Retriitti TIE HILJAISUUTEEN

Seppo Häyrynen, Heikki Kotila, v.2003

Kirja-arviointi: Ceta Lehtniemi

Perusteltu kaipaus hiljaisuuteen

Kirjassa on hyvin perusteltuna hiljaisuuteen vetäytymisen tarve. Kerronta on helppolukuista ja ilmaisut välillä jopa hauskoja. Lainaus sivulta 15:

Kaikkialla läsnä oleva melusaaste ja sen ihmisille aiheuttamat haitat ovat erityisesti tämän ajan ongelma. Länsimaisen kulttuurin edustajan äänekkyydestä on puhuttu jo ainakin kahden viimeisen vuosisadan ajan erilaisten kulttuurien kohdatessa. Intiaanipäällikkö Seattlen sanat Washingtonin ”suurelle päällikölle” vuonna 1854 kuvaavat myös nykypäivän ihmisen todellisuutta:”Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehen kaupungissa. Ei yhtään paikkaa, jossa voisi kuulla silmujen rahinan. Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villi enkä ymmärrä. Melu vain loukkaa korvia.”
Lainaus sivulta 19:
Retriittitoiminnan ja hiljaisuuden liikkeen nousu rakentuu kristilliselle traditiolle: hiljaisuuden etsinnälle, rukousopetukselle ja ihmisen sisäisen uskonnollisen kokemuksen erittelylle. Retriittiliikkeen juurina ovat vetäytymisen ja sanoista luopumisen traditiot. Näin korostuu kuunteleva elämänasenne.

Usko Jumalan hyvyyteen ja läsnäoloon

Lainaus sivulta 43:

Jumala -uskon perustana on luottamus yksin Jumalaan, joka tahtoo auttaa ihmistä ja antaa hänelle tuhlailevan runsaasti kaikkea hyvää. Luottamus Jumalan hyvyyteen ei merkitse helpon tai kivuttoman elämän tavoittelemista. Turvautumisessa Jumalaan on pikemminkin kyse siitä, että ihminen luottaa Jumalan hyvyyteen hädän ja vaikeuksien keskellä. Tätä luottamusta Luther ilmaisee puhumalla siitä, miten Jumalalle on ominaista katsoa alas syvyyteen, inhimilliseen hätään ja kurjuuteen.

Muun muassa näin kuvattiin ristin teologiaa. Yhtään mainintaa Jeesuksen ristin sovitustyöstä ei tässä Lutherista kertovassa luvussa eikä myöskään muualla kirjassa ollut.

Kontemplaatio ja jakamattoman ykseyden tila

Lainaus sivulta 29:
Hiljaisuuden teologian kannalta erityisen merkittävä on Evagrioksen oppi puhtaasta rukouksesta, joka tarkoittaa rukousta ilman minkäänlaisia ajatuksia tai mielikuvia.
Kontemplatiivisen rukouksen perinnettä korostetaan retriittiliikkeessä ja hiljaisuuden messuissa sekä rukoustapahtumissa.

Lainaus sivulta 44:
Spiritualiteetin teologian lähtökohtana on kaikille uskonnoille yhteinen tietoisuus elämän arkitason takana olevasta elämän merkityksestä. Ajatus uskon ja elämän yhteenkuuluvuudesta korostuu.
Lainaus sivulta 44:

akateemista tutkimustakin merkittävämpiä ovat ihmisten harjoittama käytännön meditaatio ja mystiseksi kutsutut syvät tietoisuuden tilat. He aloittavat yksinkertaisista mietiskelyharjoituksista ja huomaavat tietoisuutensa siirtyvän ajattelun ja järkeilyn tuolle puolen jakamattoman ykseyden tilaan, joka voidaan tunnistaa monien vanhojen hengellisten elämän opettajien kuvauksista.

Lainaus sivulta 47:
Kaikkien uskontojen mystiikka on osa elämän matkaa. Tällä matkalla ihminen kokee yksinäisyyden ja eristyneisyyden kausia sekä näennäistä erotetuksi tulemista. Silti se on rakkauden matka, joka tuo mukanaan yhteyden toisiin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja perimmäiseen todellisuuteen, jota kristityt kutsuvat Jumalaksi.
Edellä olevat lainaukset yhdistävät hiljaisuuden viljelyn hengellisesti samaan perustaan, millä lepäävät muut mystiikkaan ja syvämeditaatioon pyrkivät uskonnot (vrt. esim. hindulaisuus ja transsendenttinen mietiskely, TM). Juuri tämä mahdollistaa sekaannuksia liittyen uushenkisiin liikkeisiin ja idän uskontoihin. Käytännössä on myös jatkuvasti näitä synkretistisiä, kontemplatiivisia tapahtumia nähtävissä.

Kristillinen uskonnollinen viitekehys

Retriitin kristillinen viitekehys tulee kirjassa esille luvussa ”Hiljaisuuden retriitti ja sen toteutuminen”. Arvelisin, että nämä puitteet mahdollistavat myös syvällisen ja hengellisesti raittiin retriitin pidon, mutta se edellyttää retriitin ohjaajalta henkilökohtaista kristillistä uskoa ja tervettä kriittisyyttä hiljaisuuden liikkeen juuria kohtaan. Uskonnollisuus (kristillinenkin) ja sen ulkoiset ilmenemät ilman julistettua sovituksen sanaa, on jo tänä aikana kuin liukuvalla pinnalla menossa kohti yleisuskonnollisuutta. Etenkin, kun meditaation taustat yhdistetään kaikkien uskontojen yhteiseen mystiseen perustaan. Minusta retriittiliikkeessä ei nähdä tämän ajan uushenkisen uskonnollisuuden leviämistä. Samoin ei ymmärretä sitä, että moni elää kristillissävytteistä uskonnollista elämää ilman, että on uudestisyntynyt kristitty.

Lainaus sivulta 90:

Retriitissä hoidetaan osanottajaa runsaalla yhteisellä sananharjoituksella ja rukouksella. Aamun aloittaa ehtoollisjumalanpalvelus eli messu. Opetuspuheissa viitataan usein kasteeseen. Kilvoituksen päämäärä ei ole edessäpäin. Kristittyä kutsutaan pyrkimään kohti alkua - sitä, mitä hän on kasteensa kautta: lunastettu ja kutsuttu Kristuksen opetuslapseksi.

...

kokoavasti voidaan sanoa, että retriitin hengellinen sisältö lepää armonvälineiden (sana ja sakramentit), kirkon yhteisen rukouksen sekä ohjaajan ja osanottajien keskinäisen jakamisen varassa.

Lainaus sivulta 112:

Luterilaista retriittiä voidaan verrata laaja-alaiseen liturgiseen tapahtumaan. Se on kurinalaisesti käytettyä aikaa, jolloin ihminen meditoi jo luettua sanaa sekä jatkaa yksikseen yhdessä aloitettua rukousta. Retriittitoiminta liittyy kirkon omaan hengelliseen perintöön, ja sillä on luonteva paikka kirkon toiminnan osana. Toiminnasta saadut kokemukset osoittavat retriittitoiminnan tarpeellisuuden ja toimivuuden lepoa, rukousta, mietiskelyä, henkilökohtaista kilvoitusta sekä oman elämäntilanteen hahmottamista varten.

Retriitissä toteutuvasta hengellisestä ohjauksesta puhutaan kirjan loppupuolella. Siinä käy hyvin ilmi kirkollisten ja kristillisten ulkoisten tekijöitten läsnäolo. Selvästi lähtökohtana on oletus, että hiljaisuuden retriitin osanottajat ovat aidosti kristittyjä hengellisiä kilvoittelijoita. On selvä pyrkimys palata kasteen sisältöön. Kirjan sanastoon ei liity uudestisyntyminen, koska tapahtuma ymmärtääkseni sijoitetaan kasteen yhteyteen. Myöskään en löytänyt mistään kohdin sanomaa Jeesuksen ristin sovitustyöstä. Tämä sisältö kätkeytyy parhaassa tapauksessa luettuihin Raamatun teksteihin. Samoin retriitissä mahdollisesti esillä oleva krusifiksi viittaa ristin sanomaan. Mutta riittääkö tämä? Vai hämärtyykö yhä retriittien kristillinen sanoma?

Retriittitoiminnan ekumeeniset yhteydet

Kehittymässä olleelle retriittitoiminnalle oli tärkeää saada tutustua myös ortodoksisen ja katolisen kirkon spiritualiteettiin. Idän kirkon opetukset Jeesuksen rukouksesta, sisäisen elämän vaalimisesta ja hengellisestä ohjauksesta olivat tulleet tunnetuiksi pääosin ”Jeesuksen rukouksen antologiasta” sekä askeettisen kirjallisuuden merkkiteoksesta ”Filokalia”. Läntisen tien spiritualiteettia on pitänyt esillä ”Hengen tie” -sarja. Uudempaan kirjallisuuteen kuuluvat kotimaisen spiritualiteettikirjallisuuden lisäksi Anthony deMellon, Martin Lönnebon, Thomas Mertonin, Henry J.M. Nouwenin, Wilfrid Stinissenin ja Owe Wikströmin teokset. Lönnebo liittyy ennen muuta yleistyneeseen rukoushelmien käyttöön.

Ekumenia on myös konkretisoitunut yhteisissä retriiteissä ja koulutustapahtumissa.

Lopetan kirjoitukseni lainaamalla Thomas Mertonin ajatuksia. Näistä huomaa, että käytetään hengellisiä termejä, kuten syntiä ja armoa. Puhutaan myös elämän ja kuoleman Herrasta, puhutaan Isästä. Kuitenkin puuttuu selvä sanoma Jeesuksen ristin sovitustyöstä. Onko tämän ajan hengellisyys hylkäämässä opetuksen syntien sovituksesta Jeesuksen ristin uhrin kautta? Armosta Merton kirjoittaa:

Heikkoutemme on avannut meille Taivaan, koska se on antanut Jumalan armon laskeutua meille ja voittanut meille Hänen rakkautensa. Onnettomuutemme on kaiken ilomme siemen. Jopa synnillä on ollut vastentahtoinen osansa syntisten pelastamisessa, sillä Jumalan ääretöntä armoa ei mikään voi estää vetämästä suurinta hyvää esiin suurimmasta pahasta.

Thomas Merton rukouksesta:

Suuri asia rukouksessa on olla rukoilematta ja mennä suoraan Jumalan luo - olemassaolosi varsinaiseen ytimeen, olet jatkuvassa välittömässä yhteydessä Jumalan äärettömään voimaan.

Kaikki tosi rukous tunnustaa ehdottoman riippuvuutemme elämän ja kuoleman Herrasta. Se on siten syvä ja elävä yhteys Häneen, jota emme tunne vain Herrana vaan myös Isänä. Kun todella rukoilemme, olemme todella olemassa. Koko olemuksemme täydellistyy.

”Merton oli vakuuttunut koko ihmiskunnan pohjimmaisesta ykseydestä, jota uskonnotkin ilmaisevat. Hän perehtyi idän uskontoihin, erityisesti zen-buddhalaisuuteen, ja islamiin, erityisesti sufi-mystikoihin. Jo aiemmin hän oli tutustunut ortodoksiseen kristillisyyteen. Hän näki mystisen kokemuksen olevan eri uskontoja yhdistävä tekijä.” Näin kirjoittaa Vantaan Lauri vuonna 2006.

Hiljaisuuden liikkeessä yhdistyy monin eri tavoin ajatus eri uskontojen yhteisestä pohjasta, vaikka se pyrkiikin noudattamaan luterilaista kirkollista perinnettä. Tämä muodollinen kristillisyys pyrkii viime kädessä kuljettamaan osallistujansa kaikkien uskontojen perimmäisten mystisten kokemusten äärelle.

Jeesuksen ristinkuoleman uhriluonne ja ylösnousemus ovat kristinuskon ainutkertainen sanoma, mutta tämä aika ei tahdo ottaa sitä vastaan.

Lähteenä:

Retriitti TIE HILJAISUUTEEN, Seppo Häyrynen, Heikki Kotila

Vantaan Lauri 45/2006

Amoira -Ikiaikaista mietelmäviisautta