Paavin visio ja agenda

Paavo Hiltunen: Marian kolmet kasvot s. 246-251                     .

 

Haluan päättää kirjani kuvaamalla hieman Johannes Paavali II:n toimintamallia ja -näkyä. Kun lähdin kirjoittamaan, luin ensiksi roomalaiskatolisen kirjai­lijan Malachi Martinin 750 sivua sisältävän kirjan paavista. Kirjan nimi on puhutteleva: The Keys ofThis Blood (Tämän veren avaimet). Sitä voisi kutsua mariaanisen uskon perusteokseksi. Johannes Paavali II on ensimmäinen paavi, jolla on määrätietoi­nen, kaikkea paavin korkeaa asemaa ja kirkkonsa vaikutusvaltaa käyttävä toimintamalli. Hänen elämänsä ja uskonsa keskus on "Marian tahraton sydän". Hänellä on geopoliittinen (politiikka riippuvaisuussuhteissa maantieteellisiin tekijöihin) suunnitelma, näky. Miten hän sen sai? ­

 

Kuuntelemalla Mariaa!

 

Martinin mielestä Maria johtaa maailman tapahtumia ja tahtoo kirkon kautta valloittaa sen itselleen. Siksi paavi on niin varma ja taitava ja kyvykäs. Johannes Paavali odottaa. Hän uskoo, että erää­nä päivänä Maria saattaa näkyvään muotoon sen vision, joka nyt on paavin maailmanlaajuisena ohjelmana. Hän odottaa tapahtu­maa, jossa Maria ilmestyy jumalallisen huolenpidon välikappalee­na. Hän odottaa Ilmestyskirjassa (12:1) kuvattua naista, joka tuo maailmaan Jeesuksen.

 

Jumala on Marian kautta jo ennakolta varoittanut kansoja suu­resta maailmanlaajuisesta tapahtumasta, josta Martin käyttää ni­imeä Grand Design, Suuri tunnusmerkki (vrt. Medjugorjen viestit). Siksi paavia on mahdotonta ymmärtää järjellisesti. Hän pysyy arvoituksena ei-katolilaisille ja loukkauskivenä omille kannattajil­leen, sanoo Martin.

 

Kun puolalaisesta kardinaalista Karol Wojtylasta tuli paavi1978, katolinen usko muuttui globaaliseksi maailmanuskonnoksi. Tätä historiallista kehitystä on tuskin huomattu. Sehän selittää, miksi niin erikoinen asia kuin slaavilaisen paavin valinta rooma­laiselle maaperälle tapahtui. Ei Roomasta eikä mistään muualtakaan löytynyt sitä erityistä mariaanista uskonlaatua, joka puolalaisille oli ominaista, eikä sitä valmista toimintamallia, jonka Wyszinski ja Wojtyla olivat omaksuneet. Se oli yhdistelmä, jolla Ma­ria ratsasti voittoihin: valkoinen hevonen, nainen pedon selässä.

 

Nuo kaksi puolalaista kardinaalia olivat liikuttavan varmoja siitä, että he olivat löytäneet Jumalan heille antaman voiton avai­men koko maailman käsittävässä hyvän ja pahan välisessä taistelussa. He sanoivat, että kirkon koko perustus on kristuskeskeinen) ja mariaaninen. Mutta he erehtyivät, ja se erehdys tulee maailmalle ja RKK:lle (room. kat. kirkolle) kalliiksi.

 

Martin kuvaa paavinsa politiikkaa seuraavalla tavalla:

Tämä politiikka merkitsi, että kirkon virkamiehet siirtäisivät Ma­rian suuren merkityksen pelkästään hartauden ja uskon alueelta sille geopoliittiselle tasolle, jolla roomalaiskatolinen kirkko operoi. Maria oli nyt - tahdottiinpa sitä tai ei - tunnustettu kristillisen pelastuksen geopoliittiseksi elementiksi. Se oli pääkohta Wojtylan . paavillisessa asenteessa (s. 592).

 

Siksi paavi kiertää maita ja mantuja ja vihkii kaikkialla vierailujen­sa kohteita Marialle. Hän otti paaviksi noustessaan tunnuslau­seekseen Totus tuus Maria (Kaikki sinulle Maria). Hän on sata­prosenttisesti Marialle vihkiytynyt.

 

Raamattu sanoo kuitenkin, mikä on ainoa oikea tie:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoi­tan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (Room. 12:1).

Joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. (1 Kor. 6:17)

 

Jumala, meidän Isämme, odottaa sekä puolalaisia että kaikkia kansoja, myös meitä suomalaisia, vihkiytymään yksin Hänelle, ainoalle Lunastajallemme Jeesukselle Kristukselle. Hän on ainoa ovi, ainoa tie taivaaseen. Hän on meidän vanhurskautemme, mei­dän viisautemme ja meidän voimamme. Ketään muuta ei ole.

 

Joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri (Joh.10:1).

 

Totuuden nimessä täytyy minun sanoa, että paavin esittämä oppi "täydellisestä omistautumisesta Marialle" on suurta eksytystä. Sitä on hänen seuraava sanomansakin:

Jos maailman tasolla saavutetaan voitto, se tapahtuu Marian kaut­ta. Kristus voittaa Marian kautta, sillä hän haluaa kirkon voittojen nyt ja tulevaisuudessa olevan yhteydessä Mariaan.

Näin paavi julistaa kirjassaan Uskalla toivoa. Mistä hän on saanut tällaisen uskon?

Paavi vastaa:

Marian osallisuus Kristuksen voittoon selvisi minulle ennen kaik­kea oman kansani kokemuksista.

 

Karol Wojtylan uskonnollisuuteen on vaikuttanut syvästi se, että Puola oli ja on Pyhä Puola (Polonia Sacra). Puolalaisista 85 pro­senttia kuuluu RKK:on. Puola oli menettänyt itsenäisyytensä vuonna 1795. "Neitsyt Maria oli heidän ikoninsa pitkän pimeän yön aikana, jolloin heillä ei ollut itsenäisyyttä ja kansat sortivat sitä. Siksi paavi oli heille kuningas ja Maria kuningatar", sanoo Martin.

 

Johannes Paavali on vakuuttunut siitä, että maailma on samassa tilassa, missä Puola oli ennen itsenäisyytensä takaisin saamista. Sen pelastus tapahtuu samoin kuin Puola pelastui tuholta ja kom­munismilta: Marian kautta! Katolilaisen näkemyksen mukaan puolalaisten "kansallinen palvelus" eli vihkiytyminen Marialle vuonna 1966 sai aikaan Puolan kommunistisen hallituksen häviön vuonna 1989. Mutta ei ainoastaan sitä, vaan myös sen, että RKK sai puolalaisen paavin siinä kriittisessä tilanteessa, jossa paavius oli 1978. Näin ka­toliselle Puolalle hyvin ominainen yksinkertainen ja intiimi us­konnollisuus kanavoitui kosmisiin puitteisiin.

 

Maria aloitti maailmanvalloituksensa Puolasta.

Paavin globaalisella maailmanuskonnolla on kaksi elementtiä: Rooman paavin  universaalisuus ja Marian universaalinen hallinta kuningattarena, maailmanlaajuinen marianismi.

 

Johannes Paavali näkee itsensä Fatiman sanoman vastaanottajana ja myyjänä.

"Jospa länsi nyt tunnustaisi Marian roolin!", paavi sanoi helmikuussa 1990.

 

Ei voi olla suurempaa eksytystä kuin se, että maailman suurim­man kristillisen kirkon johtaja, Kristuksen sijainen, julistaa olevan­sa yksinomaan ja ainoastaan kuuliainen Neitsyt Marialle, jumalan Äidille! Ei ole kysymys vain retoriikasta tai joistakin yksityisistä lausumista tai edes liturgiasta, joissa tähänkin asti on julistettu kiin­tymystä Mariaan. On kysymys paavin agendasta, toimintamallista, hänen maailmanlaajuisesta missiostaan, lähetystehtävästään.

 

Tämä mies tahtoo todella tuoda koko ihmiskunnan lahjaksi Ma­rialle. Ei Jumalalle, ei Kristukselle, vaan nimenomaan juuri Marialle. Tässä hän poikkeaa selvästi edeltäjistään. Hälytyskellojen tulisi soida silloin, kun koko kristikunnan ja ihmiskunnankin paimeneksi ja opettajaksi itsensä korottanut mies julkisissa puheissaan kaikkialla korottaa ja ylistää ihmistä, Neitsyt Mariaa, mutta laiminlyö Kaikkivaltiaan Jumalan. Häntä paavi tus­kin enää mainitsee.

Onko niin, että RKK, joka 1 500 vuoden ajan on mainostanut itseään ainoana Kristuksen kirkkona, puhtaana, pyhänä ja täy­dellisenä, muuttui lokakuun 16. päivänä 1978 Marian kirkoksi?

 

Raamattu sanoo:

Kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10, 11).

 

Hänen nimensä on kaikkia muita nimiä korkeampi (FiI.2:9). On Jumalan pilkkaa asettaa sen nimen rinnalle jonkun ihmisen nimi­ olkoon tämä sitten vaikka Maria - ja väittää, että Jeesus Kristus jakaa valtansa tuon ihmisen kanssa maailman valloittamisessa Ju­malalle. Se on suunnaton petos ja suurin jarru Jumalan valtakun­nan tulemiselle.

Jumalan sana sanoo selkeästi:

Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille (Jes.42:8).

 

Vaikka roomalaiskatolinen kirkko väittää, että Marian kunnioituk­sella pyritään vain lisäämään Kristuksen tuntemista, Marian kun­nioitus kasvaa valtavalla vauhdilla ja samalla Jeesuksen nimi vai­puu unohduksiin. Mariasta tehdään jumalaa. Marian "evanke­liumi" valloittaa kannattajia, mutta Jumalan Pojan evankeliumin suosio vähenee. Toivon, että paavin tunnus "Totus tuus Maria" avaisi lukijani silmät näkemään, missä nyt mennään.

 

Joka on Marian oma, ei voi olla Jeesuksen Kristuksen oma!

Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa (Matt. 6:24).

 

Tiedän, että Maria-entusiastit väittävät Marian vieneen heidät lä­hemmäksi Jeesusta, Hänen inkarnaationsa ymmärtämistä. Mutta onko Ristin salaisuus heille paljastunut? Viekö Maria heitä Vapah­tajan haavojen tuntemiseen? Ylistävätkö he Jeesusta Hänen lunas­tus- ja sovitustyöstään ristillä ja Hänen ylösnousemuksestaan? Juuri tästä ei paljoakaan puhuta paavin ensyklikoissa tai edes katolisessa katekismuksessa. Tämä asia on kuin tabu. Siinä piilee kirkon suuri puute kaikesta sen komeudesta ja juhlapuheista huolimatta.

Mitä korkeammaksi Maria nostetaan dogmeissa ja ensyklikoissa, sitä suuremmaksi kasvaa Marian palvonta.

 

Kellään muulla ei ole niin painavaa sanaa kuin Rooman paavil­la. Häntä pidetään erehtymättömänä, Jumalan sijaisena. Hänen sanojaan kuunnellaan tarkasti ja niitä seurataan. Jos hän puheis­saan ja kirjeissään tuo yksinomaan tai enimmäkseen esiin Marian, vetoaa häneen uudelleen ja uudelleen, kohdistaa rukouksensa julkisesti häneen, hän samalla siirtää ainoan raamatullisen uskon, uskon Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Jumalana, yhä kauemmaksi ihmisten sydämistä, kunnes Hänestä tulee vain reliikki, pyhäinjäännös, ikoni seinällä, kirkon opissa ja jumalanpalveluk­sessa. Silloin Häntä ei enää tunnusteta eläväksi Jumalaksi, kirkon todelliseksi Pääksi. Sellaisen atmosfäärin levittäjänä laajalti matkustava Johannes Paavali II on suurin vaara raamatulliselle kristinuskolle. Sitä enemmän, mitä vähemmän häntä arvostellaan.

 

Ihmispelkoko panee suitset suuhun? Pelkään, että me protes­tantit, jotka tiedämme totuuden, joudumme kerran tilille. Me vai­kenimme, kun piti puhua, arkailimme, kun olisi ollut nous­tava esiin. Me myimme halpaan hintaan uskonpuhdistuksen, jonka puolesta monet ovat antaneet henkensä, hankkiaksemme yhteisymmärryksen ekumeenisissa neuvotteluissa katolilaisten kanssa.

 

Lokakuun 16. 1978 jää historiaan päivänä, jolloin maailma astui jälleen askeleen lähemmäksi Antikristuksen kirkkoa ja Antikristuksen herruutta maailmassa. Merkitsikö Johannes Paavali II:n virkaanasettaminen sitä, että Antikristuksen henki lopullisesti tarttui tämän luopiokirkon ohjaksiin ja että kuljemme jo Ilmestys­kirjan 13. ja 17. lukujen maisemissa? Silloin on loppu hyvin lähellä.

 

Jeesus Kristus saapuu ja kokoaa omansa, todelliset uudestisynty­neet Jumalan lapset, jotka kunnioittavat yksinomaan Häntä eivät­kä Mariaa tai mitä tahansa muuta epäjumalaa Herranaan ja Va­pahtajanaan. Tuota todellista Kristuksen seurakuntaa, Kristuksen ruumista, kootaan nyt kaikkialla maailmassa, kaikissa kirkoissa ja suunnis­sa. Ihmiset pannaan koetukselle. Ketä minä palvelen ja kumarran, elävää Jumalaa vai kuollutta jumalaa, joka ei voi auttaa?

 

Olemmeko ottaneet vastaan rakkauden Totuuteen pelastuak­semme? Jumala on lähettänyt "väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole. uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2 Tess. 2:11, 12).

 

H. Spurgeon, "saarnaajien kuningas", on sanonut:

Jokaisen kristityn ehdoton velvollisuus on rukoilla Antikristusta vastaan. Jos se ei ole Rooman kirkon paavi, maailmassa ei ole mitään muuta, jota voisi sillä nimellä kutsua. Se haavoittaa Kris­tusta, se ryöstää Kristukselta Hänen kunniansa, asettaa sakrament­tien voiman hänen sovituksensa tilalle ja nostaa palan leipää Va­pahtajan tilalle... Jos me rukoilemme sitä vastaan, koska se on Häntä vastaan, me rakastamme henkilöitä, vaikka vihaam­me heidän harhojaan; meidän on rakastettava. heidän sielujaan, vaikka me tunnemme vastenmielisyyttä ja inhoamme heidän dog­mejaan.