Joskus 1996 paikkeilla alettiin huhuta "uskomattomasta", Jerusalemissa tapahtuneesta tapauksesta. Tapauksen kertoi amerikkalainen Barbara Richmond. Hänen mukaansa ortodoksirabbi puhutteli häntä hänen Israelin matkansa aikana Jerusalemissa. Barbaran mukaan ko. rabbi antoi hänelle tiedoksi, että hän uskoo Yeshuan (Jeesuksen) olevan Messias ja n. 40 muuta rabbia uskoo samoin. Nämä Jeesukseen uskovat rabbit kokoontuvat säännöllisesti Jerusalemissa. Barbara yksin todistaa tuosta tapaamisesta, silti hänen väitteensä on otettu todesta ja tarinaa jatkuvasti levitetään ympäri maailmaa.
Tämä "salaisesti uskova rabbi" antoi sitten Barbaralle kokoelman käsinkirjoitettuja huomioita, joissa oli erityisesti heprealaista "sisäpiiritietoa" koskien UT:n kirjoituksia. Barbaran mukaan tämä tieto ei käy ilmi englantilaisista eikä kreikkalaisista käännöksistä. Barbara piti saamiaan tekstejä aarteen arvoisena ja julkaisi niiden pohjalta kirjansa "Jewish Insights Into the New Testament" (Juutalaisia oivalluksia Uuteen testamenttiin) vuonna 1996.
Ja niin tarina 40 uskovasta rabbista levisi kulovalkean tavoin "ihmeet ja merkit" kristillisyydessä. Lopulta mekin, Israelin ei-niin-salainen Jeesukseen uskova joukko, saimme tietoomme tuon ihmeellisen paljastuksen.
Israelin 5000-7000 uskovan joukosta ei oikein löydy ketään, jolla olisi tietoa Barbaran mainitsemasta asiasta. Kysyin itse henkilökohtaisesti useilta seurakunnan johtajilta ja vanhimmilta näistä "salauskovista rabbeista". Kolme oli sitä mieltä, että "saattaa olla" joku salainen, maanalainen joukko, Haridimien (ortodoksien) keskuudessa, joka uskoo Jeesukseen. Suuri enemmistö oli epäluuloinen asiaa kohtaan ja vaikka näin olisi, voitaisiinko tuota joukkoa laskea mukaan messiaaniseen liikkeeseen, koska heillä ei olisi mitään yhteyttä muihin maassa oleviin uskoviin.

Minun pitää myöntää tavanneeni ortodoksijuutalaisia Jeesukseen uskovia. Mutta nämä ovat kaikkea muuta kuin salaisia, he eivät toimi salassa. Tämän takia Barbaran kertomus epäilyttää.

Mutta annahan olla – pian ihmekertomus 40 rabbista oli paisunut 400:n salaa uskovan rabbin joukoksi. Näin tarkat ovat luvut, vaikka kukaan ei osaa sanoa edes julkiuskovien tarkkaa määrää Israelissa. Eikö ole outoa, että sellainen määrä rabbeja tunnustaisi uskonsa salaa vain toisilleen ja eräälle Barbara Richmondille?

Zev Isaacs on "The Messianic Times Newspaper" julkaisun perustaja. Hän keskusteli henkilökohtaisesti Barbaran kanssa, eikä saanut häneltä mitään vakavasti otettavaa tietoa. Toisen keskustelukerran jälkeen Zev tuli päätelmään, että koko juttu on keksitty. Zev muistuttaa, "Vähän aikaa sitten hasidijuutalaisen rabbin poika tuli uskoon Tel Avivin alueella ja julistaa nyt rohkeasti uskoa Jeesukseen. Kun joku ottaa Jeesuksen vastaan – ja etenkin, jos uskoon tulleiden määrä on sellainen kuin Richmond väittää – se ei pysy salassa."
Kun asiaa tutkitaan ja ajatellaan on helpompi uskoa UFO:ihin kuin Richmondin taruun kymmenistä ja sadoista uskoon tulleista rabbeista.

Richmondin mukaan "pelko tulla vainotuksi" pitää nämä rabbit hiljaisina. Toisaalla eräässä kirjeessään henkilölle, jonka tunnen, Barbara Richmond selvittää rabbin sanoneen, "…nyt olemme salauskovia, ei siksi, että pelkäisimme, mutta koska Herra, Pyhä Henki, ei vielä ole sanonut meille, että on todistamisen aika." Sanaan kirjoitettu Pyhän Hengen ilmoitus ei siis olekaan pätevä, tai ainakaan se ei koske kaikkia. Jeesus itse sanoo Matt.10:33 selvät sanat Hänen tunnustamisestaan.

Kun julkaisin kritiikkini Barbaran väitteisiin hän kirjoitti minulle. Hän sanoi ymmärtävänsä, että minun on vaikea uskoa häntä. Nuhtelin häntä siitä, mitä hän on saanut aikaan koskien oikeaa messiaanista seurakuntaa tässä maassa. Asiattomien sensaatioiden kautta mielet saadaan kiintymään taruihin, mutta todellisten uskovien tosi elämä ja se, että he tarvitsevat kipeästi apua uskonveljiltä muista maista, jää vähemmälle huomiolle.

Barbara vahvistaa illuusioiden varassa killuvaa väärää kristillisyyttä, joka ei halua huomioida todellisuutta eikä halua elää arjessa todellista uskovan elämää. Olen elänyt Israelissa 17 vuotta. Tänä aikana olen nähnyt ja kuullut vaikka kuinka monta "kristillistä" Israelia koskevaa huhua, profetiaa, julistusta, ihmeristiretkeä ja evankelioimiskampanjaa. Näiden alullepanijat ovat niitä, joilla ei ole mitään yhteyttä Israelin omaan seurakuntaan, ei yhteyttä täällä olevaan Messiaan ruumiiseen.

Kuinka Barbara sitten tuli päätelmään, että 40 rabbia on kasvanut 400:n joukoksi? Pari vuotta sitten Barbara tapasi Israelissa "uskovan ystävänsä", joka keskustelussa paljasti, että "…on mahdollisesti ainakin 10-kertainen määrä…" näitä uskoon tulleita rabbeja. Tämän "tiedon" kautta Barbara teki laskutoimituksen ja 40 kasvoi hetkessä 400:ksi. On totta, että Barbara puhui erään henkilön kanssa. Tunnen henkilön ja olen puhunut hänen kanssaan. Hän on hyvin loukkaantunut siitä, kuinka Barbara Richmond vääristeli hänen sanomansa.
Barbaran kirja on 72-sivuinen, n. 13x21 cm kooltaan ja sen "juutalaiset erityistiedot" koskien UT:ia ovat osittain itsestäänselvyyksiä: Kristus on Messias hepreaksi, Jumala omistaa Israelin maan jne. Toisaalta ne ovat epämääräisiä väitteitä, joita me juutalaisetkaan emme tiedä, kuten, että "Jeesuksen aikaan kerjäläisillä oli itse asiassa erityinen kerjäyslupa"(?) ym.

Richmondin kirjassa esitetty on paremmin mielikuvitusta, kuin yhdenkään juutalaisen rabbin tietoihin perustuvaa lisätietoa juutalaisuudesta ja sen tiedon antamasta lisävalosta koskien UT:n kirjoituksia. Kirjassa ei ole mitään merkittävää, joka perustuisi oikealle juutalaiselle perinteelle, josta rabbit ovat tietoisia. Barbara sekoittaa perusasioitakin. Hän ei tiedä eroa fariseusten ja muiden ryhmien välillä. Hän sanoo Jeesuksen opetuksen anteeksiannosta olleen "radikaali ero 1-vuosisadan juutalaiseen ajatteluun". Väite on kaukana totuudesta eikä yksikään rabbi väittäisi moista.

Kaikesta epämääräisyydestä ja asiavirheistä huolimatta Barbara Richmond väittää Jerusalemin vanhassa kaupungissa majailevan rabbin tarkastaneen kirjansa käsikirjoituksen!

Tietämättömät ja sensaatiohakuiset pakanauskovat saattavat mennä harhaan. Heitä käytetään hyväksi. Mikä on kirjan kirjoittajan motiivi ja mikä on koko tarinan motiivi? Kertomus "salaa uskovista" rabbeista herättää huomiota, mielenkiinto johtaa ostamaan kirjan, asiaa tuntemattomat paisuttavat juttua, kirjoittaja saa mainetta ja kirjaa myydään hyvällä hinnalla…
Barbaralle ehdotettiin, että hän muuttaisi kirjansa nimen ja poistaisi sanan "Jewish". Barbara vastasi, että hän rukoilee asian puolesta (!). Mutta mitään ei ole tapahtunut ja ostajia harhautetaan väärällä nimellä. Näin toteutuu taas yksi Raamatun kohta, 2.Tim.4:3-4.