JEESUKSEN TULEMUS

Osa 2

 

1000-vuotinen valtakunta

Merkillepantavaa on, kuinka 1000-vuotisen valtakunnan ajatus on elänyt halki historian kansojen hallitsijoiden tavoitteissa. Monella näistä on ollut uskomus, että Jerusalemin valtaus tekee heistä koko maailman hallitsijoita. Näitä ovat mm. Espanjan kuningaspari Ferdinand ja Isabella, Napoleon ja Hitler. Monella aikamme vaikutusvaltaisella poliittisella ja uskonnollisella johtajalla on suuri mielenkiinto Israelin aluetta ja Jerusalemia kohtaan. Iso-Britannian kuningashuone pitää itseään "Daavidin huoneen" jälkeläisinä. Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa elää ja voi hyvin ns. "British-Israelism"- teologia, jonka mukaan monet länsimaiset kansat, englantilaiset etunenässä, ovat osa Israelia ja sen kadonneita heimoja.

Huomaamme, kuinka merkittävä vaikutus Israelilla ja juutalaisilla on maailmassa.

Puhuttaessa tuhatvuotisesta valtakunnasta, pitää asiaa tarkastella myös juutalaisesta näkökulmasta. Jeesus oli israelilainen, Juudan sukukuntaa. Jumala oli jo vuosisatoja ennen Kristuksen lihaan tuloa erottanut tämän kansan itselleen. Kansan perinne ja uskonto sisälsi monia asioita, jotka perustuivat Jumalan inspiroiman VT:n kirjoituksiin. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa odotettiin kiihkeästi Messiasta. Juutalaisessa uskonnossa Messias-ajatus oli korruptoitunut tarkoittamaan lähinnä Jumalan valitsemaa ihmistä, joka vapauttaa kansan sen sortajien käsistä ja vie sen kirjaimelliseen rauhan ja hyvinvoinnin aikaan: 1000-vuotiseen valtakuntaan.

Kun Israel taas on ollut oma kansa kansojen joukossa vuodesta 1948, sama odotus on olemassa. Jeesuksen ajan jälkeen monet juutalaiset oppineet ovat olleet hyvin varovaisia ja välttäneet puhumista "viimeisistä ajoista". Sisältyyhän siihen juutalaisuuden suuri konflikti: Onko Jeesus Messias?

Talmudin mukaan jo profeetta Elian opetus oli: "Maailma tulee olemaan kuusituhatta vuotta, kaksituhatta vuotta ilman Tooraa, kaksituhatta vuotta Tooran kanssa, ja kaksituhatta vuotta Messiaan aikaa… Sen jälkeen alkaa erityinen tuhannen vuoden jakso. Jeesuksen ajan juutalaiset oppineet olivat laskeneet 4000 vuotta kuluneeksi maailman luomisesta. Siksi Messiaan tulemusta odotettiin ja pidettiin varmana. Mutta suurin osa heistä, samoin kuin tavallisesta kansasta, lankesi oman syntisen ylpeytensä paulaan eivätkä tunnistaneet Jeesuksen selvää tehtävää Messiaana, joka ensimmäisessä tulemuksessaan sovittaa kansansa ja koko maailman synnit.

Kun Raamattu UT:n puolella puhuu lopun ajoista ja viimeisestä ajasta, on tämä asetettava oikeaan yhteyteensä. Apostolit olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen Messiaana ja siksi heille viimeinen 2000 vuoden aika oli alkanut. Viimeinen aika on ajanjakso Messiaan 1. ja 2. tulemuksen välissä ja sen jälkeen alkaa Messiaan valtakunta.

Juutalaisuus pitää maailman luomisen esikuvana viikkoajanjaksoa. Kuusi päivää edustaa kuutta tuhatta vuotta. Seitsemäs päivä, viimeinen tuhannen vuoden jakso, on lepopäivä, sapattiaika ja sen jälkeen alkaa iankaikkisuus.

Israelin asema viimeisen ajan lopulla ei ole helppo. Rabbien vanhat kirjoituksetkin sen myöntävät. Niissä puhutaan Israelia kohtaavasta ahdistuksesta.

Juutalainen perinne on siis kirjaimellisen 1000-vuoden jakson mukainen. Messias saapuu viimeisen ajan lopulla ja silloin alkaa messiaaninen aika.

Viimeinen auktoriteetti on aina Raamattu. Löytyykö sieltä tukea opille kirjaimellisesta 1000-vuoden valtakunnasta, jonka Jeesus perustaa paluunsa yhteydessä? Jokaisen hyvin tuntema, itsensä Jeesuksen opettama "Isä meidän" rukous sisältää pyynnön: "Tulkoon Sinun valtakuntasi…" Me rukoilemme siis Jumalan valtakunnan saapumista. Mikä on tämä valtakunta? Maanpäällisen elämänsä aikana Herra opetti Jumalan valtakunnan kahdenlaista luonnetta:

1. Luuk.17: 20-21 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".

Raamatun painottaman uudestisyntymisen yhteydessä ihmisestä tulee tavallaan kahden valtakunnan asukas. Hän elää maan päällä, maallisessa valtakunnassa tavallista ihmisen elämää. Samalla hän on siirtynyt maailman ja sen himojen valtapiiristä Jumalan valtakunnan asukkaaksi ja edustajaksi. Hän on eräänlainen "lähettiläs", asemapaikkana on maailma, mutta hänen kotinsa on toisessa valtakunnassa. Asian ajatteleminen saa meidät aralle tunnolle. Millaisia lähettiläitä me olemme, millaisen kuvan annamme muille taivaallisesta kotimaastamme? Onko esiintymisemme ja käytöksemme sen puolesta vai onko antamamme kuva luotaan työntävä? Raamattu puhuu meistä myös "perillisinä". Perintö on jo luvattu meille, mutta vasta ruumiin ylösnousemus iankaikkiseen elämään on perintömme lopullinen täyttymys.

2. Jeesus puhui usein siitä, että Hänen kauttaan taivasten valtakunta on "tullut lähelle". Kirjeessä Timoteukselle Paavali sanoo, kuinka Herra "on pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa…" Ilmestyskirja mainitsee kuinka, "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta…" Kaikissa näissä kohdissa valtakunta-ajatus on vielä tulevaisuudessa. Ilmestyskirja kuvaa tuhannen vuoden ajanjaksoa, jonka alussa saatana vangitaan niin, että "hän ei enää kansoja villitsisi".

Raamatusta saadaan vahva tuki sille käsitykselle, että kirjaimellinen, tuhatvuotinen valtakunta on edessäpäin oleva ajanjakso. VT:n ja UT:n kirjoitukset kuvaavat sitä. VT:ssa tunnetuin 1000-vuotisen valtakunnan kuvaus lienee Jesajan luku 11. Se mainitsee mm. "Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren." Luvussa kuvataan messiaan ajan oloja ja sen alkua, jolloin "Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen…" Seuraavat jakeet tähdentävät sen tarkoittavan Israelia ja juutalaisia.

Monet hyvät kristityt ymmärtävät Jumalan valtakunta-ajatuksen tarkoittavan pelkästään iankaikkisuutta ilman maanpäällistä valtakuntaa. Tällöin asiaan liittyvät, kirjaimelliseen täyttymykseen viittaavat raamatunkohdat, nähdään vertauskuvallisina.

Iankaikkisuus on kaiken täyttymys. Tuhatvuotinen valtakunta on portti siihen, alkusoitto. On vaikea saada selkeää kokonaiskuvaa kaikesta viimeiseen aikaan liittyvästä, jos VT:n profeettojen, apostolien ja Jeesuksen opetukset asiasta selitetään vertauskuviksi. Entä kuka määrää millainen vertauskuvallinen tulkinta sopii tähän ja mikä tuohon kokonaisuuteen?

Jumalan valtakunta-ajatus käsittää Jumalan ehdottoman kaikkivaltiuden ajassa ja ikuisuudessa. Hän yksin hallitsee myös ihmisen aikaa ja määrää sen pituuden. Jumala ilmoittaa, että valtakunta on valmistettu Hänen omilleen ja "sitten tulee loppu, kun hän (Kristus) antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman". Loppu tulee tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Sitä kuvaa mm. Ilm. 20. luku.

Koska Jumala on yli kaiken ja myös ajan yläpuolella, Hänen valtakuntansa on olemassa kaiken aikaa. Ihmisen maailmaan sen on luvattu ilmestyvän tulevaisuudessa erityisellä tavalla. Jumala hallitsee aina ja iankaikkisesti. Hän on taivaan ja maan Herra, Luoja, joka asuu iankaikkisuudessa, ulottuvuudessa, jonne aikaan sidotulla ihmisellä ei ole asiaa ilman ylösnousemusta.

Monet raamatunpaikat viittaavat Jumalan valtakunnan ilmestyvän erityisellä tavalla maan päälle.

Daniel kuvaa näyssään kuvapatsasta, jonka rauta/savijalat murskaa kivilohkare, josta "tuli suuri vuori, ja se täytti kaiken maan". Perinteinen selitys on, että kuvapatsaan osat kuvaavat maailman historian suurvaltoja ja suuri vuori tulevaa Messiaan valtakuntaa, joka tulemuksessaan murskaa ihmisvaltakuntien korskeuden.

Jesaja ja Miika kuvaavat, kuinka "Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.".

Sakarja mainitsee, kuinka Jeesus astuu tulemuksessaan Öljymäelle ja "Herra on oleva koko maan kuningas." Ilmestyskirjan mukaan taivaassa kuuluu suuri ääni, joka sanoo, "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme…". Kuvaus jatkaa Herran hallitsevan aina ja iankaikkisesti.

Tuhatvuotisen valtakunnan hallinnosta annetaan selvä kuva. Sen hallitsija on yksin Herra, Messias. Jumala hallitsee jo nyt, mutta Hän sallii edelleen ihmisen ja saatanan yritykset yrittää hallita ilman Häntä. Jumalan maanpäällisen valtakunnan yksi tarkoitus lienee todistaa ihmisen syntisen luonnon parantumaton tila. Vaikka saatana ei vaikuta eikä villitse ihmisiä, valtakunnassa on silti synnintekijöitä ja ajan lopulla kapinoivat ihmiset nousevat vielä Herraa vastaan. Kapinahengen virittää palavaksi saatana, joka päästetään tuhatvuotisen valtakunnan lopulla hetkeksi vapaaksi. Ihminen ei voi mitenkään puolustaa vääriä tekojaan. Vaikka olosuhteet olisivat kuinka ihanteelliset, hän voi jäädä mieleltään Jumalan viholliseksi. Mielenmuutos vaatii aina oman syntisyyden tunnustamisen Herran edessä, katumisen ja kääntymisen. Viimeisellä tuomiolla jokainen saa oikeudenmukaisen tuomion, eikä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseään.

Raamatussa Jumalan valtakunta siis on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan. Tämä valtakunta käsittää koko maailmankaikkeuden, josta maa on yksi, pienen pieni osanen. Nyt maailmanjärjestys on Jumalan sallimuksesta ihmisen lankeemuksen takia annettu saatanan haltuun. Se on "tämän maailman ruhtinas" ja "tämän maailman jumala". Nykyistä maailmanjärjestelmää (aatteet, filosofiat, uskonnot, ihmisen moninaiset halut/himot ja niiden tyydyttäminen, jne…) Raamattu kuvaa kovin sanoin ja sanoo sen olevan "pahan vallassa". Siksi kristitty ei ole tässä maailmanjärjestyksessä omassa maassaan, ks. Joh.17:14-18. Vaikka maailmanjärjestelmä on saatanan valheen täyttämä, maa kuuluu edelleen Jumalan iankaikkiseen valtapiiriin. Tulemuksessaan Jeesus puhdistaa ja uudistaa koko mädän systeemin. Tuhatvuotisen valtakunnan yksi tarkoitus – näin ymmärrän – on näyttää koko maailmankaikkeudelle se vastakkaisuus, joka on Jumalan tarkoitusperien ja langenneen ihmisen sekä saatanan välillä. Jeesus sanoi, "että tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Paavali mainitsee samoin, "…Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle". Tämä tapahtuu Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä.

Renald E. Showers kirjoittaa koskien Ilmestyskirjaa, "On merkittävää kuinka Ilmestyskirja, joka on viimeinen Raamatun kirjoista… kuvaa tapahtumien järjestystä seuraavasti: Ensiksi, Jumalan järjestelmällinen tuomio saatanallista maailmanjärjestelmää vastaan vihan aikana (Ilm.6-18). Toiseksi, Jeesuksen Kristuksen toinen paluu ja saatanan voimien kukistuminen (Ilm.19:11-12), Kolmanneksi, saatanan karkottaminen maan päältä ja sen syökseminen pohjattomaan kuiluun (Ilm.20:1-3). Neljänneksi, Kristuksen hallitsema 1000-vuotinen valtakunta (Ilm.20:4-6). On tärkeää huomata, että kaikki nämä tapahtumat kuvataan ennen nykyisen maan lopullista tuhoamista (Ilm.20:11)." 

 

 Juhani Aitomaa

JATKUU