Miten Rakastaa Israelia?[1]

Yksi kristityn elämän keskeisiä asioita on tuntea ja käsittää Jumalan tahto. Tässä tapauksessa Israel-rakkauden suhteen. Me emme pääse selville Hänen tahdostaan jonkun kokemuksen: vapinan, kaatumisen tai yliluonnollisen äänen välityksellä.

Jumala on ilmoittanut itsensä meille Sanansa kautta. Aikamme kristillisessä kentässä ei Sanan arvovalta ole yksiselitteinen asia. Sanan tutkiminen ei kuulu kristittyjen enemmistön lempiharrastuksiin. Siksi on paljon kristilliseksi mainittua toimintaa, joka kuitenkin kulkee Sanan tien sivussa.

Miles Stanford sanoo kirjassaan:

”Emme ole pelastettuja palvelemaan – meidät muovataan siihen sopiviksi.”[2]

Jumala muovaa omaisuuskansaansa Israelia, joka ei kansana ole vielä alistunut Sanan alle. Jumala muovaa seurakuntaa ja yksilöuskovaa.

Voi olla, että meillä on suuri kiusaus ”auttaa Jumalaa” ja siksi saatamme ryhtyä omiin tekoihin, joille pyrimme löytämään tuen Hänen sanastaan. Tämänkaltainen ”auttaminen” nousee meidän tarpeestamme ”olla jotakin” tärkeää, olla tärkeässä osassa Jumalan työssä. Muokkaamme Sanaa omien tarkoitusperiemme mukaan. Ei niin, että annamme Sanan muokata meitä.

Tämä piirre näkyy myös moninaisessa kristillisessä Israel-ystävyydessä. Sanaa tulkitaan monella tavoin. Suosittua on erottaa yksittäisiä raamatunjakeita tukemaan omaa toimintaa ja opetusta.

Kuitenkin hengellinen elämä on hengellistä vain siinä määrin, kuin se alistuu ja taipuu Sanan alle. Se on elinikäinen prosessi.

Kansan kokoaminen

Ehkä suosituin tapa meillä osoittaa rakkautta Israelia kohtaan on uhrata varoja ja voimia tuomaan juutalaiset Israeliin lähinnä Itä-Euroopan alueilta. Tämän työn sanotaan toteuttavan raamatullista ”kalastajien” tehtävää, ennen kuin ”metsästäjät” saavuttavat heidät:

”Ensimmäinen askel on löytää heidät (juutalaiset). Kutsumme sitä kalastamiseksi ja metsästämiseksi. Jumala sallii taloudellisen kriisin ja antisemitistiset metsästäjät palauttamaan juutalaiset pohjoisesta maasta.”

Kyseessä oleva Raamatun kohta on Jeremian kirjan luvussa 16:16.[3]

Ko. luvussa profeetta nuhtelee ja varottaa Israelia sen synnistä. Jakeessa 5 Herra sanoo:

”…minä otan rauhani pois tältä kansalta…” jne.

Jos katsomme lähemmin jakeen 16 ympäristöä huomaamme, että jakeessa 13 ennustetaan Israelin karkotus maastaan ja jakeissa 14-15 luvataan kansallinen paluu. Yleensä jaetta 16 lainataan kansallista paluuta lupaavien jakeiden kanssa, haluten herättää mielikuva siitä, että elämme nyt tämän paluun aikaa.

Jae 16 liittyy kuitenkin myös sitä seuraaviin jakeisiin. Jumala sanoo ensin kostavansa kansansa synnin (17-18).

Kokonaisuus näyttää viittaavan siihen, että kalastajat ja metsästäjät ovat pakanoita, joita Jumala käyttää rankaisemaan Israelia. Jakeet 14-15 ovat rankaisemista koskevan sanoman keskellä rohkaisemassa ja muistuttamassa, että Herra ei kuitenkaan jätä kansaansa.

Profeetta Habakuk viittaa kalastamiseen tuomion merkeissä. Habakuk 1. luku kertoo kaldealaisista (jae 6), jotka tulevat tuomioksi Israelille (12) ja ihmiset nostetaan koukuilla, kuten kalat vedestä, kaldealaisten pyydykseen (14-17).

Jo tämän lyhyen tarkastelun pohjalta emme voi yksiselitteisesti sanoa, että kalastaminen tarkoittaa nykyisenlaista juutalaisten kokoamista omaan maahansa.

Yhtä vähän voimme puhua viimeisestä Exoduksesta.

Emme voi ihmisvoimin toteuttaa Jumalan profetioita. Emme saisi kuvata aikamme tekemistä ja toimintaa niiden Raamatun profetioiden täyttymyksenä, jotka selvästi ovat vasta edessäpäin.

Viimeisestä Exoduksesta Raamattu sanoo selvästi, että se ei tapahdu ennen kansan katumusta ja kääntymistä.

Toisekseen Jumala ei missään kohden kerro, että tämä suuri paluu tapahtuisi joidenkin erityisesti tehtävään valittujen uskovien, edes kristittyjen johtajien, toiminnan kautta. Ajatusta, että uskovat ja heidän johtajansa ovat profetian toteuttajia, tukemaan käytetään yleisesti kohtia, kuten Jes.49:22.[4]

Samassa yhteydessä (jae 23) puhutaan kansojen kuninkaista ja ruhtinattarista. Viimeinen paluu koskettaa koko maailmaa ja sen kansoja yhtä aikaa. (Myös Jes.60:3-5,16 ja Jes.66:18-20).

On huomattava, että Israelin suuri paluu on samalla Jumalan kunnian ilmestyminen kaikkeen maailmaan, koska paluu tapahtuu Messiaan tulon yhteydessä.

Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa.

Tällöin maan kuninkaat ja ruhtinaat, eli kaikki maailman kansat, ei vain joku yksi joukko, on tuomassa juutalaiset Israeliin, koska he näkevät Jumalan kunnian ja mahdin eikä ole muuta mahdollisuutta, kuin tunnustaa se. Jes.11:9-12.[5]

Monikaan ei tiedä Israelissa vuonna 2000 tehdystä tutkimuksesta, koskien Venäjältä maahan muuttaneita.[6] Haastatelluista 47% piti itseään edelleen venäläisinä. 45% tunsi itsensä jollakin tavalla juutalaiseksi. Vain 8% ilmoitti, että he tunnustautuvat selvästi israelilaisiksi. 70% Venäjältä muuttaneista halusi lastensa pysyvän Israelissa, koska elintaso on parempi kuin Venäjällä. Suurin vaikutin ei siis ollut rakkaus Tooraan, maahan tai yhteenkuuluvuus juutalaiseen kansaan, vaan elintaso.

Ei ole ihme, että maahanmuuton myötä Israelissa on yhä enemmän myös:

-moraalista rappiota

-työttömyyttä

-prostituutiota, rahanpesua ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta

-väkivaltaa kaduilla ja kodeissa

-huumeita

-abortteja jne.

Mikään muukaan maa ei tietenkään voi röyhistää rintaansa näissä asioissa. Laittomuus lisääntyy kaikkialla. Mutta nähdään, että kristittyjen suuresti tukema maahanmuutto ei ole tuonut Israelia lähemmäksi Jumalaa. Onko siis asioiden järjestyksessä jotakin vialla? Onko varojen käyttö suuntautunut oikein?

Lohduttaminen

Yleisin raamatunpaikka, jota käytetään Israel rakkautta osoittavien toimien yhteydessä, on tietenkin Jes.40:1.[7]

Käytäntö on malliesimerkki, kuinka Sanaa käytetään valikoivasti luomaan mielikuva oman toiminnan ehdottomasta raamatullisuudesta.

Kristillisten sionistijärjestöjen ohjelmista käy ilmi, että ne liittävät lohdutuksen lähes yksinomaan materiaalisen avun antamiseen. Erään lausunnon mukaan,

”paras tapa siunata ja lohduttaa Israelia on antaa materiaalista tukea. Se on viesti Jumalan rakkaudesta…”

Tämän mukaan Jumalan rakkauden viesti on ruoka-, talous-, vaate-, ym. tavaroiden jakaminen sekä poliittinen tuki Israelille. Kun tarkastellaan maailmassa toimivien suurempien kristillisten ja ei-kristillisten Israel ystävyysjärjestöjen toimintaa, niin yhteinen piirre niillä on korostaa, kuinka ne auttavat Israelin köyhiä.

Köyhien avustaminen on arvokasta työtä. Sitä tekevät monet muutkin kuin Raamattuun uskovat kristityt. Uskonnot yleensä kehottavat köyhien auttamiseen.

Hyväntekeväisyys ei siis sinänsä ole aidon kristillisyyden todistus, vaikka se kuuluu asiaan. On liiallista sanoa, että se pelkästään olisi viesti Jumalan rakkaudesta. Tarvitaan jotakin lisää.

Raamattu liittää lohduttamisen evankeliumin julistamiseen: Syntien sovitukseen, kuten Jes.40:2 heti käy ilmi.[8]

Jakeessa 9 mainitaan ”ilosanoma”, ja jae 10 jatkaa viittaamalla Herran tulemukseen.

Jumalan rakkauden viesti juutalaiselle kansalle on ennen muuta evankeliumi, kuten Jesajan 40 luvun jakeet painottavat. Evankeliumi haastaa katumukseen ja parannuksentekoon Jumalan edessä. Sen julistaminen ei ole suosittua, koska ihmisluonto vastustaa parannuksen tekemistä. Suosiota ja mainetta sen sijaan on tarjolla niille, jotka jättävät evankeliumin sivuun ja auttavat muilla tavoin.

Kuinka usein Jesajan 40 lukua käytetäänkään mainostettaessa Israelin materiaalista ja poliittista tukemista. Mutta julistus syntivelan sovituksesta jätetään sivuun.

Toiseksi, Raamatun mukaan materiaalinen apu pitää suunnata ensin uskonsisarille ja –veljille. Kun puhutaan juutalaisista uskovista, tästä on yllättäen tullut pakanakristittyjen koetinkivi. Moni pienempi kristittyjen joukko on tätä harjoittanut, mutta monet suuret, kristilliset sionistijärjestöt suhtautuvat uskonveljien auttamiseen vaikenemalla ja jopa kielteisesti. Tästä on runsaasti esimerkkejä. Tässä yksi:

”Tulimme Israeliin muutama vuosi sitten ja elämämme on ollut kaikkea muuta kuin helppoa… Ystävämme ulkomailla olivat kauhistuneita, kun he saivat kuulla kokemistamme vaikeuksista… Eräs heistä soitti erään suuren kristillisen järjestön johtajalle, jonka järjestö saa suuria lahjoituksia tarkoituksella auttaa Israelin köyhiä. Vaati lukuisia soittoja ennen kuin joku järjestöstä otti meihin yhteyttä ja… tarjosi meille ruokapussia, mikä meidän olisi pitänyt noutaa Jerusalemista. Ainoa ongelma oli, että asumme kahden tunnin ajomatkan päässä. Koska emme omista autoa, meidän olisi pitänyt maksaa bussimatkat ja se olisi tullut kalliimmaksi kuin pussin sisällys: paketti riisiä, jauhoja ja öljypullo. Toinen kristillinen sionistijärjestö, joka mainostaa rakkauttaan juutalaisia kohtaan, teki meille selväksi, että he kyllä auttavat juutalaisia maahanmuutossa, mutta meidän kanssamme he kieltäytyivät olemasta missään tekemisissä! Miksikö? Koska olemme väärästä maasta. he auttavat vain Venäjän ja Itä-Euroopan juutalaisia… Mikä on pielessä? Eikö apu ulotu messiaanisiin juutalaisiin? Eikö meidän tulisi ensisijassa saada kannatusta kristityiltä ja niiltä, jotka haluavat tuoda meidät kotiin, jotta voimme asettua tänne ja todistaa Jeesuksesta?”[9]

Tällainen suhtautuminen omiin uskonsisariin ja –veljiin ei toteuta Raamatun sanaa Joh.13:35.[10]

Se ei edistä todistusta Kristuksesta maailmalle eikä liioin juutalaiselle kansalle.

Olen lukenut tekstejä, joissa Israel rakkauttaan vakuuttavat vääristävät Jumalan sanan ilmoitusta. Room.15 luvusta, jakeista 25-31 lainataan vain niitä osia, joissa ei mainita ”pyhiä”, eli juutalaisuskovia. Olen jopa nähnyt lainauksia, jotka käsittävät muuten koko jakeen, mutta sana ”pyhille” on poistettu. Näiden lainausten tuella kerätään varoja monenlaisiin projekteihin, samalla kun juutalaisista uskovista ja heidän tilanteestaan vaietaan.

Raamattu kehottaa Gal.6:10,

”tehkäämme hyvää kaikille”, ja sana jatkaa, ”mutta varsinkin uskonveljille” (myös 1.Tess.5:15).

Juutalaisuskovien vaikutusvalta maassa on vähäinen. Suurin osa kansasta suhtautuu heihin jo asiallisesti, mutta heidän huomioimisensa ei tuo kiitosta ja suosiota pakanakristityille. Monet kristityt johtajat ja järjestöt haluavat miellyttää Israelissa niitä, joilla on valtaa. Halutaan myös huomiota ja kiitosta. Näin rikotaan Raamatun ohjetta Jaak.2:9.[11]

Sanan mukaan näyttää selvältä, että asioissa on järjestys. Jos annetaan materiaalista ja rahallista apua (rahallinen apu olisi ensisijaista) pitää se ensin suunnata puutteessa oleville uskoville. Kun näin ei toimita, ei Jumalakaan anna täyttä siunaustaan pakanaseurakunnan elämään ja todistukseen.

Anteeksipyytäminen

Muistamme, kuinka Apt.1:8 Jeesus painottaa todistustehtävää. Raamatun mukaista todistusta Kristuksesta on mahdotonta antaa, jos sananjulistuksesta luovutaan.

Sanotaan, että kristityillä ei ole oikeutta kertoa Jeesuksesta juutalaisille, koska kristillisyyden nimessä heitä on tapettu ja vainottu.

Sen sijaan esitetään, kuinka kristittyjen tulisi osoittaa rakkautta Israelia kohtaan katuen ja pyytäen anteeksi menneiden sukupolvien tekoja. Onko aito uskova velvoitettu pyytämään anteeksi nimikristittyjen satojen vuosien takaisia pahoja tekoja? Emme ole olleet osalliset nimikristittyjen tekoihin. Emme haluakaan olla. Emme saata samaistua heihin, koska heidän edustamansa kristillisyys ei ole raamatullista uskoa. Emme ole samaa joukkoa. Tällainen ajatus ei nouse Raamatusta.

Tätä opettavat kristityt ovat unohtaneet mitä Jumalan kaikkivaltius merkitsee ja mitä juutalaiselle kansalle merkitsee asema Jumalan omaisuuskansana. Pitää muistaa, että Israelin karkotus ja rangaistus muiden kansojen keskellä on Jumalan teko, sallimus, ja johtaa lopulta Israelin kääntymiseen.

Jumala rankaisee niitä, jotka haluavat tuhota juutalaisen kansan, mutta Hän sallii aikansa näiden kansojen toimia.[12]

Jumala ei ole missään sanonut, että nimikristittyjen pakanakansojen ja ryhmien kautta tapahtuneet juutalaisvainot tekisivät tyhjäksi evankeliumin julistamisen juutalaiselle kansalle. Kehotus julistaa Kristusta juutalaisille on Herran käsky.

Israel tulee lopulta näkemään, että sen syntielämä on aiheuttanut ongelmat. Kun se tämän toteaa, se myös pelastuu.[13]

Kristillinen sionismiaate

Monet näkevät sen kaikilta osin yksiselitteisen raamatullisena aatteena. Sen yksi pääsisältö on maahan-muutto, jota kristittyjen tulee johtaa. Siis kansan fyysinen, ei niinkään sen hengellinen rakentaminen, joka edellyttää todistusta Kristuksesta ja juutalaisten uskovien vahvistamista suorittamaan tätä työtä.

Oikeuttaakseen oman järjestyksensä näille asioille he käyttävät mm. Hes.37:21-23.[14]

Eli ensin kokoaminen, sitten puhdistus, kun he ovat omassa maassaan.

Tähän ajatteluun ei kuulu suuri ahdistus, Israelin oman voiman murtaminen, vaan ajatellaan juutalaisen kansakunnan kehittyvän maailman keskukseksi ilman sitä. Siksi on raamatullisesti oikein vastustaa viimeiseen saakka maa-alueiden luovutusta ja tukea Israelin oikeistolaista politiikkaa.

Ajatellaan, että jos Israel vain on lujana ja sotilaallisesti vahva, Jumala palkitsee ja vapauttaa sen ulkoisista uhkatekijöistä. Jumala omalla ajallaan kääntää kansan puoleensa, siihen ei liity evankeliumintyön aktiivinen tukeminen.

Kannustan pyrkimystä antaa Israelista ja Lähi-idän tilanteesta oikeaa informaatiota. Puolustan Israelin oikeutta omaan maahansa. Mutta se ei saa olla kristityn ensisijainen huoli. Jumala pitää huolen maa-asiasta.

Kun katselemme näiden jakeiden ympäristöä näemme, että esim. jakeessa 14 Herra lupaa ensin antaa henkensä ja sitten sijoittaa juutalaiset omaan maahansa.[15]

Se sopii täydellisesti monessa muussa paikassa esille tulevaan kokonaiskuvaan, että Israelin viimeinen kokoaminen tapahtuu suuren ahdistuksen jälkeen, Messiaan ajan koittaessa ja silloin kaikki maailman kansat johtajineen ovat siinä osallisena.

On totta, että Raamattu kertoo Israelin kokoontumisesta epäuskossa omaan maahansa. Ei ole suosittua puhua, että kokoaminen johtaa suureen ahdistukseen ja vasta sen jälkeen kansa kääntyy. En usko, että yksikään juutalaisten kokoamiseen Israeliin kokosydämisesti antautunut kristitty haluaa ajatella vievänsä heitä maahan, joka vielä joutuu tuhon partaalle vihollistensa edessä. Mutta näin Raamattu meille kertoo.

Mikä neuvoksi?

Olemmeko ymmärtäneet oikein raamatullisen Israelin lohduttamisen ja rakastamisen sisällön?

Missä määrin nykyinen ystävyytemme on inhimillistä rakkautta ja missä määrin se perustuu Raamatun pohjalle?

Onko inhimillinen hyväntekeväisyys sama asia kuin raamatullinen rakkaus?

Lyhyesti voidaan sanoa vanhan sanonnan mukaan, että hyvä voi olla parhaan pahin vihollinen. Kun hyvällä peitetään paras, saadaan aikaan vahinkoa.

Uskon, että juutalaisten nykyinen maahanmuutto hoituisi aika hyvin ilman, että suuri(n) osa kristittyjen Israel-työlle uhraamista varoista käytetään siihen.

En vastusta maahanmuuttoa, enkä juutalaisten auttamista pois maista, joissa heitä vainotaan. Kannatan sitä.

Antisemitismiä on vastustettava.

Mutta Israel ei ole vielä Messiaan valtakunta, eikä maahanmuutosta pidä antaa petollista kuvaa. Maahanmuutto ei tuo Jeesusta takaisin. Raamattu ei aseta mitään ehtoja, kuinka monta juutalaista maassa tulee olla, kun Hän palaa. Ainoa ehto on, että juutalaiset kutsuvat Hänet palaamaan. Se tapahtuu vasta suuressa hädässä.

Kristittyjen tulisi pitää huoli siitä, että he suuntaavat varansa ja voimansa ensin Raamatun mukaisen rakkauden osoittamiseen. Se voi joskus johtaa joidenkin suhteiden katkeamiseen ja joutumista ”ulkopuolelle”, halveksituksikin tulemista.

Raamatun mukainen rakkaus Israelia kohtaan on asettaa etusijalle toiminta, joka mahdollisimman hyvin palvelee evankeliumin asiaa.

Elämällään monet kristilliset sionistit ovat varmasti hyviä Kristuksen todistajia. Mutta monella on käsitys, että Jeesusta ei saa tarjota juutalaiselle, vaikka tämä olisi valmis asiasta keskustelemaan. Korkeintaan Vanha testamentti on sovelias antaa juutalaisen käteen. Koko Raamattua ei.

Raamatullinen Israel-rakkaus merkitsee kaiken työn, joka vahvistaa todistusta Kristuksesta juutalaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa, tukemista. Tämä työ ei ole ylihengellistä paatosta, eikä manipuloimista. Se ei ole pakonomaista ”hengellisten päänahkojen” metsästämistä, eikä suuria kuvitelmia omasta itsestä.

Luottamus Jumalan johdatukseen ja alistuminen Hänen johdatettavakseen on kaiken lähtökohta. Oikea lähetystyö on aina ollut hienovaraista ja aidosti ihmisestä ja hänen tarpeistaan välittävää työtä. Todistamme omalla tavallisella elämällämme ja sen ohessa saamme tilanteita, jolloin saamme suullisestikin todistaa.

Oikea Israel-rakkaus merkitsee uskovien juutalaisten avustamista niin, että he voivat asua Israelissa ja luonnollisessa ympäristössään, työpaikoilla, kouluissa, jne. kertoa evankeliumin silloin, kun siihen tulee tilaisuus.

Seurakunnan tehtävä juutalaisille on todistaa, että Jeesus Kristus on luvattu Messias.

Rabbitkin näkivät tämän ja heidän mukaansa Messias saapuu, ”kun koko kansa on tullut luopioiksi”, tällä tarkoitetaan kristinuskoon kääntymistä. Rabbeille usko Jeesukseen Messiaana on oman uskonnon vaihtaminen toiseen, eli luopumus. Meidän mielestämme näin ei tietenkään ole, vaan Kristus on tosi juutalaisuuden täyttymys.

Tiedämme, että lopulta,

”ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ’Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista’”. Room.11:26.[16]

---

[1] ’Kansojen Keskellä’, Israel-seminaari

Suomen Raamattuopisto 15.6.2002

Luento Juhani Aitomaa

[2] Miles J Stanford, Vihreä Kirja, Karas Sana, 1977

[3] ”Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista”.

[4] ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään”.

[5] ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä”.

[6] Rabin Research Center, Israel Today, heinäkuu 2000.

[7] ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne”.

[8] ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä”.

[9] Michal Kohn’in todistus

[10] ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

[11] ”mutta, jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia”.

[12] Jes.10:5,12:

”Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!… Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan”. Sak.1:15: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan”.

[13] ”Kansa, joka siellä asuu on saanut syntinsä anteeksi”, Jes.33:24b.

[14] ”niin puhu heille, näin sanoo Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi. Eivät myöskään he enää saastuta itseänsä kivijumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa”.

[15] ”Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne…”

Jakeesta 24 luvun loppuun kansan kokoaminen liitetään Messiaan aikaan, jolloin

”pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti”.

[16] . (”kaikki Israel”, eli Messiaan tulemuksen hetkellä maailmassa oleva jäännös, joka hädässään on kääntynyt Hänen puoleensa).