Robert Schuller - ihmisen arvon korottaja

(KF: On hyvä tietää joitakin perusasioita Robert Schullerin vakaumuksesta ja suhteesta Raamattuun, sillä monet hyvin tunnetut, nykyisin suositut kristilliset kirjoittajat ja julistajat, kuten mm. Rick Warren, pitävät häntä oppi-isänään).

Lainauksia Schullerin kirjasta: Self-Esteem: The New Reformation (Omanarvontunto: Uusi Uskonpuhdistus)

Lähde: Biblical Discernment Ministries

Suom. Samuel Korhonen

Schullerin teologia ei ole mitään muuta kuin humanismia pyhäpuvussa, uskonnollista humanismia. Uskonnollinen humanismi on paljon pahempaa kuin sekulaari humanismi sen käyttämän uskonnollisen kielen vuoksi, jota käytetään sanoman välittämiseen. Kuten eräs huomattava kirjan Self-Esteem: The New Reformation (Word, 1982) arvostelija sanoi: "Hän asettaa ennemmin ihmisen kuin Jumalan esiin, hän ei tunne oppia ihmisen turmeluksesta, katsoo ihmisen armon vastustamisen olevan kadotettua omanarvontuntoa ja on sitä mieltä, että meidän pitäisi kertoa syntisille heidän olevan arvokkaita ennemmin kuin arvottomia. Hän määrittelee uudelleen uskon terminologian ja tuottaa siten täysin erilaisen ja väärän teologian."

Schuller sanoo uskovansa pelastumiseen armosta, mutta se, mitä hän todella uskoo on, että pelastus on vapautumista huonosta omanarvontunnosta. Hän sanoo uskovansa helvettiin, mutta hänen helvettinsä on omanarvontunnon kadottaminen, eikä tulinen ikuisen vaivan paikka. Hän sanoo uskovansa syntiin, mutta synti ei ole tahallinen kapina Jumalaa vastaan, vaan omanarvontunnon menettäminen. Hän sanoo uskovansa Jeesukseen Kristukseen, mutta hänen aina myönteinen, "omassa arvossa lihaksi tullut" Jeesuksensa, ei ole Raamatun Jeesus.

Siitä huolimatta Schullerin kirjaa suosittelivat sellaiset ns. evankeliset johtajat kuin Clark Pinnock McMaster Divinity College'sta, David Hubbard Fuller Theological Seminary'sta, ja Kenneth Chafin Southern Baptist Convention'ista. Vuonna 1984 Christianity Today'n (Billy Grahamin perustama uusevankelinen ekumeeninen lehti) toimittajat tutkivat Schullerin teologiaa ja yllättäen tulivat johtopäätökseen, että hän ei ole hereetikko vaan että, "Hän uskoo kaikki perinteisen fundamentalismin 'perusopit'. Hän pitäytyy jokaiseen apostolisen uskontunnustuksen kohtaan lujuudella, joka kumpuaa syvästä vakaumuksesta."

Schullerin yleinen teologia:

"Välittömästi huomasin olevani ihastunut Paavi Johannes Paavali toiseen, kun tultuaan valituksi paaviksi, hänen julkaistut puheensa kiinnittivät huomiota tarpeeseen tunnustaa inhimillisen olennon arvokkuus Jumalan lapsena" (sivu 17).

"Klassinen teologia on mennyt harhaan väittäessään, että teologia on 'Jumala-keskeistä' eikä 'ihmiskeskeistä'" (sivu 64).

"Historiallinen teologia on liian usein jättänyt tulkitsematta katumuksen myönteisenä luovana voimana. ... Jos kristinusko aikoo onnistua ensi vuosituhannella, sen täytyy lakata olemasta negatiivinen uskonto ja tulla positiiviseksi" (sivu 104).

"Roomalaiskatoliset antavat paavillisia määräyksiään, protestantit lainaavat Raamattuaan, fundamentalistit julistavat oikeaoppisia teologisia dogmejaan ja meidän kaikkien odotetaan hylkäävän omat ajatuksemme ja tyynesti ja kyselemättä alistuvan näihin julistuksiin. Ja tulos on, että ihmisen arvokkuutta loukataan sellaisilla ahdistavilla, älykkyyden tukahduttavilla kommunikaation muodoilla" (sivu 153).

"Eräs saarnan klassinen rooli protestanttisuudessa on ollut 'pitää saarnoja', jotka sisältävät enemmän oppia kuin sivistystä. Tämä kommunikaation muoto pitää sisällään luonnostaan myötäsyntyisen taipumuksen uhkailla ja manipuloida ja siten loukata ihmisen kaikkein kalleinta ihmisyyden ominaisuutta, hänen arvokkuuttaan" (sivu 153).

"Historiallisen kristinuskon klassinen harha on, että me emme ole milloinkaan lähteneet liikkeelle ihmisen arvosta, vaan olemme aloittaneet 'syntisen arvottomuudesta' ja tämä lähtökohta on luonut näyttämön, jolla ihmisen häpeää ylistetään kristillisessä teologiassa" (sivu 162).

Mitä on synti Schullerin mukaan?

"Mitä tarkoitan synnillä? Vastaus: Se on mikä tahansa ihmisen tila tai teko, joka ryöstää Jumalalta kunnian riistämällä Hänen lapseltaan oikeuden jumalalliseen arvokkuuteen... Voin antaa vielä toisenkin vastauksen: Synti on mikä tahansa teko tai ajatus, joka ryöstää itseltäni tai joltakin toiselta ihmiseltä hänen omanarvontuntonsa" (sivu 14).

"Klassinen teologia määrittelee, että synti on 'kapinaa Jumalaa vastaan'. Vastaus ei ole oikea vaan pinnallinen ja inhimillistä olentoa herjaava. Jokainen ihminen ansaitsee, että häntä kohdellaan arvokkaasti, vaikka hän olisikin 'kapinallinen syntinen" (sivu 65).

"Alkuperäisen synnin ydin on siis LOT -- Lack of Trust (luottamuksen puute). Tai sitä voidaan pitää myötäsyntyisenä kyvyttömyytenä arvostaa itseämme oikein. Nimitä sitä 'negatiiviseksi minä-kuvaksi,' mutta älä sano, että ihmissielun keskeinen ydin on pahuutta... positiivinen kristinusko ei usko ihmisen turmelukseen vaan ihmisen kyvyttömyyteen" (sivu 67).

"Jokainen tarkastelu koskien 'syntiä' tai 'pahaa' tai 'demonista vaikutusta' tai 'negatiivista ajattelua' tai 'järjestäytynyttä pahaa' tai 'epäsosiaalista käyttäytymistä', joka ei näe oman arvokkuuden puutetta ongelman ytimenä, on osoittautuva liian pinnalliseksi" (sivu 68).

"...synnin ydin on omanarvontunnon puute... Synti on psykologista itsetyydytystä, masturbaatiota. ...kaikkein vakavin synti on se, joka saa minut sanomaan: 'Olen arvoton. Minulla ei voi olla oikeutta jumalalliseen lapseuteen, jos sinä tutkit minun pahuuttani'. Sillä silloin, kun ihminen uskoo olevansa 'arvoton syntinen', on kyseenalaista, voiko hän todella rehellisesti vastaanottaa pelastavan armon, jonka Jumala tarjoaa Jeesuksessa Kristuksessa" (sivut 98-99).

Mikä on helvetti?

"Ja mitä on 'helvetti'? Se on ylpeyden menettäminen, joka luonnollisesti seuraa eroa Jumalasta - sielumme itsekunnioituksen tunnon lopullisesta ja ehtymättömästä lähteestä. 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit'? oli Kristuksen kohtaaminen helvetin kanssa. Tuossa 'helvetillisessä' kuolemassa Herramme koki äärimmäisen kauhu-nöyryytyksen, häpeän, ja ylpeyden menetyksen ihmisolentona. Ihminen on helvetissä, kun hän on kadottanut omanarvontuntonsa. Voitko kuvitella traagisempaa tilaa, kuin elää elämä ja ikuisuus häpeässä?" (sivut 14-15, 93).

Mikä on pelastus?

"Se mitä tarvitsemme on pelastuksen teologia, joka alkaa siitä ja loppuu siihen, että tunnustetaan jokaisen ihmisen kunnian nälkä" (sivut 26-27).

"Olemme syntyneet nousemaan. Olemme Jumalan lapsia... Jumalan isyys tarjoaa syvän hengellisen parantumisen alemmuuskompleksiin ja laskee vahvan perustuksen vakaalle hengelliselle omanarvontunnolle" (sivu 60).

"Olen ihmisenä kykenemätön korjaamaan negatiivista minäkuvaani ennen kuin kohtaan elämän muuttavan kokemuksen, jossa rakkaus, joka ei tuomitse, annetaan minulle Henkilön toimesta, jota ihailen niin paljon, että tulla Hänen hyväksymäkseen ilman ehtoja, merkitsee uudesti syntymistä" (sivu 67).

"Syntyä uudesti tarkoittaa, että meidän täytyy vaihtaa negatiivisesta positiiviseen minäkuvaan - alemmuudesta omanarvontuntoon, pelosta rakkauteen, epäilyksestä luottamukseen" (sivu 68).

"Risti pyhittää itsekeskeisyyden. Sillä risti suojeli meidän Herramme täydellistä omanarvontuntoa muuttumasta syntiseksi ylpeydeksi" (sivu 75).

Kuka on Kristus?

"Kristus on ihanne, sillä Hän oli lihaksi tullut omanarvontunto" (sivu 135).

"Jeesus ei milloinkaan kutsunut ketään syntiseksi... Ennemminkin hän säästi vanhurskaat nuhteensa niille, jotka käyttivät uskonnollista valtaansa synnyttämään syyllisyyttä ja saivat ihmiset menettämään kykynsä maistaa ja nauttia oikeuttaan arvokkuuteen ..." (sivut 100, 126).