TV-evankelistojen korruptio

 

Ole Anthony, President, Trinity Foundation, Inc

 

(TELEVANGELIST INVESTIGATIONS - Corruption in Televangelism and Paganism in the American Church)
 

 


 

Huolimatta monista viois­taan televisio onnistuu hy­vin yhdessä asiassa: Se näkee yhteiskunnan ja yh­teisöjen sieluun vahvistaen ja korostaen mitä tahansa siellä piilossa olevaa, mitä kliseiden taakse kätkeytyy ja mitä ovat ne arvot joita ihmiset huulillaan palvovat. Mitä TV on omassa yhteis­kunnassamme - ja erityi­sesti amerikkalaisessa (län­simaisessa) seurakunnassa - tuonut esiin on pakanuus, joka personoituu TV evan­kelistoissa[1].

 

Tilanne oli sama 1500-lu­vun Euroopassa erilaisen teknologian parissa. Kirja­painotaito oli keksitty ja ir­vokkaalla tavalla kirkossa oleva pakanuuden muoto paljastui uuden teknologian myötä. Se johti uskonpuh­distukseen. Domi­kaanimunkki Johann Tetzel oli vain yksi monista paavin lähettämistä, aneita kaup­paavista ”jumalanpalveli­joista”. Tarkoitus oli kerätä rahaa Pyhän Pietarin kirkon uudelleenrakentamiseen ja muiden paavinkirkon vel­kojen maksuun. Paavin sa­noma oli selvä: Anna rahaa ja saat synnit anteeksi. Kir­japainotaito mahdollisti sen, että sanomaa voitiin levittää massatuotteena. Paavin edustajia neuvottiin kau­punkeihin saapuessaan esiintymään näkyvästi ja suurella mahtipontisuudella, esittäen painetun paavin bullan (käskykirjeen) uu­sista aneista.

 

Kuten nykyiset TV-evanke­listat, Tetzel meni yli rajan. Hänen vetoomuksensa oli­vat niin yliampuvia ja mah­dottomia, että jokainen kauhistui, ei vain yksi munkki Martti Luther. Ku­vaan kuului myös epäeetti­nen pankkiyhteys, kuten on laita eräillä tutkimillamme TV-evankelistoilla tänä päi­vänä. Fuggerin pankkiiriliike Augsburgissa laittoi edus­tajansa Tetzelin mukaan. Pankin edustaja hoiti aneista saadut tilitykset.

 

Luther oli jo muutenkin kul­kemassa kohti uskonpuh­distusta, kun hän esitti 95 teesiään.[2] Tuloksena oli Us­konpuhdistus. Taistelua käytiin paljolti uuden teknii­kan suomin keinoin: paine­tun sanan avulla.


Onko sama asia tapahtu­massa nykyisten TV-evan­kelistojen kohdalla? Monet nykyiset äärikarismaattiset TV-evankelistat toimivat Tetzelin viitoittamalla tiellä seuraten jo ennen heitä samoin toimivia. Seurakun­nan tulisi olla syvästi jär­kyttynyt TV-evankelistojen tuodessa suuriäänisesti julki pakanallisia ajatuksiaan ja ahneuden evankeliumiaan.
Seurakunnan tulisi tuntea häpeää, kun sen keskuu­desta vanhuksia, köyhiä ja epätoivoisia hyväksikäyt­täen kerätään miljardeja käyttäen väärin Jumalan nimeä.

 

Sanon tätä pakanuudeksi. Jos otat ristin pois kristilli­syydestä, jäljelle jää vain pakanuus, vaikka se näyt­täisi seurakunnalta. Risti ei ole esillä näiden TV-julista­jien lähetyksissä. On surul­lista, että monilla ihmisillä on Jumalasta se kuva, jonka he ovat saaneet tästä TV-evankelistasirkuksesta. 

 

Trinity Foundation on do­kumentoinut näiden ”juma­lan miesten” toimia jo vuo­desta 1973. Ensimmäiset 15 vuotta pyrkimyksemme oli lähinnä analysoida kuu­lijakuntaa ja julistajien oppi­käsityksiä sekä sitä kuinka paljon ohjelma-ajasta käy­tettiin varojen keruuseen. Osa TV:ssa esiintyjistä kuuluu National Religious Broadcasters Asso­ciation’iin[3]. Myös osa radi­ossa puhuvista kuuluu sa­maan järjestöön. Mutta on monia menestyviä jotka ei­vät ole jäseniä.

 

Nämä evankelistat kalaste­levat miljoonien ihmisten muodostamassa lahjoi­tusaltaassa. Tästä ihmis­joukosta iäkkäämmät naiset muodostavat yli 50%. N. 35% on niitä joita voidaan kuvata epätoivoisiksi. He kuuluvat yhteiskunnan köy­himpään ja tarvitsevampaan luokkaan. Niitä ovat AIDS’ia ja syöpää sairastavat ja heidän omaisensa, koditto­mat ja muuta pahoin kärsi­vät. Jotkut ovat niin epätoi­voisia, että he vastaavat ahneiden saarnaajien ve­toomuksiin lähettämällä heille ruokakuponkinsa tai vihkisormuksensa. Jäljelle jäävät 10-15% kuuluvat ylä-keskiluokkaan ja monet heistä antavat, koska saa­dun opetuksen kautta he voivat antaa hengellisen merkityksen omalle ah­neudelleen.

Olemme saaneet selville, että monet TV-saarnaajat eivät juurikaan tee sitä mitä sanovat tekevänsä, eli saarnaa evankeliumia. Olemme tuoneet julkisuu­teen, että monet julistajat ovat rikkoneet laadittuja ohjeita ja lakeja, kun he esim. TV:n kautta suorissa lähetyksissä vetoavat kat­sojiin pyytäen välittömiä lahjoituksia. Tällaiseen ra­hankeruuseen ei useinkaan ole virallisia lupia eikä oi­keudellista asemaa.


1980-luvulla järjestömme alkoi tarkastella media-evankelistojen ja heidän järjestöjensä verovapautta ja verrata sitä heidän poliit­tisiin päämääriinsä, sekä kuinka he tukevat sopivia poliittisia ehdokkaita. Kun Jim ja Tammy Bakker sekä Jim Swaggart paljastuivat[4], järjestömme kutsuttiin to­distamaan Kongressin ko­mitealle, joka tutki TV-evankelistojen väärinkäy­töksiä. 

 

1990 ja 2000 luvuilla jär­jestöämme on jatkuvasti pyydetty auttamaan kun suuret TV yhtiöt ovat teh­neet paljastusdokumentte­jaan. Näitä ovat PrimeTime Live, CNN, Inside Edition, Current Affair investigative, ym. Näissä ohjelmissa on tutkittu ja paljastettu mm. Benny Hinnin, Robert Tilto­nin, Larry Lean, Earl Paul­kin, W.V.Grantin ja muiden toimia. Olemme perusta­neet ilmaisen puhelinpal­velun niille, jotka ovat jou­tuneet TV-evankelistojen hyväksikäytön uhriksi. Vuo­sittain saamme tuhansia puheluita.


TV-evankelistojen räikeim­pään vääryyteen tör­mäsimme lähes sattumalta. 1988 aloitimme Dallasissa työmuodon, jonka kautta kutsuimme seurakuntia tur­vaamaan kodittomien jäse­niensä tarpeita majoitta­malla heitä koteihinsa. Pal­jastui, että monet koditto­mat olivat antaneet viimei­set varansa ”uskonsana” evankelistoille, toivoen tä­ten osoittaneensa uskonsa ja saavansa apua Jumalalta tilanteeseensa. Myös monet kristilliset yhteisöt, jotka saivat korjata TV-evanke­listojen aikaansaamaa va­hinkoa, ottivat yhteyttä.

 

Eräs nainen oli saanut 53000 USD:n perinnön. Ajan kuluessa hän oli lä­hettänyt tunnetulle TV-ju­listajalle perintörahojaan 49000 USD. Kun hänelle koittivat vaikeat ajat, hän otti yhteyttä julistajan seu­rakuntaan pyytäen apua. Julistaja kehotti häntä me­nemään sosiaaliluukulle. Emme voi käsittää tällaista Jumalan nimessä tapahtu­vaa röyhkeyttä. Samalla ihmettelemme voiko kukaan Sanaan juurtunut kristitty uskoa näiden saalistajien tyhjiin lupauksiin ja antaa heille varojaan. 

 

Ymmärsimme, että kristityt eivät ole muita ihmisiä kummempia sen suhteen, kuinka meidät voidaan so­kaista tyhjillä lupauksilla. Se on todella yksinkertaista. Yksilö- ja yhteisötasolla siirtyminen pakanuuteen on kuin lampaan siirtyminen väärälle laitumelle. Se nyhtää maasta ruohoa eteenpäin kulkien, löytää aidasta raon ja jatkaa ruo­hon nyppimistä toiselta puolelta, kunnes on koko­naan siirtynyt lammasaita­uksen väärälle puolelle ja epäuskoon. Mekin liikumme epätoivoisesti yhdestä akti­viteetista toiseen, emmekä lainkaan huomaa, kuinka kauaksi totuudesta olemme joutuneet.

 

Eräässä mielessä TV-evan­kelistat ovat tehneet palve­luksen. Heidän kauttaan näemme kuinka kauaksi olemme eksyneet, mikä on hyväksyttävää, mitä aktivi­teettia seurakunnan tulisi sallia. TV-evankelistojen korruption tulisi saada mei­dät itsetutkisteluun. Elämme kuin pakanat, ajattelemme kuin pakanat ja pakanallinen maailmankuva valtaa oman kuvamme maailmasta. Unohdamme Jeesuksen sanat: ”…mikä ihmisten kesken on kor­keata, se on Jumalan edessä kauhistus” (Luuk.16:15).

 

Tämä pakanismi ei ole saatanismia eikä new age uskontojen rituaalia. Se on luonnollisen maailman ja luonnollisen ihmisen tapa. Ensimmäinen askel voi olla, kun oikeutan oman etuni jollakin raamatunjakeella ja opetuksella. ”Mutta niinhän se on, että Jeesus haluaa­kin minun olevan onnellinen ja menestyvä. Jeesuksen täytyy haluta samaa kuin minä”. Alduous Huxley kir­joitti tämän asian romaanis­saan The Devils of Loudun: ”Pitkä uskonnonharjoitus ei ollut poistanut eikä vähen­tänyt hänen itserakkaut­taan; se oli palvellut vain uskonnollisen egon tuotta­miseksi, teologinen alibi. It­sekäs haluaa vain omaa haluaan. Anna hänelle teo­loginen koulutus ja hänelle käy ilmeiseksi se, että mitä hän haluaa, on se mitä Ju­mala haluaa.”

 

Mikä vastakohta todelliselle evankeliumille. Kuka haluaa pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, sanoo Jee­sus. ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kiel­täköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon mi­nua. Sillä joka tahtoo pe­lastaa elämänsä hän ka­dottaa sen, mutta joka ka­dottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen” (Mar.8:34-35). Paavali vahvistaa: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kris­tuksen tähden lukenut tap­pioksi” (Fil.3:7).


Amerikkalaiselle kristitylle on tullut vaaralliseksi ta­vaksi sanoa: vain minä ja Jeesus, samalla kun kuva Kristuksen ruumiista, Hä­nen yhteisöstään unohde­taan. Me kysymme mikä on Jumalan suunnitelma elä­määni varten. Jos ajattelen vain itseäni, niin suunnitte­len sen mukaan. Minun ei tarvitse kuunnella muiden ajatuksia asiasta. Minun ei tarvitse pyytää apua, ei pidä olla haavoittuva, ei tarvitse päivittäin elää muita varten.

 

Kun jatkamme pakanuuden tiellä, siirrämme kärsimyk­sen, masennuksen ja epäi­lyt pois Jumalan kädestä ja selitämme niiden olevan lähtöisin paholaisesta. Us­komme pakanallisen val­heen kaksinaisuudesta, jossa Jumala antaa meille vain hyviä asioita, kun taas kaikki mitä pidämme pa­hana, on saatanasta. Us­komme salassa, että ”oi­kea” kristitty ei koskaan koe vaikeuksia eikä taistele ma­sennuksen eikä epäilyjen kanssa.

 

Tällainen ajattelu ryöstää meidät Jumalan kurituk­sesta. ”…älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä me­netä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra ra­kastaa, sitä hän kurittaa…” (Hep.12:5-6). Jumala sallii meille kuritusta, koska olemme Hänen lapsiaan, emme ”äpäröitä” (j.8). Pie­tari muistuttaa, että emme pitäisi outona, kun jou­dumme kokemaan koviakin vastoinkäymisiä. Herra voi näinkin varjella meidät omilta teiltämme.

 

”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perilli­siä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkas­tuisimme” (Room.8:17) (eng.kiel. käännös: koska jos emme kärsi hänen kanssaan, emme tule hallit­semaan hänen kanssaan). Kurituksen kautta kypsyvät harvoin nähdyt sinnikkyy­den, kärsivällisyyden ja pit­kämielisyyden hedelmät.

 

Kun etenemme pakanuu­den tiellä, niin lopulta on helppo luopua moraalisista absoluuteista. Uskomme asian olevan oikein siksi, koska uskomme sen olevan oikein. Kun emme tunne la­kia, emme käsitä armoa­kaan. Sen seurauksena olemme kyvyttömät katu­mukseen. Emme todella näe itseämme syntisinä, koska emme oikeasti usko koko synti-käsitteeseen. Emme pidä itseämme ”suu­rimpana syntisenä”, kuten Paavali. Siksi emme voi yk­sinkertaisesti jättää itse­ämme Jumalan armon va­raan.

Vielä askel eteenpäin ja alamme syyttää muita omista vääristä teoistamme. Jos lapsesi ei menesty koulussa se on opettajan tai systeemin vika. Jos tun­nemme masennusta tai muuta ei-toivottua tunnetta syy on aviopuolisossa, työssä, tai muussa. Lam­mas muuttuu lopulta vuo­heksi, kun kiellämme teko­jemme seuraukset. Oma­tuntomme tulee ”poltin­raudalla merkityksi”. Juop­pous, huumeet, vapaa seksi, avioero, murha, mikä tahansa on mahdollista. Rakkaudella ei ole sijaa elämässämme.

 

Tämä suuntaus pakanuu­teen elää heti länsimaisen seurakunnan pintakiillon alla. Sen olemassaolon säihke tulee esiin juuri TV-evankelistojen kautta. Heillä ei ole luotettavuutta. Siksi he toimivat rajatuissa tilan­teissa, oman joukkonsa ja henkivartijoidensa keskellä. He pysyvät erossa yleisös­tään. Silti monet eivät halua verrata heidän yksityiselämäänsä siihen mitä he saarnaavat. Usein heidän järjestöjensä johtokunnat koostuvat per­heenjäsenistä tai vain avio­parista.

 

He valehtelevat paljon. He vääristelevät ihmisten to­distuksia TV-lähetyksis­sään. He salaavat ihmisten todelliset terveysongelmat ja saarnaavat samalla, että sairaus johtuu uskon puut­teesta. Olen usein ihmetel­lyt mitä Jeesus tai Paavali sanoisi näille miehille ja naisille. Heidän härskiydel­lään rahan saamiseksi ei ole loppua. Yksi näiden ju­listajien lakimies kerskui, että USA:n perustuslaki antaa heille ”oikeuden pet­tää” yleisöä uskonnonva­pauden nojalla.

Nykypakanuus on saman­kaltaista kuin mitä seura­kunta koki 1. vuosisadalla. Tuolloin Cerenthus niminen väärä julistaja (nimi merkit­see: ”voitto, ansio on juma­luutta”) opetti Jumalan ais­tillista valtakuntaa maan päällä. Kun TV-saarnaajien lupaukset eivät toimi heitä seuraavien elämässä, ei parannuta, ei vaurastuta, saarnaajat sanovat sen johtuvan uskon puutteesta. Jos edelleen valitat, niin si­nulle sanotaan, että et saa mitä haluat koska elämäs­säsi on salattua syntiä. Seuraavaksi sanotaan, että joku demoni häiritsee sinua. Lopulta sinut diagnisoidaan demonin vallassa olevaksi ja sen karkottaminen esite­tään ongelmien ratkaisuksi.

 

TV-saarnaajien elämä ja opetus paljastaa, että tällainen kris­tillisyys kulkee johdonmu­kaisesti kohti pakanuutta. Mutta Jumala on sallinut heidän tulla ja menestyä, jotta seurakunta näkisi oman tilansa ja katuisi.

 

_____________________

 

Kun Saarnaajat valehtelevat

A LIARS REVIVAL?  Thomas Horn

 

1Kun22:15-23 kerrotaan kun Jumala kyllästyi Israelin kurittomuuteen ja valheellisuuteen. Hän salli ”valheen hengen” täyttää profeettojen suut. Nämä ennustivat valhetta ja saivat ihmiset lankeamaan petokseen. Jumala teki tämän johtaakseen Israelin kriisiin, jotta he kääntyisivät ja katuisivat.

Jotakin samankaltaista alkoi tapahtua USA:ssa (ja länsimaissa) -60 luvulla ja siitä lähtien se on jatkunut. Vaikka eräät seurakuntien johtajat jatkavat totuuden puhumista, on paljon niitä, joille on annettu ”valheen henki”. He toistavat suosittuja asioita miellyttääkseen kuulijoitaan. Oikeamielisyyden, palvelun ja Jumalalle omistautumisen sijaan ihmiset on opetettu varomattomiksi, ensin omaa hyväänsä ajatteleviksi ja varakkuuden perässä juokseviksi. Osa tästä opetuksesta on oikeaa, mutta asioiden painotus on väärä. Niin syntyy kuolettava myrkky.

Nämä johtajat puhuvat herätyksestä mutta välttävät puhumasta asioista, jotka johtavat todelliseen herätykseen, koska pelkäävät menettävänsä aseman ja varakkuuden. He ryöstävät ihmisten hengellisen elämän syöttämällä valheita ja ”mikä hyvältä tuntuu” teologiaa
 1Tim4:1, 2Tim.4:3-4.

 



[1] Kirjoittaja tarkoittaa nimenomaan karismaattisen ja uusevankelisen liikkeen kuuluisia ja TV:n kautta rikastuneita saarnaajia – ei kaikkia TV:ssa puhuvia kristittyjä.

[2] Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisen kirkkokunnan syntyyn. Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekysymys herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliff arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin:" Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.".Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä. Vilpittömästi katuva pääsee syyllisyydestä ja rangaistuksesta ilman anettakin. Ane on vahingollinen saajalleen, koska se tunkee tieltään rakkauden teot ja tuudittaa väärään turvallisuuteen. Rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta." Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen (Wikipedia).

 

[3] Järjestö pyrkii edesauttamaan, että mediaa käyttävät julistajat toimivat rehellisesti ja eettisesti oikein. Sen vaikutusvalta on kuitenkin melko suppea ja eettiset säännötkin ovat melko väljät: http://www.nrb.org/CC_Content_Page/0,,PTID308766|CHID568980,00.html  NRB:n suurin saavutus on, että sen jäsenet julkistavat kirjanpitonsa julkiseen tarkasteluun.

 

[4] Bakkerin pariskunta rakensi TV-ohjelmansa kautta saatujen lahjoitusten turvin oman imperiuminsa, johon kuului mm. loistelias yksityiselämä. Tammy Fay Bakker tuli kuuluisaksi vedotessaan vahvasti meikattuna ja kyynelehtien TV-katsojiin varojen saamiseksi milloin mihinkin. Bakkerien suurin hanke oli ”kristillisen ja isänmaallisen huvipuiston”, Heritage USA:n (kuva), rakentaminen. Sinne piti rakentaa mm. malli Jeesuksen ajan Jerusalemista (kuva). Bakker jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Hän oli maksanut suhteen toiselle osapuolelle 265000 USD, jotta se pysyisi salassa.  Kun Bakkerin toimet tutkittiin, löydettiin 47 eri pankkitiliä, 6 luksusasuntoa, joukko loistoautoja ym. Yksistään kylpyhuoneen kultapäällysteiset kalusteet maksoivat 60000 USD. Kaikki lahjoittajien varoista. Jim Bakker sai 45 vuoden tuomion väärennöksistä ja petoksista ja 500000 USD:n sakot. Hän vapautui vankilasta kuitenkin 1994 ja aloitti saarnatoimensa TV:ssa uudelleen 2003. Tammy Fay Bakkeria ei tuomittu, hän erosi miehestään 1992, avioitui uudelleen ja on sen jälkeen viettänyt melko erikoista elämää. Jimmy Swaggart oli toinen -80 luvun TV saarnaaja-megatähti, joka jäi useammin kuin kerran kiinni suhteista prostituoitujen kanssa.  Swaggart on edelleen TV-saarnaaja. Hänen nettisivuillaan kerrotaan tavoitteet: pelastaa sieluja, parantaa sairaita, vapauttaa kahleista, kastaa uskovat Pyhällä Hengellä, opettaa ja saarnata Ristin sanomaa. Swaggart on myös laulaja, jonka musiikki on ”voideltua”.