­linta kansanjohtajaksi ei ollut de­mokraattinen. Vallassa ollessaan Arafat teloitutti kaikki arabit, jotka olivat hoitaneet hallintoa yhdessä Israelin kanssa.

 

Juhani Aitomaa