Arabiyhteisön krooninen sairaus

Eurooppaa ja Amerikkaa on totuttu kuvaamaan juutalais/kristillisinä yhteiskuntina, joilla on samanlainen arvopohja Israelin kanssa. Mutta tämä kuva on sumentumassa alkaen Euroopasta ja leviten edelleen Amerikkaan. ”Islam ja USA ovat kaksoset, niitä yhdistävät arvot ovat samoja”, sanoo Nihad Awad, Council on American Islamic Ralations (CAIR) -järjestön johtaja, ”ne arvot, joiden varaan USA perustettiin ovat yhtenevät Islamin arvojen kanssa”. Tämä esimerkki kuvaa arabimaissa tavallista asioiden merkityksen ja suhteiden vääristämistä. Arabimedioissa esitetään jatkuvasti mielettömiä ja valheellisia ”faktoja” Israelista. Nämä väitteet esitetään suurina uutisina. Johtavan Israel/arabi -median tutkijan mukaan Israelia koskeva valheellinen raportointi on vakava ongelma ja vahingoittaa kaikkea rauhaan pyrkimistä. Egyptin mediassa mm. esitettiin laajalti ja tosiasiana, että Israelin Mossad vakoilujärjestö oli lähettänyt koulutettuja haikaloja Punaisen meren Siinain puoleiselle rannikolle. Se oli selitys alueella tapahtuneille haiden hyökkäyksille. Tri Salman Masalha, itsekin arabi, sanoo arabiyleisön uskovan herkästi valheellisen tiedon, ”näyttää siltä, että arabilehdistö ja monet sen toimittajat eivät välitä totuudesta... se on krooninen sairaus, joka jäytää arabiyhteiskunnan luita.” 4-13


Egyptiläinen rauhan aktivisti

Jos Israel ja länsimaat todella puolustavat demokraattisia oikeuksia niiden tulisi lopettaa Lähi-idän diktaattorien tukeminen, sanoo egyptiläinen nettikirjoittaja Maikel Sanad. Hän oli puhumassa Jerusalemin heprealaisen yliopiston opiskelijoille vapauduttuaan lähes kaksi vuotta kestäneestä vankeudesta, jonka egyptiläinen tuomioistuin oli määrännyt ”Egyptin sotilashallinnon solvaamisesta”. Sanadin mukaan Israelin tulisi erityisesti varoa toimiaan näiden diktaattorien suhteen, koska vallankumouksen jälkeen kansa muistaa ne, jotka ovat tukeneet sortovaltaa. Israelin tuki entiselle Egyptin diktaattorille Hosni Mubarakille oli Sanadin mukaan ristiriitaista, koska toisaalta Mubarakin hallinto demonisoi Israelia ja juutalaisia aivan kuten nykyinenkin. ”Diktatuuri tarvitsee vihollisen ja Israel on helppo vihollinen”, selitti Sanad, ”pahoittelen, kun joudun sanomaan, että myös Mubarak edisti Israelin vastaista propagandaa. Kouluissa lapset oppivat, että Israelilla ei ole oikeutta olla olemassa ja valtiollinen media ruokki Israel -vihaa.” Siitä huolimatta Israel toimi yhteistyössä Mubarakin kanssa ja piti tätä liittolaisena. Sanadille ja muille samanmielisille egyptiläisille se oli turhauttavaa. ”Lopettakaa diktaattorien tukeminen. Diktatuurien kaataminen on rauhan ja turvallisuuden kannalta ensisijaista mutta se ei tapahdu niin kauan, kuin länsimaat tukevat niitä.” Sanadin mukaan Egypti ei salli järjestynyttä toimintaa rauhan puolesta. Sitä kannattavat aktiivit egyptiläiset toimivat yksilöinä. Rauhalla on silti mahdollisuus, ”egyptiläisten enemmistö äänesti rauhan puolesta, kun Anwar Sadat esitti sitä”, sanoi Sanad. Jos Sanadin tavoin ajattelevia olisi valtaosa, tilanne olisikin paljon helpompi. Mutta reaalimaailmassa Israel joutuu vaikeaan tilanteeseen kerta toisen jälkeen, kun kahdesta pahasta vaihtoehdosta on valittava se ”pienempi paha”. 4-13


Israel ja muovipullojäte

Maana, jonka olemassaolo on jatkuvasti uhattuna Israelilla ei luulisi olevan paljon aikaa ja mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaa hyödyttäviä ratkaisuja. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Israelin jätteenkäsittely on jo tehokkuudessaan ylittänyt länsimaisen tason. Virvoitusjuomapulloista kerätään jo 80%, josta määrästä muovipullot ovat 61%. Euroopassa ja USA:ssa vastaavat luvut ovat keskimäärin 48% ja 29%. Israelin jätekierrätysyhtiö ELA keräsi 2010 16 000 tonnia muovipulloja ja vuonna 2011 määrä nousi 20 000 tonniin. Pullojen talteenottoa ovat vauhdittaneet ympäri maata pystytetyt keräyspisteet. Vuosikymmen sitten keräykseen saatiin vain 35% käytetyistä pulloista. 4-13


Gazan kustannukset

Viime marraskuun isku Gazaan maksoi Israelille n. 800 milj. USD. Turismi kärsi erityisesti ja 25% jo varatuista matkoista peruttiin. Vaikutus näkyy edelleen. Eräs turistiopas kertoi, ettei hänellä ole kuukauteen ollut yhtään opastettavaa ryhmää ja tilanne jatkuu samanlaisena vielä seuraavan kuukauden ajan. Hänen kohdalleen osui kuusi matkansa perunutta ryhmää. (Turismi vuonna 2012 oli kuitenkin maan historian vilkkainta. Maahan saapui 3,5 milj. vierailijaa). Tuhansien reserviläisten kutsuminen palvelukseen on myös kallista ja taannuttaa talouselämää kun työpäiviä menetetään. Hallituksen pitää maksaa sotilaiden palkat palvelusajalta samalla kun se korvaa palestiinalaisten rakettien aiheuttamia tuhoja yksilöille ja yrityksille. Hamasin rakettien kantomatkan sisäpuolella olevien yritysten toiminta väheni tai keskeytyi kokonaan. Kokonaissummasta armeijan kustannukset olivat n. 400 milj. USD käsittäen tankkien ja muiden sotilasajoneuvojen polttoaineet, joukkojen ruoat, aseet, ym. Jokainen Iron Dome -ohjuspuolustuksen ampuma raketti maksoi 65 000 USD. 4-13


Onko Israel uusi energiajätti?

Aina tähän saakka maailman energiatalous on ollut pitkälti arabimaiden öljyn varassa. Vasta aivan viime vuosikymmeninä öljyn rinnalle on alkanut tulla muita vaihtoehtoisia energialähteitä. Niiden käyttöönotto on alkanut vähitellen ja yksi suurimmista melko nopeasti käyttöön otettavissa oleva energiavara on maakaasu. Vuonna 2009 teksasilaisen Noble Energy -yhtiön johdolla tehdyt tutkimukset Israelin Välimeren rannikolla johtivat läpimurtoon maan energiataloudessa. Tuolloin löydetty maakaasukenttä nimeltään Tamar, sisältää nykyisen arvion mukaan lähes 10 triljoonaa kuutiojalkaa (yksi triljoona sisältää 18 nollaa, yksi kuutiojalka on 0,03 m3) korkealaatuista maakaasua. Tamarin kaasu alkoi virrata Israelin mantereelle Asdodin kaupungin alueelle rakennettuun maakaasulaitokseen maaliskuun lopulla tänä vuonna. Vuonna 2011 sama porausryhmä löysi vielä laajemman maakaasukentän läheltä edellistä. Leviatan kentän maakaasuvarat arvioidaan peräti kaksinkertaisiksi verrattuna Tamariin. Sen arvioidaan tuottavan kaasua vuodesta 2016 alkaen. Löytöhetkellään se oli suurin Välimerellä löydetyistä kaasukentistä ja on sitä edelleen. Israelista ei tule ainoastaan omavarainen energian suhteen vaan maakaasua pitäisi riittää runsaasti myös vientiin. Esim. Israelin naapurimaan Jordanian sanotaan kiinnostuneen kaasun ostosta. Kaasuputki Jordaniaan olisi halpa ja nopea rakentaa. Euroopan manner on kuitenkin Israelin oletetun kaasuviennin luonnollinen pääkohde. Vuosina 2009-2010 Israel vielä toi Egyptistä n. 40% käyttämästään maakaasusta. Egyptissä tapahtunut vallanvaihto ja politiikan muutos vihamielisemmäksi Israelia kohtaan, sekä muiden naapureiden vihamielisyys ei salli kaasuputkien rakentamista niiden alueiden läpi. Siksi luonnollinen kaasun vientireitti on meritie. Vientiä Aasiaan on myös väläytelty. Australialainen Woodside -yhtiö omistaa noin kolmasosan Leviatan kentän oikeuksista ja se toimii lähinnä Aasian markkinoilla. Eilatista ajatellaan tulevan kaasuviennin Aasiaan lähtöpaikka. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin Iran, jonka uhka ulottuu aina Punaiselle merelle. Asiantuntijoiden mukaan uhka vaatii Israelin Punaisen meren laivaston vahvistamista. Samoin tulisi toimia sen Välimeren laivaston suhteen. Israelin kaasulöydöt Välimeren itäosassa ovat osa ns. Levantin altaan uusista kaasulöydöistä. Alue ulottuu Israelin, Kyproksen, Libanonin ja Syyrian merialueille. Koko alueen arvioidaan sisältävän n. 16 000 miljardia m3 kaasua. Arvio alkaa kuitenkin olla jo alamittainen ja todellisen määrän odotetaan kasvavan vielä huomattavasti. Nykyinen määrä on n. 1/3 Venäjän arvioiduista maakaasuvaroista, joiksi kerrotaan 48 000 miljardia m3. Kun Venäjällä arvioidaan sijaitsevan n. 1/3 koko maailman tähän asti löydetyistä maakaasuvaroista, Välimeren löydöt ovat siis erittäin merkitykselliset. Vertailun vuoksi mainittakoon Norjan maakaasuvarat n. 3000 miljardia m3. Tamar maakaasukenttä löytyi 7,3 km syvyydestä (1,7 km vettä ja 5,6 km merenpohjaa). Levantin maakaasun hyödyntämisen suurin este onkin suuri poraussyvyys. Israelin kenttien laajuutta voidaan verrata mm. EU:n 27 maan nykyiseen maakaasun kulutukseen yhteensä. Jo Tamar sisältää tästä kulutuksesta vuositasolla yli puolet. Kenttien metaanikaasun puhtaus on korkealaatuista ja verrattuna esim. saudiöljyyn energian tuotto samasta määrästä on nelinkertainen. Lisäksi maakaasukenttien alta odotetaan löytyvän öljyä. Israel kehittää myös uutta teknologiaa liuskeöljyn tuottamiseksi. Liuskeöljy on kiviainekseen sitoutunutta tai hiekkakerrosten välissä olevia ohuita öljykerroksia, joiden hyödyntäminen on vaikeaa ja kallista. Israelissa on lupaavia esiintymiä. Poraustekniikan kehittymisen kautta eri puolilla maailmaa on kuitenkin valmiuksia alkaa hyödyntää liuskeöljyesiintymiä suuremmassa mittakaavassa. Kaikkia ongelmia laajamittaisen tuotannon suhteen ei vielä ole kuitenkaan ratkaistu. Tamarin ja Leviatanin lisäksi pienempiä israelilaisia kaasukenttiä ovat mm. Dalit, Alon ja Ruth. Muitakin löytöjä on odotettavissa. Noble Energy -yhtiö on tehnyt porauksia myös Kyproksen merialueella ja sieltä löytyneen Afrodite kentän maakaasuvaroiksi arvioidaan sama määrä mitä Tamar sisältää. Kypros ei siis pidemmällä aikavälillä ehkä olekaan niin konkurssikypsä valtio mitä on ajateltu. Osa venäläisistä sijoittajista olikin valmiina sijoittamaan varojaan Kyproksen maakaasuun. Maan holtiton kasinotalous viivästyttää kuitenkin näitä hankkeita. Jos Israel ja Kypros yhdistävät voimansa maakaasukenttien tuotantoon ottamiseksi, se hyödyttää kumpaakin maata ja erityisesti Kyprosta. Maiden merialueiden tähänastisten maakaasulöytöjen yhdessä arvioidaan tuottavan yhtä paljon mitä 27 EU valtiota kuluttaa noin kahdessa vuodessa. Verrattuna Israelin merialueeseen Kyproksen alue on kaiken lisäksi vielä laajalti tutkimaton. Alueen poliittinen ja sotilaallinen epävakaus on omiaan heikentämään kaikkien alueen maiden taloutta. Mubarakin aikana Egyptin kaasunvienti Israeliin oli yksi konkreettinen tapa ylläpitää rauhaa maiden välillä. Egyptin liike-elämä hyötyi vuositasolla huomattavasti kaupankäynnistä Israelin kanssa. Kun Gazan edustalta vuonna 2000 löydettiin pienempi maakaasukenttä, sen toivottiin samoin toimivan konkreettisena rauhanvahvistamisena palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä Israelin ostaessa kaasua palestiinalaisilta. Kauppa olisi ollut tuottoisaa myös Gazan taloudelle. Hamasin vallankaappauksen myötä vuonna 2007 nämäkin toiveet osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Israel on suostunut siihen, että Gazan edustan merialue kuuluu palestiinalaisille. Gazan kaasukentän oikeudet omistaa British Gas Group, joka aiemmin omisti oikeudet myös edellä mainittuihin Israelin kaasukenttiin mutta myi oikeutensa 2000 -luvun alkupuolella. Palestiinalaiselle taloudelle ja hyvinvoinnin lisäämiselle maakaasun hyödyntäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Kun Israel ei enää ole riippuvainen Egyptin ja Gazan alueen kaasuvaroista, palestiinalaiset hyötyisivät suuresti rauhasta Israelin kanssa saadessaan edullista ja puhdasta energiaa Israelin laajenevan maakaasuputkiston kautta. Sen välityksellä voitaisiin toimittaa myös Gazan kaasukentän tulevaisuuden tuotanto. Mainittakoon, että nytkin Israel toimittaa sähköä palestiinalaisille mutta nämä eivät maksa siitä Israelille. Gazan kentän vuotuinen tuotto vastaisi suurin piirtein tätä summaa. Israelin kansallinen sähköyhtiö Israel Electric Corporation (IEC) menettää vuosittain suuren summan tästä ”hyväntekeväisyydestä”. Kun Israelin merialueen kaasulöydöt tulivat julkisuuteen, Libanonissa majaileva Hizbullah terroristijärjestö väitti löytöjen sijaitsevan Libanonin alueilla ja kuuluvan sille. Libanonin hallitus on kuitenkin myöntänyt Israelin oikeudet ko. alueeseen. Raamattu antaa ymmärtää Israelin maan olevan rikas. Esim. 4.Moos.14:8: ”Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.” Sanonta ”maitoa ja mettä” toistuu usein VT:ssa, kun Israelin maata kuvataan. Sillä tarkoitetaan viljavaa ja luonnonrikkauksia sisältävää maata. Sellainen Israel onkin ja nykyiset löydöt todistavat Raamatun paikkansapitävyyttä. Mutta kuten Hizbullahin esimerkki osoittaa, Israelilla on monia kadehtijoita ja niitä, jotka sitä vihaavat. Hesekielin kirjan luku 38 profetoi, kuinka eräs voimakas maailmanvalta liittolaisineen tulee käyttäytymään: ”Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, - mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi. Näin sanoo Herra, Herra: Mutta sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, ja sinä mietit pahan juonen ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina - asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi raunioita kohti, jotka on saatu asutuiksi, ja kansaa kohti, joka on koottu pakanakansain seasta, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta ja asuu maan navassa. Saba ja Dedan ja Tarsiin kauppiaat ja kaikki heidän nuoret jalopeuransa kyselevät sinulta: 'Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?' ” (8-13). Vielä pitkälle 1900 -luvun puolelle Israelin maa ei olisi houkuttanut moista sotaliittoutumaa hyökkäämään sinne ”suurta saalista saamaan”. Kun mahdollisen saaliin määrä lisääntyy, lisääntyy myös Israelin vihollisten kateus ja vihamielisyys. Nykymaailmassa energiantarve kasvaa kasvamistaan ja etenkin ns. ”puhtaan” energian, jota maakaasunkin sanotaan edustavan. Mitä muita rikkauksia Israelin maa- ja merialue vielä sisältää se nähdään tulevaisuudessa. Lopputulos tälle Israelin tuhoamiseen tähtäävälle yritykselle kerrotaan jakeesta 14 alkaen: ”Sentähden ennusta, ihmislapsi, ja sano Googille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena...” - Juhani Aitomaa 4-13


Heinäsirkkavitsaus

Raamatussa kuvattu vitsaus tuli monen mieleen, kun miljoonien heinäsirkkojen lauma lensi eteläiseen Israeliin Siinailta. Israelilaiset maanviljelysyhteisöt Negevin alueella olivat niiden hyökkäyksen kohteena. Nämä suurikokoiset hyönteiset voivat tuhota hetkessä koko sadon. Ne syövät kukat, lehdet, hedelmät, siemenet ja kaiken vihreän. Uhatuiksi joutuivat peruna-, tomaatti- ja oliiviviljelmät samoin kuin viinitarhat. Tarhuri Oren esim. joutui torjumaan niiden hyökkäystä kellon ympäri. Edellinen heinäsirkkavitsaus Israeliss oli vuonna 2005. ”Tuolloin onnistuimme ruiskuttamaan sirkkaparvet hyönteismyrkyllä ja estimme niiden tuhotyöt”, sanoi Yankale Moskowitz, Ramat Hanegevin alueen maanviljelysasiantuntija. ”Heinäsirkat tulivat Suezin kanavan alueelta, jonne ne saapuivat Sudanista ja Keski-Afrikasta. Osa niistä lensi suoraan Saudi-Arabiaan.” Maatalousministeriö palkkasi hyönteisten torjujia, jotka kävivät niiden kimppuun heti varhain aamulla tarkoituksella tuhota ne ennenkuin ne ehtivät tuhotöihinsä. Sirkat saapuivat juuri ennen pääsiäistä, eli sinä raamatullisena ajanjaksona, josta ne parhaiten muistetaan. Raamatussa Egyptiä kohdanneista 10 vitsauksesta heinäsirkat olivat numero 8. Tällainen ilmiö on myös hyvä muistutus siitä, että Raamatun kertomus Exoduksesta on todellinen. Jotkut rabbit näkivät tapauksen kehotuksena katumukseen ja kääntymiseen Jumalan puoleen. ”Vain Kaikkivaltias voi varjella satomme”, kirjoitti rabbi Eliezer Simcha Weisz israelilaisille viljelijöille osoitetussa avoimessa kirjeessään. ”Mitä meille ihmisille tapahtuu ei ole sattumaa vaan siinä on aina joku tarkoitus. Heinäsirkat ovat muistutus siitä, kuinka pieniä olemme. Kaikesta viisaudestamme ja teknologiastamme huolimatta olemme silti Jumalan armon varassa.” Mutta kuten Raamatun aikana niin nytkin monen israelilaisen usko alkoi horjua. ”Sirkat eivät ehkä tuhonneet faaraota mutta meidät ne voivat tuhota”, sanoi maanviljelijä Tzachi Rimon Israelin televisiossaUlkomainen media muisti verrata tapausta Raamattuun. Saksalainen lehti Die Welt otsikoi: ”Kuten Raamatun aikaan”. Kanadalainen nettisivusto Macleans.ca kirjoitti: ”...on vaikeaa olla viittaamatta Raamattuun, kun arviolta 30 miljoonan hyönteisen lauma surraa paikalle juuri ennen pääsiäistä.” Samoin on vaikeaa olla viittaamatta Raamattuun Israelin valtion nykyisen olemassaolon suhteen, vaikka ulkomainen media ei sitä teekään. Israelin vaatimusta pitää Jerusalem ja raamatulliset Juudean ja Samarian alueet ei pidetä ”raamatullisena”. Maailmanlaajuisesti media ei puhukaan Juudeasta ja Samariasta vaan käyttää niistä nimeä Länsiranta, jolloin yhteys raamatunhistoriaan hävitetään kansainvälisen politiikan tieltä. Tällainen ”eksoottinen” heinäsirkkavitsaus ei sisällä poliittisia intohimoja, joten median on helppo yhdistää se Raamatun kertomukseen. Kun tulee puhe maasta ja kenelle se kuuluu, Raamattu ei enää ole auktoriteetti kansainväliselle yhteisölle. Poliittisten ja uskonnollisten kiistojen ulkopuolella heinäsirkkavitsaus voitaisiin nimetä vaikkapa ”faaraon kostoksi”. Aviel Schneider – Israel Today 4-13


Israelin arabi puhuu

Kasvava joukko Israelin arabeja tulee esiin ja puhuu julkisesti Israelin valtion puolesta. He eivät yhdy ajatukseen, että arabit Israelissa ovat juutalaisvaltion sorron kohde. Ryan Jones keskusteli arabimuslimi Anet Haskian kanssa. Haskia asuu Akon kaupungissa. Hän on ylpeä siitä, että on saanut lähettää kolme lastaan palvelemaan Israelin armeijassa. Israel on hänelle rakastettu kotimaa.

Ryan Jones: Mikä teki sinusta Israelin tukijan?

Anet Haskia: On selvää, että minun tulee tukea Israelin valtiota. Se on kotimaani ja lasteni kotimaa.

RJ: Kun esität näitä mielipiteitä, pelkäätkö turvallisuutesi puolesta?

AH: Mieluimmin kuolen vakaumukseni takia kuin että eläisin pelkurina ja houkkana, joka hellii vihaa.

RJ: Monet Israelin arabit, myös arabikansanedustajat Knessetissä, sanovat Israelin sortavan arabejaan.

AH: Israelin arabit eivät ole sorrettuja. Me elämme hyvin. Joka maassa on rasismia. Mutta Israelissa arabit elävät paremmin kuin missään arabimaassa. Israelin arabien puolestaan tulisi olla lojaaleja juutalaisvaltiolle. Heidän tulee vastustaa Hamasia ja olla heiluttamatta Palestiinan lippuja terroristien tueksi. Heidän tulee lopettaa valitus ja tajuta omaavansa kaikki perusoikeudet ja ymmärtää, että he voivat hyötyä vielä enemmän, kun itse antavat enemmän.

RJ: Et siis hyväksy syytöstä, jonka mukaan Israel harjoittaa ”rodullista puhdistusta” arabeja vastaan?

AH: Gazan arabit hyötyivät Israelin läsnäolosta jopa viimeisen sodan aikana. Israel auttoi heitä enemmän kuin heidän omat johtajansa. Se toimitti apua Gazaan ja on osoittanut olevansa mitä humaanein valtio arabeja kohtaan.

RJ: Oletko harvinaisuus yhteisössäsi vai onko muitakin samoin ajattelevia?

AH: En ole ainoa mutta toki kuulun vähemmistöön. Useimmat Israelin tukijat eivät uskalla puhua julkisesti. He eivät uskalla astua arabiyhteisön asettamien perinteisten rajojen yli. Näin he eivät myöskään saa juutalaisen väestön hyväksyntää. Se on ristiriita, jonka olen itsekin kokenut. Silti pitää mennä eteenpäin eikä elää menneessä. Haluan elää nykyisyydessä ja tehdä tulevaisuudesta paremman lapsilleni.

RJ: Mitä Israelin tulisi tehdä auttaakseen arabeja näkemään asiat?

AH: Mielestäni tarvitsemme lisää kouluja, joissa juutalaiset ja arabit opiskelevat ja viettävät aikaa yhdessä. Se on hyvä tapa tulla tuntemaan toisensa ja avaa mahdollisuuden todelliselle rauhalle.

RJ: Onko lapsillasi ollut vaikeuksia Israelin armeijassa, etenkin kun he tietävät voivansa joutua taistelemaan muita arabeja ja muslimeja vastaan?

AH: Heillä ei ole sen suhteen vaikeuksia. He ovat israelilaisia arabimuslimisionisteja. Terroristeja vastaan tulee taistella, aikovat he sitten tappaa kenen tahansa israelilaisen: juutalaisen, arabin, afrikkalaisen tai mitä tahansa alkuperää olevan.

RJ: Olet aikeissa ryhtyä poliitikoksi. Mitä asioita aiot edistää?

AH: Tulen toimimaan sen puolesta, että Israelin arabit palvelevat maataan, yhtäläisiä oikeuksia kaikille armeijassa palveleville. Myös arabien kunniamurhakäsitys pitää muuttaa ja lopettaa sekä monia muita asioita.

RJ: Mitä ajattelet Knessetin arabiedustajista, kuten Hanin Zoabi, jotka edustavat palestiinalaismielistä ja Israel -vastaista näkökantaa?

AH: Zoabi, kuten useimmat Knessetin arabiedustajat ovat pettäneet Israelin ja Israelin arabiyhteisön. He vihaavat valtiota mutta eivät häpeä nauttia sen suomista hyödyistä ja eduista sekä omasta asemastaan. He haluavat edustaa palestiinalaisia, jotka eivät edes ole Knessetin vaikutusvallassa. Suurin osa Israelin arabeista ei luota heihin. Heidän tulisi muuttaa Gazaan.

RJ: Voidaanko Israelin ja arabimaiden välille saada rauha ja tuleeko Israelin luovuttaa maata rauhan saamiseksi?

AH: Jumalan tahdosta rauha tulee koko maailmaan. Haluan jakamattoman Israelin. Gaza luovutettiin ja sen tuloksena saatiin vain lisää väkivaltaa. Hamasin kanssa rauhaa ei synny koskaan ja Abu Mazen (pres. Mahmoud Abbas) on vain sätkynukke. - Ryan Jones Israel Today 4-13


Israelin vaalit 2013


Tammikuussa 2013 ennenaikaisissa vaaleissa valittiin järjestyksessä Israelin 19 eduskunta (Knesset). Vaalien suurin häviäjä oli Kadima -puolue, joka menetti peräti 26 paikkaa. PM Netanyahun Likud puolue menetti toiseksi eniten, eli 11 paikkaa. Se säilyi silti Knessetin ylivoimaisesti suurimpana puolueena. Vaalien voittaja oli uusi Yesh Atid -puolue, joka sai uuteen parlamenttiin 19 paikkaa ja nousi heti maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi Labor -puolueen. Yesh Atid puolueen puheenjohtaja ja perustaja Yair Lapid oli ennen poliittista uraansa suosittu journalisti ja TV -kasvo. Lapidin viikottainen kolumni Yediot Aharonot -lehdessä oli laajalti luettu.


Vaalien tulokset

Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa hallituspuolueiksi nousivat Likud, Yesh Atid, Habayit Hayehudi (The Jewish Home), Hatnuah, Yisrael Beiteinu ja Labor. Puolueiden yhteinen paikkamäärä Knessetissä on 82 paikkaa. Kaikkiaan Israelin parlamentissa istuu 120 edustajaa. Helmikuun 19. päivä hallituksen muodostaja Netanyahu pääsi sopimukseen Tzipi Livnin johtaman Hatnuah -puolueen hallitukseen tulosta. Livnistä tuli oikeusministeri ja vastuullinen ministeri koskien neuvotteluja palestiinalaisten kanssa. Yesh Atid ja The Jewish home -puolue ilmoittivat etteivät mene hallitukseen paitsi yhdessä. Helmikuun 25. päivä Likud -puolue ilmoitti suostuneensa puolueiden tahtoon. Uskonnolliset ääripuolueet Shas ja United Torah Judaism syrjäytettiin ja Yesh Atid puolue ilmoitti kannattavansa laajempia vapauksia sapattiliikenteeseen ja helpotuksia juutalaisuuteen kääntymiseen. Puolue haluaa muutoksia myös päärabbinaatin toimintaan. Maaliskuun 14. päivä 5 puolueen Likud, Yisrael Beiteinu, Yesh Atid, The Jewish Home ja Hatnuah koalitio oli valmis. Myöhemmin tätä täydennettiin Labor -puolueen yhdellä ministeripaikalla.

Hallitus on järjestyksessä Israelin 33 hallitus. 3-13


Voiton aika

Vuoden 1967 sodassa Israel sai hallintaansa Itä-Jerusalemin ja sen vanhan kaupungin sekä Juudean ja Samarian alueet. Vaikka arabit puhuvat ”sionistien miehityksestä” pitää muistaa, että noiden alueiden haltuun ottaminen ei edes kuulunut Israelin alkuperäiseen sotasuunnitelmaan. Käännekohta oli, kun Jordanian kuningas Hussein rikkoi lupauksensa Israelin tuolloiselle pääministerille Levi Eshkolille. Kuningas oli luvannut olla ryhtymättä sotatoimiin. Kun Jordania hyökkäsi Israelin valtion kimppuun idästä, Israelin piti puolustautua ja kuningas Hussein koki katastrofaalisen tappion. Varsin nopeasti Israel valtasi myös Golanin alueen Syyrialta ja Siinain niemimaan Egyptiltä. Menestyksen jälkeen koko maa koki hyvänolontunteen, etenkin kun 2000 -vuotinen toive Jerusalemin suhteen toteutui. Huolimatta kansainvälisestä oppositiosta Israel liitti Itä-Jerusalemin osaksi valtiotaan. Israelin toiveena oli käyttää muita vallattuja alueita kauppatavarana rauhanneuvotteluissa. Arabit kuitenkin kieltäytyivät kaikesta neuvottelusta. Niinpä Israel päätti alkaa asuttaa Juudeaa, Samariaa, Golania ja Gazaa. Uskonnolliset juutalaiset olivat asutustoimien kärkijoukoissa julistaen ”lunastuksen ajan” koittaneen. Kansainvälinen yhteisö ja arabimaat katsoivat Israelin rikkovan kansainvälistä lakia asuttamalla ”miehitettyjä alueita”. Muutama kuukausi sodan jälkeen YK hyväksyi päätöslauselma 242:n, jossa oli maininta ”rauha maata vastaan”. USA:n ulkoministeri William Rogers esitti tämän pohjalta USA:n rauhansuunnitelman mutta arabivaltiot eivät nytkään halunneet neuvotella. Vuonna 1969 Levi Eshkol kuoli ja hänen sijaansa pääministeriksi tuli Golda Meir. Vain muutama kuukausi ennen Eshkolin kuolemaa Egypti aloitti pommittaa Israelin Siinain länsiosan joukkoja. Israel vastasi pommituksiin ja sen kommandojoukot hyökkäsivät Suezin kanavan yli Egyptin puolelle tuhoten sen tärkeät sotilastukikohdat. Lopulta vuonna 1970 Egypti myöntyi aselepoon. Kun Egyptin raja rauhoittui, niin Jordanian puoleisella rajalla alkoivat vaikeudet. Jasser Arafatin PLO oli asettunut Jordan -joen itäpuolelle rakennettuihin tukikohtiinsa tehden niistä terrori-iskuja juutalaisasutuksiin. Tilanne johti siihen, että myös kuningas Hussein koki tulleensa uhatuksi PLO:n taholta ja syyskuussa 1970 - joka sittemmin tunnettiin nimellä ”musta syyskuu” - maan sotajoukot ryhtyivät toimiin PLO:n suhteen. Husseinin joukot tappoivat yli 10 000 palestiinalaistaistelijaa ja Arafat joutui pakenemaan Etelä-Libanoniin, jonne hän perusti uuden tukikohtansa. Arabiterroristit hyökkäsivät Israelia vastaan myös sen rajojen ulkopuolella. Vuonna 1972 kaapattiin Sabena -lentoyhtiön kone, joka oli matkalla Wienistä Tel-Aviviin. Air France -yhtiön kone reitillä Tel-Aviv - Ateena - Pariisi kaapattiin vuonna 1976 ja lennettiin Ugandan pääkaupunkiin Entebbeen. Kuuluisassa operaatiossa Israelin erikoisjoukot hyökkäsivät lentokentälle ja vapauttivat matkustajat. Vuonna 1972 PLO:n terroristit hyökkäsivät Munchenin olympialaisiin osallistuneen Israelin joukkueen kimppuun tappaen 11 urheilijaa. Huolimatta terrori-iskujen lisääntymisestä israelilaiset olivat silti vuoden 1967 suuren voiton lumoissa ja kokivat olevansa paremmassa turvassa kuin koskaan sitten valtion muodostamisen vuonna 1948. Israelin armeija oli läpäissyt tulikokeensa ja kansa vaurastui vaikka kaikki todennäköisyys oli sitä vastaan. - Aviel Schneider – Israel Today 3-13


Palestiinalaiset eivät halua auttaa Syyrian veljiään

Syyrian sisällissodan jatkuessa myös Syyriassa asuvat palestiinalaiset ovat joutuneet pakenemaan taisteluja. Syyrian palestiinalaiset ovat osallistuneet myös itse taisteluun, osa kapinallisten puolella ja osa Bashar Assadin puolella. United Nations Works and Relief Agency (UNWRA) kysyi Gazan ja Länsirannan palestiinalaishallinnoilta ottaisivatko nämä vastaan palestiinalaispakolaisia Syyriasta. Vastaus kummaltakin taholta oli kielteinen. Hamasin hallussa olevan Gazan PM Ismail Haniyeh sanoi, että jos Gaza avaa ovensa niin vaarana on, että palestiinalaiset asettuvat sinne pikemmin kuin aiemmille asuinsijoilleen Israeliin. Hamas haluaa pitää yllä palestiinalaisten vaatimusta palata Israeliin ja ottaa sukunsa entiset asuinsijat haltuun. Jos se sallittaisiin, se olisi Israelin loppu, johon palestiinalaiset pyrkivätkin. Israelin tuho on siis tärkeämpää, kuin omien miesten, naisten ja lasten auttaminen. Länsirannan Mahmoud Abbas puolestaan esitti syyksi taloustilanteen, joka heikkeni entisestään, kun Israel pidättäytyi maksamasta satojen miljoonien US dollarien edestä veronpalautuksia palestiinalaishallinnon kassaan. Se oli Israelin sanktio palestiinalaisten yksipuoliselle esiintymiselle YK:ssa viime marraskuussa, jossa palestiinalaiset saivat tarkkailijavaltion aseman maailmanjärjestössä. ”Vannon lasteni kautta, että muuta emme odottaneetkaan – kukaan ei toivota meitä tervetulleeksi Palestiinaan”, sanoi 41 -vuotias Youssef, Syyrian Jarmukin asukas ja palestiinalainen puhuessaan jerusalemilaiselle arabitoimittajalle. ”Meitä on pommitettu ja jouduimme pakenemaan. Huudamme apua mutta kukaan ei kuule. Pakenin perheeni kanssa Turkkiin ja tiedän monien paenneen Libanoniin. Elämme helvetissä eikä kukaan palestiinalaisista veljistämme nosta kättään avuksemme. En voi ymmärtää sitä.” Kun palestiinalaisten johto puhuu toisesta suupielestä ”kansansa” oikeuksien puolesta niin tosipaikan tullen se ei nosta pikkusormeaankaan heidän avukseen. Tämänkin pitäisi olla selvä merkki maailmalle, että nykyinen ns. pakolaisongelma alueella on vain Israelin vastaista propagandaa. 3-13


Väestöllinen aikapommi

Palestiinan tilastokeskuksen mukaan arabien lukumäärä syrjäyttää juutalaiset vuonna 2020 ns. Pyhän maan alueella. Maailmassa on 11,6 milj. palestiinalaista, joista 2,7 milj. asuu Länsirannalla, 1,7 milj. Gazassa, 1,4 milj. Israelin kansalaisina, 5,5 milj. muissa arabimaissa ja 650 000 muualla. Jordan -joen ja Välimeren välisellä alueella asuu 5,8 milj. arabia ja 6,1 milj. juutalaista. Israelin tilastokeskuksen mukaan juutalaisvaltion väkiluku vuoden 2012 lopussa oli 7 981 000, joista juutalaisia 6,1 milj., muslimeja 1,4 milj., arabikristittyjä 150 000 ja muita 320 000. Palestiinalainen kansanedustaja Hanan Ashrawi sanoi: ”Olemme lopulta enemmistö tällä alueella. Israelilaisten on pakko elää sen tiedon kanssa.” 3-13


Palestiinalainen ”pyhä kolmiyhteys”

Jokaisena jouluna palestiinalainen media ja kansan johto muistaa painottaa, että Jeesus oli palestiinalainen. Jeesuksen juutalainen syntyperä halutaan syrjäyttää. Viime joulu ei tehnyt poikkeusta. Virallinen hallituksen lehti Al Hayat Al-Jadida meni niin pitkälle, että se rinnasti palestiinalaiset johtajat Jeesukseen. ”Jeesus on palestiinalainen; itsensä uhrannut Jasser Arafat on palestiinalainen; rauhanlähettiläs maan päällä Mahmoud Abbas on palestiinalainen... kuinka suuri onkaan tämä pyhän kolmiyhteyden kansakunta.” (http://palwatch.org/main.aspx?fi=157&doc_id=8250 ) 3-13


2750 -vuotias temppeli löytyi

Israelin arkeologit löysivät tammikuussa vanhan temppelin jäännökset, jotka ajoitettiin peräti 2750 vuoden ikäisiksi. Paikalta löytyi suuri määrä keramiikkaa ja saviesineitä. ”Tel Motzan rituaalirakennus on harvinainen ja vaikuttava löytö senkin takia, että vastaavista rakennuksista ensimmäisen temppelin ajalta ei juuri ole tehty löytöjä”, ilmoitti Israelin muinaismuistovirasto. Löytöpaikka on lähellä Jerusalemia. Se havaittiin National Roads Companyn urakoiman uuden valtatien rakennustöiden yhteydessä. Ensimmäinen temppeli on Raamatussa Salomon, kuningas Daavidin pojan, rakentama n. 900 -luvulla eKr. Muinaismuistoviraston mukaan löydetty temppeli on ollut käytössä jo ennen temppelin rakentamista, koska sen jälkeen kaikki rituaalitoimitukset keskitettiin Jerusalemin temppeliin. Temppelin seinät ovat olleet massiivisen paksut. Sen julkisivu itään on leveä ja aikansa tradition mukainen. ”Idästä nousevan auringon säteet ovat ehkä ensin osuneet temppelin sisällä olevaan esineeseen, joka on symboloinut jumalallista läsnäoloa.” Paikalta löytyneen neliönmuotoisen alttarin ympäriltä löytyi rituaaliesineistöä, keramiikkaa, koristeltuja jalustoja ja kahdenlaisia savifiguureja. Niiden joukossa oli ihmisenmuotoisia päitä ja valjastettuja hevosia, jotka viittaavat rannikon filistealaisen kulttuurin vaikutukseen. Muinaismuistoviraston mukaan löytö vaatii lisätutkimuksia. ”Mitä voimme varmuudella sanoa on, että esineillä on ollut uskonnollinen merkitys ja Tel Motza on kuulunut Juudean kuningaskunnan alueeseen”, sanoi Anna Eirikh, yksi johtava arkeologi. ”On hyvin kiinnostavaa löytää tällainen temppeli ja sen esineitä näin lähellä Jerusalemia. Tiedämme hyvin vähän Juudean kuningaskunnan uskonnon harjoituksesta. Tämän lisäksi tunnetaan vain kaksi tai kolme paikkaa, mutta tämä on lähimpänä Jerusalemia.” Juudan kuningaskunta pääkaupunkina Jerusalem perustettiin n. vuonna 930 eKr. ja se kesti aina vuoteen 586 eKr. jolloin Nebukadnessar II valloitti sen. 3-13


Assimilaatio

Latinalainen sana assimilaatio tarkoittaa ”tulla toiseksi”. Sillä on oma merkityksensä mm. biologiassa ja psykologiassa. Hepreaksi sana on ”hitbolelut” ja se tarkoittaa sekoittumista. Monien ihmisryhmien kohdalla se on sosiologinen ja kulttuurinen prosessi, mukautuminen toisiin tapoihin ja kieleen sekä uuteen ajatteluun ja elämäntapaan. Juutalaisten historia on myös hajaannuksen tai karkotuksen historiaa (diaspora). Assimilaatiolla on aina ollut merkittävä rooli. Vaikka juutalaiset ovat hyvin sopeutuneet ympäristöönsä he eivät yleensä silti ole koskaan täysin sulautuneet niihin vieraisiin kulttuureihin, joiden keskellä ovat joutuneet elämään. Jumala on aina toiminut niin, että sulautuminen on estynyt. Monta kertaa assimilaation eteneminen on pysähtynyt juutalaisiin kohdistettuun uskonnolliseen, kansalliseen tai kulttuurilliseen vastustukseen. Se on saanut aikaan judaismista luopumisen pysähtymisen ja aiheuttanut usein siitä luopuneiden takaisin palaamista. Juutalaisten assimilaatiossa kyse on vähittäisestä juutalaisen kansan katoamisesta. Jumala on kuitenkin luvannut, että koko pelastushistorian ajan juutalaiset säilyvät erillisenä kansana. Juutalaisten vastustajat eivät aina ole olleet vain antisemiittejä, jotka haluavat heidän tuhoaan. Myös juutalaisten ystävinä esiintyvät ja auttamishaluiset ovat olleet edistämässä assimilaatiota luomalla heidän olosuhteensa diasporassa niin miellyttäviksi, että kotiin Siioniin palaaminen ei kiinnosta. Vuonna 1912, kun assimilaatio eteni Saksassa, saksalainen kirjailija Herbert Eulenberg kirjoitti: ”Huolimatta judaismin tulevaisuudesta minulla on vain yksi toive. Se on keskuudessamme elävien juutalaisten täydellinen sulautuminen osaksi kansaamme. Olemme nielleet ja sulattaneet muita vähemmän jaloja rotuja, joten muutama tuhat juutalaista ei ole meille vahingoksi. Saksassa asuville juutalaisille ei ole jalompaa päämäärää, kuin tulla hyviksi saksalaisiksi.” Juutalaisten assimilaatio voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) assimilaatio, joka ei riipu yksilön päätöksestä. Se tapahtuu, kun henkilö syntyy ja liitetään ulkomaiseen uskontoon. 2) juutalaisen uskonnon ja yhteisön hylkääminen, joka tapahtuu, kun henkilö kääntyy toiseen uskontoon. 3) osittainen assimilaatio, joka on juutalaisen kansallistunteen ja kulttuurin hylkiminen ja juutalaisuuden liittäminen vain uskonnollisiin asioihin. Esimerkki viimeisestä on Neturei Carta, ääriortodoksinen lahko, joka kieltää Israelin valtion mutta noudattaa jyrkkää uskonnollista elämäntapaa. Raamatun aikoina profeetta Esra joutui tekemisiin assimilaation kanssa, kun israelilaiset palasivat Babylonian vankeudesta 530 eKr. Juutalainen temppeli oli tuhottu 586 eKr. ja Babyloniaan pakkosiirretyt juutalaiset olivat avioituneet pakanoiden kanssa ja omineet pakanoiden tapoja. Psalmisti valittaa samaa asiaa: ”...vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa”, 106:5. Myöhemmin hellenismi pyrki voittamaan juutalaisen uskon. Kreikkalaiset houkuttelivat juutalaisia nuorukaisia voimistelu- ja urheilupaikkoihinsa, joissa harjoiteltiin alasti ja kunnioitettiin kreikkalaisia jumalia. Paljon parjatut fariseukset ottivat johtavan roolin taistelussa tätä ilmiötä vastaan. Kaiken lisäksi raamatunheprea oltiin syrjäyttämässä kreikankielen toimesta ja se johti Raamatun kreikkalaiseen käännökseen, Septuagintaan. Monet lukivat pyhimmän uskontunnustuksen ”Shema Yisrael” (yhden Jumalan tunnustaminen) kreikankielellä. Jumala ei ole assimilaation takana. Hengellisesti katsoen on niitä, jotka sanovat itseään ”Jumalan lapsiksi”, mutta ovat sulautuneet maailman kanssa siinä mitassa, että eivät ole ”palavia” tai ”kylmiä” vaan ”penseitä” (Ilm.3:15-16). Mutta Hän on armollinen ja ennen kuin joudumme tuomiolle Hän kutsuu monin tavoin sekä juutalaisia, että kaikkia ihmisiä. Uskontojen sekoittuminen ei ole uhka vain juutalaiselle uskonnolle vaan myös kristilliselle seurakunnalle, jota uhkaa maailmallisuus ja ekumeeninen maailmankirkko. - Ludwig Schneider Israel Today 3-13


Israel vai Palestiina

Palestiinalaiset jatkavat yksipuolista pyrkimystään kohti valtiollista tunnustamista. Samalla YK:ssa väitellään aiheesta ”Israel vai Palestiina”. Asia keskittyy suosittuun uskomukseen kahden valtion ratkaisumallista, jonka tulisi ratkaista arabien ja Israelin konflikti. Mutta asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen sillä muslimit eivät vaadi vain ns. Länsirantaa (raamatullista Juudeaa ja Samariaa) vaan koko aluetta aina Jordan -joesta Välimereen. Jerusalem kuuluu heidän mukaansa arabeille samoin kuin Golanin kukkulat pohjoisessa ja Punainen meri etelässä. He perustelevat vaatimuksensa sillä, että Israel on historiassa Palestiinan ”laiton miehittäjä”. Ironista on, että he hakevat tällä väitteelle tukea joistakin kristillisistä Raamatun painoksista, joissa on karttoja tekstillä kuten ”Palestiina Vanhan testamentin aikana” ja ”Palestiina Kristuksen aikana”. Ei tarvitse olla historian asiantuntija tietääkseen, että VT:n ja UT:n aikaan ei koskaan ollut maata nimellä Palestiina. Samoin ei ollut mitään filistealaista kuningaskuntaa Israelin rajojen sisällä. Israel tunnettiin tuolloin myös Juudean nimellä. Kuka sitten esitti maailmalle historiallisen valheen, jota jopa teologit edistävät? Jumalan Raamatussa alue on aina nimellä Juudea tai Israel. Kuka antoi maailmalle oikeuden uudelleen nimetä Jumalan jo nimeämän alueen? Nimi Palestiina on Publius Aelius Hadrianuksen (76-138 jKr.), eli keisari Hadrianuksen keksintö. Hän hallitsi Roomaa vuosina 117-138 jKr. Israel/Juudea kuului Hadrianuksen valtapiiriin. Tämä pieni alue aiheutti hänelle ja suurelle Roomalle runsaasti päänsärkyä. Rooman tehokas armeija oli alistanut hallintaansa kaiken tuolloin merkittävän maailmanosan, mutta sen piti taistella 69 vuotta voittaakseen juutalaisen kansakunnan. Lopulta Bar Kochban (Tähden poika) kapinan aikana Hadrianuksen piti lähettää paikalle eliittijoukkonsa sotimaan kolme vuotta, 132-135 jKr., israelilaisia vastaan. Se oli melkoisen nöyryyttävää maailman supermahdille. Kun juutalaisten kapina oli kukistettu vuonna 135 jKr., Hadrianus kosti nimeämällä Juudean/Israelin Palestiinaksi. Psalmi 83:4 viittaa tähän: ”He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta” ja samaan Israelin viholliset pyrkivät yhä tänä päivänä. Hadrianus valitsi nimen Israelin päävihollisen mukaan, jotka tunnettiin filistealaisina. Latinankielessä nimi Filistea on Palestiina ja filistealaiset palestiinalaisia. Hadrianus valitsi nimen hyvästä syystä sillä vielä 1200 vuotta tapahtuman jälkeen filistealaiset eivät ole päässeet eroon häpeästä, joka heille aiheutui, kun juutalaispoika Daavid tappoi filistealaisten jättiläismäisen Goljatin. Hadrianus halusi nöyryyttää kapinallisia juutalaisia, jotka eivät suostuneet pakanallisen Rooman hallintaan. Hän muutti filistealaisen Goljatin häviön voitoksi nimeämällä alueen tämän kansallisuuden mukaan. Noin 2000 vuotta tuon jälkeen palestiinalaiset ja Palestiina esiintyy taas poliittisessa, uskonnollisessa ja median kielenkäytössä. Silti se on historian vääristelyä. Rooman ja juutalaisten välisen konfliktin varsinainen sytyke oli Hadrianuksen laki, joka kielsi ympärileikkauksen: vetabantur mutilate genitalia. Roomalaiset katsoivat ympärileikkauksen olevan sukuelinten silpomista. Juutalaisille se oli ja on merkki liitosta, jonka Jumala on tehnyt heidän kanssaan. Hadrianus ei lopettanut nimeämällä alueen uudelleen vaan hän muutti myös Jerusalemin nimen Aelia Capitolinaksi. Nimi perustui hänen sukunsa nimeen Aelia. Hän rakennutti uuden, pakanallisen kaupungin juutalaisen Jerusalemin raunioille ja kielsi juutalaisilta pääsyn sinne. Juutalaisen temppelin paikalle rakennettiin temppeli roomalaiselle Jupiter -jumalalle. Sinne pystytettiin Hadrianuksen patsas. Kuinka ihmeessä kukaan voi väittää ja uskoa, että alueen historiallinen nimi on Palestiina eikä Israel! - Ludwig Schneider Israel Today 3-13


Jeesus ja vaalit

Yksi ainutlaatuinen seikka Israelin vaaleissa on kampanjointi ääriortodoksiyhteisössä. Se on omasta mielestään maailmankaikkeuden keskus. Ristiriitaisia tunteita herättävä rabbi Amnon Yitzhak sai vastaansa kritiikkiä, jossa Jeesustakaan ei jätetty rauhaan. Ääriortodoksipuolue Shas on perinteisesti ominut uskonnollisten sefardijuutalaisten (itämaista syntyperää olevat juutalaiset, lähinnä arabimaista muuttaneet) äänet Knessetissä. Shas koki valtansa uhatuksi, kun rabbi Yitzhak lähti riveistä ja perusti oman puolueen. Jotkut Yitzhakin kannattajat sanoivat häntä messiaaksi ja tavallisen kansan parissa häntä pidetään rabbina, joka on ”suuren katumuksen airut”, koska hän pyrkii johtamaan maallistuneet juutalaiset takaisin Toora -uskoon. Yitzhakin uusi puolue, Koach Lehashpia (Vaikutuksen voima) uhkaa ottaa osan sefardijuutalaisten äänistä. Shas -puolueen johtaja rabbi Ovadia Yosef lähetti rabbi Yitzhakin synagogaan faxin, jossa luki: ”Viime päivinä 'opettaja (rabbi Yitzhak) poltti ruuan' ja siksi hänet pitää korvata jumalaapelkäävällä henkilöllä.” Tämä maininta sai rabbi Yitzhakin raivoihinsa, etenkin maininta ”opettaja poltti ruuan”, hepr. makdiach tavshilo. Lause on lainaus Babylonian Talmudista, joka on hyvin tunnettu juutalaisissa uskonnollisissa piireissä, ja viittaa Jeesukseen. ”Jeesus on henkilö, joka poltti ruokansa ihmisten edessä” (Sanhedrin 103, s.1). Sanonnan tarkoitus on, että kun Jeesuksella oli jotakin opetettavaa, kuten rabbi Yitzhakilla, kummallakin meni ns. ”överiksi”, eli he ”polttivat” (pilasivat) sanomansa aivan kuten kokki pilaa ruuan polttamalla eikä se enää sovi syötäväksi. Yosefin kirje oli selvä yritys rinnastaa rabbi Yitzhak Jeesukseen. Se on vakava isku päin kasvoja ortodoksisessa yhteisössä, jonka mielestä Jeesus on väärä messias. Toinen sefardirabbi puolestaan syytti Yitzhakia kansan jakamisesta ”vieraan” opetuksen kautta. Juutalainen Sanhedrin syytti samoin Jeesusta kansan jakamisesta opetuksensa kautta. Rabbi Yitzhak ilmoitti kirjeiden olevan poliittista uhkailua huolestuneen Shas -puolueen taholta. Radion haastattelussa hän myös ennusti kovaa kohtaloa häntä vastaan hyökänneille rabbeille: ”Kukaan heistä ei koskaan tule (Jumalan eteen) puhtaan lautasen kanssa ja jokainen heistä tulee kokemaan oudon kuoleman.” Uskonnollisen sefardiyhteisön sisäinen taistelu muistuttaa Jeesuksen ajan saddukeusten ja fariseusten riitaa. Ortodoksijuutalaisten mielestä Jeesuksen ja rabbi Yitzhakin seuraajat tekivät kuolettavan virheen tehdessään näistä messiashahmot. Sanhedrin, raamatunajan korkein juutalainen oikeusistuin, pelkäsi, että Jeesuksen opetukset saavat liikaa huomiota ja se johtaisi uuden liikkeen syntyyn judaismin sisälle heikentäen sitä ja johtajien arvovaltaa. Samoin Shas -puolue pelkää rabbi Yitzhakin kasvavaa suosiota ja pitää häntä kansan jakajana. Rabbi Haim Amsalem on toinen sefardirabbi, joka erosi Shas puolueesta ja perusti oman liikkeen, Am Shalem (Yhdistynyt kansa). Sen kautta hän haluaa olla ”välittäjänä uskonnollisten ja maallisten juutalaisten välillä”. Monet ortodoksit sanovat hänen ”tulleen hulluksi”. Juutalaisessa historiassa on monia tapauksia, kun valtaa pitävä ortodoksijuutalainen oppi leimaa toisinajattelijat vieraiksi tai mielipuoliksi ja karkottaa heidät yhteisöstään. Ensimmäisellä vuosisadalla rabbi Eliezer Ben Hyrcanus karkotettiin, kun hän ei ollut kaikessa samaa mieltä Sanhedrinin enemmistön kanssa. Hänestä on myös vahvistamaton ”huhu”, että hän olisi myöhemmin kääntynyt uskoon Yeshua Ben Yosefiin, eli Jeesukseen. Rabbi Hyrcanuksen lanko, kuuluisa Gamaliel, joka oli Saulus Tarsolaisen eli apostoli Paavalin opettaja, suuttui väitteestä. Saul, joka ensin vainosi Jeesukseen uskovia, tuli itse uskoon ja joutui pakenemaan Sanhedrinia henkensä edestä. Jeesuksen opetuksen jatkaminen koettiin uhaksi uskonnolliselle järjestelmälle. - Aviel Schneider – Israel Today 3-13


Oikeuskäsittely etenee

Kolmen vuoden oikeuskäsittelyn jälkeen jerusalemilainen tuomioistuin hylkäsi väitteet juutalaisterroristi Jack Teitelin mielenvikaisuudesta, kun hän murhasi kaksi palestiinalaista 1997 ja vuosikymmen myöhemmin yritti murhata messiaanisen juutalaispastorin sekä vasemmistolaisen professorin. Messiaanista pastoria David Ortizia vastaan tehdyssä iskussa vuonna 2008 loukkaantui vakavasti pastorin poika Ami. Teitel oli asettanut pommin Purim -lahjakoriin ja toi sen heidän kotiinsa Arielin kaupungissa. Ryan Jones haastatteli David ja Leah Ortizia.

Israel Today: Mitä ajattelette Teitelin tuomiosta?

David Ortiz: Olemme tyytyväisiä oikeuden tuomioon ja samalla rukoilemme, että ne, jotka suunnittelevat samaa paljastuisivat. Rukouksemme on, ettei tällaista tapahtuisi kenellekään ja Jeesuksen nimi tulisi kunnioitetuksi Israelin kansan keskellä.

Leah Ortiz: Media kysyi, olemmeko iloisia, kun asian käsittely on melkein ohi. Sanoin että olemme, mutta Amin kohdalla se ei ole ohi. Häntä on operoitu jo 14 kertaa ja nyt hän on menossa laserhoitoon vartalossaan olevien lukuisten arpien takia. Jos Herra ei puutu asiaan, niin hän joutuu elämään hermokipujen ja tärykalvojen vaurioitumisen kanssa. Toivomme, että sen lisäksi, kun Teitel saa syytteen ensimmäisen asteen murhista, hänet tuomitaan myös poikamme vahingoittamisesta. Uskoisin sen auttavan myös Amia jättämään asia taakseen.

IT: Olitteko huolissanne, että Teitel voi päästä ilman tuomiota?

D: Asianajajani kysyi, mitä ajattelen, jos kaikesta vaivannäöstä huolimatta Teitel katsotaan mielenvikaiseksi ja hänet passitetaan mielisairaalaan ehkä viideksi vuodeksi ja vapautetaan sitten. Vastasin, että kokisin samaa kuin profeetta Habakuk, joka sanoi, että vaikka hän ei ymmärrä Jumalaa ja onnettomuuksia ympärillään, hän silti jatkaa Jumalan kiittämistä.

IT: Mitä tunnette Teiteliä kohtaan?

D: Alusta asti olemme pitäneet häntä kadotettuna sieluna, joka tarvitsee Jeesusta. Kuitenkin tässä tilanteessa hän on myös vaarallinen ja katumaton henkilö, joka pitää vangita ettei hän voi enää vahingoittaa ketään. Mutta rukoilemme hänen pelastumistaan.

L: Rukoilemme myös, että tämä tapaus osaltaan estää messiaanisiin kohdistuvia hyökkäyksiä Israelissa.

IT: Mitä sanoisitte hänelle, jos olisitte kasvokkain?

D: Kun tilanne on sellainen, niin minun ei tarvitse kysyä syytä hänen toimiinsa. Viha näkyy jo hänen kasvoistaan. Pikemminkin sanoisin hänelle: Elän vapaana miehenä, koska Jumala on antanut meille kyvyn jatkaa elämää ja antaa anteeksi. Sanon hänelle, että hänen pitää katua ja etsiä Herraa, jota hän ortodoksijuutalaisena uskoo seuraavansa.

IT: Uskotteko, että lähetystyön vastaiset ryhmät ryhtyvät vielä avoimeen väkivaltaan messiaanisia juutalaisia kohtaan?

D: Vastaan kyllä. Jatkamme rukousta ja toivomme Teitelin kaltaisten paljastuvan ennen kuin he vahingoittavat ketään. Ortodoksiyhteisössä on monia hänenlaisiaan. Se on samankaltaista kuin Hamas -järjestössä. Olen ollut monia vuosia tekemisissä radikaalien islamistien kanssa. Näiden ihmisten raaka viha ja katkeruus on samanlaista.

IT: Mitä Ami ajattelee Teitelistä?

D: Ami ajattelee Teitelin omia lapsia ja sitä, että heidän isänsä on pilannut heidänkin elämänsä. Hän ei ole katkera Teiteliä kohtaan. - IT 3-13


Valtion kehittyminen 1948-1956

Israelin itsenäisyyssodan aikana maalla oli jo toimivat perushallintoelimet. Vaalit oli pidetty ja Knesset perustettu sekä ensimmäinen hallitus muodostettu PM David Ben-Gurionin johdolla. Koska brittiläinen mandaatti purettiin kiireellä, aikaa ei jäänyt järjestyneelle vallanvaihdolle. Samaan aikaan huomattavat määrät maahanmuuttajia saapui Israeliin. Vuosien 1948-1951 välisenä aikana 700 000 juutalaista saapui maahan. Määrään sisältyy kokonaisten juutalaisyhteisöjen muutto Libyasta, Jemenistä, Bulgariasta ja Irakista. Vuonna 1950 Knesset sääti lain maahanmuutosta (Law of Return – juutalaisten paluu maahansa). Lain mukaan jokainen, jolla on juutalainen äiti, isä, isoäiti tai isoisä voi muuttaa maahan saaden täydet kansalaisoikeudet. Maahanmuuttajat saapuivat vaikeaan todellisuuteen. Itsenäisyysota oli pahoin heikentänyt nuoren maan taloutta ja pakotti hallituksen noudattamaan tiukkaa talouskuria vuosina 1948-1952. Ensimmäinen yhteistyösopimus Saksan kanssa solmittiin 1952. Se synnytti paljon keskustelua, koska monet israelilaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä maan kanssa, jossa oli surmattu 6 milj. juutalaista. Israel kehitti maatalouttaan. Hula -laakson suot, joissa sikisi malariaa levittäviä hyönteisiä, kuivattiin hallituksen projektissa. Tänään Hula -laakso on maatalouden kehto ja muuttolintujen paratiisi niiden pysähtyessä sinne lepäämään matkoillaan Euroopan, Aasian ja Afrikan välillä. Uusia asutuksia syntyi joka puolelle maata. Ne olivat uusia kibbutseja ja moshaveja sekä kehittyviä kaupunkeja. Teitä rakennettiin ja sähkölinjoja vedettiin. Uutta teollisuutta syntyi. Vuoden 1949 aselevon seurauksena saatiin uusi ilmiö: Ne palestiinalaiset, jotka pakenivat Israelista sodan aikana, alkoivat soluttautua rajan yli varastamaan ja ryöstämään. Myöhemmin alkoivat terrori-iskut juutalaisia vastaan. Ongelma tuli siihen mittaan, että vuonna 1955 Israel päätti toteuttaa sotilasoperaation Gazaan, joka oli Egyptin hallussa. Operaatio Black Arrow (musta nuoli) suunnattiin egyptiläistä sotilastukikohtaa vastaan, joka avusti palestiinalaisia terroristeja. Egyptin vastaveto oli perustaa palestiinalainen taistelujoukko, terrorismia harjoittava ryhmä nimeltä Fedayeen (ne, jotka uhrautuvat). Joukkio teki iskuja juutalaisiin kohteisiin Gazan alueelta ja Jordanian hallussa olleelta Länsirannalta käsin. Tämä kiristi Israelin ja sen arabinaapureiden välejä. Israelilla oli vain muutama ystävä kansainvälisesti. Ranskasta tuli sen lähin liittolainen, koska kummallakin maalla oli samat edut ja viholliset alueella. Ranskalaiset pitivät Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasseria vastuussa Ranskan siirtomaan Algerian kansannousuun. Vuonna 1956 Nasser toteutti teon, joka toi Egyptille lisää vihamiehiä mutta Israelille ystäviä. Tuolloin hän kansallisti Suezin kanavan. Teko raivostutti ranskalaiset ja britit. Lokakuussa 1956 Ranska, Iso-Britannia ja Israel neuvottelivat Pariisin lähellä ja pian sen jälkeen samassa kuussa syttyi Siinain sota. Israel sai haltuunsa koko Siinain niemimaan yhteisoperaatiossa ranskalaisten ja brittijoukkojen kanssa. Vaikka rauhattomuus ja konfliktit alueella jatkuivat, maahanmuutto ei keskeytynyt. Vuosina 1955-1957 maahan saapui 160 000 juutalaista Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta. - Aviel Schneider – Israel Today 3-13


”Messiaanisesta juutalaisuudesta on muodostumassa kultti”

Näin sanoo tunnettu juutalaisuskova Baruch Maoz, joka on tehnyt 45 -vuotta työtä juutalaisen kansan parissa Israelissa. ”Kristillisyydessä ei ole sijaa messiaaniselle liikkeelle. Se tulisi lakkauttaa.” Baruch Maoz kertoi näkemyksistään Israel Today -lehdelle, jonka toimittaja vieraili hänen kodissaan Gederan kaupungissa, Etelä-Israelissa. Suurin osa Israelin messiaanisen liikkeen johtajista ei ole samaa mieltä Baruch Maozin kanssa, joka silti nauttii laajaa arvostusta. Maoz syntyi juutalaiseen perheeseen Bostonissa. Hän muutti Israeliin 10 vuoden ikäisenä vuonna 1953 äitinsä ja veljensä kanssa. Israelissa hän palveli armeijassa ja myöhemmin oli perustamassa kibbutsia Eilatin lähelle. Siellä eräs uskoon tullut Jemenin juutalainen kertoi Maozille evankeliumista. ”Hän onnistui torjumaan kaikki vastaväitteeni”, muistelee Maoz, ”lopulta olin yksin evankeliumin totuuden edessä enkä voinut muuta kuin antaa elämäni Kristukselle.” Hän lähti Skotlantiin opiskelemaan teologiaa ja palasi takaisin Israeliin viiden vuoden jälkeen. Hänelle oli syntynyt vakaumus, että reformoitu kristillisyys on tie Raamatun oikeaan ymmärtämiseen. ”Sitä mitä en löydä Raamatusta en voi hyväksyä”, sanoo Maoz. Jom Kippur sodan jälkeen vuonna 1973 hän liittyi Christian Witness to Israel (CWI) järjestöön, joka on brittiläisen reformoidun kirkkoliikkeen juutalaislähetysjärjestö. Sitten hän perusti Hagefen -kustantamon, joka julkaisee kristillistä kirjallisuutta heprean kielellä. Maoz on osallistunut myös Bible Societyn Uuden testamentin raamatunkäännösprojektiin hepreaksi (Annotated New Testament). Hän on myös toimittanut International Journal on Jewish Evangelism -julkaisua. Vuonna 1976 Maoz perusti Grace and Truth (Armo ja Totuus) seurakunnan Rishon Letzionin kaupunkiin. Seurakunta perustaa oppinsa reformoidun kirkon uskonnäkemykselle. ”Olen syvästi huolissani messiaanisesta liikkeestä Israelissa”, sanoo Maoz. ”Se voi kulkea poispäin todellisesta evankeliumista. Messiaaniset seurakunnat saarnaavat pintapuolista versiota Kristuksesta ja Hänen uhristaan. En näe tulevaisuutta messiaanisille seurakunnille.” Maoz uskoo, että juutalaisuuden korostaminen messiaanisissa seurakunnissa on vaaraksi juutalaisuskoville ja tosi kristillisyydelle. ”On vain yksi seurakunta”, sanoo hän, ”se ei ole juutalainen eikä pakanaseurakunta. Emme voi palata samoihin ongelmiin, joita apostoli Paavali käsittelee kirjeessään Galatalaisille. Messiaaniset ovat vaarassa langeta samaan harhaan, jota käsiteltiin jo seurakunnan alkuaikana. He ovat syrjäyttämässä Kristuksen juutalaisten traditioiden kautta. Juutalaiskristittyjen (jota termiä Maoz käyttää Jeesukseen uskovista juutalaisista) tulisi lopettaa messiaaniset seurakunnat ja liittyä kristilliseen (yhteiseen) seurakuntaan.” Maoz on huolissaan ”messiaanisesta elitismistä”, joka hänen mielestään ilmenee juutalaisten käytäntöjen kautta seurakunnissa. Hänen mukaansa juutalaiset symbolit ja perinteet seurakuntatyössä saattavat olla vastoin Jumalan säätämystä. ”Seurakunnassa tulee kunnioittaa kaikkia, juutalaisia ja pakanoita, eikä mitään erityistä juutalaista tapaa tulisi olla seurakunnan toiminnassa.” Maoz pelkää juutalaisuuden korostamisen vievän Israelin messiaanista liikettä kultin suuntaan. Hän uskoo silti, että messiaanisten juutalaisten tulee säilyttää juutalainen identiteettinsä ja perinteensä mutta niitä pitää noudattaa kotona. ”Juutalaisessa perinteessä juhlat vietetään kodissa”, sanoo Maoz. ”Niiden ei tulisi olla osa seurakuntapalvelusta, jossa ne voivat aiheuttaa jakaannusta.” Samalla kun Maoz on tehnyt elämäntyönsä pyrkien ohjaamaan messiaanista liikettä ”raamatulliseen ja reformoituun suuntaan”, hänen vahvat teologiset käsityksensä eivät ole estäneet häntä olemasta syvällisesti uskonveljiensä ja -sisariensa tukija Israelin maassa. Pitkän palvelutyönsä aikana Maoz on ollut huomattava tuki seurakuntien yhteistyölle, pastorien tapaamisille ja teologisille keskusteluille. Hänen kauttaan ovat tulleet autetuiksi myös monet materiaalisessa hädässä olleet messiaaniset uskovat. ”Olen sidottu Jumalan sanaan”, sanoo hän, ”ja kaikkiin Jumalan lapsiin.” - David Lazarus Israel Today 2-13


Massamuutto heti 1948 jälkeen

Termi ”massamuutto” viittaa uusien tulijoiden laajamittaiseen maahanmuuttoon heti Israelin itsenäistyessä vuonna 1948. Muuttoaalto koostui pääosin Euroopan holokaustista eloonjääneistä ja arabivaltioista paenneista juutalaisista. Tuolloin 18 kuukauden ajanjaksona Israelin väkiluku kaksinkertaistui ja saavutti 1 300 000 ihmisen rajan. Ennen valtion perustamista väestöstä 80%, eli 650 000, oli alkuperältään askenaasi-, eli Euroopan juutalaisia ja vain 20% sefardi- eli itämaiden (Välimeren ja Lähi-idän alue) juutalaisia. Massamuutto muutti suhteen. Muuttoliikkeessä Euroopan ja Amerikan juutalaisia oli 44%, kun arabimaista, Afrikasta ja Aasiasta muuttajia oli 54%. Vuonna 1958 askenaasit eivät enää olleet niin selvä enemmistö vaikka heitä edelleen oli 58% koko väkiluvusta. Kesäkuun 1949 ja syyskuun 1950 välisenä aikana tuotiin 50 000 Jemenin juutalaista erityislennoilla Israeliin. Lentoja tarvittiin 380 kpl ja operaatiota kutsuttiin nimellä ”Kotkan siivin”. Operaatio tunnetaan myös nimellä ”Taikamatto”. Edellinen nimi tulee Raamatusta 2.Moos.19:4: ”'Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni.” Operaatio onnistuttiin salaamaan ja se tuli julki vasta useita kuukausia päättymisen jälkeen. Eräät vertasivat tapahtumaa Messiaan tulemukseen. Kun Israelista tuli valtio, arabimaiden juutalaiset olivat ison ongelman edessä. Ennen sitä niissä maissa juutalaiset saivat elää toisen luokan kansalaisina ja vähemmistönä yleensä rauhassa ja turvassa. Mutta vuonna 1948 ryöstöt ja vainot alkoivat esiintyä kiihtyvässä mitassa. Jemenissä juutalaiset joutuivat taloudelliseen boikottiin ja köyhtyivät. Israel tunsi vastuunsa ja rakensi tukikohta Camp Geulan (Pelastus) Adenin rannikkokaupunkiin. Se oli mahdollista, koska tuolloin Jemen oli brittien hallussa. Britit kuitenkin estivät juutalaisten lähdön Jemenistä siihen saakka kunnes Israelin itsenäisyyssota oli ohi. Jemenin imaami Ahmad Ibn Yahya, joka hallitsi brittivallan alaisuudessa, suostui juutalaisten massamuuttoon sillä ehdolla, että se olisi salainen ja kaikki heidän omaisuutensa jäisi Jemeniin. Samoin juutalaiset joutuivat toimimaan muissakin arabimaissa. Vaikka heidän sukunsa olivat eläneet asuinsijoillaan satoja, osa jopa tuhansia vuosia, niin heidän tuli jättää kaikki omaisuutensa jälkeensä ilman korvausta. Nyt Israel yrittää saada tälle epäkohdalle YK:n tunnustuksen. Tosiasia, että arabimaista joutui pakenemaan 800 000 juutalaista on tuntematon suurelle osalle maailmaa. Kansainvälinen yhteisö puhuu vain ns. palestiinalaisista pakolaisista ilman selitystä sille, miksi he aikanaan jättivät Israelin. Suurin osa heistä lähti omien arabijohtajiensa kehotuksista. Heille luvattiin paluu, kun Israel olisi tuhottu arabiarmeijoiden toimesta. Jos arabimaat olisivat ottaneet vastaan nämä n. 700 000 pakolaista, palestiinalaista pakolaisongelmaa ei olisi syntynyt. Nyt palestiinalaiset ja YK vaativat oikeuksia 5 miljoonalle palestiinalaiselle ”pakolaiselle”, joista suurin osa on alkuperäisten poislähtijöiden jälkeläisiä. Israel otti vastaan – ilman YK:n ja muun kansainvälisen organisaation apua – 800 000 juutalaispakolaista arabimaista ja liitti heidät yhteiskuntaansa. (KF: miksi vain palestiinalaisilla pakolaisilla katsotaan olevan oikeuksia – entä arabimaista paenneiden juutalaispakolaisten jälkeläisten oikeudet arabimaihin jätettyyn sukunsa omaisuuteen?) - Aviel Schneider Israel Today 2-13


Uusi kirja ja Raamatun Exodus

Daniel Moshe Levyn ja Joseph Rothsteinin uusi kirja ”Mikra mul Archiologia” (Raamattu vastaan arkeologia) pyrkii esittämään uusia todisteita raamatullisesta Exoduksesta. Raamattuun uskovat juutalaiset ja kristityt pitävät kertomusta juutalaisesta Exoduksesta pois Egyptin orjuudesta totena. Arkeologit arvioivat tapahtumaa fyysisten todisteiden pohjalta, joiden tulkinta saattaa johtaa aivan vastakkaisiin päätelmiin. Israel Finkelstein Tel Avivin yliopistosta väittää ettei Exodus ole ollut todellinen tapahtuma. Näin hän sanoo kirjassaan ”The Bible Unearthed: Archaeology’s New Vision of Ancient Israel and the Origin of Its Sacred Texts”, jonka hän kirjoitti yhdessä amerikkalaisen Neal Asher Silvermanin kanssa. ”Mikra mul Archiologia” kirja päätyy aivan päinvastaiseen tulokseen: Exodus on totta ja se tapahtui juuri Raamatussa kerrotulla tavalla. On historiallisia lähteitä, joissa kerrotaan samanlaisia tapahtumia kuin Raamatun tekstissä. Siksi ne herättävät suurta mielenkiintoa. Toisessa Moos. kirjassa 1:8 mainittu nimetön faarao: ...uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt..., saattoi kuulua aivan eri dynastiaan (kuningassukuun) kuin mitä aiemmin on luultu, sanovat kirjoittajat. Vitsaus nimeltä ”esikoisten kuolema” mainitaan muinaisissa egyptiläisissä teksteissä. Myös kertomus Mooseksen lapsuudesta esiintyy Egyptin legendoissa. Kirjan toinen kirjoittaja Levy kertoi Israelin radiossa: ”Muinaisessa Egyptissä mainitaan 30 dynastiaa. Ne jakaantuvat neljään ajanjaksoon: varhaiseen dynastiaan, keskiseen dynastiaan, uuteen kuningaskuntaan ja myöhäiskauteen. Useimmat israelilaiset arkeologit ajoittavat Egyptistä lähdön uuden kuningaskunnan aikaan tai myöhäiskauteen. Tällöin ollaan ajassa jossakin 15 ja 18 dynastian välissä, joka tarkoittaa aikaa 1400-1200 eKr. Aika yleistä on liittää Exodus faarao Ramses II (1200 -luvulla eKr.) ja hänen poikansa aikaan. Mutta tuolta ajalta ei juuri ole Exodusta tukevia arkeologisia löytöjä. Siksi eräät arkeologit päättelevät, että Raamattu on väärässä.” Edellä mainittuihin dynastian pääjaksoihin liitetään vielä välikausia. Levyn ja Rothsteinin kirjassa mainitaan 4 dynastian, n. 2500 eKr., aikaan ja siitä lähemmäs ajanlaskun alkua ajoitettu ns. ”kadonnut heimo”. Tämä nimitys juontaa juurensa n. 3000 Egyptin hautalöydöstä, jotka eroavat merkittävästi muista tuon ajan hautalöydöistä. Ruumiiden kallojen muodot eivät ole tyypillisesti egyptiläisiä vaan eroavat niistä ollen muodoltaan leveämpiä. Lisäksi nämä haudat on löydetty eri alueelta, kuin varsinaiset egyptiläisten haudat. ”Haudoissa on Kanaanin maan alueelle tyypillisten saviesineiden paloja”, sanoi Levy, ”lisäksi löydöt antavat olettaa, että nämä ihmiset olivat aluksi varakkaita ja kulttuurisesti kehittyneitä mutta sukupolvien kuluessa heistä tuli köyhempiä. Jos ajattelemme, että kyseessä oleva 'kadonnut heimo' on Egyptissä ollut Israel, niin on selvää miksi heidän jälkiään ei enää löydy tietyn ajanjakson jälkeen.” Kirja ottaa esille egyptiläisen legendan 12 dynastian ajalta, joka kertoo 4 dynastian faaraosta. Historioitsija Herodotus merkitsi muistiin egyptiläisen papin kertomuksen, jossa sanotaan faaraon pelänneen, että israelilaisista tulisi niin lukuisa kansa, että he voisivat ottaa haltuunsa koko kuningaskunnan. Siksi faarao määräsi kaikki israelilaisten esikoiset hukutettavaksi Niiliin, juuri kuten 2.Moos.1:10,22 mainitsee. Egyptiläinen kertomus mainitsee papin sanoneen faaraolle, kuinka pelottava vaimo synnyttää lapsia, jotka tulevaisuudessa ottavat faaraon maan haltuunsa. Kun faarao kuulee tämän hän sairastuu mutta pappi lohduttaa häntä, että se ei tapahdu vielä hänen aikanaan vaan hänen poikansa aikana. Kertomus lisää, että ko. vaimon lapset pelastuvat. Kirjassa esitetään myös muinainen egyptiläinen kirjoitus koskien 5 dynastian faarao Unasia: ”Faarao Unas tulee seisomaan tuomiolla Hänen edessään, jonka nimi on salattu, päivänä, jolloin esikoiset tapettiin.” Kirjan kirjoittaneet arkeologit edustavat kantaa, että heprealaiset orjat rakensivat Egyptin pyramidit. Kirjassa esitetään monia vastaavia esimerkkejä, jotka ovat yhteneviä Raamatun kertomukseen. On myös olemassa vanha legenda ”Nachon profetia”, jossa mainitaan suuren egyptiläisen joukon hukkuminen. Kairon museossa on kirjoitus, jossa faarao sanoo tuhonneensa Israelin lapset. Kirjoitus löytyi faaraon, joka tutkimuksen mukaan kuoli hukkumalla, haudasta. Museon mukaan muumion uskotaan olevan faarao Merenptah, faarao Ramses II seuraaja. Monilla islamilaisilla nettisivuilla on kuvaus tästä faaraosta sillä hukkunut faarao liitetään Koraanin jakeeseen Joonan suurassa. Joonan suura mainitsee israelilaisten lähdön Egyptistä ja faaraon hukkumisen. Jae 92 kuuluu: ”Siksi Me tahdomme tänä päivänä pelastaa pinnalle ruumiisi, jotta olisit muistomerkkinä sille, joka on sinun seuraajasi. Mutta useimmat ihmiset eivät välitä Meidän merkeistämme.” Jakeen tulkitaan tarkoittavan, että hukkuneen faaraon ruumiin löytyminen on jumalallinen merkki. Ranskalainen tri Maurice Bucaille, joka tutki faaraon ruumiin 1970 -luvulla ja päätteli kuolemansyyksi hukkumisen, kääntyi islamin uskoon. Syyksi väitetään hänen tutkimuslöytönsä ja ko. Koraanin jae. Tri Bucaille kirjoitti teoksen ”The Bible, The Qur'an and Science” (Raamattu, Koraani ja tiede), jossa hän mm. väittää Koraanin, toisin kuin Raamatun, olevan tieteen kanssa yhtäpitävä ja siksi luotettava teos. -Juhani Aitomaa

(Kirjoitus on kooste eri lähteistä). 2-13


Ensimmäinen maailmansota 1.Moos.14

”Ja tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana...” 1.Moos.14:1. Raamatun mukaan 1.Mooseksen kirjassa kuvattu sota oli maailmanhistorian ensimmäinen. Se ei ollut mikä tahansa yhteenotto vaan ensimmäinen ”maailmansota”, johon otti osaa 9 kuningasta. Heidän joukossaan oli kuningas nimeltä Tidal ”kansojen kuningas” (King James käännöksen mukaan). Lukijasta kuvaus saattaa vaikuttaa paikalliselta kahakalta mutta tosiasiassa kyse oli konfliktista, joka saattoi tuhota koko sen aikaisen sivilisaation. Abrahamin pienellä perhekunnalla ei ollut mahdollisuuksia puolustautua liittoutumaa vastaan, joka oli kyllin voimakas hyökkäämään amorilaisten ja amalekilaisten kimppuun (14:7). Tämä uhkaava sota päättyi kuitenkin lopulta Abrahamin odottamattomaan ja huomattavaan voittoon. Sen jälkeen saadaan rauha maailmaan ja kuvaan astuu salaperäinen Melkisedek (14:18). Koska tapaus on ollut niin tärkeä, että se on ikuistettu Raamattuun, tuntuu loogiselta, että Abraham ja se mitä hän edusti oli syynä arvoitukselliseen konfliktiin. Ensimmäinen sota, josta Abraham ihmeellisesti selvisi, näyttää olleen mullistus, joka uhkasi hänelle annettua jumalallista lupausta. Tässä mielessä se on prototyyppi tuleville maailmansodille, joiden julistamaton päämäärä on Israelin tuhoaminen. Rabbien selitys, koskien neljää kansaa jotka liittyivät yhteen tuhotakseen Abrahamin, on: ” 'Ja tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana' ; tämä viittaa Babyloniin; 'Arjok Ellasarin kuninkaana' ; tämä viittaa Kreikkaan; 'Kedarlaomer Eelamin kuninkaana' ; tämä viittaa Meediaan; 'ja Tidal Goojimin (kansojen) kuninkaana' ; tämä viittaa pahaan valtaan (Rooma), joka ottaa joukkoihinsa kaikki maailman kansakunnat. Rabbi Eleazar, rabbi Abinan poika sanoi: 'Kun näette valtojen taistelevan toisiaan vastaan, odottakaa tulevaa Messias kuningasta. Todistus tälle on, kun Abrahamin päivinä, jolloin vallat taistelivat toisiaan vastaan, pelastus tuli Abrahamille' ” (Genesis Rabba 42:4). Babylon edustaa valtaa, joka on vastuussa temppelin tuhoamisesta ja Israelin pakkosiirtolaisuudesta (Esra 7:6). Kuningas Ahasveroksen Meedia edustaa valtaa, joka aikoi tuhota Israelin pakkosiirtolaisuudessa (Dan.19:1). Ellasar edustaa kreikkalaista Antiokus Epifanesta, joka halusi tuhota Israelin sen omassa maassa. Kansojen kuningas Tidal edustaa Rooman valtaa, myös sen kautta syntynyttä kristillistä uskontoa, joka pitää itseään ”oikeana, tosi Israelina”. Ainoa tapa, jolla Israel voi puolustautua ja voittaa nämä viholliset, on jumalallinen väliintulo. Abrahamin aikaan se tapahtui Melkisedekin, ”Vanhurskauden kuninkaan” muodossa, joka siunasi Abrahamin ja otti häneltä vastaan kymmenykset ilman näkyvää syytä. Tämä kuningas, jolle Abraham osoitti kunniaa, esittäytyy messiaanisena hahmona, joka on vastuussa Abrahamin pelastumisesta. 1.Moos. 14 luvun sota on myös kuva niistä, jotka tulevaisuudessa aikovat tuhota Israelin mutta tuhoutuvat itse Messiaan toimesta. Tzvi Sadan Israel Today 2-13


Palestiinalaislasten aivopesu

Psykiatrian tohtori Daphne Burdman on tunnettu juutalainen lääkäri, tutkija ja kirjoittaja, joka on toiminut niin Amerikassa kuin Israelissa. Laajalevikkisen israelilaisen päivälehden Arutz Shevan julkaisemassa artikkelissa häntä haastatteli tri Manfred Gerstenfeldt, joka toimii tunnetun itsenäisen tutkimuskeskuksen Jerusalem Center for Public Affairs johtokunnan puheenjohtajana. Keskuksen nettisivut www.jcpa.org . ”Palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Hamasin hallinnoimassa Gazassa harjoitetaan tarkkaan suunniteltua, laajalevikkistä kampanjaa lasten kiihottamiseksi. Sen seurauksena lapset alkavat nähdä terrorismitoimintaan osallistumisen positiivisena asiana vaikka se uhkaisi heidän henkeään. Asiasta on puhuttu liian vähän. Pitäisi analysoida, kuinka tämä liittyy palestiinalaiseen ja yleensä muslimi-ideologiaan laajemmassa mittakaavassa. Lopuksi pitäisi keskustella toimista, kuinka lasten aivopesu voitaisiin tehdä tyhjäksi”, kertoi tri Burdman. ”Kansainvälinen media ei ole juurikaan käsitellyt tätä kiihotusprosessia. Siksi länsimaiden ihmiset eivät juurikaan ole tietoisia tästä inhottavasta kehityksestä ja sen onnistumisesta. Siinä käytetyt tekniikat perustuvat sekä tunnettuihin, että uusiin kekseliäisiin toimiin suostuttelussa ja mielipiteenmuokkauksessa. Samanlaisia keinoja ovat maksimaalisessa mitassa käyttäneet mm. natsi-Saksa, N-liiton KGB ja Kiinan turvallisuuselimet. On myös viitteitä siitä, että jotkut näistä lähteistä ovat innostaneet ja opettaneet palestiinalaisia viranomaisia näissä tekniikoissa”, (Joel Fishman, “Ten Years since Oslo: The PLO’s ‘Peoples War,’”, Jerusalem Viewpoints, 2003. Myös Ion Mihai Pacepa, Red Horizons, Washington, DC: Regnery Gateway, 1987). ”Palestiinalaisten lasten kiihottaminen on johtanut laajalle levinneeseen vihaan ja väkivaltaan kannustamiseen. Palestiinalaiset johtajat kiihottavat lapsia ottamaan osaa väkivaltaisiin toimiin Israelia vastaan siitä huolimatta, että se voi johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Heille on luvattu marttyyrin kunnia ja että heistä tulee kansansa sankareita, jotka pääsevät paratiisiin Allahin tykö. Tällä tavalla rohkaisten lasten luonnollinen pelko ja varovaisuus vähenee. Heille syntyy halu päästä vaarallisiin tilanteisiin.” ”Tällainen massiivinen lasten mielipiteenmuokkaus perustuu huolellisesti suunniteltuun kampanjaan, joka ottaa huomioon vahvat kulttuuriset uskomukset ja psykologiset mekanismit. Kiihottamisessa käytetään monimuotoista metodia: saarnataan palestiinalaisesta kansallistunteesta, marttyyriudesta ja Hamasin alueella myös koko maailman alistamisesta sharia -lain alle. Kampanjaa toteutetaan mediassa, koulujen opetuksessa, kaduilla ja uskonnossa.” ”Mielipiteenmuokkaus palestiinalaisalueilla ulottuu paljon laajemmalle kuin oppikirjoihin ja TV -ohjelmiin. Se sisältää yleensä ottaen koko sosiaalisen kentän: uutislähteet, vanhemmat, opettajat ja opetustavat, joissa rohkaistaan ja ylistetään tietyllä tavalla käyttäytymistä ja suhtaudutaan vahvasti kielteisesti niihin, jotka eivät ole niin innokkaita asialle. Islamin papisto, imaamit ovat erityisen vaikutusvaltaisia levittämään pyhän sodan, jihadin ja marttyyriuden periaatetta. Lasten kesäleirit, katujen nimet, lasten leikkipaikat ja jalkapallojoukkueet nimetään marttyyrien mukaan. Näin koko ympäristö ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on kyllästetty.” ”Psykologiselta kannalta katsoen kiihotuksen keskeinen väline on tunteen siirtäminen. (Daphne Burdman, “Education, Indoctrination and Incitement: Palestinian Children on Their Way to Martyrdom,”Terrorism and Political Violence, Vol. 15, No. 1, 2003). Tässä yhteydessä juutalaisiin kohdistuvan vihan ja inhon siirtäminen (lapsiin) on tärkeintä, amerikkalaisiin se kohdistuu vähemmässä mitassa. Patriarkaalisessa palestiinalaisessa yhteiskunnassa lasten tunteiden manipulointi lähtee siitä, että lapsi alkaa pelätä ettei vain toimi Allahin tahtoa vastaan.” ”Tutkimukset osoittavat, että Palestiinan TV:n ohjelmat edesauttavat fyysisen jännittyneisyyden tilan säilymistä ja samalla lisäävät ihmisten suggestioherkkyyttä. Länsimaisen ihmisen mieli ei oikein käsitä tätä (islamilaisen) itsetuhon ajatusta. Hamas ja islamilainen Jihad saavat papistolta tietoa nuorista, jotka voisivat olla erityisen valmiita marttyyriuteen. Sitten heitä valmistetaan antamalla pitkiä opetuksia (islamin) uskonnosta ja armeijatyylistä harjoitusta. Heille kerrotaan, että itsemurhaiskussa kuoleminen avaa paratiisin portit heille ja heidän perheilleen” (Nasra Hassan, lainaus Daniel Pipes, “Arafat’s Suicide Factory,” New York Post, 9.12.2001). Huomattavaa on, että itsemurhaiskut on onnistuttu suurelta osin torjumaan IDF:n tehokkaan ennaltaehkäisevän toiminnan ja turva-aidan pystytyksen takia maaliskuun 2002 jälkeen. Palestiinalaishallinnon toimet asiassa eivät ole muuttuneet mutta ne eivät ole enää menestyneet.” ”Vaikka väkivalta palestiinalaisten ja Israelin välillä päättyisi, niin palestiinalainen mieli ei muuttuisi itsestään. Kun ensin on iskostettu mieleen, että itsemurhaisku avaa paratiisin ovet itselle ja perheelle, tarvitaan paljon mielen muuttumiseen. Ongelma on sitä isompi mitä yksinvaltaisemmassa yhteisössä, jossa itsenäiselle ajattelulle ei ole sijaa, henkilö kasvaa. Marttyyriusaatteesta luopuminen on henkilöllä pitkä ja monimutkainen prosessi. On kyseenalaista onko siihen tehokasta keinoa. Voimme vain toivoa palestiinalaisen äärinationalismin ja islamilaisen ylivertaisuusaatteen vähittäistä laantumista. Meidän aikanamme, kun islam laajenee niin väkivaltaisessa kuin rauhanomaisessa yhteydessä toiveet ovat vähissä.” Arutz Sheva 2-13


Esimerkkejä lasten kiihottamisesta väkivaltaan

Palestiinalaiset ovat oppineet, että tarkoituksenmukainen kuva vastaa 1000 sanaa. Heistä on tullut mestareita provosoimaan Israelin armeijaa kameroiden edessä. Lisäksi kuvia ja videoita käsitellään. Mm. palestiinalaisten provokaatioita armeijaa vastaan ei näytetä ja näin tilanne saadaan näyttämään israelilaisten armottomana toimintana viattomia palestiinalaisia siviilejä vastaan. Palestiinalaisia tukevat ryhmät jakavat video- ja muita kameroita Juudean ja Samarian alueen arabeille tarkoituksella saada israelilaiset sotilaat kiinni ”itse teossa”. Onneksi kuitenkin myös asioita tasapuolisesti seuraavat ovat oppineet saman. Netin videopalvelu YouTube näyttää videon, jossa palestiinalaisten toiminta paljastuu. Video on otettu Tatzpitissa, jossa 10-vuotias palestiinalainen koulutyttö käy kiroten ja haukkuen israelilaisten sotilaiden kimppuun tarkoituksella saada nämä kiivastumaan. Tapaus olisi sitten kuvattu palestiinalaisten videolle ja lähetetty nettiin, jossa maailma saisi kauhistella israelilaisten sotilaiden törkeää käytöstä pientä arabityttöä kohtaan. ”Olet petturi”, huutaa tyttö sotilaille, ”tiedän kyllä, että puhut arabiaa... murskaan pääsi”. Sitten tyttö sylkee sotilaita ja jatkaa, ”syljen päin naamaasi, mene ja vartoi äitiäsi äläkä tappele pienten lasten kanssa. Olet petturi, tapat ihmisiä saadaksesi rahaa koirilta.” Vaikka tyttö herjaa ja haukkuu sotilaat eivät menetä malttiaan eivätkä kiinnitä häneen suurta huomiota. He jopa naureskelevat tytön yritykselle. He eivät menneet palestiinalaiseen propaganda-ansaan noudattaen Israelin armeijan moraalisääntöjä. Virheitä tekevät myös israelilaiset mutta ei siinä mitassa kuin halutaan uskotella. Muuten: ihmetteleekö maailman media koskaan sitä, kuinka video- ja kamerakuvaajat ”sattumalta” niin usein ovat paikassa, jossa Israelin sotilas murjoo puolustuskyvytöntä palestiinalaista tavalla tai toisella? Varsin paljastavia videoita siitä, kuinka palestiinalaiset vanhemmat lähettävät lapsiaan haukkumaan, tönimään ja potkimaan israelilaisia sotilaita – tietenkin kameroiden edessä - löytyy YouTubesta mm.: http://www.youtube.com/watch?v=pA8zgydVjcA http://www.youtube.com/watch?v=UhNFT6AyU-k 2-13


Gazalaiset Israelissa

Vuoden alussa Israel kutsui 30 palestiinalaista maanviljelijää Gazasta Etelä-Israelissa järjestettyyn maatalousnäyttelyyn. Israelin alueiden maanviljelyskoordinaattori Uri Madarin mukaan ”maanviljelys ei tunne rajoja. Jos turvallisuustilanne on rauhallinen, ei ole syytä miksi emme pyrkisi edistämään maanviljelys- ja taloudellisia suhteita.” Gazan kaupungin maanviljelysyhdistyksen puheenjohtaja Ahmed Shafi kielsi laajalle levinneen väitteen, että Israel on asettanut Gazan saartoon pyrkien romahduttamaan sen talouden. ”Gaza toimittaa tuotteita Eurooppaan päivittäin”, kertoi Shafi. Joulukuussa Gaza vei Eurooppaan 200 tn mansikoita, 130 tn tomaatteja ja yli 100 milj. tonnia kukkia! Vientimäärät voisivat olla vieläkin suurempia, jos Gazan tuottajat saisivat toimittaa tuotteitaan Israeliin. Hamas on kuitenkin kieltänyt liikesuhteet Israelin kanssa. Monet gazalaiset viljelijät, jotka osallistuivat näyttelyyn, toivoivat voivansa olla yhteistyössä israelilaisten kanssa. ”Olemme hyvin kiinnostuneita tekemään yhteistyötä israelilaisten naapuriemme kanssa”, sanoi Jamal Abu Al-Najar ranskalaiselle toimittajalle. Israelin hallitus pyrkii toimiin, jotka edesauttavat palestiinalaisten toimeentuloa, vaikka ilman itsenäistä valtiota. 2-13


Ortodoksien kiista

Israelin vaalien läheisyys saa aina aikaan vihamielistä mielipiteenvaihtoa vasemmiston ja oikeiston välillä. Mutta ortodoksiset uskontopuolueet menevät keskinäisessä taistelussa vielä pidemmälle. Noin 10% maan väestöstä kuuluu ääriortodokseihin (haredim). Nykyisin heitä edustaa kaksi puoluetta: Shas ja United Torah Judaism. Suurin osa sefardiortodokseista (itämaiden juutalaiset) on aina äänestänyt Shas -puoluetta. Puolueella on parlamentissa myös vaikutusvaltaa vaaliliittojen kautta. Tammikuun alussa kaksi tunnettua rabbia rikkoi välinsä Shas -puolueeseen ja perusti omat puolueensa. Rabbi Haim Amsalem perusti ”Am Shalem” -puolueen ja rabbi Amnon Yitzhak ”Power to Influence” -puolueen. Amsalem on laajalti vaikutusvaltainen ja kunnioitettu rabbi ja siksi Shas on ollut varovainen kannanotoissaan. Yitzhak taas on kiistanalainen henkilö, jota eräät pitävät jopa mielenvikaisena. Siksi Shasin hyökkäys onkin kohdistunut lähinnä hänen puoluettaan vastaan. Kun rabbi Yitzhak oli luennoimassa Jerusalemin esikaupungissa Beit Shemeshissä, sinne hyökkäsi 150 Shas -puolueen kannattajaa. Yksi kannattajista heitti luentosaliin kuulijoiden joukkoon kaasupommin. Monet luentoa kuulemaan tulleet saivat iho- ja silmäoireita mutta kukaan ei joutunut sairaalahoitoon. Shas -puolueen mukaan Yitzhakin omat kannattajat tekivät kaasuiskun, jotta pääsivät syyttämään Shasia. 2-13


Obama tietää mikä Israelille on parasta...

Tunnettu amerikkalainen journalisti paljasti tammikuun puolenvälin paikkeilla, että USA:n pres. Barack Obama on toistuvasti sanonut Israelin PM:n Netanyahun johtavan maansa eristykseen. Kun Netanyahu ilmoitti jokin aika sitten, että Israel aikoo rakentaa lisää asutuksia Juudean ja Samarian alueelle, niin Atlantic -lehden kansainvälinen kirjeenvaihtaja Jeffrey Goldberg kirjoitti Obaman sanoneen: ”Israel ei tiedä mikä sille on parasta.” Kun palestiinalaisjohtaja Mahmoud Abbas meni omin päinsä YK:n eteen vaatimaan Palestiinan valtion tunnustamista vastoin osapuolien sopimusta, Obama vastusti Abbasin vaatimusta mutta ei syyttänyt häntä rauhanprosessin vaarantamisesta. Mutta kun Netanyahu teki ilmoituksensa, niin Valkoinen talo antoi heti ymmärtää, että Israelin päätös on uhka rauhalle. Tämä kaksinainen suhtautuminen on ollut leimaa antavaa koko rauhanprosessille sen elinaikana. Netanyahu kuitenkin tietää, että Obama ei voi yksin kääntää USA:ta Israelia vastaan. Siihen tarvittaisiin myös USA:n kongressin ja amerikkalaisten enemmistön selvä tuki, joka edelleen on Israelin puolella. 2-13


Ensimmäinen messiaanisten synagoga?

Israelin muinaismuistoviraston arkeologit kaivoivat esiin muinaisen synagogan rauniot Galileassa, alueella, jossa myös Jeesus usein vieraili opetuslastensa kanssa. Synagoga löydettiin Migdalin (UT:ssa Magdala) alueelta Galilean järven rannalta, Tiberiaan kaupungin pohjoispuolelta. Jeesuksen ajan Magdala oli vilkas kalastajakaupunki ja monen Hänen seuraajansa asuinpaikka. Raamattu mainitsee Maria Magdaleenan, eli Magdalan Marian. Synagoga on hyvin säilynyt ja se on huomattavasti koristeellisempi, kuin yleensä löydetyt vanhat synagogat. Myös sen pieni koko ja sijainti on poikkeuksellinen. Gornin mukaan synagoga sijaitsi Magdalan laidalla. Se tarjosi paikat n. 120 hengelle. Magdalan asukasluku oli tuolloin kuitenkin useita tuhansia. Arkeologi Dina Gorni sanoi Global Mail -lehdelle, että löytö on ”ihme”. Arkeologit eivät odottaneet tätä löytöä. He olivat varotoimenpiteenä tutkimassa aluetta ensin vuonna 2009, koska paikalle oltiin rakentamassa. Tuolloin löydettiin iso, kaiverruksin koristeltu kivipöytä tai alttari. Sen jälkeisissä kaivauksissa koko synagoga on saatu esille. Synagogan koko ja sijainti antavat olettaa, että se kuului jollekin pienelle, judaismin valtavirran ulkopuoliselle joukolle. Synagogan uskotaan olleen toiminnassa toisen temppelin aikana. Sijainnista ja muista syistä johtuen Gorni ja muut arkeologit päättelevät, että synagoga saattoi hyvinkin olla ensimmäinen ns. messiaanisten (Jeesukseen uskovien) juutalaisten oma kokouspaikka. Kyse on kuitenkin arvailusta, silti löydön tehneet arkeologit sanovat olevansa lähes varmoja, että Jeesus opetti juuri tässä synagogassa kaupungissa ollessaan. 2-13


Sotilaat pelastivat palestiinalaisia

Tammikuun alun talvimyrsky sai aikaan tulvia ja monia autoilijoita pelastettiin tulvavesistä. Ainakin tämä tapaus on syytä kertoa. Tulvat valtasivat monia pikkuteitä Länsirannan alueella. Palestiinalainen perhe jäi loukkuun äkkiä nousseen tulvan saartamaan autoonsa. Israelin armeijan koordinaattori soitti paikalle kapteeni Adiya Hazanin, joka vastaa Jeninin ja Tulkarmin alueista. Hazani joukkoineen saapui paikalle ja ryhtyi pikaisiin pelastustoimiin 200-300 palestiinalaisen seuratessa sivusta. Tulvan vallassa oli nyt 3 henkilöautoa ja niissä kuusi henkeä. Tilanne oli vaarallinen. Paikalliselta maanviljelijältä saatiin traktori avuksi ja autot saatiin vedettyä turvaan. ”Tehtävämme alueella ei ole helppo. Uskokaa, kun sanon hyvin ymmärtäväni, kuinka monimutkaisessa tilanteessa olemme palestiinalaisten kanssa. Mutta silti olemme kaikki ihmisiä. Aluejoukkojemme komentaja on toistuvasti painottanut alaisilleen, että palestiinalaisen väestön auttaminen on sotilaittemme keskeinen tehtävä”, kertoi Hazani. Sotilaiden ja Israelin viranomaisten, samoin kuin kansalaisten mielestä on turhauttavaa, kun kansainvälinen media ei kerro tällaisista tapauksista vaan on osaltaan luomassa yksipuolista ja vain Israelia tuomitsevaa mielialaa. 2-13


Mursin puheet julki

USA:n Valkoisen talon puhemies Jay Carney tuomitsi tammikuun 14 päivän puheessaan Egyptin presidentin Mohamed Mursin lausunnot, jotka hän antoi ennen virkaan astumistaan. Julkitulleessa videossa Mursi kehottaa egyptiläisiä ”imettämään lapset jo äidinmaidossa ja opettamaan lastenlapset vihaan” juutalaisia ja sionisteja vastaan. Toisessa videossa Mursi kuvaa sionisteja: ”verenimijät, jotka hyökkäävät palestiinalaisten kimppuun, sodankylväjät, apinoiden ja sikojen jälkeläiset.” Carney New York Timesin mukaan: ”Me tuomitsemme täysin tällaiset ilmaisut samoin kuin kaiken uskontovihamielisen ilmaisun. Tämänkaltainen puhe on liian kauan ollut hyväksyttävää alueella ja se on vastaan rauhanpyrkimyksiä.” 2-13


Palestiinalaiset ilman palkkaa

Satoja palestiinalaisia kokoontui Ramallahiin pääministerin virka-asunnon eteen protestoimaan saamatta jääneiden palkkojensa takia. Täydet palkat ovat olleet myöhässä lähes 3 kk. Ulkomailta saatu rahallinen apu on parhaimmillaan noussut 1,8 miljardiin USD:iin mutta vuonna 2012 summa oli vain 600 milj. USD, kertoo Palestiinan rahatalouden virasto. Silti palestiinalaishallinto on jatkuvasti palkannut lisäväkeä julkiselle sektorille. Pyrkimykset verojen ja laskujen perimiseen on synnyttänyt laajamittaista tyytymättömyyttä. Palestiinalaisten mukaan arabimaat eivät ole maksaneet 100 milj. USD:n kuukausittaista osuuttaan, johon summaan ne olivat sitoutuneet jo ennen palestiinalaisten esiinmarssia marraskuussa YK:ssa. USA:n kongressi on puolestaan pidättänyt 200 milj. USD vuonna 2012 palestiinalaisille osoitetuista budjettivaroista. 2-13


Tarkoittaako Raamatun Israel oikeasti myös nykyistä Israelia?

Kun luemme Raamatusta Israelista, mitä se tänään meille merkitsee? Noin kolmannes maailman väestöstä pitää itseään kristittyinä mutta israelilaisia on vain 0,7% maailman väestöstä. Vaikka tähän lukuun lisättäisiin kaikki maailman juutalaiset luku on silti vain 2%. Raamattu puhuu paljon Israelista mutta tarkoittaako Jumala todella tätä pientä osaa maailman väestöstä? Monet kristityt lukevat Israelia koskevia profetioita ja laulavat israelilaisia lauluja pitäen niitä ikään kuin ominaan. Monet meistä lukevat Raamattua ajatellen sen tarkoittavan meitä, kun Israel mainitaan. Tähän ajatteluun on hyvä syy. Tiedämme, että Jumalan hyvä tahto on aina käsittänyt kaikki kansat. Syy siihen miksi Hän loi Israelin on, että Hänen tarkoituksensa on sitä kautta siunata kaikkia kansoja. (”Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”, 1Moos.12:2-3). Jumalan suunnitelma on saada kaikki kansat yhteyteen Hänen kanssaan. (”Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä”, Ps.22:27, ”että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi, kaikissa pakanakansoissa sinun apusi. Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt. Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä”, Ps.67:2-4). Jumala on aina halunnut tuoda kaikki lapsensa yhteyteensä. Kuitenkin mm. Jesaja 11:12 opimme, että Jumala erottaa Israelin ja muut kansat. ”Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.” Jumala osoittaa halunsa saada juutalaiset palaamaan taas luokseen. Yksi merkkipylväs tässä on Israelin valtion synty vuonna 1948, jonka jälkeen Israel/Juuda on kokoontunut ”maan neljästä äärestä” takaisin Luvattuun maahan. Mutta samassa yhteydessä Hän puhuu myös pakanakansoista. Onko meidänkin mentävä Israeliin? Vai onko kyseessä vertauskuva pelastuksesta? Ja jos niin on, niin eikö myös puhe Israelin keräämisestä pidä ottaa vertauskuvallisena? Pitääkö tällaiset kohdat ymmärtää vertauskuvallisesti vai kirjaimellisesti? Ehkä oikea vastaus on, että asiayhteydessään kummallakin tavalla. Israelin kansa joutui lähtemään maastaan 70 jKr. roomalaisten toimesta ja alue sai nimen Palestiina, koska sillä nimellä tunnettiin Israelin muinainen vihollinen. Juutalaiset hajotettiin maailman eri puolille ja Israelin taru näytti olevan lopussa. Vuosisatojen ajan uskovat näkivät vaivaa kuinka tulisi selittää Israelia koskevat raamatunkohdat. Sitähän ei ollut edes olemassa eikä sen uutta tulemista ollut näköpiirissä. Kirkkoisät ratkaisivat pulman sijoittamalla Israelia koskevat lupaukset kristikuntaan. Tässä ajattelussa on kaksi ongelmaa. Ensiksi tulee muistaa, että Jumala ei antanut Israelille pelkkiä siunauksia vaan myös kirouksia. Kristillinen kirkko ei ole koskaan ollut kovin innokas väittämään niiden koskevan itseään. Toiseksi, Israelin kansa ei kuitenkaan koskaan lakannut olemasta. Nyt me olemme siinä etuoikeutetussa asemassa historian aikana, että olemme todistamassa Israelin olemassaoloa aivan kuten se on Raamatussa luvattu. Juutalaiset ovat takaisin omassa maassaan, joka on heille luvattu. Kuinka siis tulisi suhtautua Israeliin lukiessamme siitä Raamatusta? Jumala ei muutu ja jos Hän päättää tehdä Israelin suhteen jotakin tietyllä tavalla, niin me voimme oppia siitä omaa elämäämme koskevia totuuksia. Joskus Jumala puhuu meille sanassaan suoraan ja henkilökohtaisesti vaikka sana on alun perin kirjoitettu Israelin kansalle. Jumalan sana on elävä ja todellinen. Sen lisäksi on hyvä ymmärtää, että Raamattu tarkoittaa sitä mitä se sanoo. Monessa kohdin, kun Jumala puhuu Israelille, Hän tarkoittaa nimenomaan Israelia! Se ei tietenkään tarkoita, että Jumala väheksyisi ei-juutalaisia. Mutta kun ymmärrämme tämän perusasian, niin Raamattu saattaa aueta paremmin, kun näemme Hänen uskollisuutensa ja totuutensa toteutuneissa profetioissa. Hän jatkaa kerran aloittamaansa työtä Israelin kansan suhteen. Hän on uskollinen lupauksilleen koskien Israelia, uskollinen sanalleen ja uskollinen kaikkia uskovia kohtaan. Mikä ilo nähdä kaiken tämän elävän sanan toteutuvan! www.oneforisrael.org 2-13


Nyt Malmö – pian Eurooppa? Antisemitismi nousussa

Muslimien hyökkäykset juutalaisia vastaan Ruotsissa, Ranskassa ja Britanniassa muiden maiden ohella, on herättänyt kysymyksen: onko Eurooppa enää turvallinen juutalaisille? Ruotsin Malmö tunnetaan kaupunkina, jossa n. 30% asukkaista on muslimeja. Kaupungin juutalaiset ovat saaneet viime vuosina olla varuillaan. Israelin TV:n Channel 10 toimittaja Zvi Yehezkeli tutustui Euroopan muslimiyhteisöihin Ruotsissa, Belgiassa, Englannissa ja Ranskassa. Yehezkeli on syntynyt Irakissa ja puhuu sujuvaa arabiaa. Hän tekeytyi palestiinalaiseksi, joka tekee dokumenttia Euroopan muslimeista. Ruotsissa Malmössa hän tapasi mm. 16 -vuotiaan Anwarin, joka muutti Irakista Ruotsiin äitinsä kanssa. Anwarin veli karkotettiin takaisin Irakiin. ”Me poltamme koko Ruotsin, jos toinen poikani ei saa kansalaisuutta”, julisti äiti. Anwar kertoi Yehezkelille Malmön muslimimafiasta ja ystävästään, joka haluaa tulla marttyyriksi. Yehezkeli tapasi myös nuoren musliminaisen, joka elää ainaisessa pelossa isänsä väkivaltaisuuden takia. Kun nainen yritti paeta, isä puukotti häntä rintaan. Ruotsin viranomaiset eivät ole halunneet auttaa. Yehezkelin dokumentti paljastaa, että Euroopan hallitukset eivät kykene vastaamaan radikaalin islamin haasteisiin. Ongelmaa vähätellään, sitä vältellään, ehkä pelätäänkin puhua siitä. Lisääntyvän antisemitismin edessä johtajat sulkevat silmänsä. (Lähde: Israel Today). Elokuussa 2012 n. 400 henkeä osallistui Malmön ”kipa -kävelylle” protestiksi antisemitismiä vastaan. Ruotsin Eurooppa ministeri Birgitta Ohlsson otti osaa marssiin. Antisemitismin takia pieni joukko Malmön juutalaisia päätti alkaa kävellä kaupungissa pitäen avoimesti kipaa päässään ja Daavidin tähteä näkyvillä. Elokuun kipa -kävely oli tulosta tuosta päätöksestä. Marssijat kulkivat Malmön synagogasta kaupungin keskusaukiolle. Syyskuussa 2012 juutalaisen toimintakeskuksen edessä räjäytettiin pommi. Malmön nyt enää n. 600 -henkinen juutalaisväestö on joutunut viharikosten kohteiksi vuosien ajan ja monet yhteisön jäsenet ovat muuttaneet kaupungista Tukholmaan, Israeliin ja USA:n. Paikallinen rabbi sanoo kokeneensa henkilökohtaisesti 90 antisemiittistä tapausta sinä 7 vuoden aikana, jotka hän on asunut Malmössa. Vuonna 2009 pidetyssä mielenosoituksessa Israelin puolesta samalla keskusaukiolla, osallistujia heiteltiin kananmunilla, pulloilla ja ilotulitteilla. Malmön juutalaisten ahdinko on herättänyt kansainvälistä huomiota. Simon Wiesenthal -keskus kehotti välttämään kaupungissa vierailua ja Organisation for Security and Co-operation in Europe -järjestö on ilmaisi huolensa. Malmön pormestari Ilmar Reepalu sen sijaan on ilmoittanut, että Malmön juutalaiset voivat välttää antisemitismin, kun tuomitsevat Israelin politiikan! (Lähde: Natalie Rotschild – The Jewish Chronicle Online). Malmön tilanne on ollut ajoittain niin paha, että postin työntekijät ovat kieltäytyneet menemästä postinjakoon muslimialueelle. Palokunta on tarvinnut poliisin suojelua muslimien kansoittamassa kaupunginosassa. ”Tässä kaupungissa et voi pitää kipaa. Se voisi olla itsemurha”, sanoi Malmön juutalaisen hautausmaan vapaaehtoisen vartijatiimin johtaja. Turvatiimi perustettiin 2008-2009 Gazan sodan jälkeen, kun juutalaisten joukkoon heitettiin palopommi ja erään holokaustista eloon jääneen kimppuun hyökättiin. Viimeisten 70 -vuoden aikana Malmön juutalaiset ovat kokeneet dramaattisen käänteen kaupungin tilanteessa. Vuonna 1943 tuhansia juutalaisia salakuljetettiin meren yli turvaan Malmöön natsien miehittämästä Tanskasta. Tänään kaupungin juutalaiset kuulevat jatkuvasti ”Heil Hitler” - ym. halventavia huutoja kaupungilla. Siksi monet ovat jo lähteneet, ”kun nuoret juutalaiset jättävät Malmön, he eivät tule takaisin”, sanoi Malmön juutalaisyhteisön puheenjohtaja Fred Kahn, ”Ongelman aiheuttaja on kaupungin muslimiyhteisö”, selitti juutalaisten turvallisuustiimin johtaja. Malmön n. 300 000 asukkaasta ehkä kolmannes on muslimeja, suurin osa heistä kuuluu palestiinalaisiin. Monet muslimit asuvat Rosengardin kaupunginosassa, josta on tullut jengitappeluiden ja huumerikosten aluetta. Malmön tilanteen takia brittiläinen liikemies ja hyväntekijä Martin Stern päätti avustaa juutalaisyhteisöä: ”Kolme vuotta sitten puhuin Malmön rabbi Kesselmanin kanssa ja hän sanoi tilanteen olevan kauhea ja vaarallinen eikä heillä ole varaa tehdä asialle mitään.” Viime vuoden syksyllä 70 -hengen juutalaisryhmä Kööpenhaminasta teki solidaarisuusvierailun Malmöön. Vierailu ajoitettiin samaan aikaan kaupungissa juutalaisella hautausmaalla vietetyn holokaustin muistojuhlan kanssa. Tanskan B'nai B'rith -järjestön presidentti Allan Niemann puhui kokoontuneelle joukolle: ”Kerran olin ylpeä Malmösta. Täältä juutalaiset saivat turvapaikan. Nyt olemme täällä tukeaksemme Malmön juutalaista yhdyskuntaa, joka on selkä seinää vasten.” Rabbi Kesselman: ”Gazan sota ja aika heti sen jälkeen on ollut meille pahinta. Joukkoomme heitettiin palopommi. Poliisi hääti joukkomme pois, koska he eivät kyenneet muuhun. Tapahtuman jälkeen yhteisömme traumatisoitui.” Rabbi Kesselman on saanut kokea jatkuvia uhkailuja siitä lähtien, kun saapui Malmöön vuonna 2004. Yhdessä tapauksessa auto ajoi häntä ja hänen vaimoaan kohti täydellä vauhdilla. Pariskunta pääsi vaivoin hyppäämään turvaan auton edestä. Joinakin päivinä hän saa vastaansa useita herjauksia. Tästä huolimatta rabbi aikoo pysyä kaupungissa. Viime vuosien ajan Kahn ja Kesselman ovat pyrkineet herättämään kaupungin median ja viranomaiset asian takia. Kesselmanin mukaan poliisi on ollut aika hiljainen, kunnes USA:n presidentti Obaman antisemitismiasiain neuvonantaja Hannah Rosenthal teki vierailun kaupunkiin huhtikuussa 2012. Siihen saakka Kesselman sanoo toimittaneensa poliisille lukuisia juutalaisia vastaan hyökänneiden henkilöiden autojen rekisterinumeroita ym. materiaalia ilman poliisin asiaan puuttumista. Rosenthalin vierailu sai äkkiä poliisinkin muuttamaan toimintatapaansa ja tutkimaan hyökkäyksiä. Kaupungin pormestari Reepalu on epäilemättä yksi suuri ongelma Malmön juutalaisille. Kehotettuaan kaupungin juutalaisia tuomitsemaan Israelin politiikan hän esitti myös, että Ruotsidemokraatit -puolue (joka on arvostellut Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa) olisi ”soluttautunut juutalaisyhteisöön edistääkseen muslimeja kohtaan tuntemaansa vihaa”. Niemannin mukaan ”Jumalalle kiitos ettei hän ollut Malmön pormestarina vuonna 1943, koska jos hän olisi ollut sitä tuolloin, me emme olisi nyt tässä.” Huolimatta lukuisista kyselyistä Malmön kaupunginvaltuusto on kieltäytynyt vastaamasta onko heillä mitään suunnitelmaa puuttua tilanteeseen ja saada se hallintaan. Rabbi Kesselmanin ja monen muun mielestä kyse on siitä, että muslimien äänillä ratkaistaan myös pormestarinviran haltija. ”Asia on väestötieteellinen, se mitä me koemme nyt koetaan pian monissa muissa Euroopan kaupungeissa.” Kaupunginvaltuuston hylkäämä juutalaisyhteisö pyrkii turvaamaan itsensä rauhanomaisin keinoin. Juutalaisten kipa -kävelystä on tullut kuukausittainen tapahtuma. Psykologi Yehoshua Kaufmanin mukaan ”on paljon vaarallisempaa jatkaa pelossa ja piilossa elämistä, kuin nousta pelkoa vastaan”. (Orlando Radice – The Jewish Chronicle Online). 2-13


Miksi pres. Obama ei puolusta vainottuja kristittyjä?

Aikakausilehti Townhall julkaisi artikkelin, jossa kirjoittaja Michael Youssef kysyy otsikon asiaa. Obama väittää olevansa kristitty mutta Youssefin mielestä se jääkin väitteen tasolle. Youssef on egyptiläissyntyinen USA:n kansalainen, tutkija ja kirjailija, joka on julkaissut 27 teosta. Yksi kirjoista ”Blindsided: The Radical Islamic Conquest” (vapaa suomennos: Side silmillä: radikaalin islamin voittokulku) tutkii Obaman poliittista kaupantekoa Egyptin kanssa viimeisten 2 vuoden aikana. Lehden artikkelissa Youssef esittää syitä miksi Obama ei ole kiinnostunut maailman vainotuista kristityistä. Hänen mukaansa tammikuussa 2011 alkaneen Egyptin vallankumouksen alussa Obama kehotti silloista pres. Mubarakia luopumaan vallasta. Youssef myöntää Mubarakin olleen maallinen ja kapitalistinen diktaattori, jonka hallinto oli korruptoitunutta. Silti Mubarakin jälkeen tilanne ei ole muuttunut ja korruptio on edelleen läsnä ”Mubarakin syrjäyttäneen islamilaisen diktaattorin” alaisuudessa. Muslimiveljeskunnan edustaja Mohamed Mursi on uusi diktaattori. Vaikka vaalivoitto saatiin aikaan vääristelyllä ja Egyptin kristitty kansanosa pidättäytyi äänestämästä, silti USA:n johto julisti pikimmiten Mursin vaalien voittajaksi. Youssefin mukaan Obaman ja hänen esikuntansa vahva mielipide oli, että islamilainen presidentti Lähi-idän merkittävimmän arabimaan johdossa ”tyydyttää kovan linjan islamisteja ja poistaa terrorismin uhkaa”. Mutta kuten on nähtävissä kumpikaan oletus ei ole käynyt toteen. Youssef kirjoittaa edelleen, että kun Mursi anasti itselleen yksinvaltuudet julistautumalla ylimmäksi valtion auktoriteetiksi, Valkoinen talo reagoi vain pehmeästi sanomalla olevansa huolestunut ja kehottamalla egyptiläisiä toimimaan sisäisten ongelmiensa ratkaisemiseksi. Youssef tekee johtopäätöksen, että Obamalla ei ole ongelmaa toimia yhteistyössä diktatuurien kanssa, kunhan nämä ovat ”islamilaisia eikä kapitalistisia diktatuureja”. Kirjan yksi merkittävä paljastus on, että Hamasin tukija ja entinen PLO:n neuvonantaja Rashid Khalidi on Obaman ”Chicago -aikojen vanha ystävä”. Edelleen Youssefin mukaan Obaman ystäviin lukeutui edesmennyt Palestiinan kansallisneuvoston jäsen ja Yasser Arafatin kanssa toiminut PLO johtaja Edward Said. Ei ole epäilystä etteivätkö ko. suhteet ole vaikuttaneet Obaman asenteisiin.Youssef sanoo Hamasin, joka on Egyptin muslimiveljeskunnan yksi haara, muuttaneen päämajansa Mursin aikana Syyrian Damaskoksesta Kairoon. Hän toteaa, että kristittyjen ei tule odottaa Obaman puolustavan heitä, koska hänen tukensa islamilaisille vallanpitäjille ”hukuttaa vainottujen äänet”. Esimerkki saatiin 22.11.2012, kun Mursin yksinvaltiasilmoituksen jälkeisissä mellakoissa islamilainen militia tappoi monia protestoijia ja haavoitti useita satoja. Tuolloin USA:n johdon ainoa reaktio oli Valkoisen talon puhemies Jay Carneyn lausunto: ”Kehotamme kaikkia osapuolia rauhallisuuteen ja yhteistyöhön rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.” Egyptissä syntyneen kirjoittajan mukaan Syyrian, Egyptin, Pakistanin, Nigerian, ym. maiden vainotut ja pahoinpidellyt kristityt eivät saa tukea Valkoisesta talosta. Mid-East Christian News. 2-13


Islamilainen kirja myöntää juutalaisen temppelin

Kun olin muuttanut Israeliin vuonna 1968, noin vuosi 6 päivän sodan jälkeen jolloin Jerusalem yhdistettiin, kävin ensi kertaa vanhassa kaupungissa ja temppelivuoren moskeijoissa. Ostin sieltä turisteille tarkoitetun islamilaisen opaskirjan, joka oli laadittu vuonna 1962 Abed Er-Rahman Rissasin toimesta. Kirjan nimi on “El HaramEsh Sharif” ( Ylhäinen Pyhäkkö), joka on arabiankielinen nimi temppelivuorelle. (Toimitus: Artikkelissa mainitun opaskirjan 1 painos on vuodelta 1925 (kuva). Tämä kirja oli muslimien hyväksymä, turisteille suunnattu opas aina siihen saakka, kun PLO perustettiin luomaan myytti muinaisesta Palestiinan kansasta). Sivulla 1 lukee: ”Moorian vuorella Abraham valmistautui uhraamaan poikansa Iisakin (1.Moos.22:2) ja täällä jebusilaisella Ornanilla oli puimatanner, jonka Daavid osti ja jonne hän pystytti alttarin. Samalle paikalle rakennettiin myöhemmin Salomon temppeli. Babylonian kuningas Nebukadnessar tuhosi sen vuonna 586 eKr. ja temppeli jälleenrakennettiin Serubbaabelin johdolla 516 eKr. Kuningas Herodes Suuri laajensi sen mahtavaksi vuosina 20 eKr.-54 jKr. Herodeksen temppeli oli Jeesuksen ajan temppeli ja Hän kertoi ennalta sen joutuvan hävitettäväksi, joka profetia toteutui Rooman vallan toimesta 70 jKr.” Tähän arabienkin tunnustamaan tosiasiaan tuli muutos vuonna 1964 PLO:n perustamisen kautta. Jasser Arafatin johdolla historiaa alettiin vääristellä ja esitettiin: ”(Temppelivuorella) ei koskaan ole sijainnut juutalaista temppeliä, ei ensimmäistä eikä toista.” Vuonna 2005 tapasin entisen Vatikaanin suurlähettilään Israelissa, arkkipiispa Pietro Sambin, joka kertoi joutuneensa Jerusalemin muslimijohdon ”piirittämäksi” näiden tivatessa häneltä, onko Moorian vuorella sijainnut temppeli? Hänen vastauksensa oli: ”Jos temppeliä ei ollut, niin missä Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät? Minne Hän meni Hanukka -juhlan aikana (Joh.10:22) ja missä Hän vietti Bar Mitzva -juhlansa? Jos temppeliä ei ole ollut ja jos Vanha testamentti on valhetta, mitä siitä seuraa Uudelle testamentille? Jokainen hyökkäys VT:ia vastaan on hyökkäys UT:ia vastaan.” Arafat seuraajineen päätti noudattaa natsien propagandaministeri Josif Göbbelsin kuuluisaa ohjetta: ”Jos kerrot riittävän suuren valheen ja jatkat sen toistamista, niin lopulta ihmiset uskovat siihen.” Tämä pitää oikeasti paikkansa. YK:n alainen UNESCO (koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) on julistanut temppelivuoren islamin pyhäksi paikaksi ja siten sen kuuluvan muslimeille, ei kristityille eikä juutalaisille. He ovat nielleet Göbbelsin esittämän periaatteen ja uskoneet valheen. Tänä aikana on vahva yhtymäkohta natsien Saksan ja islamilaisen Lähi-idän välillä. Molemmissa joukoissa todellisuus kielletään ja eletään pilvilinnoissa. Hitler kuvitteli voivansa valloittaa maailman mutta sitä kukaan ei voi tehdä. Persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset ja mongolit yrittivät sitä. Napoleon ja Stalin myös. Nyt maailmanlaajuinen islamin Jihad haluaa alistaa maailman islamilaisiksi kalifaateiksi. Mutta yksin Herralla on kaikki maahan liittyvä valta. Hitler ajatteli voivansa tappaa kaikki juutalaiset. Islamistit unelmoivat samasta asiasta. Mutta voiko kukaan onnistua siinä? Juutalaiset ovat hajaantuneet kaikkiin maailman kolkkiin. Jos koko maailmaa ei voi valloittaa yhden valloittajan toimesta, niin ei myöskään juutalaisia kyetä hävittämään. On kahdenlaisia ihmisiä: uskovia ja ei-uskovia. Uskovat luottavat Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Raamatun Jumalaan, ”Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra” Jer.31:35-37. Ne, jotka eivät usko luottavat harhakuvitelmiin. Hallussani oleva islamilainen opaskirja turisteille vuodelta 1962 edeltää PLO:n ajan valheita ja historian uudelleenkirjoitusta. Se todistaa, että nykyiset palestiinalaiset muslimijohtajat ovat irtautuneet todellisuudesta. Israelin puolestaan tulisi varoa kaikkia maata-rauhaa-vastaan -kauppoja. Sen ei pidä pudota samaan kuoppaan ja alkaa elätellä harhakuvia vastoin todellisuutta. KF: Artikkelissa mainitun opaskirjan 1 painos on vuodelta 1925. Tämä kirja oli muslimien hyväksymä, turisteille suunnattu opas aina siihen saakka, kun PLO perustettiin luomaan myytti muinaisesta Palestiinan kansasta.Victor Mordechai Israel Today 2-13


UNRWA ja palestiinalaiskoulut

Holokaustin kieltäminen tai vähintäänkin vähättely on tavallista muslimimaissa. Länsivaltojen tukema palestiinalaisten pres. Mahmoud Abbas ei ole tästä poikkeus vaikka häntä mainostetaan ”uudistusmielisenä” ja ”rauhantekijänä”. Abbas on kyseenalaistanut historiallisen faktan lähes 6 milj. juutalaisen joukkotuhosta. Abbasin johtaman Fatahin kilpailija Hamas menee vielä pidemmälle väitteissään. Sen johtama TV kanava esitti ohjelman, jossa sanottiin holokaustin olevan ”sionistien valhe, jota sionistinen vihollinen levittää ympäri maailmaa.” Ohjelman isäntä Hani al-Mghari sanoi olevansa suuttunut UNRWA:lle, jonka sanottiin haluavan liittää hallinnoimiensa palestiinalaiskoulujen historianopetukseen myös holokaustin. YK:n järjestö UNRWA perustettiin vuonna 1949 auttamaan palestiinalaispakolaisia. Se ylläpitää palestiinalaiskouluja Gazassa, Länsirannalla, Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa. Hani al-Mgharin mukaan ”Israel on saanut aikaan paljon pahempaa kuin holokausti niiden 63 vuoden aikana, kun se on miehittänyt Palestiinaa.” Väite UNRWA:n aikeesta sisällyttää holokausti historianopetukseen sai vastaansa arabimaailman. Esim. Jordaniassa Al-Sharq lehti kirjoitti, että palestiinalaisissa kouluissa ei tulisi opettaa holokaustista vaan ”katastrofista”, jonka Israelin perustaminen vuonna 1948 on saanut aikaan. Myös kouluissa opettavat arabiopettajat nousivat vastustamaan asiaa. Väite, että UNRWA aikoisi opettaa kouluissaan holokaustista ei ole uusi. Ensimmäisen kerran asia nousi pintaan elokuussa 2009, jolloin Gazan alueella alkoi kiertää huhu asiasta. Samoin vuonna 2011. UNRWA on toistuvasti kieltänyt ettei se opeta, eikä ole ottamassa asiaa esille. UNRWA:n Gazan johtajan John Gingin mukaan väite johtuu pikemminkin Hamasin pyrkimyksistä vaikuttaa YK:n alaisen järjestön toimintaan. Ging sanoi kuitenkin olevansa sitä mieltä, että ihmisoikeuksista opettamiseen tulisi aina sisällyttää myös opetus holokaustista. Hänen mukaansa UNRWA:lla ei kuitenkaan ole mandaattia ryhtyä muuttamaan koulujen opetusta. Erään YK lähteen mukaan holokaustin sisällyttäminen kouluvuoden 2009-2010 ihmisoikeusopetukseen oli aikanaan esillä keskusteluissa. Tuntien Hamasin ja yleensä arabimaailman suhtautumisen on selvää, että UNRWA eikä mikään muukaan arabimaissa toimiva humanitäärinen järjestö voi eikä aio edetä asiassa. UNRWA:n mukaan Gazassa oli tammikuussa 2012, 1 167 572 rekisteröityä palestiinalaispakolaista, joiden hyväksi se ylläpitää 8 pakolaisleiriä, 243 koulua (joissa 218 048 oppilasta), 2 ammattikoulua, 21 perusterveyskeskusta, 6 kuntoutuskeskusta ja 7 naisten toimintakeskusta.

Länsirannalla 727 471 henkeä, 19 leiriä, 98 koulua (52 633 oppilasta), 3 ammattikoulua, 42 perusterveyskeskusta, 15 kuntoutuskeskusta, 16 naisten toimintakeskusta.

Syyriassa 486 946 henkeä, 118 koulua (66 586 oppilasta), 23 terveyskeskusta, 5 kuntoutuskeskusta, 5 naisten toimintakeskusta ja koulutuskeskus Damaskoksessa.

Libanonissa 436 154 henkeä, 12 leiriä, 68 koulua (32 213 oppilasta), kaksi ammattikoulua, 28 terveyskeskusta, 1 kuntoutuskeskus, 9 naisten toimintakeskusta.

Jordaniassa 1 979 580 henkeä, 10 leiriä, 172 koulua (117 274 oppilasta), kaksi ammattikoulua, 24 terveyskeskusta, 8 kuntoutuskeskusta, 12 naisten toimintakeskusta.

Näiden lisäksi muita projekteja ja ohjelmia. 2-13


Kova tuomio

Egyptin rikosoikeus on tuominnut monihenkisen perheen 15 vuodeksi vankeuteen. Syy: kristityksi kääntyminen ja asuinpaikan muuttaminen. Perhe asui Beban kaupungissa. Myös 7 kyseisen kaupungin virkailijaa sai 5 vuoden vankeustuomion asian tiimoilta. Tuomitut ovat: perheen äiti Nadia Mohamed Ali ja hänen lapsensa Mohab, Maged, Sherif, Amira, Amir ja Nancy. Tuomitut virkailijat ovat Nabil Adly Hana, Ayad Naguib Ayad, Hany Bebawy Reyad, Amgad Awad Bebawy, Shehata Wahba Ghobrial, Mohamed Oweis abdel-Gawad ja Mohamed abdel-Fatah el-Berawy. Oikeudenkäyntiin ja tuomioon johtaneet asiat tapahtuivat vuosina 2004-2006. Tuolloin Nadia Mohamed Ali poikiensa kanssa pyysi ja sai kaupungin virkailijoilta luvan muuttaa nimensä kristityiksi nimiksi ja myös henkilötodistukset uusittiin. Asuinpaikka vaihtui Bebasta Beni Suefiksi. Syytteen mukaan Nadia Mohamed Ali oli ennen kristitty mutta kääntyi islamin uskontoon 23 vuotta sitten avioiduttuaan mekaanikko Mohamed abdel-Wahab Mustafan kanssa. Aviomies kuoli jo vuonna1991. Nadia oli pitkään suunnitellut paluuta kristilliseen uskontoon lastensa kanssa. Oikeuden mukaan syyllisyys kävi toteen, kun yksi Nadian pojista muutti syntymätodistustaan poistamalla vanhan nimensä ja lisäämällä sen sijalle uuden nimen Malak Bishov abdel-Massih. Kuulusteluissa poika myönsi äidin pyytäneen häntä vaihtamaan uskontoa. Mid-East Christian News 2-13


Veteraanisotilaat

Israelissa miehet osallistuvat armeijapalvelukseen reservissä joka vuosi kuukauden ajan aina siihen saakka kun täyttävät 45 vuotta. Varsinainen armeijapalvelus kestää 3 vuotta. Useimmille 45 vuoden iän saavuttaminen ja armeijapalveluksen päättyminen on helpotus sillä se vaikeuttaa työtä ja perhe-elämää. Mutta on niitäkin, jotka haluavat vapaaehtoisesti jatkaa palvelustaan vielä tuon ikärajan jälkeenkin. Joseph Zin on 77 -vuotias ja palvellut Israelin armeijan reservissä pidempään kuin yksikään toinen. Hän aloitti sotilasuransa jo maan varsinaista armeijaa edeltäneen Haganahin aikana. Zinin kunniaksi maan hallitus määräsi erityisen ”Reserviläisten päivän”, jolloin maan reserviläisiä huomioidaan. ”Minulle tulee edelleen hälytys vaikka klo 2 aamuyöllä, kun Kalkiliassa (palestiinalainen kaupunki Samaria alueella) tarvitaan tiesulku”, sanoi Zinn ja jatkoi olevansa iloinen ja ylpeä voidessaan osallistua. Yaakov Mrar on toisen ennätyksen haltija. Hän on palvellut yhteensä 2482 päivää reservissä yli 44 vuoden aikana ja sen on eniten Israelissa. Mrar on taistellut useissa sodissa, alkaen 6 päivän sodasta vuonna 1967. ”Ensimmäisen reservipalvelukseni suoritin Suezin kanavalla. Syyskuussa 1970 meidät siirrettiin palestiinalaiseen El-Haman kylään aikana jolloin Jasser Arafatin PLO yritti ottaa haltuunsa Jordanian. PLO pommitti meitä öisin. Tuohon aikaan syntyi myös tyttäreni.” Mrar olisi saanut vapautuksen palvelusta, koska hänen vaimonsa oli raskaana mutta hän ei halunnut jättää yksikköään. ”Vanhin pojanpoikani täyttää 17 ja hänet kutsutaan pian palvelukseen. Minäkin odotan palveluskutsua.” 1-13


Apu kuorsaukseen

Israelilainen lääkäri tri Naveh Tov kärsii kuorsaamisesta. Hänen vaimonsa heräsi usein öisin miehensä kuorsaukseen ja herätti tämän kehottaen miestä kääntymään kyljelleen. Eräänä päivänä herättämiseen kyllästynyt vaimo mainitsi, että koska Navehin älypuhelin on niin ”älykäs” niin miksi sitä ei voisi ohjelmoida kääntämään mies kyljelleen aina kuorsaamisen alkaessa. Naveh Tov kehittikin ohjelman, jolla asia hoituu. Sovellus toimii iPhonessa, IpodTouchissa ja IPadissa. Se herättää kuorsaajan heti kuorsaamisen alussa värinällä. Sen lisäksi ohjelma tarkkailee unenlaatua ja tallettaa sen lääkärin tutkittavaksi. Ohjelman nimi on Snoring U ja sitä myydään Applen laitteisiin Apple Itune:ssa ja App Storessa hintaan 4,99 USD. 1-13


Moshavi Venezuelaan

Venezuelan diktaattori Hugo Chavezilla ei ole hyvät suhteet Israeliin, koska hän on solminut strategisen sopimuksen Iranin kanssa. Se ei silti estänyt häntä sopimasta israelilaisen yrityksen kanssa rakentaa moshavi (israelilainen maatalouteen keskittyvä yhteistoimintatila) Venezuelan Karibian meren rannikolle. Israelilainen yritys AlefBet Planners on yksi Israelin suurimmista arkkitehtitoimistoista. Vezuelan moshavi tulee käsittämään 500 asuntoyksikköä, koululaitoksen, meijerin, rakennukset ja laitumet karjanhoitoon sekä puhtaan- ja jäteveden käsittelylaitokset. Rakentamisen hinnaksi arvioidaan 400 milj. USD. 1-13


Erityinen toorarulla

Juutalaisessa museossa Krakowissa Puolassa on ollut näytteillä erityinen toorarullan kappale. Se on lainassa Stuttgartin kaupungin museosta Saksasta. Saksalainen museo sai sen lahjaksi kristityltä avioparilta, joka löysi rullan ostettuaan asunnon eräältä mieheltä. Mies kuoli pian kaupanteon jälkeen ja hänen tavaransa jäivät avioparille. Tavaroiden joukossa oli myös kaksi öljymaalausta, joista toinen esitti natsisotilasta ja hänen vaimoaan. Kun maalausta tutkittiin tarkemmin havaittiin, että se oli tehty toorarullan takapuolelle. Tooran teksti oli selvästi luettavissa käsittäen 2.Moos.34:9-35:16 ja 37:13-39:6. Entisen asukkaan isä oli natsikersantti, joka palkittiin ansioistaan itärintamalla 1942. Maalaus tehtiin ilmeisesti synagogasta viedyn toorarullan kappaleelle. Krakowin museon näyttelyn teema käsittelee holokaustin hulluutta ja tooran kappale symboloi natsien harjoittamaa juutalaispilkkaa. 1-13


Arkeologiaa

Negevin erämaasta löytyi 1500 -vuotta vanhan juutalaisen kaupungin rauniot. Löytö sijaitsee lähellä Beersheban kaupunkia ja se tehtiin moottoritien rakentamisen yhteydessä. Tien rakennustyöt toivat esiin mm. kahden rituaalikylpypaikan ja kahden julkisen rakennuksen rauniot. Arkeologi Nir Shimshon-Paranin mukaan rakennukset ovat todennäköisesti olleet synagogia. Rauniot on ajoitettu Bysantin kristillisyyden loppukauden hallinta-aikaan juuri ennen islamilaista valloitusta v. 630 jKr. Vaikuttaa siltä, että asutus hylättiin ehkä taloudellisista syistä, koska sodan tai muun katastrofin jälkiä ei paikalta löytynyt. Uutta asutusta oli rakennettu vanhojen raunioiden päälle n. 100 vuotta myöhemmin. Löytö todistaa, että vaikka useimmat juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen temppelin hävityksen v. 70 jKr. jälkeen, maassa kuitenkin asui juutalaisväestöä vielä muutama sata vuotta sen jälkeenkin. Muslimien valloituksen aikaan monet heistä pakenivat maasta tai pakkokäännytettiin islamiin. Uskotaan, että osa niistä palestiinalaisista, joiden suvuilla on pitkät perinteet alueella asumisesta, olisivat aikoinaan pakkokäännytettyjen juutalaisten jälkeläisiä. Tel Hatzor, muinaisen Haasorin kaupungin sijaintipaikka, on Galilean järven pohjoispuolella. Se on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi Israelin laajimmista arkeologisista kaivauspaikoista. Siellä Jerusalemin heprealaisen yliopiston tiimi kaivoi esiin palatsin rauniot. Jäänteet on ajoitettu Joosuan, Mooseksen seuraajan aikaan n. 3400 vuoden taakse. Paikalta löydetyissä ruukuissa oli viljaa. Tutkimukset toivat ilmi, että rakennus oli tuhoutunut tulipalossa. Joosuan kirja kertoo, että Haasorin kaupunki oli linnoitettu ja siellä vaikutti kuningas Jaabin, voimakas kanaanilainen hallitsija. Jaabin johti kanaanilaisten kaupunkien yhteenliittymän sotaan Joosuaa vastaan. Joosua voitti ja Haasor poltettiin maan tasalle (Joos.11:1-5, 10-13). Kaivausten johtaja prof. Amnon Ben Tor pitää löytöä harvinaisena ja hyvin mielenkiintoisena. Samalla, kun palestiinalaiset väittävät ettei juutalaisilla ole osaa maan historiassa, tämäkin löytö todistaa aivan muuta ja ennen kaikkea Raamatun paikkansapitävyyttä. 1-13


Autot Jerusalemissa

Viisikymmentä vuotta sitten Israelin pääkaupungin liikenne koostui pääosin pikkuautoista ja aasinrattaista. Pienet ”Sussita” autot, joita tehtiin Israelissa lasikuidusta, olivat suosittuja mutta useimmilla ei ollut niihin varaa. Auton saattoi pysäköidä minne tahansa ja ne, joilla oli varaa ajaa Opelilla tai VW:lla olivat ”kuninkaita”. Jerusalemin menneisyydessä profeetat ratsastivat valkoisella aasilla mutta tämän ajan rabbit ja patriarkat ajavat kiiltävillä mustilla Mercedeksillä. Jerusalemissa on 362 autoa 1000 henkeä kohti. USA:ssa ja Euroopassa luku on koko lailla sama mutta Pyhän maan tiestö ei ole samaa luokkaa kuin em. maissa. Pysäköintipaikkojen kanssa on suuria ongelmia. Aikanaan niiden leveys määrättiin 1,58 m ja kuten monissa muissakin asioissa tässä kaupungissa, mikä kerran on määrätty sitä ei muuteta. Nykyajan autoille ja erityisesti isoille ns. katumaastureille tila on auttamatta liian ahdas. Ehkä kaupunkiväestön olisi aika siirtyä julkiseen liikennevälineeseen. Jerusalemin bussit ovat ilmastoituja, nykyaikaisia ja niiden lisäksi on paljon takseja. Mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Vihaamme liikennettä mutta rakastamme silti omalla autolla ajoa. 1-13


Apu lapsen sydämelle

Shevet Achim (Yhdessä asuminen) on kristillispohjainen järjestö Israelissa. Järjestö auttaa sydämen vajaatoiminnoista kärsiviä Juudean ja Samarian alueen sekä Gazan alueen arabilapsia kuin myös pohjois-Irakin kurdilapsia saamaan hoitoa ja sydänkirurgiaa Israelin sairaaloissa. Järjestö saa varansa lähinnä USA:sta, Britanniasta ja Saksasta tulevista lahjoituksista. Sen päämaja on Jerusalemissa ja sillä on myös 3 uskovaa arabityöntekijää, joista yksi tulee palestiinalaisalueelta. Palestiinalaisalueelta kotoisin oleva uskova arabi ei voi käydä kodissaan, koska hänet tunnetaan Jeesukseen uskovana ja palestiinalaisalueella se on vaaratekijä. Siksi hän pysyttelee Jerusalemissa. Israelin viranomaiset suhtautuvat positiivisesti järjestön toimintaan. Sairaiden lasten kuljettaminen arabialueilta – myös Gazasta - hoitoon Israeliin onnistuu yleensä vaikeuksitta. Järjestö saa alennusta Tel Avivin Wolfson ja Sheba -sairaaloissa tehdyistä hoidoista. Sairaalat laskuttavat vain 50% normaalihinnoistaan. Sydänkirurgia maksaa näin n. 8000 USD. Lisäksi israelilaisen lääkärin Ami Cohenin sponsoroima Save a Childs Heart (Pelasta lapsen sydän) -projekti antaa apua 4000 USD:n edestä per leikkaus. Huolimatta kaikesta ”saarto” -puheesta Gazan alueella israelilaiset tuotteet ovat suosittuja ja niitä pidetään laadukkaina. Israelilaisia tuotteita ei boikotoida (toisin kuin Gazasta suurta ääntä pitävien aktivistien vaatimukset boikotoida israelilaisia tuotteita Gazan ”saarron” takia). Israelin viranomaiset auttavat Hamasin jäsentenkin lapsia näiden tarvitessa leikkausta. Monet Gazan arabit haluaisivat elää rauhassa Israelin kanssa ja hyötyä siitä monin eri tavoin. Erään sairaan lapsen perhe sanoi suhtautuneensa ennen positiivisesti Hamasiin mutta nyt he näkevät sen vain esteeksi tavallisen arabikansalaisen elämälle. Eräs gazalainen äiti sanoi rukoilevansa, että Israel ottaisi Gazan takaisin haltuunsa. Järjestö netissä: www.shevet.org 1-13


Uudenlainen kahden rintaman sota

Äskettäisen Gazan konfliktin aikana monet pelkäsivät Israelin joutuvan taisteluun kahdella rintamalla Libanonissa majaa pitävän Hizbullahin liittyessä mukaan sotaan. Onneksi sitä ei tapahtunut. Silti Israel joutui sotimaan kahdella rintamalla, vaikkakaan ei perinteisessä mielessä. Israelin tarkoitus on suojata omaa väestöään mutta sen pitää ottaa huomioon myös Gazan siviiliväestö. Molempien vihollinen on Hamas. Ei ole mikään salaisuus, että terroristijärjestö toimii ja tekee iskunsa siviiliväestön keskeltä. Julkiset kohteet kuten sairaalat ja moskeijat ovat sen sotijoiden käyttämiä tukikohtia. Hamasin tavoite on, että Israelin armeija tuhoaisi niitä sen jälkeen, kun se ensin on pakotettu vastaamaan jatkuviin siviiliväestöään kohtaan tehtyihin iskuihin. Suunnitelma on toiminut Hamasin hyväksi vuosien ajan. Terroristit ovat onnistuneet pitämään pelon vallassa suurta osaa israelilaisia. Kun Israel vastaa haasteeseen, Hamasin taktiikka saa aikaan, että Israelin armeijan toimet saadaan näyttämään mahdollisimman julmilta palestiinalaisine siviiliuhreineen. Israel on tullut kuitenkin viisaammaksi tässä pelissä. Sen jokaista iskua edeltävät toimet joiden kautta siviiliuhrien määrä pyritään minimoimaan silläkin uhalla, että iskujen yllätysvaikutus menetetään. Gazan konfliktin aikana palestiinalaiset siviilit saivat kymmeniä tuhansia tekstiviestejä matkapuhelimiinsa, heidän kotipuhelimiinsa soitettiin ja lentolehtisiä pudotettiin alueille. joille Israel aikoi iskeä ilmateitse tuhotakseen Hamasin sotilaallisia rakenteita. Jos silti edelleen alueelle jäi liian monta siviiliä aiottu isku peruttiin. Moniko muu maa toimii samoin? Vaikka maailman media ei asiasta juuri kerro, Israelin tapa toimia sotatilanteessa on huomioitu jo aiemminkin. Vuoden 2009 Gazan sodan jälkeen Afganistanissa toimivien brittijoukkojen entinen komentaja eversti Richard Kemp todisti YK:n ihmisoikeustuomioistuimessa: ”IDF (Israelin armeija) teki enemmän kuin mikään muu maa sotien historian aikana on tehnyt välttääkseen siviiliuhreja. Sota on kaaosta ja täynnä virheitä... Mutta virheet eivät ole sama asia kuin sotarikos. Siviiliuhrit ovat tulosta Hamasin taistelutavasta, jolla se tietoisesti pyrkii uhraamaan omia siviilejään.” Puhuessaan viime vuonna israelilaisille asiantuntijoille ja nuorille upseereille Kemp jatkoi aiheesta: ”YK:n arvion mukaan vastaavissa (kuin Gazan sota 2009) taisteluissa yhtä kuollutta sotilasta kohti tulee kolme siviiliuhria (1:3). Se on arvio myös Afganistanissa. Irakissa ja Kosovossa tilanne oli pahempi, niissä suhde on arvioitu olleen 1:4. Serbian sodasta ei ole tarkkoja lukuja mutta todisteet osoittavat, että siellä tilanne oli vielä paljon pahempi. Gazan konfliktissa suhde oli pienempi kuin 1:1.” Vuoden 2012 lopun konfliktissa Gazan siviiliuhrit olivat niin harvat, että Hamas tukijoineen ympäri maailmaa levitti kuvia mm. Syyrian sisällissodan ym. konfliktien siviiliuhreista ikään kuin ne olisivat olleet Gazasta. Jopa kuvia Hamasin rakettien israelilaisista lapsi- ja siviiliuhreista esitettiin todisteina Gazan väestön kärsimistä vahingoista! Vaikka Israelin oli helppo todistaa tällaiset kuvat valheellisiksi, maailman media ei niitä juuri oikonut. Eversti Kempin mukaan ”IDF kohtaa haasteen jollaista mm. me brittijoukot emme koe samassa mitassa. Se on kansainvälisessä mediassa ja ihmisoikeusjärjestöissä valtaa pitävä käsitys, että IDF on aina väärässä ja hylkii ihmisoikeuksia.” (Toim.huom. Tässä yhteydessä Kemp viittasi neuvostoajan tri Pavlovin koirakokeisiin, joissa ne ehdollistettiin toimimaan aina samalla tavalla. Kun maailma kuulee sanan Israel tai juutalainen, monet toimivat kuten Pavlovin koirat, eli aina samalla tavalla: oletus on, että Israel on aina väärässä ja pahan alku). Kaikkien todisteiden valossa Israelin armeija toimii maailman armeijoista moraalisimmin. On huomattava, että tämän johtopäätöksen ovat tehneet muut eikä vain Israel yksin. IDF suojelee omia kansalaisiaan mutta se pyrkii suojelemaan myös vihollismaidensa siviilejä. Maailmalla viha Israelia kohtaan on niin suurta, että median valtavirran pitää muun puutteessa käyttää vaikka valheellisia kuvia ja sepitettyjä kertomuksia israelilaisten hirmutöistä. Näyttääkö tämä oikeasti siltä, että antisemitismi olisi kuollut maailmassa? Israel Today 1-13


Maahanmuutto salaa: Alia Bet 1939-1948

Toisen maailmansodan ja Israelin itsenäiseksi julistamisen välisenä aikana n. 130 000 juutalaista muutti Palestiinaan. Natsien vaino sai monet juutalaiset pakenemaan henkensä edestä ja pyrkimään raamatulliseen kotimaahan. Tuosta muutosta alettiin käyttää nimeä Alia Bet. Alue oli brittien hallitsema mandaattialue ja he rajoittivat suuresti juutalaisten maahantuloa. Rajoitukset koskivat määrää ja muuttajille oli asetettu tietyt kriteerit. Koska maahan halunneet juutalaiset eivät päässeet päämääräänsä ”virallista” tietä, luotiin maahanmuutolle toinen kanava, jolle annettiin em. nimi Alia Bet. (Toinen maahanmuutto - Bet on heprealaisten aakkosten toinen kirjain ja merkitsee myös lukua 2). Tämän salaisen maahanmuuttokanavan kautta yhä useampi juutalainen saattoi päästä maahan. Britit pyrkivät estämään tulijoita ja monet juutalaisia kuljettavat laivat otettiin kiinni ja niissä olijat ohjattiin pakolaisleireille Kyprokseen, Mauritiukselle ja muualle. Yksi kuuluisimmista tuon ajan juutalaispakolaisia kuljettaneista laivoista oli Exodus -laiva. Leon Uris kirjoitti tapauksesta kirjan, josta tehtiin kuuluisa elokuva pääosassa Paul Newman. Nykyisessä Israelissa tuon ajan maahanmuuttoa nimitetään haHa'apala (taivaaseen nousu) -nimellä. Brittien laatima ns. White Paper (valkoinen paperi) -suunnitelma 1939 rajoitti juutalaisten maahantulon 75 000 henkeen 5 vuoden jaksolla 1940-1944. Dokumentti esitti myös yhteisen juutalais/arabivaltion luomisen Jordan -joen ja Välimeren väliselle kaistalle seuraavien 10 vuoden kuluessa. Vaikka White Paper perustui vuoden 1917 Balfourin julistukselle (jossa brittihallinto asettui tukemaan juutalaisten oikeutta perustaa kotimaa Palestiinan alueelle), se asetti juutalaisten muutolle ja maanostamiselle tiukkoja rajoituksia. Vuodesta 1934 lähtien britit olivat säädelleet natseja pakoon lähteneiden juutalaisten alueelle pääsyä. Säätelyn vaikutuksesta monet juutalaisjärjestöt, kuten heChalutz (Pioneeri), olivat pakotetut keksimään vaihtoehtoisia ja brittihallinnolle laittomia tapoja tuoda pakolaisia meritse maahan. Vuoteen 1939 mennessä juutalaisjohtaja David Ben-Gurion, josta myöhemmin tuli Israelin ensimmäinen pääministeri, oli lakannut uskomasta brittien tyhjiin lupauksiin. Hän määräsi Jewish Agencyn (Juutalaisvirasto, -toimisto) ja Haganahin (Israelin armeijaa edeltävä juutalaisten sotilaallinen puolustusjärjestö) avustamaan juutalaispakolaisten laittomassa maahanmuutossa. Toisen maailmansodan aikana Alia Bet toimi Euroopasta pakenevien juutalaisten pelastusoperaationa. Sodan myöhempinä vuosina pakolaisten maahan pääsy meritse vaikeutui ennestään ja siksi luotiin maareittejä Balkanin ja arabimaiden kautta. Vuoden 1945 jälkeen juutalaisia pyrki maahan kaikkia mahdollisia reittejä ja tapoja käyttäen. Tuona aikana kaikkiaan 84 000 juutalaista saapui alueelle, suurin osa käyttäen meriteitä. Euroopasta paenneet kokoontuivat salaisiin kohtaamispaikkoihin, joista heidät ohjattiin eteenpäin muuttoreiteille. Vuosien 1946-1948 välissä britit onnistuivat tehokkaasti tukahduttamaan juutalaisten maahanmuuttoa siihen saakka kunnes Israelin valtio sai itsenäisyyden. Israel Today 1-13


Jotkut asiat eivät muutu

Kun tapasin Egyptissä syntyneen vaimoni Rachelin, hän kertoi minulle mitä hänen musliminaapurinsa ja luokkatoverinsa puhuivat: ”Juutalaiset ja kristityt ovat molemmat 'kirjan kansaa'. Ainoa ero on, että juutalaiset pitävät pyhäpäivää lauantaina ja kristityt sunnuntaina. Siksi meidän tulee tappaa juutalaiset lauantaina ja kristityt sunnuntaina.” Ennen kuin Rachelin perhe karkotettiin Egyptistä he sanoivat Rachelille myös: ”Tiedämme sinun menevän Israeliin. Voit olla varma, että löydämme ja tapamme sinut ja kaikki juutalaiset sekä kristityt siellä.” Kun Egyptin pres. Hosni Mubarak syrjäytettiin ja muslimiveljeskunta sekä vielä radikaalimpi salafisti -liike saivat valtaa, islamistien vaatimukset rauhansopimuksen mitätöimisestä ja sodasta Israelia vastaan ovat vahvistuneet. Egyptissä ei enää asu juutalaisia ja islamistit haluavat päästä eroon myös maan kristitystä väestöstä. Kuolemantuomion välttääkseen heidän tulisi kääntyä islamiin tai muuttaa maasta pois. Rachel muistutti minua, että modernin Egyptin historiassa sota Israelin kanssa on aina toiminut varaventtiilinä päästämään ulos egyptiläisten paineet, kun he ovat pettyneet heikkoon hallintoonsa ja köyhyyteensä. Egypti on sotinut Israelia vastaan kerta toisen jälkeen huolimatta sille tuhoisista seurauksista. Israel on ollut pakotettu ottamaan Siinain haltuunsa kolmessa eri sodassa. On mieletöntä toistaa samaa virhettä kerta toisen jälkeen ja ajatella, että seuraavan kerran lopputulos on toinen. Tällainen mielettömyys sisältyy islamiin. Victor Mordechai Israel Today 1-13


Israelin taistelu itsemurhaiskuja vastaan

Israelin Shin Bet turvallisuusvirasto paljasti hälyttäviä lukuja: Syyskuussa 2012 raportoitiin 91 terroristitapausta verrattuna elokuun 51:een. Useimmat olivat Juudean ja Samaria alueella, 39 tapausta. Jerusalemissa oli 28 ja Gazasta ja Siinailta suunnattuja 24 tapausta. Vaikka terrorismin lisääntyminen on epämieluista se on silti paljon vähemmän mitä tapahtui vuonna 2000 alkaneen toisen intifadan jälkeen. Tuolloin terroristien iskuissa kuoli ainakin 800 israelilaista ja tuhansia vammautui. Verenvuodatuksen lopettamiseksi Israelin hallitus päätti pystyttää turva-aidan erottamaan varsinaisen Israelin alueen Länsirannan arabialueista. Hanke synnytti laajalti arvostelua mutta heti valmistumisensa jälkeen se osoittautui menestykseksi. Tapettujen ja vammautuneiden israelilaisten lukumäärä putosi heti 70% ja 85% entisistä luvuista. Kirjan The Smarter Bomb: Women and Children as Suicide Bombers (Ovelampi pommi: naiset ja lapset itsemurhaiskijöinä) kirjoittajan Anat Berkon mukaan monet terroristi-iskujen yrittäjät tunnustivat hänelle, että turva-aita esti heidän aikeensa. Israelin vankiloissa tehtyjen haastattelujen mukaan vielä sitäkin suurempi merkitys on ollut Israelin tehokkaalla tiedustelulla ja kansalaisten aktiivisella asenteella tehdä huomioita. Reuven Paz on entinen Shin Betin tutkimusosaston johtaja. Hänen mukaansa, ”aita on ollut tehokas mutta itsemurhaiskujen väheneminen selittyy osittain myös palestiinalaisten taktiikan muutoksella. Omien kansalaisten uhraamisen sijasta he ovat siirtyneet raketti-iskuihin.” Hatem Abdel Qader, joka on palestiinalaishallinnon Jerusalemin asioiden ministeri, vahvistaa Pazin tulkinnan. ”Viime vuosina (palestiinalaisten) yleinen mielipide on kääntynyt kielteiseksi itsemurhaiskuille ja monet pitävät niitä terroritekoina”, kertoi Abdel Qader. Samalla hän kuitenkin painotti, että vastaavat hyökkäykset sotilaallisiksi katsottuja kohteita vastaan ovat oikeutettuja. Tästä huolimatta terroristit eivät ole täysin lopettaneet yrityksiään tunkeutua iskemään Israelin alueelle. Anat Berkon mukaan se johtuu siitä, että ”heillä on edelleen vallalla kulttuuri, joka rohkaisee lapsia tulemaan marttyyreiksi pikemmin kuin valmistumaan tohtoreiksi tai lakimiehiksi.” Palestiinalainen media on edelleen hyvin israel- ja ja juutalaisvastainen. Palestinian Media Watch (PMW) on israelilainen järjestö, joka tarkoin seuraa palestiinalaista painettua ja sähköistä mediaa. Järjestön hyvin dokumentoitu aineisto todistaa, että palestiinalaishallinnon johdolla vihapuhe ja vihaan kasvatus jatkuu ja juutalaisten yhteys maahansa kielletään. Samoin on laita suhteessa holokaustiin. Pyhä sota -käsitettä ihannoidaan ja tuodaan julki. Tämä kaikki myös palestiinalaisten oppikirjoissa. Palestiinalaiset johtajat ovat suuri osa ongelmaa. He ihannoivat terroristeja nimeämällä paikkoja ja tapahtumia heidän nimiinsä. Yksi esimerkki on terroristi Dalal Mughrabi, joka vuonna 1978 bussikaappauksessa tappoi 38 israelilaista, mukaan lukien 13 lasta. Hänen kunniakseen ja nimissään on pidetty useita yleisiä juhlia ja nimetty paikkoja. ”Tämänkaltainen käytäntö on hyvin vaarallinen vihapuheen muoto, koska se ylistää tappajia ja tappamista jatkaen sitä edelleen tapausten jälkeenkin. Kun palestiinalainen imaami (islamilainen uskonoppinut) kehottaa TV:ssa tappamaan juutalaisia, murhaaminen on tuolloin mahdollisuuden tasolla mutta ketään ei ole vielä tapettu. Itsemurhaiskijöiden ylistäminen ei enää viittaa mahdollisuuteen vaan ylistää jo tehtyä murhaamista”, sanoo PMW:n edustaja. Ei ole siis yllätys, että uskonnollisten ja poliittisten johtajiensa kannustamina palestiinalaiset yleensä tukevat Israelin vastaista terroria. Abdel Qaderkaan ei hyväksy syytöksiä vihapuheesta terrorismin takana vaan sanoo itsemurhaiskujen syyksi palestiinalaisten vaikeat elinolot. ”Taloustilanne on huono. Palestiinalaiset ovat monien vaikeuksien alla ja se tekee monet epätoivoisiksi.” Berko suhtautuu selitykseen epäluuloisesti osoittaen, että itsemurhaiskut alkoivat jo, kun palestiinalaisten talous oli vielä hyvällä tolalla. ”Gazakaan ei ole enää Israelin hallussa. Tosiasiassa se on islamilainen emiirikunta, jossa kansalaisilla on rajoitetut oikeudet Hamasin hallinnan alla. Silti sieltä edelleen isketään Israeliin.” Elizabeth Blade Israel Today 1-13


Media kriisissä

Israelin media taistelee elämästään. Päivälehdet ja TV -asemat ovat lopettamisuhan alla. Journalistit pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Jokainen syyttää tilanteesta jotakin toista: internetiä, facebookia ja etenkin PM Netanyahua. Kriisi alkoi kun paljastui, että yksi vanhimmista ja suurimmista heprealaisista päivälehdistä, Maariv, oli konkurssin partaalla. Lehti perustettiin kun Israelista tuli valtio vuonna 1948. Nyt sillä on velkaa 100 miljoonaa USD. Maarivia lukee n. 12% Israelin väestöstä ja sen levikki on 400 000. Kun lehden omistaja Nochi Dankner, joka on yksi maan rikkaimmista, ilmoitti aikeista lopettaa julkaisu niin toinen mediamoguli Shlomo Ben Zvi ilmoittautui lehden ostajaksi. Ben Zvi ilmoitti samalla irtisanovansa suurimman osan lehtitalon väestä: 2000 henkilöstä vain 400 saisi jäädä. Irtisanotut eivät saisi mitään ylimääräistä korvausta. Maariv on vain jäävuoren huippu. Vasemmistolainen Haaretz, joka on perustettu jo 1918, aikoo vähentää väkeään 100 hengellä. Haaretzin levikki ei ole suuri mutta se on vaikutusvaltainen media maan liberaalin eliitin ja kansainvälisen median piirissä. Myös Israelin suurin lehti Yediot Ahronot on irtisanonut työntekijöitään ja leikannut palkkoja. Paitsi lehdistöä kriisi on kohdannut myös TV ja radio -asemia. Kanava 10, Israelin kolmas TV asema on 5 milj. USD:n veloissa ja lopetusuhan edessä. Kanava vetosi Israelin hallitukseen tuen saamiseksi mutta tuloksetta. Ehkä yksi syy siihen oli, että kanava on ollut hyvin kriittinen suhteessa PM Netanyahuun. Noin vuosi sitten se raportoi Netanyahun saaneen laittomasti rahaa ulkomaisilta miljonääreiltä. Nämä olisivat maksaneet Netanyahun kalliita lentolippuja. PM Netanyahu haastoi kanavan oikeuteen. Yksityinen kanava 2 on myös taloudellisissa vaikeuksissa huolimatta suosituista uutis- ja viihdeohjelmistaan. Vain kanava 1 on taloudellisesti vakaa mutta sen rahoittajana onkin valtio, eli israelilaiset veronmaksajat. Painettu media Israelissa kuten kaikkialla maailmassa on saanut haastajan internetistä. Syy on selvä: miksi maksaa painetusta lehdestä, kun samat asiat voi lukea ilmaiseksi netissä? Yediot Ahronot myi ennen miljoona kopiota viikonlopun lehteään. Seitsemän miljoonaisessa kansassa se tarkoitti, että lähes jokainen talous osti lehden. Toinen syy on vuoden 2011 kesän mielenosoituksissa. Tuolloin israelilaisia suuryrityksiä, lähinnä ruuan tuottajia, syytettiin työntekijöiden irtisanomisista voittojensa kartuttamiseksi. Nyt nämä yhtiöt pitävät matalaa profiilia ja ovat radikaalista vähentäneet mainontaansa. Se on saanut Israelin mainosmaailman kaaokseen ja johtanut median miljoonatappioihin mainosrahan puuttuessa. Suurin syy kriisiin lankeaa kuitenkin Israel Hayom -lehdelle. Viisi vuotta sitten amerikanjuutalainen kasinomiljardööri Sheldon Adelson päätti valloittaa maan ilmaisjakelulehdellään. Adelson on oikeistolainen ja Netanyahun ystävä. Hänen suunnitelmansa hallita israelilaista mediaa ja tukea ystäväänsä Netanyahua on ollut menestys. Tänään Israel Hayom on maan suurilevikkisin päivälehti. Ilmaista lehteä lukee 38,7% kansasta. Toisena on Yediot Ahronot 37,6% osuudella. Israel Hayom -lehteä kutsutaan myös nimellä Bibi-Ton (Bibi -lehti, Netanyahun lempinimi Bibi mukaan). Lehti ei koskaan kritisoi Netanyahua eikä tämän hallitusta. Israelin media, joka pääosin on vasemmistolainen, ei ole kovin objektiivinen. Usein se on kohdellut Netanyahua myös epäreilusti syyttäen häntä äärioikeistolaiseksi, kapitalistiksi ja röyhkeäksi joka välittää enemmän rikkaiden kuin köyhien eduista. Myös Netanyahun puolueen perinteinen liitto ääriortodoksipuolueiden kuten Shasin kanssa on erottanut häntä maallisista ja liberaaleista israelilaisista. Median tekninen vallankumous ja miljardööri Adelson ovat auttaneet Netanyahua parempaan tasapainoon suhteessa maan mediakenttään. Etenkin, kun häntä kritisoineet medialähteet ovat vaikeuksissa. Yossi Aloni Israel Today 1-13


Juutalainen temppeli on mielikuvituksen tuotetta...

Jasser Arafat hämmästytti USA:n presidentti Bill Clintonin vuonna 2000 pidetyssä Camp Davidin rauhankokouksessa väittämällä, ettei raamatullista temppeliä ole koskaan ollut olemassakaan. Siitä lähtien palestiinalaiset johtajat ja ”asiantuntijat” ovat tehneet kovasti töitä ko. väitteen todistamiseksi. Palestiinalainen media toistaa sitä, oppikirjoissa väitetään ja moskeijoissa opetetaan samaa. Monet palestiinalaiset uskovat väitteen todeksi. Palestiinalaisten päämäärä on selvä: jos juutalaisen temppelin olemassaolo voidaan kieltää Israelilla ei ole historiallista, raamatullista eikä hengellistä oikeutta pitää kiinni Jerusalemista eikä edelleen koko maa-alueesta. Camp Davidin kokouksen aikana Arafat esitti edelleen, että Salomon temppelin todellinen paikka olisi ollut Nablusin kaupungissa eikä Jerusalemissa. Kaksi vuotta kokouksen jälkeen hän väitti arabilehden haastattelussa: ”Ei ole löydetty yhtäkään kiveä todisteeksi temppelin sijainnista (Jerusalemissa temppelivuorella).” Arafatin seuraaja Mahmoud Abbas seuraa edeltäjäänsä: ”Jos he (juutalaiset) väittävät, että 2000 vuotta sitten heillä oli temppeli (Jerusalemissa) niin haastan heidät esittämään siitä todisteet.” Palestiinalaisjohtaja Nabil Shaath puhuu temppelistä Israelin ”mielikuvituksen tuotteena”. Pääneuvottelija Saeb Erekat sanoo: ”Islamin mukaan Jerusalemissa ei koskaan ole ollut temppeliä vaan kaukainen moskeija.” Puhemies Jasser Abed Rabbo väittää: ”ei ole mitään arkeologisia todisteita siitä, että temppeli olisi joskus ollut olemassa.” Hepreankielisessä Israel Hayom päivälehdessä israelilainen Dore Gold osoitti palestiinalaisten puheiden ristiriitaisuuden suhteessa tunnustetun islamilaisen oppineen Abu Jafar Muhammad ibn Jarir al-Tabarin (838–923 jKr.) kirjoituksiin. Al-Tabari kirjoitti muslimien Jerusalemin valloituksesta, kuinka toinen kalifi Umar bin al-Khattab saapui paikkaan, jossa ”roomalaiset tuhosivat temppelin Israelin poikien aikana”. Gold todisti myös, että ”niin myöhään kuin 1935 tunnetun mufti Haj Amin al-Husseinin johtama Jerusalemin ylin muslimihallinto julkaisi oppaan Jerusalemin temppelivuoresta. Oppaan mukaan paikalla on ilman epäilystä sijainnut Salomon temppeli.” Palestiinalaiset johtajat eivät halua rauhanneuvotteluihin Israelin kanssa vaan he haluavat vääristää ja uudelleen kirjoittaa historiaa. 1-13