Jumalan voimavaikutukset Raamatussa ja "kaatuminen"

Jumalan voimavaikutukset Raamatussa ja "kaatuminen".

Aksel Pierard

Haluan aluksi tehdä selväksi sen, että uskon Raamattuun. Uskon täysin siihen, että Jumala toimii, puhuu ja vaikuttaa armolahjojen kautta edelleen tänä päivänä. Uskon myös, että olemme velvolliset tutkimaan tarkasti eli koettelemaan kaikkea (1Tess.5:20-21, 1Kor.14:29, 1Joh.4:1:1). Se, mikä on Jumalasta, kestää kyllä päivän valoa ja tarkastelua. Valitettavasti monia kuitenkin pelotellaan tutkimasta ilmiöitä, joita tänä aikana tapahtuu seurakunnissa. Tämän takana ei silloin ole kuitenkaan lainkaan Jumala, sillä Jeesus sanoi: "Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." (Joh.3:20-21)

Kaikella on aikansa, niin kuin saarnaaja sanoo: "Aika on istuttaa ja aika repiä istutus." (Saarn.3:2) Tämä vaikea tehtävä annettiin myös profeetta Jeremialle (Jer.1:9-10). Ja kun Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, että he olivat tehneet Jumalan sanan tyhjäksi omilla perinnäissäännöillään, he loukkaantuivat häneen. Silloin Jeesus sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt.15:13)

Tämä on siis seurakunnan velvollisuus. Me ajattelemme herkästi itseriittoisesti, että vain suuret laitoskirkot ovat perinnäisäännöillä hapatettuja emmekä näe, että myös herätyskristillisyydessä on tällaisia seurakuntia. Meidän tulee siis ottaa malka omasta silmästämme ennen kuin otamme rikan veljien silmästä. Silloin voimme myös arvioida asiat oikein (Matt.7:1-5). "Uudistusliikkeiden" johtajat ja kannattajat leimaavat kuitenkin usein fariseuksiksi niitä, jotka haluavat tutkia Sanan valossa erilaisia ilmiöitä.

Nykyään hengellisissä kokouksissa on usein käytössä nk. "kaatuminen Jumalan voimasta". Tämä käytäntö on levinnyt moniin eri seurakuntiin, varsinkin karismaattisissa piireissä. Olisikin tärkeä tutkia, mitä ainoa auktoriteettimme Raamattu sanoo tästä asiasta. Vai sanooko Sana mitään koko asiasta? Sillä jos jokin ilmiö ei ole Raamatulla selvästi selitettävissä, silloin se on hyljättävä. Näin tulee toimia, vaikka tunteemme sanoisivat muuta tai enkeli ilmestyisi vahvistamaan asiaa.

Voimme lukea Raamatusta monesta kohdasta, miten Jumala ilmestyi palvelijoillensa, ja kuinka nämä peljästyivät Hänen pyhyytensä läsnäolossa ja kaatuivat kasvoilleen maahan, kumarsivat ja rukoilivat Häntä (Joh.ilm.1:17, Hes.1:28, Tuom.13:17-23, Dan.10:5-11). Kun profeetta Hesekiel kohtasi Herran kirkkauden hahmon, joka on itse Jumalan Poika, hän lankesi kasvoilleen maahan kunnioittaen Jumalaa. On kuitenkin huomattava, että Herran Henki nosti hänet ylös jaloilleen (Hes.1:28-2:1-2). Tämä on juuri päinvastaista kuin mitä "kaatumistilaisuuksissa" tapahtuu, jossa maataan tuntitolkulla maassa ja haetaan uudestaan ja uudestaan lisää kokemuksia.

Kun kuningas Saul lähti Daavidin perään tappaakseen hänet, hän kohtasi Samuelin ja profeettoja hurmoksissa. Alkukieli kertoo, että he profetoivat. He siis ilmeisesti ylistivät Jumalaa lauluilla ja soitolla. Silloin Saul kaatui maahan ja jäi siihen koko päiväksi makaamaan. Profeetat eivät maanneet. Eikä kaatuminen ollut mikään siunaus Saulin elämässä, vaan päinvastoin tuomio (1Sam.19). Samoin Uudessa Testamentissa kerrotaan, kuinka Saul Tarsolainen murhaa puhkuen lähti vangitsemaan Jeesukseen uskovia eli Daavidin hengellisiä jälkeläisiä. Herra kohtasi kuitenkin Saulin Damaskon tiellä, minkä seurauksena Saul kaatui maahan. Tämä ei ollut mikään mieluinen kokemus Saulille, vaikka hän tämän jälkeen tulikin uskoon oltuaan kolme päivää sokeana (Apt.9:1-22). Raamatussa kerrotaan myös, kuinka Jeesuksen kiinniottajat tulivat Getsemanen puutarhaan ja kysyivät, oliko Jeesus siinä. Hän vastasi heille käyttäen Jumalan nimeä "Minä olen", ja sotilaat kaatuivat selälleen maahan (Joh.18:1-6).

Jumalan palvelijat siis itse lankesivat Herran edessä kunnioittaen Häntä ja kumarsivat häntä rukoillen ja palvoen. Jumalan viholliset taas kaatuivat maahan tahtomattaan, Jumalan Hengen vaikutuksesta. Jeesus ei koskaan toimintansa aikana kaatanut ketään, ja hän jos kuka oli täynnä Pyhää Henkeä. Oliko Jeesus sitten heikommassa "voitelussa" kuin nykyiset julistajat?

Kun Pyhä Henki tuli helluntaipäivänä ja täytti uskovat, he eivät kaatuneet maahan tai tehneet muutakaan sellaista, mitä nykyisin tapahtuu "ihmekokouksissa". He eivät myöskään olleet juovuksissa niinkuin eräät väärin opettavat, vaan jotkut pilkkasivat heitä ja väittivät niin, koska eivät keksineet muuta (Apt.2:1-15). Raamattu sanoo, että sana rististä on hullutus tälle maailmalle, mutta se ei oikeuta meitä käyttäytymään typerästi, sillä silloin olemme häpeäksi Jumalalle. Kun ihminen tulee uskoon, jotkut pilkkaavat ja sanovat että "Se on mennyt sekaisin!". Sanoma on siis hullutus tälle maailmalle. Päihtyminen on Raamatussa yleensä tuomion kuva, olipa se viinistä tai hengellistä. Pyhä Henki on raittiuden Henki, siis terveen harkinnan Henki. Juopuneella ei ole tervettä harkintakykyä, siksi meitä kehotetaan olemaan juopumatta viinistä, olemaan raittiit ja täyttymään jatkuvasti Pyhällä Hengellä, mikä on päihtymisen vastakohta eikä vastaava kokemus (Efes.5:15-20, 1Piet.1:13, 5:8, 2Tim.1:7, Luuk.21:34-35, Matt.24:48-51).

Joskus vedotaan Jeesuksen sanoihin, että uskovat tulevat tekemään suurempia tekoja kuin mitä Hän teki. Asiayhteys kuitenkin paljastaa Jeesuksen tarkoittaneen sitä, että hänen seuraajansa tulisivat Pyhän Hengen avulla tekemään enemmän hänen tekojaan, koska uskovia tulisi olemaan lukematon määrä (Joh. 14). Jeesushan oli maan päällä ollessaan rajoitettu. Sitä paitsi, onko kukaan uskova herättänyt neljättä päivää kuolleena ollutta, kuten Jeesus herätti Lasaruksen? Eivät edes apostolit tehneet sitä. Ovatko sitten kaatumiset, juopumiset, eläinäänet ja muut mielettömyydet, joita äärikarismaattisuudessa tapahtuu, niitä suurempia tekoja? Tuskin kukaan tervejärkinen ja Sanaa tunteva väittää moista hölynpölyä?!

On huomioitava se seikka, että Raamatussa näitä kaatumiskokemuksia ei tavoiteltu. Mistään Raamatun kohdasta ei löydy tukea nykyiselle kaatumis-ilmiölle, ei Jeesuksen eikä apostolien toiminnasta. Tutkiessamme kaatumisilmiöitä Raamatussa, meidän tulee tutkia, missä tilanteessa, kenelle, mistä syystä, miten ja miksi se tapahtui, ettemme tee käytäntöä tai oppia asiasta perusteetta. Jotkut vetoavat siihen, ettei Jumalaa voida panna "laatikkoon", sillä Hän on suurempi kuin Raamattu. Jotkut sanovat myös, että Jumalan voimavaikutukset ovat moninaiset, tai että Jeesus teki monia tunnustekoja, joista Raamattu ei kerro (Huom:näin väittää mm. koraani ja gnostilainen kirjallisuus). Nämä väitteet ovat osittain tosia, mutta samoin olivat myös ne väitteet, joilla saatana kiusasi Jeesusta (Matt.4:1-11). Tänä päivänä seurakunnissa on langettu kiusaukseen tehdä ihmeitä ilman Herraa. Karismaattisissa piireissä on suuri paine tehdä ihmeitä, jotta piirit voisivat olla nimensä veroisia. Jeesus puhui tästä viitaten vääriin profeettoihin, jotka hänen nimessään tekevät ihmeitä olematta hänen tahtonsa tiellä (Matt.7:15-29).

Usko ei synny ihmeiden näkemisestä ja kokemisesta, vaan Jumalan Sanasta. Emme voi rakentaa elämämme olettamuksiin ja sellaiseen, mitä ei löydy Raamatusta. Raamattu eli Jumalan Sana tuli lihaksi Jeesuksessa ja Hänen tulisi olla esikuvamme, muuten joudumme harhapoluille. Seurakunnan tehtävä on julistaa evankeliumia ja tehdä ihmisiä Jeesuksen opetuslapsiksi opettamalla heitä pitämään kaiken, mitä Hän on käskenyt pitää. Jumala kyllä huolehtii ihmeistä, jotka seuraavat julistettua Sanaa. Nykyään on vain niin, että uskovat seuraavat "ihmeitä ja merkkejä". He juoksevat milloin sinne, milloin tänne. Jumalan voima ilmenee kuitenkin heikkoudessa. Me olemme saviastioita, ja tämä tulisi vapauttaa meidät lepoon Herran edessä ihmeiden suorittamisesta. Tavoitellessamme "suuria tehtäviä" ja ollessamme "väkeviä Jumalan miehiä" unohdamme totuuden, että joka tahtoo suureksi tulla, hänen tulisi olla toisten palvelija. Jumalan teot voivat monesti olla sellaisia, että me emme itse huomaa niitä. Usein Jumalan teot ovat esimerkiksi veljien kuormien kantamista arjen keskellä, kenenkään näkemättä. Taivaallinen Isä näkee ne kuitenkin. Älkäämme siis etsikö kunniaa ja mainetta ihmisten edessä. Väärien profeettojen vetoomus tuomiolla oli päinvastoin: "Emmekö me tehneet ihmeitä sinun nimessäsi!" (Matt.7:22-23).

Nämä samat ihmiset, jotka sanovat, ettei Jumalaa voida panna laatikkoon, juoksevat kuitenkin itse hakemassa "pyhää henkeä" ja "voitelua" milloin mistäkin paikasta ja tuovat sitten "herätyksen" matkalaukussa kotiin. Jumala kyllä voi tehdä mitä tahtoo. Hän voi vaikkapa kaataa ihmisen kumoon. Kysymys ei ole kuitenkaan tästä, vaan siitä, onko tämä käytäntö löydettävissä Raamatusta. Puhuessaan tulemuksensa merkeistä, Jeesus varoitti uskovia juoksemasta sinne ja tänne "voideltujen" perässä (Kristus tarkoittaa kreikaksi Voideltu). Hän sanoi, että monia vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja tulee nousemaan, ja nämä eksyttävät monia uskovia ihmeillään ja tunnusteoillaan (Matt.24:3-5, 11, 23-24).

Alkukielellä sana monta, moni on polloi ja se viittaa suureen lukumäärään, jopa enemmistöön. Tulee siis monta väärää profeettaa ja monta väärää voideltua, jotka eksyttävät monta. Monien uskovien rakkaus Kristukseen eli kuuliaisuus tulee kylmenemään, kun synti leviää kaikkialle. Monet uskovat tulevat vainojen takia myös luopumaan uskostaan. Jeesus myös sanoi, että lavea tie vie kadotukseen ja monet sitä kulkevat. Väärää julistusta seuraavat valheihmeet ja -merkit. Koska Raamattu puhuu vääristä profeetoista heidän omalla nimellään, meidänkin tulee nimetä heidät, jotta ihmiset osaisivat varoa heitä. Kuuluisimmat ovat mm. Benny Hinn, Rodney Howard-Browne, Kenneth Copeland, TB. Joshua…

Jumalan voimavaikutukset:

Mitkä ovat sitten Jumala voimavaikutukset? Ovatko ne mitä tahansa ilmiöitä? Raamattu tulee selittää Raamatulla, joten katsotaan mitä Sana sanoo.

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." (1Kor.12:4-6)

Näin ollen

a) Pyhä Henki siis jakaa armolahjoja niinkuin itse tahtoo, ja ne ovat kaikki myös Sanasta löydettävissä.

b) Herra Jeesus itse, joka on seurakunnan pää, armoittaa seurakuntavirkoihin eli palvelutehtäviin ihmisiä tahtonsa mukaan. Palvelutehtävät ovat myös Sanasta löydettävissä.

c) Jumala eli Isä vaikuttaa itse uskovissa voimansa kautta eri asioita, jotta Hänen tahtonsa tapahtuisi.

Tähän väliin on hyvä huomioida se, että esimerkiksi voimalliset teot ja terveeksitekemisen lahjat kuuluvat armolahjoihin, joita Pyhä Henki jakaa. Mielenkiintoista on myös se, että terveeksitekemisen lahjat ovat monikossa ja ne annetaan yhdelle henkilölle kerrallaan (1Kor.12:9). Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan joku "parantaja" kykenee parantamaan vain tiettyjä sairauksia, joku toinen taas toisia vaivoja. On kyllä helppo vetäytyä tämän raamatunjakeen taakse, kun ei tapahdu todellisia apostolisia ihmeitä, vaan ainoastaan psykosomaattisten vaivojen paranemista, tai hetkellisiä kivun poistumisia, jotka johtuvat kokouksen ilmapiiristä ja odotuksesta. Hypnoosilla saadaan aikaan samoja tuloksia, ja siihen nämä "parantamistekniikat" perustuvatkin. Siksi näillä "supermiehillä" ei ole esittää vedenpitäviä todisteita todellisista parantumisista, vaikka selityksiä löytyy niidenkin edestä. Kuitenkin, kun apostolien kätten kautta tapahtui ihmeitä, koko kaupunki tiesi siitä, ja jopa evankeliumin vastustajatkin joutuivat tunnustamaan, että ihme oli tapahtunut (Apt.4:13-16). Jeesus myös kehoitti usein parantuneita näyttäytymään papistolle, jotta voitiin todeta sairaan parantuneen, niin kuin Mooseksen laissa oli säädetty (Matt.8:1-4).

Tutkikaamme nyt voimavaikutuksia Raamatun valossa. Isä Jumala siis vaikuttaa uskovissa voimansa kautta erilaisia asioita, jotta Hänen tahtonsa tapahtuisi. Voimavaikutukset eivät siis ole armolahjoja (kuten terveeksitekemistä tai voimallisia tekoja) eivätkä seurakuntavirkoja.

"Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa." (1Piet.4:11)

"Sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa." (Gal.2:8)

"Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa." (Efes.1:17-20)

"Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antasi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys

on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden joka on kaikkea tietoa ylempänä;

että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." (Efes:3:14-21)

"Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." (Efes.4:14-16)

Jumala vaikuttaa meissä Kristuksen mielenlaatua, eli kuuliaisuutta ja päivittäistä ristin ottamista. Liha panee kyllä hanttiin meissä, mutta Henki auttaa meitä heikkouksissamme, jotta lihamme, vanha luontomme, pysyy ristiinnaulittuna. Meidän tulee vain totella Jumalaa päivittäin. Saamme voimaa päivittäin seurustelemalla Hänen kanssaan (Filipp.2:5-15, Gal.5:16-25, Room.6, 8:26).

"Hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä." (Koloss.1:11)

"Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa." (2Tim.1:8)

"Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen." (1Piet.1:5)

Voimme siis nähdä, kuinka Jumala vaikuttaa uskovissa eri asioita, kuten kirjoitusten avautumista, ymmärryksen lisääntymistä, sisäistä näkökykyä, voimaa ja halua palvella eri tilanteissa, kestävyyttä... Kyseessä ei ole siis missään vaiheessa jostakin mystisestä ja oudosta, kuten pakanauskonnoissa usein tapahtuu. Jumala on antanut raittiuden hengen meille, mikä tarkoittaa tervettä harkintakykyä (2Tim:1:7).

Meidän tulee kasvaa kaikessa tiedossa ja käsittämisessä erottaaksemme oikean väärästä, aidon väärennöksestä, sielullisen hengellisestä (Filipp.1:9-11, Hebr.4:12, Hebr.5:12-14). Valitettavaa on, että nykyään lähes kaikki, mitä "Herran nimessä" puhutaan ja tehdään, otetaan heti vastaan kyselemättä. Sana "koetella kaikkea” tarkoittaa tarkoin tutkia (1Tess.5:20-22, 1Kor.14:29, 1Joh.4:1). Ei kuitenkaan tarvitse kuin vilkaista kristilliseen kirjamyyntiin, niin sieltä löytyy teoksia joka makuun, ja mitä järkyttävämpiä opetuksia. Parhaiten myyvät sensaatiomaiset kirjat, jossa on aina jotain "uutta". Todellinen ristin sanoma ja raamatullinen opetus ei ole suosiossa, vaan korvasyyhy-teologia ja fiilistely. Ne, jotka on asetettu laumalle kaitsijoiksi ja vartijoiksi, ovat kuin mykkiä koiria, jotka antavat lauman mennä susien suihin. Maailmassa vallitsee trendi, jonka mukaan rikollisia paapotaan ja uhrit syyllistetään. Katolisen kirkon johdossa ollaan enemmän huolissaan pedofiili-pappien hyvinvoinnista kuin hyväksikäytettyjen lasten elämästä. Luonnonsuojelijat varjelevat petoeläimiä karjan kustannuksella.

Tämä heijastuu myös seurakuntaan, muun muuassa seurakuntakurin puutteena ja kaiken maailman harhaopettajien hiljaisena hyväksymisenä rakkauden ja yhteyden nimessä. Pahimmassa tapauksessa seurakunnissa rohkaistaan aktiivisesti seuraamaan näitä harhaopettajia. Arvostelukyky on todellakin kovaa vauhtia katoamassa seurakunnan keskeltä. Tämä tulee johtamaan meidät yhä syvempään hengelliseen pimeyteen ja eksymiseen. Luopumus on todellisuutta Jumalan kansan keskellä jo nyt ja se tulee huipentumaan väkevään eksytykseen, jonka itse Jumala lähettää niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen (2Tess.2, Matt.24:3-13).

Väärä opetus Pyhästä Hengestä johtaa vääriin kokemuksiin ja eksytyksiin. Pyhä Henki on Isän Jumalan henki ja Kristuksen Henki, Jumaluuden kolmas persoona, eikä mikään erillinen jumala tai mystinen voima. Raamatusta ei löydy Pyhän Hengen palvontaa, vaan Isää rukoillaan ja palvotaan Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä ei tarkoita jotain hokemista ja loitsuamista, vaan se on asema, kun pysymme Sanassa, me Hänessä ja Hän meissä. Rajallinen järkemme ei voi tätä käsittää, mutta uskon kautta voimme sen ymmärtää. Karitsaa myös palvotaan (Joh.ilm.5:12-13).

Pyhä Henki ei ole koskaan ristiriidassa Sanan kanssa, koska Hän on sen kirjoituttanut profeettojen ja apostolien kautta. Nykyinen sekava tilanne tulisi haastaa meidät tutkimaan Sanaa ja koettelemaan oppimamme ja kuulemamme opetus. Tämä johtaa kriisiin, mutta se on myönteistä, vaikkakin kivuliasta. On helppoa mennä lauman mukana kyselemättä mitään, mutta entä jos laumaa viedään harhaan?!

Kultteissa, kuten jehovan todistajat, mormonit jne., on juuri tämä piirre - kukaan ei kysele mitään. Nykyinen äärikarismaattinen liikehdintä on myös muodostumassa juuri sellaiseksi kultiksi, jossa johtajiin uskotaan sokeasti, koska heidän ajatellaan olevan Jumalan miehiä, joilla on nopeimmat yhteydet Taivaaseen. Katolisen kirkon piirissä papeista on myös tullut välimiehiä ihmisen ja Jumalan välille. Nämä johtajat hallitsevat laumaa herroina eivätkä lainkaan esikuvina ja palvelijoina niin kuin Jeesus teki. Tämä on gnostilaisuutta (Gnosis on kreikaksi tieto) ja tästä Paavali varoitti Kolossan uskovia. Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä Kristukseen, jossa olemme (Kol.2:1-10). Meidän tulee siis etsiä Sanasta tietoa ja viisautta niin kuin kultaa ja hopeaa, eikä turvata "erikoismiehiin" (Sananlaskut 2:1-6).

On myös todella ikävää nähdä, kuinka monet seurakunnan vastuunkantajat suhtautuvat kevytmielisesti näihin asioihin. Jotkut sanovat, että meidän täytyy keskittyä evankeliumiin ja myönteisiin asioihin. Jos myös apostolit olisivat suhtautuneet tällä asenteella harhaoppeihin ja opettajiin, niin missä me olisimme? Jos riita ympärileikkauksesta olisi haluttu välttää Jerusalemissa tai jos apostolien kirjeistä ja jopa Jeesuksen sanoista olisi pitänyt jättää pois kielteiset asiat, niin missä olisimme. Meistä on tullut pelkureita, jotka mukavuuden halusta eivät välitä puuttua tilanteisiin, koska ne tuottavat ristiriitaa ja tuskaa. Tämä on väärin ja meidän tulisi tehdä parannus tästä ennen kuin Herra itse puuttuu asioihin, jolloin seuraukset ovat paljon vakavammat.

Kiivailkaamme aina Herran pelon puolesta! (Sananl.23:17-18)

Ottakaamme esikuvaksi Eleasarin poika, pappi Piinehas, joka käänsi Herran vihan pois Israelista puuttumalla epäkohtiin ja panemalla tuomion täytäntöön leirissä. Tämä on seurakuntakurin esikuva (4Moos.25:1-13, Ps.106:29-31). Herra antakoon meille rohkeuden, sillä meille ei ole annettu pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden henki. Tällaisia Piinehaan kaltaisia miehiä tarvitaan tänäkin päivänä, kun luopumus Herrasta opissa ja elämässä lisääntyy koko ajan seurakunnan keskellä. Vai luulemmeko me, että olemme jalostuneempia kuin Vähä-Aasian seurakunnat, jotka sentään elivät apostolisen ajan jälkeen? Ilmestyskirjassa oleva sanoma seitsemälle seurakunnalle on selvästi myös profeetallinen, ja koskettaa lopunajan seurakuntaa. Sen huomaa mm. kohdasta, jossa kehoitetaan olemaan uskollisia Herralle Hänen tulemukseensa saakka. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat olivat Jumalan seurakuntia, ainoastaan kaksi niistä selvisi Herran "tarkastuksesta" ilman moitteita. Viisi muuta saivat kehotuksen parannukseen. Tutkikaamme siis itseämme Sanan valossa nähdäksemme, onko meillä parantamisen varaa.

Pergamon seurakunta oli kärsinyt vainoissa, mutta Herralla oli silti vakava nuhde heille: "Minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla." (Joh.ilm.2:!4-16)

Bileam oli opettanut, miten saadaan Israel lankeamaan: lähettämällä Mooabilasia naisia viettelemään miehiä ja kumartamaan heidän jumaliaan. Tämän tähden Herran viha oli syttynyt Israelia kohtaan. Mutta onneksi sieltä löytyi mies nimeltä Piinehas, joka kiivaili Herran pelon puolesta ja pani tuomion täytäntöön leirissä. Ellei näin olisi tapahtunut, hapatus olisi levinnyt ja vielä enemmän kansaa olisi kaatunut. Tästä hyvästä Herra teki hänen kanssansa liiton. Lue 4Moos.25.

Nikolaiittain-oppi oli ilmeisesti samankaltainen oppi kuin Bileamin. Jotkut kuitenkin kertovat sen tarkoittavan niitä, jotka hallitsevat seurakuntaa herroina, rautaisella otteella, eivätkä palvelijoina ja esikuvina niinkuin Sana opettaa (1Piet.5:1-4). Tällaiset eivät hyväksy mitään kysymyksiä, vaan heitä on toteltava sokeasti. Sellainen oli mm. Diotrefes, josta apostoli Johannes varoitti kirjeessään (3Joh.9).

Pergamon seurakunta oli uuden liiton seurakunta, mutta salli keskuudessaan harhaopettajia. Seurakunnan olisi pitänyt erottaa harhaopettajat seurakunnasta, koska nämä pitivät kiinni vääristä opeista varoituksista huolimatta. Meidän tulee harjoittaa seurakuntakuria, sillä silloin uskovat varjeltuvat ja jotkut harhaopettajat ja niiden kannattajat voivat siten myös herätä ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja tehdä parannusta, kun ovat joutuneet Saatanan haltuun kuritettavaksi eli erotetuiksi seurakunnan yhteydestä (1Kor.5:11-13,1Tim.1:18-20, 2Tim.2:15-26, Tiit.3:10).

Sana opettaa, että tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niskoittelu kuin kotijumalan palvelusta (1Sam.15:23). Kuningas Saul oli hylännyt Herran Sanan halutessaan palvella Jumalaa omalla tavallaan. Jos siis joku opettaa palvelemaan Jumalaa eri tavalla kuin Sana opettaa, hän ei silloin palvele Raamatun Jumalaa, vaikka käyttäisikin Jeesuksen nimeä ja muuta Raamatun sanastoa tai tekisi jopa ihmeitä. Lopunajan eksytykset ovat juuri sellaisia. Siksi monet tulevat eksymään, koska eivät tunne kirjoituksia, eivätkä kykene arvostelemaan ja koettelemaan kaikkea. Ellemme harjoita seurakuntakuria, niin Herra on sen tekevä, mutta seuraukset ovat silloin todella vakavat. Mitä pitemmälle kuolio etenee ruumiissa, sen suurempi on poistoleikkaus. Samoin on seurakunnan laita.

"Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikealle tielle. Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi." (Sanal.4:10-13)

"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: Saarnaa Sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti." (2Tim.4:1-5)

Uskon, että vertauksessa kymmenestä neitsyestä tyhmät olivat niitä, jotka eivät suostuneet Herran kuritukseen. Heillä oli tietoa Sanasta ja Herran paluusta, mutta he eivät olleet kuuliaisia. He eivät pyrkineet pyhitykseen, eivätkä luopuneet vääryydestä. Siksi Herra ei tunne heitä omikseen. He eivät tutkineet, mikä on Herran tahto, eivätkä koetelleet itseään, ovatko uskossa ja asuuko Kristus heissä. He luottivat uskonratkaisuunsa, jonka olivat joskus tehneet.

Lopuksi haluan vielä mainita profetiasta, joka tuli, kun helluntaiherätys syntyi n. 100 vuotta sitten:

"Lopunaikana on kolme asiaa, jotka tulevat olemaan tunnusomaisia helluntaiherätykselle: 1) Vanhurskaan elämän sijasta ylikorostetaan voimaa, 2) ylikorostetaan Jumalan ylistämistä rukouksen kustannuksella, 3) ylikorostetaan Hengen lahjoja Jeesuksen Herruuden kustannuksella."

Nyt kysyn sinulta veljeni tai sisareni: Mitä sinä näet, kun tutkit Sanaa Herran edessä ja katsot tilannetta seurakunnissa?

Herra antakoon meille silmävoidetta nähdäksemme ja öljyä lamppuihimme. Kun Jeesus taisteli oman tahdon ja Isän tahdon tekemisen välillä, hän oli Getsemanessa. Hebreaksi Getsemane on Gat shmane, ja se tarkoittaa öljypuristinta. Olkoon meilläkin se mieli, mikä Jeesuksella oli. Ottakaamme joka päivä ristimme ja olkaamme kuuliaisia kuolemaan asti (Filipp.2:5-13). Silloin meillä on öljyä. Helluntai käy Golgatan kautta. Ilman kuuliaisuutta ei ole Hengen täyteyttä. Tottelemattomuus sammuttaa Hengen, johtaa paatumukseen ja lopulta kuolemaan. Pysykäämme Kristuksessa ja Sanassa, silloin Hän pysyy meissä ja tuottaa hedelmää. Hän myös kurittaa, jotta kantaisimme runsaammin hedelmää. Älkäämme pelätkö Herran kuritusta ja ohjausta, sillä se on parhaaksemme, vaikka se käykin monesti kipeää. Kurituksessa Hän ilmoittaa itsensä meille ja meissä (Joh.15:1-15, Joh.14:21-23)

Rohkaiskoon tämä kirjoitus niitä jotka haluavat pysyä totuudessa. Tutki tämä sanoma Sanan valossa.

Yhteystietoni: Aksel Pierard

Kihokkitie 5 C 2

90160 Oulu

Puh: 08-5308972/ 040-8275703

E-mail: shomrim@surfeu.fi