Jouluun liittyvää
Kysymyksiä joulusta
Kuinka
jouluaika valittiin?
2. vuosisadalla
elänyt Hippolytos piti joulukuun 25 päivää oikeana.
Room. kat. kirkko omaksui sen ja koska se oli määräävässä asemassa, siitä tuli
perinne suuressa osassa ns. kristillistä maailmaa. Paavi Liberius
teki joulukuun 25 päivän vieton suosituksi ja ensimmäinen "kristusmessu" (Christ mass, Christmas) pidettiin 435
jKr. paavi Sixtus III toimesta. Kuitenkin aina on
ollut myös muita joulunviettoaikoja. Jo varhain esitettiin mm. seuraavia
päiviä: 20.5, 28.3, 2.4 ja 18.11. Ns. idän kirkoissa joulua vietettiin jo
varhain tammikuun 6 pvä. Nytkin mm. Venäjän
ortodoksikirkko viettää joulua tammikuun 7 pvä.
Joulukuun 25 pvä oli jo muinoin tärkeä juhla, joka
liittyi auringon palvontaan (Saturnalia juhla 17-24 joulukuuta). Joulukuun 21 oli talvipäivän tasaus
(vuoden lyhin päivä) ja 25 päivä oli merkittävä, koska tuolloin havaittiin
päivän olevan taas pitempi kuin pimeän aika. Päivää juhlittiin auringon
"paluun" merkiksi. Kirkon tarkoitus oli syrjäyttää pakanalliset
juhlatavat ottamalla käyttöön kristilliset merkitykset tuona päivänä.
Voiko
kristitty viettää joulua hyvällä omallatunnolla?
Joulusta ei ole
merkintää Raamatussa eikä Raamattu muutenkaan kehota viettämään Jeesuksen
syntymän juhlaa. Lisäksi on huomioitava, että jouluaika ei ole lainkaan varma
Jeesuksen syntymän aika. Eikö pakanoidenkin tulisi viettää ainoastaan VT:n
raamatullisia juhlia, alkaen sapatin vietosta? Room. 14 luku (erit. jakeet 5-6)
vastaa aika hyvin näihin ajatuksiin, joita monella on. Jumala ei ensisijaisesti
ole kiinnostunut päivistä tai juhla-ajoista. Niiden merkitys Israelille oli
pitää kansa Jumalalle erotettuna ja muistuttaa kansaa sen asemasta valittuna
kansana, jonka kautta Jumala ilmoitti itsensä koko maailmalle. Tiedämme, että
joululla on pakanallista taustaa ja että sen viettäminen tänä päivänä
suurimmalle osalle maailmaa on pikemmin maallinen kuin raamatullinen juhla.
Joulupukki on paljon tärkeämpi kuin Jeesus. Maallinen tavara on tärkeämpi kuin
sanoma. Silti kristitylläkin on lupa viettää juhla-aikaa Jumalan kunniaksi.
Joulu, kuten muutkin juhlat ja päivät voidaan pyrkiä elämään Jumalan kunniaksi,
Häntä kiittäen, tai olla erossa Hänestä ja viettää juhla-aikaa sen mukaisin
tavoin.
Voimmeko suoraan käyttää esim.
Jer.10:1-5 merkiksi siitä, että joulukuusen käyttö on Raamatussa kielletty? Tätä
raamatunkohtaa on käytetty perusteena siihen, että joulukuusen käyttö olisi
raamatunvastaista. Kyseessä oleva raamatunkohta viittaa kuitenkin
epäjumalanpalvontaan, eli tilanteeseen, jossa ihminen palvoo kiveä tai puuta
jonakin jumalallisena esineenä tai jumalana. Jes.44:12-28
puhuu samasta asiasta. Joulukuusi kodeissamme on koriste, ei palvontaesine. Jos
se jollakin olisi sitä, hän syyllistyisi epäjumalanpalvontaan. Joulukuusi ei
millään muotoa ole välttämätön ja joka haluaa, voi hyvällä omallatunnolla olla
ilman sitä. Mutta myös joulukuusta jouluajan koristeena käyttävät saavat niin
tehdä ilman pelkoa epäjumalanpalvonnasta.
Eikö
kristitynkin tulisi noudattaa VT:n raamatullisia juhla-aikoja ja pyhiä?
Paavali ja ilmeisesti muutkin
apostolit jatkoivat juutalaisten VT:n juhlien noudattamista, koska olivat
juutalaisia, mutta se tapahtui vapaaehtoisuudesta, ei siksi, että apostolit
olisivat uskoneet saavansa juhlien vietosta jotakin erityistä suosiota Jumalan
silmissä. Kristus täytti kaiken lain ja siksi vain Hänen ansionsa on meidän
ansiomme, ei mikään oma yritys tai pyrkimys miellyttää Jumalaa, myös
juhla-aikoja koskevina. Vaikka kristityn tulee Jumalan avulla pyrkiä elämään
puhdasta, Jumalan tahdon mukaista elämää, ja hänellä on siihen myös halua,
siinä täydellisestikään onnistuminen ei lisää mitään siihen ansioon, joka
meillä yksin Kristuksen tähden on Jumalan edessä. Apt. 15 kertoo tilanteesta, kun
oli epäselvää pitääkö uskoon tulleiden pakanoidenkin alkaa noudattamaan
juutalaisia VT:n perinteitä. Fil. luvussa 3 Paavali jopa varoittaa niistä,
jotka pyrkivät saamaan pakanauskovat juutalaisen VT:n lain alle. Silti, ei ole väärin sekään, jos joku ei-juutalainen
uskova vapaaehtoisesti haluaa viettää juutalaisia juhlia ja myös sapattia,
kunhan ei sen vuoksi kuvittele noudattavansa "korkeampaa"
kristillisyyden muotoa.
Minä
vuonna Jeesus syntyi?
Tiedetään, että ajanlaskumme jKr., ei
ole aivan tarkka. Evankeliumien mukaan Jeesus syntyi vähän ennen Herodes suuren
kuolemaa. Historioitsija Josefus kertoo
kuunpimennyksestä, joka sattui juuri ennen Herodeksen kuolemaa. Kuunpimennys
voidaan ajoittaa 12 tai 13 maaliskuuta vuonna 4 eKr.
(kun verrataan nykyisen ajanlaskumme alkuun). Josefuksen
mukaan Herodes kuoli ennen Pääsiäistä. Pääsiäinen ajoittui aikaan 11 huhtikuuta. Näin ollen Jeesuksen syntymävuosi voisi olla
viimeistään 4 eKr. Nykyinen ajanlaskumme määritettiin vasta 525 jKr. Paavi
Johannes I määräsi Dionysius nimisen munkin
valmistamaan kalenterin lännen kirkkolaitosta varten. Munkki teki työnsä muuten
huolella, mutta erehtyi ajanlaskun aloittamisessa. Matteus kertoo Betlehemin
lastensurmista, jotka Herodes määräsi vielä elossa ollessaan. Herodeksella oli
tieto, että syntyneen Messiaan ikä oli jossakin vastasyntyneen - 2 vuoden
välillä, siksi kaikki tuonikäiset tapettiin. Näin Jeesuksen syntymä voidaan
ajoittaa korkeintaan vuoteen 6 eKr. Todennäköinen syntymävuosi on siis n. 4-5
vuotta ennen nykyisen ajanlaskumme alkua.
Luola, talli vai huone?
Ihastuttava pienokainen eläinten
syöttökaukalossa, seimessä, on tuttu kuva joulukortissa. Monissa
joulusaarnoissa muistetaan mainita, kuinka Joosef ja Maria joutuivat talliin ja
siellä Jeesus lapsi syntyi halpaan seimeen. Vanha krist. perinne sanoo
Jeesuksen syntymäpaikaksi luolan lähellä Betlehemiä. Luukkaan evankeliumissa
mainitaan, että Jeesuksen vanhemmilla ei ollut sijaa "majatalossa".
Inhimillinen mielikuvitus on liittänyt kuvaan mukaan majatalonisännän, joka
joko ystävällisyyttään tai kovuuttaan (riippuen kertojasta) osoittaa
pariskunnalle paikan tallistaan. Kreikankielinen sana "kataluma"
on suomen (ja myös mm. eng.) -kielelle
käännetty sanalla majatalo.
Luukkaan evankeliumi ei puhu
majatalonisännästä, ainoastaan ettei pariskunnalla ollut sijaa ko. talossa.
Sanalla kataluma on useampia merkityksiä, joista
majatalo on yksi. Raamatussa sana esiintyy myös Luuk.22:11 ja Mar.14:14, joissa
se on käännetty "vierashuone", eli paikka jossa Jeesus nautti
opetuslastensa kanssa viimeisen pääsiäisaterian. Tuo kalustettu ja ilmeisen
suuri huone sijaitsi yksityistalon yläkerrassa.
Jeesuksen vanhemmat saapuivat Betlehemiin
Rooman vallan toimeenpaneman veronkannon ja veronmaksajien luetteloinnin takia.
Kukin suku joutui matkaamaan siihen kaupunkiin, josta suku oli lähtöisin.
Betlehem oli siis täynnä Joosefin sukulaisia ja niin myös hänen sukutalonsa oli
täynnä "Daavidin sukua". Miksi Maria, joka oli raskaana, ei saanut
huonetta talosta? Erään teorian mukaan asiaan liittyy vanhempien suvun jäsenten
kunnioitus, heillä oli etuoikeus saada "parhaat paikat".
Oliko synnytyspaikka siis
tallissa (tai luolassa)? Se ei ole lainkaan varmaa. Raamattu ei mainitse
kumpaakaan. Se puhuu vain siitä, että vastasyntynyt nostettiin seimeen. Siitä
syntyy mielleyhtymä talliin ja tallissa syntymiseen. Mutta seimi voidaan tuoda
myös huoneeseen, syystä että muuta hyvää sijaintipaikkaa vastasyntyneelle ei
täydessä paikassa ollut. Seimi toimitti hyvin lastensängyn virkaa.
Toinen muistettava asia on, että ennen oli
tavallista ottaa tärkeimmät kotieläimet yöksi sisätiloihin, suurehkoon
alakerran huoneeseen, jossa
voitiin säilyttää myös työkaluja ja esim. viljaa. Huone saattoi
toimia myös ruoanvalmistuspaikkana yms. Ihmiset nukkuivat toisessa kerroksessa. On siis hyvin mahdollista, että Jeesus syntyi
talossa, jossa Joosefin suvun vanhimmat olivat jo miehittäneet yläkerran
huoneet. Näin Joosefille ja Marialle tehtiin tilaa alakerran
talli/varasto/keittiö -huoneesta, jossa saattoi majoittua myös muita heidän
lisäkseen.
Nimi
Jeesus syntyi kuollakseen syntiemme edestä,
sovittaakseen meidän Jumalan kanssa Joh.1:29.
Nimi Jeesus tarkoittaa
"Pelastus", tai "Herra on pelastus", "Herra
pelastaa".
Jeesus on kreikankielinen versio
hepreansanasta Yeshua (Joshua), joka puolestaan tulee
sanasta Hoosea (Hoshea, Oshea) 4Moos.13:9,17. Mooses muutti Hoosea
nimen Joosuaksi (13:17). Maasta karkotuksen jälkeen nimi muuntui muotoon Yeshua, josta nimen kreikankielinen versio Jeesus tulee
meidän kieleemme.
Jeesuksen maallinen "isä" Joosef
sai enkeliltä sanan antaa syntyvälle lapselle Jeesus nimi Matt.1:21. Tuolloin Jeesus-nimisiä oli toki muitakin ja
Jeesuksesta käytettiin myös nimitystä "Jeesus nasaretilainen"
Joh.18:7 ja "Jeesus Joosefin poika", Joh.6:42.
Jeesus nimi esiintyy muiden henkilöiden
yhteydessä Raamatussa:
Apt.7:45 (suom.kiel. Joosua - mm. King James kääntää Jeesus),
Hep.4:8 (kuten ed.),
Kol.4:11 ("Jeesus jota sanotaan
Justukseksi"),
Matt.27:16-17
(eräissä käännöksissä Jeesus Barabbas, Jesus bar-Abbas, josta suom.kiel.
käännös käyttää vain Barabbas nimeä),
Luuk.3:29 (mainitsee samannimisen Jeesuksen
esi-isän).
Joulun myyttejä
Maria ratsasti Betlehemiin
aasin selässä?
Raamattu ei kerro millä tavalla Betlehemiin
tultiin. Aasi toki on aivan mahdollinen, mutta Raamattu ei kerro siitä mitään.
Maria synnytti heti
saavuttuaan?
Raamattu ei anna syntymähetkeen nähden
tarkkaa aikaa milloin Jeesuksen vanhemmat saapuivat kaupunkiin. Saattaa olla he
olivat paikalla jo viikkoja tai useita päiviä aiemmin ennen synnytystä. Luuk.2:6 ilmoittaa vain, että, "Niin
tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli".
Joosef ja Maria kysyivät
sijaa majatalonisännältä?
Raamattu ei kerro mistään
majatalonisännästä. Voi hyvinkin olla, että heidät majoitettiin sukulaistaloon
(ks. kirjoitus "Luola, talli vai huone").
Jeesus syntyi talliin?
Raamattu ei kerro tallista, eikä luolasta.
Se mainitsee vain, että vastasyntynyt laitettiin seimeen (ks. "Luola,
talli vai huone").
Enkelit lauloivat
Betlehemin kedolla?
Raamatussa ei mainita enkelien laulaneen.
Ensin kerrotaan yhden enkelin ilmestyneen ja kertoneen Messiaan syntymästä,
sitten heitä ilmestyi suuri joukko, "he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
Itämaan
viisaat olivat kameleilla kulkevia kuninkaita?
Raamattu puhuu
Matt.2 luvussa "tietäjistä" (suom.kiel.
käännös, alkup. sana tarkoittaa kuitenkin lähinnä oppineita, viisaita miehiä),
ei kuninkaista. Vaikka kameli on hyvin mahdollinen kulkuväline, sitä ei
kerrota.
Tietäjiä
oli kolme?
Heidän
lukumääräänsä ei mainita Raamatussa. Inhimillinen mielikuvitus on saanut
lukumääräksi kolme, koska Raamattu mainitsee kolme lahjaa nimeltä: kulta,
suitsuke ja mirha. 6. vuosisadalla heille annettiin
nimet: Kaspar, Melchior, ja
Balthazar. Monet tutkijat ajattelevat näiden
viisaiden tunteneen profeetta Danielin kirjoituksia. Danielhan vietiin
pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin ja siellä hän nousi merkittävään ja
kunnioitettuun asemaan. Daniel ei koskaan hylännyt pyhiä kirjoituksia, vaan
lienee tehnyt niitä tiettäväksi ja näin nämäkin idän viisaat vielä paljon
Danielin jälkeen tunsivat juutalaista VT:n profetiaa. Lukumääräksi voidaan
arvioida vähintään kaksi tai enemmän - ei sen tarkemmin. Lisäksi heillä lienee
ollut mukana palvelija/vartija -joukkoa. Joukko on saattanut olla suurehkokin.
Tietäjät
saapuivat seimen äärelle?
Raamattu ei kerro,
että tietäjät olisivat saapuneet paikalle heti Jeesuksen syntymän aikaan. On
todennäköistä, että he saapuivat vasta kun Jeesus oli jo kuukausien ikäinen.
Eräiden laskelmien mukaan, liittyen kuningas Herodekseen ja Betlehemin
lastensurmiin Matt.2:16, Jeesus saattoi olla lähes kahden vuoden ikäinen.
Jeesus
syntyi jouluaattona joulukuussa?
Jeesuksen
syntymäaika joulukuussa on mahdollinen, mutta ei lainkaan varma. Usein mainittu
vaihtoehto on syyskuu. Jos syntymä oli syyskuussa, enkelin ilmoitus Marialle
saattoi tapahtua sitä edeltävän vuoden joulukuussa, joten jouluaika voisi olla
pikemminkin "ilmoituksen" ja Marian neitseellisen raskaaksi
tulemisen, kuin syntymän aikaa. Roomalaisten toimeenpanema veroluetteloihin
merkintä ja sen takia ihmisten laajamittainen matkustaminen sukunsa
kaupunkeihin, ei varmaan ollut todennäköistä talviaikaan, jota joulukuu
Israelissakin on ja oli Jeesuksenkin aikana. Myös
Raamatussa ilmoitettu Johannes Kastajan syntymä asettaa tietyt ehdot Jeesuksen
syntymäajalle. Johannes syntyi puoli vuotta ennen serkkuaan Jeesusta
(Luuk.1:26, 36). Luukas mainitsee, että Johanneksen isä, Sakarias,
oli temppelin pappeja ja oli juuri päättänyt temppelipalvelusvuoronsa (j.23). Sakarias kuului "Abian"
pappisosastoon. Näitä osastoja oli 24 ja ensimmäinen aloitti aina vuoden
ensimmäisenä kuukautena, joka juutalaisen kalenterin mukaan ajoittuu maalis/huhtikuulle. Yksi osasto pappeja palveli aina viikon
ajan ja näin koko kierto alkoi alusta 6 kk:n välein. Abijan
ryhmä oli järjestyksessä 8 ja näin ollen palveluksessa n. 2kk jälkeen vuoden
alun. Raamatussa Luuk. 1 luvussa kuvatut tapahtumat
sattuivat näin ollen n. touko/kesäkuulle, tai jos kyseessä oli jo vuoden toinen
palvelusvuoro, niin marras/joulukuulle. Voidaan olettaa, että Johannes syntyi 9
kk ja Jeesus 15 kk jommastakummasta ajanmääreestä. Tämän mukaan Jeesuksen syntymäaika olisi
syyskuun tai maaliskuun paikkeilla.
Jeesuksen saamien lahjojen
merkitykset?
Viisaat miehet
toivat Jeesukselle "kultaa, suitsuketta ja mirhaa".
Niiden merkitystä on pohdittu, ja sitä, onko niillä ylipäätään mitään erityistä
raamatullista merkitystä.
Jes.60:1-6
mainitaan kulta ja suitsuke (j 6), "Nouse, ole kirkas, sillä sinun
valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä
katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa
Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun
valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti. Nosta silmäsi,
katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi; sinun
poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan. Silloin sinä saat
sen nähdä, ja sinä loistat ilosta, sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun meren
aarteet kääntyvät sinun tykösi, kansojen rikkaudet tulevat sinulle. Kamelien
paljous peittää sinut, Midianin ja Eefan varsat; kaikki tulevat Sabasta,
kantavat kultaa ja suitsutusta ja Herran ylistystä ilmoittavat." Tämä
profetia voidaan osaltaan liittää myös Jeesuksen syntymään. Entä mirha? Parfyymeissa käytettiin mirhaa
ja suitsuketta. Mirhaa erityisesti ruumiin
balsamoinnissa. Symboloiko se jo Jeesuksen kuolemaa? Mirha
mainitaan Joh.19:39, kun Nikodemus toi "mirhan ja aloen" seosta
Jeesuksen ruumiin balsamointia varten.
Jouluun liittyy ns. neitseellinen syntymä - onko
se merkittävä asia?
Kristillisen uskon erityisyys verrattuna
muihin uskontoihin käy ilmi monesta seikasta, yksi keskeinen on Jeesuksen
neitseellinen syntymä. Silti ns. kristillisessä maailmassa on monia, jotka
eivät usko neitseelliseen syntymään eivätkä pidä sitä mitenkään oleellisena
seikkana uskon kannalta. Heidän mielestään Jeesus oli ja hyvin saa olla tavallinen
ihminen, jonka Jumala tosin armoitti toimimaan eräänlaisena ihmiskunnan
opettajana. Raamatun selvä ilmoitus koskien Jeesuksen syntymää, on täten pelkkä
ihmistekoinen tarina.
Raamatun mukaan Jumala on ilmoittanut ja
ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle tekojensa (kuten luomisteot, maailmankaikkeus,
ihminen itse, maailma), Sanansa ja erityisesti Kristuksen persoonan kautta.
Jeesus itse käytti itsestään nimityksiä, jotka voidaan liittää vain Jumalalle.
Jeesus ja koko UT viittaavat usein Hänen taivaalliseen (ei maalliseen)
alkuperäänsä, esim. Joh.1:1, 6:8, 2Kor.8:9, Fil.2:6,7, Gal.4:4-5.
Kieltämällä Jeesuksen taivaallinen alkuperä ja Hänen syntymänsä ilman maallista
isää, kielletään oleellinen raamatullinen seikka ja koko Raamatun keskeinen
Kristus-ilmoitus.
Kristuksen neitseellisen ihmiseksi tulon
tarkoitus oli sovittaa syntiin langennut ihminen Jumalan kanssa. Ehtoollisella
kristityt nauttivat leipää ja viiniä. Leivän tulee olla ns. happamatonta
leipää, joka on esikuva Kristuksen uhrista ristillä: Hän antoi ruumiinsa kuolla
rangaistukseksi meidän synneistämme. Raamatussa hapate (hiiva) leivässä
symboloi myös syntiä ja koska Kristus syntyi ja eli ilman syntiä, Häntä ja
Hänen ruumistaan symboloi happamaton leipä. Koska ensimmäinen ihmispari lankesi
syntiin ja tottelemattomuuteen Jumalaa vastaan, sen jälkeen yksikään
ihmisjälkeläinen ei ole ollut puhdas synnistä. Synnin himot ja halut
vallitsevat ihmisruumiissa ja -mielessä jo alusta alkaen ja tulevat esille
ihmisen kasvun edetessä.
Raamatullinen synnin sovitus vaati
synnittömän uhrin - kaikki VT:n juutalaisen uskonnon uhritoimitukset olivat
tarkoitetut muistuttamaan tästä. Mutta miksi Jumala vaati veren ja ruumiin
uhria, ensin eläimen, sitten yhden Ihmisen, jonka tuli syntyä erityisellä
tavalla jotta ns. synti ei Hänessä vallitsisi? Tärkeintä ihmiselle on oma
elämä. Ihminen elää ruumiissa, jossa veri on elämänneste. Ilman ruumista ja sen
verta ei ole elämää maan päällä. Uhrien tarkoitus oli ja on muistuttaa ihmistä
synnin ehdottomuudesta ja kauheudesta. Ihmisen lankeemuksen tuloksena hänen syntinen tilansa ilman sovitusta
on toivoton Jumalan edessä, Hep.9:22, 10:5-10. Veren vuodatuksella ja ruumiin
kuolemalla meitä muistutetaan synnin vakavuudesta.
Vain neitseellisen syntymän kautta
Jeesuksen uhri voi olla riittävä. Jumalan armo ja rakkaus luotua ihmistä
kohtaan tulee esille juuri tässä: synnitön suostuu rangaistavaksi syntisen
sijasta ja puolesta. Jumala sovitti meidät itsensä kanssa syntymällä itse
ihmisenmuotoon ja -maailmaan. Hän oli ja eli kuten yksi meistä - mutta ilman syntiä.
Juhani Aitomaa