Kristus/Pyhä Henki/Jumala/taivas -ilmestykset


Karismaattisessa liikkeessä on tavallista, että väitetään sen apostolien ja profeettojen paitsi kuulevan suoraan Jumalan äänen (Raamatun ulkopuolella), myös tapaavan milloin Jeesuksen, Pyhän Hengen, enkeleitä tai kuolleita pyhiä. He myös vierailevat taivaassa. Näiden ”armoitettujen” lisäksi useat muutkin henkilöt ovat julkaisseet kertomuksia vastaavista tapauksista. Vuosien kuluessa, myös viime vuosina, on julkaistu runsaasti kirjallisuutta joissa kuvataan päähenkilön taivaskäyntejä tai keskusteluja taivaallisten olentojen kanssa. Monen tällaisen amerikkalaislähtöisen kirjan päähenkilönä on pieni lapsi. Näitä myydään maailmalla suurina painoksina ja niitä käännetään myös suomeksi. Myös kuvauksia helvetistä on saatu. Taivaskirjat ja niiden pohjalta tehdyt elokuvat ovat suuri bisnes maailmalla. Poikkeuksetta niiden sanotaan olevan Jumalan todistusta maailmalle, että ihmiset uskoisivat.

Taivaskirjoista suomeksi ovat ilmestyneet mm.: ”Taivas on totta” (joka on saanut erityisen suosion), ”90 minuuttia taivaassa”, ”Poika joka palasi taivaasta” ja ”Totuus taivaasta”. Kadotusta kuvataan mm. kirjassa ”23 minuuttia helvetissä”. Jumalan puhetta taas edustavat A J Russellin ”Jumala puhuu” ja Sarah Youngin ”Jeesus kutsuu”, jonka tekstiä – siis Jeesuksen puhetta - kustantaja Thomas Nelson muutti seuraaviin painoksiin saadessaan kritiikkiä sen selvästä New Age -mielisyydestä. ”Poika joka palasi taivaasta” (2010, Kuva ja Sana 2014) kirjan päähenkilö taas paljasti vanhempana, että koko tarina oli tekaistu ja lähinnä pastori-isän tuotantoa. Perheen vanhemmat erosivat ja isä piti kirjasta saadut muhkeat tulot.

Näissä kirjoissa kuvataan kuinka Jumala tai Jeesus puhuu kirjoittajalle, miltä taivaassa näyttää ja mitä siellä on. Eräitä kohtia ao. kirjoista:

-Pyhä Henki on sininen,

-taivaassa kaikilla on siivet,

-Jumalan valtaistuimen korkeus on 3219 km,

-taivaassa on pukeutumishuone jossa enkelit valmistavat meille asuja,

-siellä on varasto jossa on ihmiskehon osia (parantamistarkoitusta varten),

-taivaassa on tonneittain kallisarvoisia jalokiviä ja jos joku haluaa enemmän kiviä asumukseensa niin Jumala luo niitä lisää,

-joka päivä kaikki toiminta taivaassa keskeytyy jotta voitaisiin kuunnella maan uutiset,

-taivaassa tiedetään mitä maan päällä tapahtuu koskien Jumalan ja saatanan välistä taistelua,

-siellä on katu joka on 1 609 000 km pitkä ja jossa taloja on kolmessa rivissä,

-enkeleitä on 7 miljoonaa,

-taivaassa on lapsen näköisiä kerubeja jotka liihottelevat ja suutelevat Herran kasvoja, jne.

Näitä on sitten suomennettu myös suomalaisille kristityille.

Osa kokemuksista on keksittyjä mutta eivät kaikki. Sielunvaelluskokemus, eli sielun irtoaminen ruumiista ja paluu takaisin, on mahdollista. Se on ollut jo muinaisten tietäjien ja shamaanien tietoa. Mutta käykö tällainen sielu taivaassa? Vai onko joku, jota Raamattu kutsuu ”valkeuden enkeliksi” mahdollisesti mukana pyrkien pettämään ”jos mahdollista myös valitut”, kuten Raamattu ilmaisee? Seuraavassa esimerkki joka saa ajattelemaan.


Taivas on totta (Heaven is for real), Colton Burbon tarina

Eräät suomalaisetkin vanhemmat kertovat pienten lastensa taivaskäynneistä. Yksi isä mm. kehottaa netissä: ”Googlaa Heaven is for real ja kuvahaku niin saat esiin kuvan Jeesuksen ulkonäöstä niiden ihmisten mukaan, jotka taivaassa ovat käyneet.” Tämä on viittaus ”Taivas on totta” -kirjan kuvaukseen Jeesuksesta. Kirjan mukaan Colton -niminen pikkupoika kävi sairaalahoitonsa aikana taivaassa ja kertoili siitä sitten aikaa myöten vanhemmilleen. Tässäkin tapauksessa pojan pastori-isä merkitsi nämä muistiin.

Kirjassa on monia epäraamatullisia väitteitä. Yksi on, että Coltonin vanhemmilla tuntuu olevan kova tarve saada tietää miltä Jeesus näyttää. He näyttävät pojalleen useita kuvia Jeesuksesta ilman tulosta. Kolme vuotta sairaala-ajan jälkeen pojalle näytetään Akiane Kramarik -nimisen tytön ”Rauhan Ruhtinas” -maalausta Jeesuksesta, jonka hän teki omien taivaskäyntiensä vaikutuksesta. Tyttö oli nähnyt taivasnäkyjä aina 4- vuotiaasta. Kun Coltonille näytetään Akianen tekemää kuvaa hän sanoo: ”Isä, tuo on oikea”. Vanhemmille se on todistus miltä Jeesus näyttää. Tätä kuvaa on levitetty mediassa.

Koettelemme tämän Raamatulla (vain UT, VT:ssa olisi lisää). Joh.5:37: ”Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa”. Joh.1:18: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Me emme voi nähdä Jumalaa (Isä, Poika, Pyhä Henki) emmekä nousta Hänen korkeuksiinsa ennen määrättyä aikaa. Sielu, jolla vielä on yhteys ruumiiseen ja palaa takaisin ei voi nousta Jumalan paratiisiin ja Herran tykö. Edelleen luemme 1Joh.4:12: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt...” Tähän liittyy myös jo 2Moos.20:4 kielto tehdä mitään jumalankuvaa. Aikamme kristillisyydessä unohdetaan, että raamatullinen arviointi ja kritiikki on myös rakkautta, koska silloin pyritään toimimaan uskovien ja koko seurakunnan hyväksi.

Mainitun kirjan suhteen meille ei muutoinkaan ole kerrottu kaikkea asiaan liittyvää. Akiane Kramarik on lahjakas taiteilija, nyt jo nuori nainen. Hän teki 9 -vuoden iässä, vuonna 2003, kuvan Jeesuksesta oman näkynsä mukaan. Akianella on nettisivusto jossa hän myy maalauksiaan ja kalleimpien hinta on kymmenissä tuhansissa. Kallein maalaus on arvoltaan 3 milj. USD. Akianen kuuluisaksi tulemiseen vaikutti ratkaisevasti tunnettu TV -persoona, New Age -mielinen Oprah Winfrey. On kuvaavaa, että 16 -vuotiaana Akiane sanoi: ”Jeesus kertoi meille: Minä olen tie, totuus ja valo... tunnen, että hän kutsui meitä osaksi jumaluutta. Jokaisella meistä on omanlainen tie totuuteen ja valoon...”

Mutta Raamattu sanoo, että Jeesus on ”tie, totuus ja ELÄMÄ” - ei jokin ”valo”. Ei ole ”omanlaisia” totuuksia ja teitä Jumalan tykö. On vain yksi ainoa totuus ja tie. Akianen lainaus ei ole sattumaa - se on tunnettua New Age -kuvausta. Liike käyttää Jeesus -nimeä omien tarkoitusperiensä hyväksi. Tämä toinen Jeesus kutsuu meitä ”jumaluuteen”. Kun Colton Burbo ”tunnisti” tämän New Age Jeesuksen asiaan liittyy myös toinen tunnettu amerikkalainen TV -persoona, harras mormoniuskova Glenn Beck. Akianen tekemä maalaus Jeesuksesta oli esillä Beckin ”The Blaze” TV -ohjelmassa ja tuli sitä kautta Burbon perheen tietoisuuteen. Karismaattisen liikkeen arvostetuin profeetta Chuck Pierce puolestaan voiteli väitetyllä ”Jumalan valtuutuksella” mormoni Glenn Beckin ”merkittävään tulevaan tehtävään”, (ks. erillinen artikkeli Näkökulma 2).

Luuletko, että Jumala, Jeesus käyttäisi New Age- ja mormoni -kanavia haluten kertoa meille miltä Hän näyttää? Tämä on täysin toinen Jeesus. Sama pätee yleensä muihinkin taivaskäynteihin ja väitettyihin kohtaamisiin Jeesuksen kanssa. Nämä seikat eivät ole kiinnostaneet kirjan suomalaista kustantajaa.


Tukeeko Raamattu ”taivas” ja ”helvetti” -kokemuksia?

Näitä kertovat ihmiset, joiden sanotaan ”kuolleen”. Myös monet aikamme julistajat väittävät kokeneensa samaa ollessaan normaalissa olotilassa, täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Raamatun mukaan tällaiset kertomukset eivät rakenna uskoa. Jeesus sanoo vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta: ”'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'.” Ts. Jumalan Sana on se jonka kautta usko syntyy – eivät mitkään ihmisen kuvaukset omista kokemuksistaan. Silti esim. karismaattisessa liikkeessä julistajilla näyttää olevan lähes sääntönä, että kerrotaan taivaskäynneistä, kohtaamisista Jeesuksen tai kuolleiden pyhien kanssa, jne. Sen kautta halutaan osoittaa, kuinka läheiset suhteet julistajilla on Jumalan kanssa: olen erityisesti Jumalan valitsema ja puhun Hänen sanojaan.

Vain Hän, Jeesus, joka jo ennenkin oli taivaassa, saattoi nousta sinne takaisin: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.” Joh.3:13. Snl.30:4 lisää: ”Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?” Vain Jeesus tuli taivaasta ja palasi sinne.

1Kor. luvussa 2 apostoli puhuu Jumalan viisaudesta. Jakeessa 9 hän mainitsee: ”...niinkuin kirjoitettu on: 'mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat'. ” Toisin sanoen, Jumala on valmistanut niille jotka Häneen uskovat jotakin sellaista mitä ihminen ei kykene edes kuvittelemaan eikä kuvaamaan! Sellaisen ihmeen kuvaamiseen ihminen ei kykene, siihen ei ole sanoja eikä keinoja. Jos tutkimme vähän esim. nykyisen tähtitieteen löytöjä koskien ihmiselle käsittämätöntä maailmankaikkeutta, universumia, niin voimme saada hieman esimakua siitä mitä Jumala on tehnyt.

Apostolin mukaan odotettavissa on vielä paljon enemmän. Miten tähän sopivat yksityiskohtaiset kuvaukset joissa taivasta kuvataan ihmisen tavalla? Ihminen ei kykene tuntemaan Jumalan mieltä, esim. Room.11:34, eikä iankaikkisuuden olosuhteita. Jes.55:9 Herra sanoo: ”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” Tähän viittaa myös Paavalin ainutkertainen taivaskokemus 2Kor. 12 luvussa.

Raamattu sanoo selvästi, että: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut”, Joh1:18. Tässä tarkoitetaan Jumalaa omassa olemuksessaan, ei enää ihmisen muodossa, kuten Jeesus maan päällä. Jeesus taivaassa on Jumala jota ”ei kukaan ole milloinkaan nähnyt”. Silti nämä kertojat kuvaavat häpeämättä, kuinka ovat keskustelleet esim. Jeesuksen kanssa taivaassa tai kuinka Jeesus on saapunut/ilmestynyt heidän tykönsä maan päälle.

Kun ihminen kuolee, hän ei palaa maan päälle. Mm. Hep.9:27-28 sanoo: ”Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” Kr.kielinen alkutekstikin viittaa yhteen kertakuolemaan. Sielunvaelluskokemus ei ole kuolema. Raamatussa on kuvauksia kuolleista herättämisistä mutta niiden yhteydessä ei ole mainintaa, että nämä olisivat käyneet ”taivaassa”. Se ei ole meille ilmoitettu eikä meille oleellista. Niistä kerrotaan meille siksi, että voimme uskoa ja luottaa Jumalalla olevan kaikki valta niin maallisen elämän kuin kuoleman suhteen.

Jumalan luo mennään vasta syntisen lihan ruumiin ”poisriisumisen” kautta, joka tapahtuu fyysisen kuoleman kautta. Taivaaseen eikä Jumalan yhteyteen voi päästä mitään epätäydellistä eikä epäpyhää. ”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: 'Kuolema on nielty ja voitto saatu'”, 1Kor.15:54. Silti monet julistajat kerskaavat taivaskäynneistään ja jumalakohtaamisistaan ikäänkuin itsestään selvyytenä, koska he ovat saavuttaneet tason, jossa eletään ”Jumalan läsnäolossa” jo maan päällä. Se on petosta.

Raamattu kertoo VT:ssa kaksi ainutkertaista tapausta joissa ihminen otettiin pois maan päältä erityisellä tavalla (Mooses ja Elia). Mooseksesta sanotaan, että ” hän (Jumala) hautasi hänet”. Elia puolestaan nousi ”tuulispäässä taivaaseen”. Molemmat ilmestyivät opetuslapsille kirkastusvuorella Jeesuksen kanssa, Mar 9 luku. Lisäksi annetaan ymmärtää, että Jeesuksen tulemuksessa elossa olevat uskovat pääsevät yht'äkkiä osalliseksi uudesta ylösnousemusruumiista ilman ruumiin hautausta, 1Kor.15:52. Nämä ovat omia, ainutkertaisia tapahtumia Jumalan tahdon mukaan.

Vain Jeesus, joka eli ihmisenä täydellisesti puhtaan ihmiselämän, on noussut ylös ”esikoisena”. Apt:26:23: ... että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.” 1Kor15:20: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” 1Kor15:23: ”... mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan...” Taivaaseennousemiskokemukset eivät anna ja tuota kunniaa tälle raamatulliselle ”yksin Kristus” -periaatteelle.

Edellä kuvattua soveltaen myös kertomukset helvetistä ja sieltä paluusta eivät saa tukea Raamatusta. Lisäksi voimme lisätä tähän aivan maallisen huomion: Näillä kertomuksilla, kirjoilla ja elokuvilla, niiden kertojat, kirjojen kustantajat ja elokuvien tuottajat ovat ansainneet inhimillistä mainetta, kunniaa ja miljoonia toisensa perään. Miten se sopii raamatulliseen periaatteeseen, että se, mikä on Jumalan antamaa, on ilman ihmisen korostamista kaikille yhteistä ja ilmaista yhteiseksi hyväksi ja rakentumiseksi Kristuksessa ja Hänen tuntemisessaan? Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö evankeliumin hyväksi työtä tekeville kuuluisi kohtuullinen palkka ja palkkio työstään.


Entä Paavalin taivaskokemus?

Paavalin kertomus liittyy kokonaisuuteen, jossa hän vastustaa valheopettajia ja valheapostoleja 2Kor luvut 11 ja 12. Paavali mainitsee ”kerskaavansa” tämän kokemuksen kertomisella vääriä opettajia ja apostoleita vastaan, jotka edelleen meidänkin aikanamme vetoavat kuulijoihinsa näkyjensä ja kokemustensa kertomisella. Paavali jopa mainitsee, että kirjeen vastaanottajat ovat ”pakottaneet” hänet tällaiseen ”mielettömään” kertomiseen, 12:11.

Paavali sanoo, että hänet ”temmattiin kolmanteen taivaaseen”. Paavali ei siis ”kuollut” ja palannut sitten taas henkiin. Juutalaisuudessa kolmas taivas tarkoitti Jumalan asuinsijaa. Toinen taivas tarkoitti avaruutta, jossa planeetat ja aurinko ovat. Ensimmäinen taivas taas oli ilmakehämme, pilvien ja lintujen asuinpaikka. Paavali tarkentaa, että hänen mainitsemansa kolmas taivas oli ”paratiisi” (kr. paradeisos).

Paratiisilla tarkoitetaan ihmisen paikkaa ja olotilaa ennen syntiinlankeemusta. Siellä Jumala on suoraan yhteydessä ihmisen kanssa ja ihminen Hänen kanssaan. Jeesus mainitsee vertauksessaan Luuk.16 paikan nimeltä ”Aabrahamin helma”, jonne maan päällä köyhänä ja sairaana kipuillut Lasarus päätyi. Perinteisesti tämä on yhdistetty ihanaan paratiisiin ja sillä tarkoitetaan erityistä paikkaa jonne uskovan sielu pääsee odottamaan lopullista kaikkien ylösnousemusta. Ei-uskovat odottavat tuomiota ”vaivan paikassa”, tuonelassa (kr. hades).

Paavali kertoo, ettei osaa sanoa oliko hän taivaassa ruumiillisesti vaiko vain hänen sielunsa. Sielunvaelluskokemukset ovat aina olleet tunnettuja erilaisten mysteeriuskontojen piirissä. Tällainen sielun irtoaminen ruumiista ei ole vielä kuolema, eikä sielu nouse taivaaseen. Paavalin kokemus ei kuitenkaan liity tällaiseen shamanistiseen, okkulttiseen kokemukseen henkimaailmasta.

Paavali ei kerro mitä hän näki tai kuuli. Hän ei sano nähneensä Jumalaa, Jeesusta, aiemmin uskossa kuolleita pyhiä, jne. Nykyiset tarinoitsijat kuvaavat vaikka mitä. Vielä Paavali painottaa ettei hänellä ole edes lupa kertoa mitä kuuli (tai näki). Todennäköisesti hän ei olisi siihen kyennytkään, kuten aiemmin on esitetty. Paavalin tapaus oli ainutkertainen, ilmeisesti vain häntä varten, eikä Raamattu anna tukea sille ajatukselle, että kokemus olisi jotenkin oleellinen osa kristillistä todistusta. Raamattu antaa asiasta aivan toisenlaisen kokonaiskuvan.

Raamattu varoittaakin ihmistä etsimästä ”portteja” yliluonnolliseen henkimaailmaan (esim. enkelien palvonta Kol.2:18, ”henkien” uskominen, on kyseessä sitten ihmisen henki tai yliluonnollinen henki 1Joh.4:1, jne.) jota ihminen ei kuitenkaan kykene hahmottamaan. Ihminen on syntiinlankeemuksen jälkeen tarkoitettu elämään tässä ajan olotilassa ja ulottuvuudessa, josta hän ei voi nousta pyhän Jumalan tykö. Siksi Jumala tulikin ihmisen maailmaan ja valmisti hänelle pelastuksen, tien takaisin yhteyteensä! Kristus merkitsee kaikkea valtavaa ja käsittämätöntä mikä siihen liittyy!


Lopuksi

Kuolemanjälkeisistä kokemuksista kerrotaan yhtä lailla uskoville kuin ei-uskoville ja ne herättävät paljon huomiota (ja tuottavat mainetta ja rahaa kertojilleen). Kristityn tulisi ennen muuta pitää mielessään, että hän ei perusta ymmärrystään totuudesta ihmisten kertomuksille vaan Jumalan Sanalle. Lääketieteen mukaan ihmisen aivot voivat hapenpuutteen takia tuottaa monenlaisia mielikuvia, näkyjä ja ”hallusinaatioita”. Aina ei ole selvää missä varsinainen kuoleman raja kulkee. Vaikka sydän ja elintoiminnot olisivat näkyvästi pysähtyneet, ihminen saatetaan silti vielä ”herättää henkiin”. Kyse ei siis vielä ole varsinaisesta kuolemasta. Noissakin tilanteissa Jumala toki voi puhutella ihmistä haluamallaan tavalla. Eräissä tapauksissa saattaa olla kyseeessä myös Jumalan luoman ihmisen oma aivotoiminta. Lisäksi vaihtoehto on sielunvihollisen toiminta ”valkeuden enkelinä” sielunvaelluskokemuksissa. On myös huomattava, että kuvaukset ovat erilaisia ja keskenään ristiriitaisiakin.


Juhani Aitomaa