Hebronin sheikki: ei palestiinalaisvaltiota

Aviel Schneider - Israel Today

Maailma ei lainkaan tunne mitä Länsirannalla tapahtuu”, sanoi sheikki Abu Khader Jabari, ”emme me eikä Israel tule hyötymään mitään siitä, että YK tunnustaisi palestiinalaisen valtion. Mahmoud Abbas kiipesi puuhun eikä tiedä kuinka tulla sieltä alas.” Näin Raamatusta tutun Hebronin kaupungin mukhtar (kyläpäällikkö) kuvasi tilannetta kodissaan lisäten, että sekä Israel ja palestiinalaiset ovat tehneet virheitä. ”Juutalaisille maa on pyhä ja islamin uskonnon mukaan me emme saa edes neuvotella maasta. Siksi ajatus Palestiinan valtiosta on kuollut jo syntyessään. Sillä ei ole aluetta eikä kulkemisvapautta palestiinalaisten kaupunkien välillä”. Omien sanojensa mukaan nyt 70 -vuotias sheikki pitää parhaana aikana vuosia ennen Oslon sopimusta 1993. ”Tuolloin, Israelin hallinnassa, elämämme oli paljon parempaa. Nyt työttömyysaste on yli 40% palestiinalaisten itsemääräämisalueilla.” Sheikki kertoi, kuinka palestiinalaiset ennen kävivät töissä juutalaisasutuksissa ja suhteet juutalaisiin olivat hyvät. Tapasin sheikin kesällä, kun tutkin eräiden palestiinalaisten sukujen juutalaista syntyperää Hebronin ja Betlehemin alueella. Tuolloin eräät palestiinalaiset kertoivat, että sheikki Jabarilla on johdossaan n. 5000 miehen taisteluosasto, joka olisi valmis ottamaan kontrollivallan palestiinalaisilla itsemääräämisalueilla. Sheikki itse kieltäytyi puhumasta asiasta. ”Palestiinalaisen itsehallinnon takia Israel säästää joka vuosi 7 miljardia USD. Ilman palestiinalaista hallintoa Israel joutuisi maksamaan palestiinalaisväestön terveydenhoidon ja koulutuksen.” Jabari kritisoi Israelin hallintoa siitä, että se neuvotteli vuonna 1990 Tunisiassa PLO:n kanssa mutta sivuutti paikalliset palestiinalaiset johtajat. ”Se oli joko Israelin pahaa tahtoa tai tietämättömyyttä neuvotella Arafatin eikä meidän kanssamme. Historia tulee todistamaan sen.” Jabari tapaa usein islamilaisen terroristiryhmä Hamasin, PLO:n Fatahin ja pienempien terroristiryhmien kuten PFLP:n johtajia. Hänen mukaansa näillä ei olisi enempää kuin 5%:n kannatus palestiinalaisen kansan keskuudessa. ”Jos Israel olisi neuvotellut kanssamme, emme olisi tulleet tähän pattitilanteeseen.” Sheikin mukaan johtavat palestiinalaiset suvut kokoontuivat ennen Oslon sopimusta ja perustivat neuvotteluryhmän. ”Mutta Israel vain pilkkasi meitä ja päätti neuvotella yksipuolisesti PLO:n kanssa.” Israelilla ei ollut monta vaihtoehtoa, sillä länsimaat vaativat sitä neuvottelemaan Arafatin PLO:n kanssa alkaen Madridin konferenssista 1991. Tuolloin esille tuli ns. ”rauha maata vastaan” -periaate. Toisaalta PLO myös osasi painostaa paikallisia palestiinalaisia johtajia kieltäen näitä neuvottelemasta Israelin kanssa. Jabari painotti kerta toisen jälkeen, että ratkaisu pitää löytää ja elämän tulee jatkua rauhassa ja hiljaisuudessa. ”Meidän tulee kasvattaa lapsemme rakastamaan toinen toisiaan eikä vihaamaan. Velvollisuutemme on opettaa tätä myös lapsenlapsillemme. Vain siten voimme luvata heille paremman tulevaisuuden suvaitsevaisuuden ja rinnakkaiselon myötä. Rauhan hinta on paljon pienempi kuin sodan suuri ja verinen maksu.” 11-11


Kun hinnat nousevat...

Ryan Jones – Israel Today

Israelissa on syntynyt uusi ennennäkemätön massaliike, kun tuhannet ja taas tuhannet kokoontuivat lauantai-iltaisin osoittamaan mieltään nopeasti kohonneiden hintojen ja elinkustannusten vuoksi. ”Olkoon kyse 100 000 tai 200 000:sta, mutta koskaan ennen vastaava joukko ei ole astunut kaduille sosiaalisten kysymysten takia”, kirjoitti kolumnisti Nahum Barnea Yediot Ahronot päivälehdessä, ”ennen yleinen vieraantuneisuus ja kyynisyys on muuttunut osallistumiseksi ja protestiksi.” (Eräiden laskelmien mukaan mielenosoituksiin Tel Avivissa osallistui n. 270 000 henkeä / toimitus, J.A.). Raamatun aikoina sosiaalinen protesti ei ollut harvinaista. Samalla, kun muu osa Lähi-itää faaraoineen, kuninkaineen ja keisareineen oli hiljaa, israelilaiset protestoivat Jumalaakin vastaan huonoksi katsomiensa elinolosuhteiden takia. Vain vähän Egyptistä vapautumisen jälkeen, kansa jo kapinoi, koska heiltä puuttui tarvikkeita, joita heillä oli faaraon Egyptissä. Sama nurina toistui ajoittain koko matkan ajan kohti Luvattua maata. Nyt on kuitenkin toinen, läheisempi vertauskohta israelilaisten mielenosoituksille: arabivallankumoukset. Arabimedia on hehkuttanut sitä, että heidän väkivaltaiset vallankumouksensa voisivat levitä Israeliin: ”Vallankumous Israelissa... ihmiset haluavat syrjäyttää Netanyahun”, luki suurin kirjaimin egyptiläisen päivälehden Al-Wafd'in otsikossa. Saman maan toinen päivälehti Al Youm al Saleh kirjoitti: ”arabivallankumoukset saavuttivat Israelin”. Monelle arabimaailmassa lienee ollut pettymys, että mielenosoitukset Israelissa eivät ole väkivaltaisia eivätkä kaada hallitusta. Al Jazeera TV-kanavan juontaja Faisal Al-Qassem myönsi: ”Israelilaiset eivät ole niin raakoja (kuin arabit)... toisin kuin eräissä arabimaissa, Israelin arabit voivat osoittaa mieltään huoletta ja kun poliisi saapuu paikalle se ei hakkaa mielenosoittajia kuoliaaksi.” Toisenlainen ääni, ja toive, kuului saudioppineelta Amal Aziz Al-Hazzanilta, joka kirjoitti Lontoossa ilmestyvässä arabilehdessä arabien ”riemuinneen, kun arabivallankumouksen aalto saavutti Israelin. Sanoimme... että Israelin kadut täyttyvät kapinoijista... ja se johtaisi Netanyahun... mobilisoimaan armeijan protestoijia vastaan. Armeija käyttäisi kovia panoksia, hakkaisi heitä, heittäisi heidät vankilaan ja toimittaisi pahoipieltyjen lasten ruumiit heidän vanhemmilleen.” Mielenosoitusten kautta saataneen aikaan jotain muutosta israelilaisen yhteiskunnan epäkohtiin, jotka Netanyahukin on myöntänyt. Mutta varojen puute ei anna hallitukselle suurta liikkumavaraa. Egyptin esimerkin innoittamana jotkut mielenosoitusten osallistujat vaativat Netanyahun kaatamista. ”Mubarak, Assad, Bibi Netanyahu”, huusi joukko aktivisteja Tel Avivin keskustassa. ”Vallankumous, vallankumous!”. Mutta Israelissa ei tule vallankumousta. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike on politisoitunut ja liittyy laajalti vasemmistoon. Yksi protestien johtajista, Daphni Leef esim. kieltäytyi armeijapalveluksesta, koska pitää maataan ”miehittäjänä”. Tällaiset asenteet ovat leimanneet liikkeen suuren yleisön silmissä. Kaiken kaikkiaan näyttää, että monet israelilaiset ja arabit katsovat toinen toisensa mielenosoituksiin uskoen, että ruoho voi olla paljon vihreämpää toiselle puolella. 11-11


Arabikevät” ja rauha Israelin kanssa

Aviel Schneider – Israel Today

Rauha Israelin ja Egyptin välillä ei enää ole pyhä asia”, julisti arabiliigan pääsihteeri Nabil al-Arabi, ”se ei ole sitä Koraanin eikä Uuden testamentin mukaan.” Juutalainen Vanha testamentti ei ole tälle 75-vuotiaalle juristille lainkaan pyhä kirja. Muslimien itä ja kristittyjen länsi ovat poliittisesti ja uskonnollisesti laillisia mutta Israelin valtio siinä välissä on laiton. Israelin ja Egyptin välillä solmittiin rauhansopimus 32 vuotta sitten. Onko se vaarassa? ”Maiden välinen rauhansopimus on vaarassa”, sanoi johtava Lähi-idän tuntija Ehud Ya'ri Israelin TV:ssa. Noin kaksi viikkoa al-Arabin kommenttien jälkeen tuhannet egyptiläiset ryöstivät Israelin Kairon suurlähetystön. Asiat voivat mennä siitäkin pahempaan suuntaan. ”Sodan uhka kasvaa”, sanoi IDF:n alaisen Israelin suojelu- ja pelastusorganisaation komentaja kenraalimajuri Eyal Eisenberg, ”arabikevään jälkeen odotamme radikaalin islamin värittämää arabitalvea.” Eisenbergin mukaan Israelia vastaan saatetaan hyökätä massatuhoaseilla. Kaikki uudet Egyptin presidenttiehdokkaat ovat sanoneet, että rauhasopimusta Israelin kanssa tulee tarkastella uudelleen. He ovat: Mohammed ElBaradei, 71, entinen kansainvälisen atomienergiakomission (IAEA) johtaja, Amr Moussa, 74, entinen arabiliigan pääsihteeri, Hisham el-Bastawisi, 59, tuomari ja Dignity puolueen johtaja, Hamdeen Sabahi, 56, al-Karama puolueen perustaja ja Majdi Hatata, 70, entinen armeijan päällikkö. ”Amr Mussasta aina muslimiveljeskuntaan mielipiteet tarpeesta muuttaa rauhansopimusta ovat yhtenevät”, sanoi Ya'ari, ”se sisältää Israelin suurlähetystön karkottamisen Kairosta.” Israel vastaisuus ja suurlähettilään karkottaminen saivat lisää tuulta purjeisiin Elokuun lopulla sen jälkeen, kun palestiinalaiset terroristit Gazasta tunkeutuivat Israeliin Egyptin Siinain niemimaan kautta tappaen 8 israelilaista. Terroristijahdin aikana kuoli 5 egyptiläistä poliisia, joiden kuolemasta Egypti syyttää Israelin turvallisuusjoukkoja. Poliisit joutuivat terroristien ja Israelin joukkojen ristituleen, eikä ole varmaa kumman puolen luodit osuivat heihin. Egyptin media syytti säälimättä Israelia. Maan TV:ssa raivostuneet haastateltavat vaativat rauhansopimuksen mitätöimistä. Tapauksen jälkeen arabilehdistössä asiaa puitiin mm. näin: ”Oli Egyptin virhe allekirjoittaa rauhansopimus apinoiden ja sikojen kanssa”, perinteinen arabisolvaus koskien juutalaisia. Tilanne voi pahentua Egyptin vaalien myötä. Hyvin mahdollista on, että radikaali muslimiveljeskunta voittaa kolmasosan äänistä, toinen kolmannes menee muille islamisteille ja loput äänet nuorisoliikkeille ja kansallismielisille. Jokainen hallituskokoonpano tulee olemaan sellainen, että se voi pyrkiä rauhansopimuksen mitätöimiseen. Egyptiläisen päivälehti al-Masri al-Youm'in mukaan muslimiveljeskunta haluaa saattaa Sharia -lain voimaan Egyptissä. ”Muslimiveljeskunnan kasvava suosia on vaara Israelille”, sanoi entinen Israelin suurlähettiläs Egyptissä 1996-2001 Zvi Mazel, ” vaikka marraskuuksi suunnitellut vaalit todennäköisesti viivästyvät.” Mazel uskoo, että Egyptin epäyhtenäinen puoluekenttä on yhtenäinen Israel -vihamielisyydessä. Maan turvallisuustilanne on heikentynyt ja siihenkin asiaan on löydetty syntipukki Israelista. Egyptin väliaikainen hallitus on jo muuttanut käytäntöjään Israelin suhteen. Päinvastoin kuin Mubarakin aikana maan sotilasjohto on helpottanut Gazan/Egyptin rajasulkua. Suljettuja rajanylityspaikkoja on avattu ja poliisien sekä armeijan toiminnan heikentyessä terroristit ja rikolliset voivat liikkua ja toimia vapaammin. Israeliin johtava maakaasuputki on räjäytetty jo viisi kertaa, ilmeisesti islamistien militanttien toimesta. Gazan rajalla olevia Egyptin poliisiasemia vastaan on hyökätty ja poliiseja kidnapattu. Hyvin aseistettujen islamistien sanotaan pitävän valtaa Egyptin El Arishin ja Rafahin kaupungeissa lähellä Gazaa. Knessetin jäsen ja entinen Israelin sisäisen turvallisuuspalvelun Shin Bet'in johtaja Avi Dichter sanoi Siinain niemimaan muodostuneen uhaksi Israelille. ”Siinai on nyt vapaa sisäänkäynti terroristeille. He salakuljettavat tuhansittain raketteja ja muita aseita tunneleiden kautta Siinailta Gazaan.” Libyan sisällisota on edistänyt Siinain turvallisuustilanteen heikentymistä. Tuhovoimaisia aseita on ryöstetty Gaddafin joukkojen hylkäämistä varastoista. Osa niistä on kulkeutunut Gazaan Egyptin kautta. Israelin armeijan mukaan Hamasilla on nyt myös venäläisiä olalta ammuttavia SA-7 ilmatorjuntaohjuksia ja singolla ammuttavia RPG -kranaatteja. Kun egyptiläinen kansanjoukko ryntäsi Israelin suurlähetystöön Kairossa, maan turvallisuusjoukot vain seurasivat tilannetta. Israelin PM Netanyahun mukaan ”Lähi-idässä on meneillään historiallinen poliittinen maanjäristys”. Suurlähetystön koko henkilökunta evakuoitiin turvallisesti Israeliin. ”Israelilaisina olemme tottuneet ajattelemaan, että se mitä tapahtuu, tapahtuu meidän takiamme tai me olemme jollakin tapaa sen osatekijöitä. Mutta asioihin vaikuttavat monet muut ulkoiset ja vahvat voimat.” Israelin viranomaisten mukaan maa ei voi enää pitää rauhansopimusta Egyptin kanssa selviönä. Arabien tuntija Yoni Ben Menachem sanoin, ”Egyptin sotilasjohtoinen hallinto pyrkii ennenmuuta miellyttämään kansaa. Siksi he ovat ottamassa tiukemman kannan myös Jerusalemin asemaan.” Alueella on käynnistynyt myös uusien liittolaisten hakeminen. Turkki on ennen ollut politiikassaan Israel -myönteinen, nyt sen PM Recap Tayyio Erdogan on esittänyt Egyptille ”uuden liiton” muodostamista Israelin kanssa olleen ”vanhan liiton” purkautuessa. Egyptin valtaa pitävien ei silti tule hätiköidä. Rauhansopimuksen menettäminen ei olisi senkään etujen mukaista. Kenraali Giora Eiland antoi 4 syytä miksi Egyptin kannattaa jatkaa entiseen malliin. 1.Kaasun myynti Israeliin on sille tuottoisaa. 2.Egyptin turismi on sille elintärkeä elinkeino ja huonot suhteet Israeliin pilaavat pyramidien maan turvallisuusimagoa. 3.Suezin kanava tuottaa Egyptille paljon tuloja ja selkkaus Israelin kanssa vaarantaisi vesiliikenteen. 4.Hyvät suhteet USA:n kanssa ovat maalle hyvin tärkeät. Yhdysvallat tukee maata vuosittain 2 miljardin USD:n kehitysavulla. ”Barack Obama on Egyptin talouden suurin tukijalka”, sanoi Ben Menachem, ”olisi virhe rikkoa sopimus toisen USA:n liittolaisen kanssa. Siksi rauha Israelin kanssa ylläpidetään amerikkalaisella rahalla.” Israelin tulee kuitenkin olla varuillaan rauhansopimuksen suhteen. Jos sopimus Egyptin kanssa on vaarassa, mitä järkeä olisi solmia toinen rauha-maata-vastaan sopimus palestiinalaisten kanssa? 11-11


Gilad Shalit vapautui

Lähde: Ynet

Israelin puolustusvoimien sotilas, korpraali Gilad Shalit joutui Hamasin vangiksi kesäkuun 25 päivä 2006, kun Hamas iski israelilaisen sotilasryhmän kimppuun lähellä Kerem Shalomin rajanylityspaikkaa Gazan alueen lähellä. Sieppauksen tekijöiksi ilmoittautui kolmen terrorijärjestön yhteenliittymä: Hamas, Popular Resistance Committees (PRC) ja The Army of Islam. Shalitin olinpaikka oli salainen ja Hamas ei suostunut päästämään Punaisen Ristin edustajaa häntä tapaamaan monien maiden edustajien kehotuksista huolimatta. Aluksi oli myös epäselvyyttä siitä, olisiko Shalit enää edes elossa. Vankeusvuosien aikana Hamas toimitti Israelille todisteita Shalitin elossa olemisesta: kolme kirjettä, ääninauhan ja DVD:n, jonka Israel sai vaihdossa useisiin pidätettyihin naispuolisiin palestiinalaisvankeihin. Vaihdossa Shalitiin Hamas vaati 1000 vankia vapaaksi Israelin vankiloista, mukaanlukien useita murhista tuomittuja terroristeja. Ulkomaisten tiedustelulähteiden mukaan Shalit siirrettiin Gazan alueelta Egyptiin hyvissä ajoin ennen vankien vaihtoa. Gilad Shalitin vapauttamiseksi syntyi massaliike ja hänen perheensä toimi aktiivisesti mukana mielenosoituksissa ja marsseilla asian puolesta. Giladin vanhemmat Noam ja Aviva Shalit tapasivat monia Israelin ja muiden maiden päättäjiä vedoten heihin poikansa puolesta. Vuonna 2009 perhe pystytti teltan Israelin PM:n virka-asunnon edustalle ja siitä muodostui tuhansien israelilaisten käyntikohde kuukausittain. Samana vuonna pantiin toimeen massiivinen internet kampanja. Israelissa käytiin paljon keskustelua kuinka monen terroristin vapauttamiseen maa olisi valmis ja pitäisikö heidän joukossaan sallia murhista syytettyjen vapautuvan. Lokakuussa 2011 PM Netanyahu lopulta ilmoitti sopimuksen syntyneen ja sen nojalla 1027 palestiinalaisvankia tultaisiin vapauttamaan kahdessa osassa. Suurin osa israelilaisista hyväksyi vaihtokaupan ehdot. Monet terroristien uhrien perheet esittivät kuitenkin vetoomuksia aina Korkeinta oikeutta myöten sen puolesta, että vangeiksi saatuja terroristeja ei vapautettaisi. Oikeus kuitenkin hylkäsi vetoomukset sanoen asian kuuluvat valtiolle eikä oikeuslaitokselle. Lokakuun 18 päivä 2011 Gilad Shalit sai jälleen astua Israelin maaperälle lähes 5 ½ vuoden vankeuden jälkeen. Israelin opposition Kadima puolueen näkyvä naispoliitikko Tzipi Livni sanoi vaihtokaupan heikentäneen Israelia ja että sen kautta Hamasin voima kaksinkertaistui. Livni sai heti vastaansa moitteiden ryöpyn hallituspuolue Likudilta. Hallituksen virkailija arvosteli Livniä: ”Hän on unohtanut, että Shalit joutui vangiksi aikana, kun hän itse oli ministerinä ja epäonnistui Shalitin vapauttamisessa.” Livniä syytettiin myös pelkuruudesta. Hamasin sotilaallisen siiven johtaja Ahmed Jabari sanoi, että Hamas aikoo jatkaa israelilaisten sotilaiden kidnappauksia. ”Me jatkamme israelilaisten sotilaiden ja upseerien sieppauksia niin kauan, kuin Israelin vankiloissa on palestiinalaisia.” PRC:n johtaja Zuhair Al-Qaisi sanoi Shalitin syöneen hyvin vankeusaikanaan ja että hänen sallittiin katsoa hepreankielisiä TV -ohjelmia. Giladin äidin mukaan poika kärsii aliravitsemuksesta ja vankeudessa saaduista vammoista ja hän joutui kokemaan raakaa kohtelua. Al-Qaisi kieltää syytökset sanoen ettei Giladia kidutettu ja hän sai mm. kosher ruokaa. Gilad Shalitin sukulaisen mukaan Giladia ei varsinaisesti pidetty nälässä mutta ruoka ei ollut ravitsevaa, lähinnä ”pitaleipää ja paljon hummusta”. Perheenjäsen kuvasi Giladin menettäneen paljon painoaan vankeusaikana. Ruoan lisäksi liikuntamahdollisuus oli hyvin rajattua, samoin ulkoilma ja auringonvalo. Shalitin palatessa kotiinsa Mitzpe Hilaan, hän kävi kävelyllä naapurustossa yhdessä perheensä kanssa. Uteliaita katsojia kerääntyi paikalle mutta he eivät päässeet poliisien pystyttämiä barrikaadeja edemmäs. Joukko aplodeerasi Shalitin tullessa näkyville. Pari päivää vapauttamisen jälkeen Giladin isä Noam antoi lausunnon: ”Gilad voi hyvin ja tapaa ystäviään.” Israelin puolustusvoimien lääkärit tarkkailevat Giladin toipumista. Kysymykseen kidutettiinko Giladia vankeusaikana, isä vastasi: ”Gilad koki hyvin vaikeita asioita vankeudessa. En mene niihin nyt... hänen kohtelunsa parani jonkun verran loppua kohti.” Isän mukaan pojan ruokahalu on hyvä mutta hänellä on univaikeuksia ja hän kärsii auringonvalon puutteesta. 10-11


Ääriortodoksit armeijaan

Israelin hallitus päätti, että 65% ääriortodokseista katsotaan velvollisiksi suorittamaan armeija- tai siviilipalveluksen. ”Emme tule sallimaan yhä kasvavan määrän ääriortodokseja välttää velvollisuuttaan 'täysaikaisen uskonnon opiskelun' varjolla”, sanoi PM Netanyahu, ”Israelin valtio ei kestä sitä.” Vuonna 2010 840 ääriortodoksia kutsuttiin palvelukseen. Tänä vuonna määrä on 2400 ja sen on tarkoitus kaksinkertaistua vuoteen 2015 mennessä. Hallitus käyttää 35 milj. USD ohjelmaan, jonka kautta ääriortodokseille taataan sopivat olosuhteet, kuten miesten ja naisten erottaminen ja kosher ruoka. Ortodokseille annetut erivapaudet ovat herättäneet närää ei-uskonnollisen enemmistön keskuudessa. 10 -11


Jemenin juutalaiset

Kun pres. Shimon Peres vieraili Tel Avivin lähellä Rish Ha'Ayin kaupungissa, monet Jemenistä 1960-luvulla muuttaneet juutalaiset tulivat kiittämään häntä. Kun Peres oli puolustusministeri 1960 -luvun alkupuolella Jemenissä käytiin sisällissotaa. Jemenin kuningas tarjosi Israelille vaihtokauppaa, jossa maan juutalaiset vaihdettiin aseisiin. Israel hyväksyi tarjouksen ja toimitti Jemenille aseita kuljettaen samalla maan juutalaisia Israeliin. Operaatio oli huippusalainen. Vielä suurempi muutto Jemenistä toteutettiin 1949-50, kun yli 50 000 Jemenin juutalaista lennätettiin Israeliin ”operaatio taikamaton” aikana. 10 -11


Fatah ja Hamas

Vuosien ajan Länsirantaa hallitseva Fatah ja Gazassa valtaa pitävä Hamas ovat olleet vihollisia. Vihollisuus alkoi vuonna 2007 Gazan alueen valtataistelusta, jolloin Hamas karkotti Fatahin raa'assa sodassa. Kairossa pidetyssä neuvottelussa osapuolet ovat sopineet välien normalisoimisesta. Molemmilla on yhteinen vihollinen, Israel ja se on tärkeämpää kuin keskinäinen vihanpito. Israelia huolestuttaa osapuolten lähentyminen etenkin, koska Israelin turvallisuusjoukot ovat voineet tehdä yhteistyötä Länsirannan palestiinalaisten turvallisuuselinten kanssa. Toiminta on ollut tuloksellista ja terrori-iskut on saatu lähes loppumaan. Arabiasiaintuntija Amit Cohen sanoo palestiinalaisten nyt olevan tilanteessa, jossa maailmalle pitää antaa kuva yksimielisyydestä, koska pyritään saamaan YK:n tunnustus omalle valtiolle. ”Se on kosmeettinen, diplomaattinen ele”, sanoo Cohen. Israel pelkää Hamasin vallankaappausta Länsirannalla Gazan tapaan. ”Sopimuksen merkitys on, että terroristit valtaavat Länsirannan. Sadat terroristit hakeutuvat sinne ja meidän tulee valmistautua tilanteeseen”, sanoi Israelin UM Avigdor Lieberman. 10-11


Palestiinalainen vihapuhe jatkuu

Israelilainen palestiinalaista mediaa tarkkaileva järjestö Palestinian Media Watch julkaisi raportin, jonka mukaan palestiinalaisten oppikirjoissa ja mediassa esiintyy edelleen vihapuhetta ja valheita Israelista. Se kuvataan verenhimoisena maan anastajana. Palestiinalainen osapuoli on jatkuvasti rikkonut sopimusta, jossa vihapuhe kielletään. ”Sionistien joukkio varasti Palestiinan ja karkotti sen asukkaat kaupungeistaan, kylistään, mailtaan ja taloistaan perustaen tilalle Israelin valtion”, lukee 12-vuotiaille tarkoitetussa oppikirjassa. Palestiinalaisen hallituksen päivälehti Al-Hayat Al-Jadida kirjoittaa: ”Kirottu Balfourin julistus johti kotimaamme anastamiseen ja kokonaisen kansan karkottamiseen, etniseen puhdistukseen, jolla ei ole vertaa nykyhistoriassa.” Näin siis palestiinalaisille kerrotaan valheita siitä, että joskus olisi ollut erityinen suvereeni Palestiinan valtio, jonka israelilaiset tulijat anastivat. Edellä mainitussa lehdessä sheikki Ishaq Feleifel sanoo kolumnissaan juutalaisten ”pahan luonteen periytyvän Aadamin ensimmäisestä pojasta” - viitaten Kainiin, joka tappoi Aabelin (1.Moos.4:1-8). 10-11


Kääntymys judaismiin

Noin 1000 amerikkalaista kristittyä (ainakin nimellisesti) on allekirjoittanut sopimuksen, jossa he lupautuvat kääntymään judaismiin ja muuttamaan Samarian alueelle. Dokumentti esitettiin israelilaisen puolueen Yisrael Beiteinu (Israel on kotimme) kansanedustajalle Lia Shemtoville, joka lupasi auttaa asiassa. Ryhmän edustajan, Baruch Abramovichin mukaan mm. Missourissa on 400 asukkaan ryhmä, joka pitää sapatin ja elää kibbutsinomaisissa olosuhteissa valmistuen näin muuttoa varten. ”Nämä ihmiset haluavat kääntyä ortodoksijuutalaisuuteen, tukea Israelin taloutta ja jopa palvella sen armeijassa”. Israelin asutusjohtajat eivät lämpene hankkeelle, vaan epäilevät ryhmän olevan ”salakristittyjä”, joiden päämäärä olisikin käännyttää juutalaisia. Samarian alueen asutusneuvosto muistutti, että Israelin paluulain mukaan vain juutalaiset saavat muuttaa Israeliin ja saada kansalaisoikeudet. 10-11


Armeijan menoja leikataan

Globaali talouskriisi vaikuttaa Euroopan maiden puolustusbudjetteja vähentävästi. Niin myös Israelissa. Puolustusministeriö aikoo supistaa menojaan 10% tulevan 10-vuotiskauden aikana. Viime vuonna menoja leikattiin mm. sillä, että upseerit osallistuivat omien armeija-ajoneuvojensa kulujen maksamiseen. Sillä säästettiin 4,4 milj. USD. Egged bussiyhtiön ja rautateiden kanssa solmittu sopimus sotilaiden ilmaisesta matkustamisesta toi 11,7 milj. USD säästöt, jne. Pyrkimyksenä on myös vähentää armeijan lääke- ja sairaanhoitokustannuksia, jotka maksavat vuosittain yli 294 milj. USD.


Yad Vashem ja Google

Vainojen museon Yad Vashemin ja Googlen välinen yhteistyö on tehnyt mahdolliseksi 130 000 kuvan museon arkistosta siirtämisen nettiin kaikkien tarkasteltavaksi. Tarkoitus on saada maailman laajin holokaustia koskeva aineisto jokaisen halukkaan saataville ympäri maailman. ”Google on keskeisessä osassa toimintaamme auttaen meitä saavuttamaan uutta yleisöä, mukaanlukien maailman nuoriso, tehden heille mahdolliseksi tutustua holokaustin historiaan ja vaihtaa siitä mielipiteitä”, sanoi museon johtaja Avner Shalev. Lisää asiasta netissä www.yadvashem.org


Suurlähetystön ongelma

Israelin Norjan suurlähetystöllä Oslossa on ollut ongelma uuden toimitilan löytämisessä. Samalla kun lähetystövirkailijat raportoivat lisääntyvästä Israel -vastaisuudesta Norjassa, Norjan viranomaiset ovat antaneet lähetystölle tiedoksi, että sen tulee muuttaa nykyisestä asemapaikastaan muualle. Syynä on, että lähetystö tarkkoine turvatoimineen häiritsee lähistön asukkaita ja luo alueelle ”negatiivisen ilmapiirin”. ”Yritykset löytää uusi paikka on ollut turhauttavaa, kukaan ei halua vuokrata tiloja meille”, sanoi suurlähettiläs Michael Eligal. Norja on ollut hyvin kriittinen Israelin toimille aina siitä lähtien, kun se isännöi Israelin ja palestiinalaisten Oslon sopimukseen johtanutta kokousta vuonna 1993. Norjan TV:n mukaan antisemitistinen asenne Norjassa on lisääntymässä osittain muslimimaahanmuuttajien myötä. Opettajat ovat raportoineet, kuinka muslimioppilaat ovat julkisesti ylistäneet Hitleriä ja tehneet tunneilla pilaa holokaustista. Erityisesti Gazan sodan vuonna 2009 jälkeen suuri osa norjalaista ”älymystöä”, poliitikkoja, akateemisia, taiteilijoita ja kirjailijoita, on myös liittynyt Israelin arvostelijoihin syyttäen sitä mm. sotarikoksista.


Rabbin pidätys

Israelin poliisi pysäytti rabbi Dov Liorin Jerusalemin ja Hebronin tieosuudella, laittoi hänet käsirautoihin ja toimitti kuulusteltavaksi. Neljän viime kuukauden ajan rabbi, joka on yksi Länsirannan asukkaiden hengellisistä johtajista, vältteli poliisin kutsua saapua kuulusteluun koskien hänen epäiltyjä vihapuheitaan. Lior on yksi neljästä rabbista, jotka puolustavat rabbi Yitzhak Shapiran huomiota herättänyttä kirjaa The King's Torah (Kuninkaan laki). Kirjassa käsitellään olosuhteita, joissa juutalaisen on lupa tappaa ei-juutalainen. Esimerkiksi sodassa juutalaisten ei pidä taistella vain toista armeijaa vastaan, vaan myös vihollisen siviiliväestö ja lapset voidaan tuhota, jos he avustavat vihollisen joukkoja, esim. toimimalla ”ihmiskilpinä”. Rauhan aikana pakanoita ei pidä tappaa 1.Moos.9:6 mukaan. Monet muut rabbit, vastoin rabbi Lioria, ovat tuominneet kirjan ajatukset. Kirjan arvostelijoihin ovat liittyneet myös ääriortodoksipuolueen 91-vuotias päärabbi Ovadia Yosef ja 101-vuotias rabbi Yosef Shalom. Valtionsyyttäjän näkökulmasta kirja sisältää rasismia ja väkivaltaan kehottavaa vihapuhetta. Rabbi Liorin kannattajat, ja ääriortodoksit yleensä, ovat sitä mieltä, että VT:n laki, Toora, on valtion lakien yläpuolella. Siksi valtiolle ei edes kuulu rabbin pidättäminen eikä kuulustelukaan. Sadat suuttuneet uskonnolliset juutalaiset järjestivätkin tiesulkuja Jerusalemiin johtaville teille poliisin kiusaksi. Muut israelilaiset tuomitsivat laajalti ortodoksien toimet.


Kiistanalainen laki voimaan

Knesset hyväksyi lain, jonka mukaan israelilainen, joka tukee juutalaisasutusten boikotointia, voidaan tuomita sakkoihin. Johtavan Likud puolueen kansanedustajan Ze'ev Elkinin mukaan laki mahdollistaa rangaistuksen henkilölle, joka tarkoituksella osallistuu ja kannattaa ko. boikotointia. Laki hyväksyttiin 120-jäsenisessä parlamentissa äänin 47-38 (loput äänestivät tyhjää tai olivat poissa). Kriitikoiden mukaan laki on taas yksi Israelin oikeiston luomus ja on ristiriidassa sananvapauden kanssa. Vasemmiston puolelta on esitetty huomioita, joiden mukaan laki vaarantaa israelilaisen demokratian. Yediot Ahronot -lehden tiedustelussa 47% israelilaisista kannatti lakia ja sama määrä vastusti sitä. Tulos osoittaa, kuinka jakautunut maa on suhteessa kiistanalaisilla alueilla tapahtuvaan rakentamiseen ja asuttamiseen. Lain tukijat pitävät asutuksiin muuttajia rohkeina uudisraivaajina, vastustajat taas sanovat heidän olevan häpeäpilkku Israelin kansainväliselle maineelle.


Omat teot piiloon

Eräiden palestiinalaisten toimittajien mukaan heidän oma hallituksensa, joka esittää Israelin sortajana, tekee niin peittääkseen omat sortotoimensa. Abbasin hallinto haluaa maailman näkevän Israelin huonossa valossa, samalla kun se kohtelee huonosti omia kansalaisiaan. Israel halutaan esittää valtioksi, joka estää palestiinalaisten vapauden. Itsenäisesti toimiva Commission for Human Righs paljastaa useita palestiinalaishallinnon väärinkäytöksiä. Hallitusta kritisoivat kansalaiset joutuvat lähes säännönmukaisesti pidätetyksi, heitä kidutetaan ja pahoinpidellään. Paikallinen lehdistö ei saa julkaista näitä tapauksia. Toimittajia kohtaan hyökätään ja heidän tekstejään sensuroidaan, kertoi palestiinalainen lehtimies Mustafa Ibrahim The Jerusalem Post -lehdelle. ”Lehdistö välttää tapahtumista kertomista, koska pelätään Länsirannan turvallisuusjoukkoja ja pidätetyksi tulemista.”


Vääristelyä

Osana taistelussa Israelia vastaan, palestiinalaiset näkevät paljon vaivaa pyyhkiäkseen pois kaiken yhteyden maan ja juutalaisten välillä. Yksi viimeisimpiä yrityksiä tästä on jerusalemilaisen arabitohtori Hayel Sanduqan esiintyminen Palestiinan TV:ssa. Hänen mukaansa juutalainen sanonta ”jos unhotan sinut Jerusalem...”, on varastettu ranskalaiselta Akossa majaa pitäneeltä ristiretkeläisjohtajalta, joka lausui sanat vähän ennen maasta lähtöään. ”Sionistinen liike lainasi hänen sanojaan ja vääristi ne sionismin nimessä.” Sanonta tulee oikeasti tietenkin juutalaisesta Raamatusta, Psalmista 137, jakeesta 5: ”Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.” Ensin sitä käyttivät Babyloniaan karkotetut juutalaiset. Siitä lähtien sanonta on kuvannut juutalaisten kaipuuta palata Jumalan heille antamaan kotimaahan.


Nakba

Arabit yleensä pitävät Israelin valtion syntymistä vuonna 1948 suurena katastrofina (Nakba). Toinen katastrofi oli 1967 epäonnistunut ns. 6 päivän sota, jonka Egypti, Syyria ja Jordania aloittivat tarkoituksella pyyhkiä Israelin valtio maailmankartalta. Nyt katastrofien listaan on lisätty uusi päivämäärä. Se on Oslon sopimuksen päivä vuonna 1993, kun Israel ja PLO Jasser Arafatin johdolla saivat aikaan sopimuksen rauhasta. Arafat sanoi useissa yhteyksissä Oslon sopimuksen olevan yksi keino Israelin tuhoamiseksi. PLO:n suunnitelman mukaan palestiinalaisten tulisi kaikin keinoin saada haltuunsa Pyhän maan alueita ja kun he olisivat tarpeeksi vahvoja, koko maa vallattaisiin juutalaisilta. Arafatin opetus jäi elämään miljoonien palestiinalaisten mieliin, mutta odotus tuntuu liian pitkältä. Nykyisen johdon pyrkimys saada YK tunnustamaan palestiinalainen valtio on palestiinalaisten mielestä sotaan johtava toimi, kertoo palestiinalaisten oma mielipidetutkimus, tekijänä Palestinian Center for Policy and Opinion. Palestiinalaisen johdon mukaan YK:n jäsenvaltioista ainakin 116 (kaikkiaan 192 jäsentä) äänestäisi Palestiinan valtion puolesta, joka olisi 23 arabivaltio maailmassa.


Jordania ei kannata uutta valtiota

Monen hämmästykseksi Jordania - Israelin, Euroopan ja USA:n tapaan - ei kannata YK:ssa palestiinalaisvaltion luomista alueelle. Johtava jordanialainen virkailija sanoi maansa aseman vaarantuvan mahdollisen uuden valtion syntymisen myötä. Jordanian kansalaisista vähintään 60% lasketaan palestiinalaisiksi. Se tarkoittaa, että nykyisen Jordanian beduiinijohtoinen hallinto joutuisi nojaamaan monissa asioissa Juudean ja Samarian alueelle syntyvään palestiinalaisvaltioon ja kehitys voisi johtaa siihen, että Jordanian palestiinalaisväestö saisi vallan maassa. Jordanian puolelta on selvää, että uusi valtio uhkaisi pahoin alueen vakautta.


Palestiinalaisilla ei sittenkään mene niin kurjasti...

Ryan Jones – Israel Today

Näemme usein kuvia vapaa-aikaa viettävistä israelilaisista osana pyrkimystä näyttää, että Israel on tavallinen maa, jossa vietetään tavallista elämää huolimatta Lähi-idän konfliktin jännitteistä. Palestiinalaisen osapuolen elämästä maailman media tavallisesti esittää kuvia, jotka ovat hyvin kaukana tästä israelilaisesta elämänkuvasta. Tällaiset raportit tuovat lukijan eteen sivukaupalla mielikuvaa onnettomista palestiinalaisista ja välinpitämättömistä israelilaisista. Gazan alue on suosittu aihe Israelin sitä kohtaan harjoittaman saarron takia. Saarto esitetään syynä Gazan alueen humanitääriseen kriisiin. Mutta onko tämä kuva oikea? Monien vuosien ajan Israel Today on julkaissut artikkeleja, jotka todistavat aivan muuta. Gazan alue ei ole hätätilassa. Joka kuukausi, kolmen vuoden ajan, Israel on sallinut 3500 rekan kulkea Gazaan tarkastuspisteidensä kautta. Rekat kuljettavat tavaroita aina vauvanruoasta lääkkeisiin ja koulutarvikkeisiin. Vuonna 2009 esimerkiksi Gazaan saapui 2990 tonnia lääketarpeita, 115 043 tonnia ruokaa ja yli 3 milj. litraa dieselpolttoainetta humanitäärisenä apuna. Sen lisäksi pitää huomioida kaikki se tarvikemäärä, jonka paikallinen liike-elämä tuo alueelle. Gaza saa niin runsaasti ulkopuolista apua, että osa sen asukkaista saa ilmaisen ylöspidon. Tämä rantakaistale kokee myös voimakasta talouden kasvua eikä siksi tarvitsisi massiivista apua. IMF:n raportti vuodelta 2010 todistaa, että Gazan alueen talous kasvoi tuona vuonna peräti 16%. Silti väitetään, että Israel kuristaa Gazan talouskasvua toimiensa kautta. Hyvinvoinnin kasvu näkyy kaikkialla. Kalliita ravintoloita avataan Gazan kaupunkiin. Rantalomapaikat eivät häpeä Israelin vastaavien rinnalla ja niitä syntyy aina uusia. Gazan kauppakeskus on yksi laajimmista luksuskauppakeskuksista koko alueella.Vesipuistoissa huvitellaan ei vain Gazan vaan Palestiinan muissakin osissa. On todella paljon todisteita tästä kaikesta muusta, josta ulkomainen media ei juuri kerro vaikka jotkut toimittajat toki nyt kuvaavat tätäkin puolta. Washington Post -lehden reportteri Janine Zacharia kirjoittaa: ”Jos kuljet Gazan kaupungin pääväylää... ruokakauppoja on vieri vieressä ja niistä saa kaikkea aina israelilaisesta jugurtista ja hummuksesta alkaen. Apteekit ovat hyvinvarusteltuja aivan kuten Yhdysvalloissa.” Egyptiläinen lehtimies Ashraf Avu al-Houl kertoo: ”Kaikkialla on vaurauden läsnäolo, se näkyy suurenmoisissa rantalomakeskuksissa Gazan rannikolla. Gazan liikkeissä myytävänä olevien tavaroiden määrä ja luksustuotteet hämmästyttivät minua.” Gazan alueen Punaisen Ristin apulaisjohtaja Mathilde Redmatn myönsi, ”Gazassa ei ole humanitääristä kriisiä. Jos menet kauppakeskukseen siellä on tavaraa. On ravintoloita ja kauniita rantoja.” Kun Israelin merivoimat viimeksi estivät humanitääristä apua kuljettavan laivasaattueen pääsyn suoraan Gazaan, jopa palestiinalaiset aktivistit itse syyttivät kansainvälisiä ”avuntuojia” palestiinalaisten kärsimyksellä hekumoinnista. ”Sellainen avustussaattue ei tuo tarvikkeita, jotka päätyvät tavalliselle ihmiselle”, sanoi gazalainen liikemies. Uutistoimisto Reutersin toimittaja raportoi, että jos laivasaattue olisi tullut Gazaan, niin siihen osallistuneet ”olisivat varmaan yllättyneet näkemästään... päällystettyjä teitä, vilkasta rakentamista, uusia autoja ruuhkaisilla kaduilla ja tavaraa pursuavia kauppoja. Työttömyysastekin on kohta marginaalinen.” Rakennustyöläinen Karem Hassoun kertoi Reutersille: ”Olen ollut työtön vuodesta 2007, mutta nyt on varaa valita työpaikka. Elämä hymyilee taas minulle ja 7 lapselleni.”Ei elämä silti ole helppoa palestiinalaisalueilla. Vaikeuksia riittää, se on varma. Mutta sellaisen kuvan antaminen, että Gazan alue tai Länsiranta olisi jotenkin kurjempaa aluetta kuin muut arabimaat tai mitä Israel on monin paikoin, on väärä. Itseasiassa kaikki viittaa siihen, että palestiinalaisten asiat ovat paljon paremmin kuin monessa muussa arabimaassa. Väite, että Israel yksipuolisesti sortaa palestiinalaisia on valhe. Jos niin on, niin Israel on tässä asiassa historian huonoin onnistuja. 9-11



Merkki ylhäältä

Jumala ravistaa kansoja, erityisesti Lähi-idässä. Näin eivät ajattele ainoastaan Israelin ortodoksirabbit, vaan myös messiaaniset juutalaiset ja kristityt maailmassa. Jopa muslimit sanovat nykyisten tapahtumien olevan ”merkki taivaasta”. Monille juutalaisille, muslimeille ja kristityille arabimaiden kansannousut eivät edusta vain poliittista tapahtumaa vaan myös hengellistä. Merkittävät israelilaiset rabbit näkevät vallankumoukset Jumalan toimina. ”Juutalaiset tulevat ja kysyvät minulta olemmeko jo Googin ja Maagogin ajassa (Hes.38-39)”, kirjoitti rabbi Chaim Kanievsky suositulla ortodoksisella nettisivustolla ja jatkoi: ”Emme tiedä sitä mutta kaikki ympärillämme oleva Jumalan sallima rauhattomuus viittaa siihen, että Messiaan tulemus on lähitulevaisuudessa. Se merkitsee, että meidän tulee valmistautua Hänen tulemukseensa!” ”Kaikkivaltias johtaa kansat sekasortoon, jotta ne näkisivät, että yksin Hän johtaa maailmaa”, sanoi rabbi Michel Yehuda Lefkovitz, ”Jumala nauraa maan (uppiniskaisille) kansoille valtaistuimeltaan ja odottaa, koska ne lopulta tajuavat, että Hän yksin on vallassa.” Ortodoksien näkemykset ovat vähemmistön näkemyksiä mutta silti Israelin suurin päivälehti Yediot Ahronot julkaisi artikkelin niistä herättämään myös maallisten israelilaisten huomiota. ”Islamilaisessa maailmassa papit puhuvat arabien vallankumouksista merkkinä taivaasta ja Allahilta”, kertoi islamin tuntija Mordechai Kedar. ”Kuten judaismissa myös muslimit liittävät poliittiseen kehitykseen uskonnon merkityksiä.” Jerusalemin kaduilla kulkevat tavalliset arabikansalaiset puhuvat Lähi-idän ”uudesta ajasta”. ”Yhteiskunta on sortumassa”, sanoi Ibrahim Abu Tair, ”lähitulevaisuudessa suuri sota syttyy muslimien ja juutalaisten sekä muiden uskottomien välille.” Arabitaksin kuljettaja Yavdat Uvaisat puhui tuomiopäivästä: ”Se mitä arabimaailmassa tapahtuu on uskomatonta. Olemme kohtaamassa maailmansodan. Islam on heräämässä ja Allah astuu lopultakin esiin. Kaikki, jotka uskovat Allahiin, jotka odottavat tuomiopäivää ja tekevät hyvää, palkitaan. Kaikki ne, jotka kieltävät tuomiopäivän kuuluvat uskottomien joukkoon.” Toisaalla sheikki Mohammed Hussein, joka on palestiinalaisten Mufti (hengellinen johtaja pääpaikkana Jerusalem) varoittaa vääristä messiaista (Al Masih a-Dajjal), jotka profetian mukaan saapuvat eksyttämään ja pettämään heikkoja. ”Verinen sota on edessä”, kuulutti hän,”ja sen jälkeen koko maailma seuraa ainoaa oikeaa uskontoa, islamia.” Syy miksi eri uskonnot näkevät saman tulevaisuuden on siinä, että näkemykset (myös muslimien) on otettu Raamatusta. ”Ortodoksijuutalainen saa uskomuksensa Vanhasta testamentista ja muslimi Koraanista”, sanoi Meno Kalisher, joka johtaa messiaanista seurakuntaa Jerusalemissa, ”Koraaniin ei ole kirjoitettu mitään varsinaista uutta, siihen yksinkertaisesti otettiin palasia sieltä ja täältä Uudesta ja Vanhasta testamentista. Sitten niitä editoitiin ja kirjoitettiin uudelleen.” Juutalaiset ja kristityt eivät pidä Koraania Jumalan ilmoituksena. Koraanin raamatulliset viitteet puhuvat muslimeille aluetta uhkaavista vaaroista. ”Nykyiset kansannousut ovat raamatullisen profetian alkusoittoa”, sanoi Kalisher, ”kunnes antikristus ilmestyy ja Jeesus palaa maan päälle.” Kalisherin mukaan ”jokaisella uskonnolla lienee oma selityksensä nykytapahtumille. Mutta lopulta koittaa päivä, kun kukin joutuu kasvotusten Jeesuksen sanojen kanssa: Minä olen tie, totuus ja elämä.” Sekä Raamattu että Koraani puhuvat tuomiopäivästä ja erilaiset kuvaukset viittaavat tulevaan suureen yhteentörmäykseen. ”Islamilaisen maailman vallankumoukset vahvistavat muslimien omaa messiaanista toivoa, johon heillä on vahva vakaumus”, sanoi messiaaninen lehtimies Tsvi Sadan, ”siksi heillä on valmius maailmanlaajuiseen verenvuodatukseen. Todellisten uskovien pitää luottaa Jeesukseen ja sallia Hänen erottaa jyvät akanoista.” Aviel Schneider - Israel Today (8 11).


Irakissa syntyneiden juutalaisten kaksoiselämä

Noin 60 vuotta sitten, pian Israelin valtion syntymisen jälkeen, 10 irakilaissyntyistä Israeliin muuttanutta juutalaista miestä ryhtyi auttamaan maataan erikoisella tavalla. He päättivät käyttää syntymätaustaansa arabimaassa hyväkseen ja liittyivät Israelin Shin Bet turvallisuusorganisaatioon (joka on Israelin vastine amerikkalaiselle FBI:lle) sekä elämään arabiyhteisön keskuudessa. Miehille annettiin tekaistut henkilöllisyydet ja heidän tehtäväkseen tuli tarkkailla paikallisten arabien toimia ja asenteita uutta valtiota kohtaan sekä varoittaa mahdollisista terrori-iskuista. Näin israelilainen tiedustelupalvelu oli paikalla myös jos maan arabit päättäisivät liittyä Israelia vihaavien arabimaiden tueksi sodan syttyessä. Miehet toimivat tehtävissään 12 vuoden ajan ja vasta nyt israelilainen Israel Defence (Israelin Puolustus) -julkaisu kertoi asiasta. Ennen ryhtymistä varsinaiseen tehtäväänsä miehet viettivät vuoden ajan Israelin tiedustelupalvelun koulutuskeskuksessa lähellä Ramallahin kaupunkia. Ramallah on nykyisen palestiinalaishallinnon pääpaikka. He opiskelivat palestiinalaista arabimurretta, opiskelivat Koraania ja saivat opetusta vakoilutehtäviin. Vuoden jälkeen alkoi palvelu arabeiksi tekeytyneinä vakoojina. Jokainen sai uuden henkilöllisyyden ja heidän taustoistaan laadittiin peitetarinat. Sitten miehet lähetettiin arabikyliin ja -kaupunkeihin. He esittivät vuoden 1948 itsenäisyyssodan tieltä lähteneitä arabipakolaisia, jotka nyt olivat palaamassa kotiseuduilleen. Miesten Israelissa oleville perheille ei annettu mitään tietoa heidän olinpaikoistaan eikä tehtävistään. Tiedustelupalvelun johtajien mielestä oli tärkeää, että miehet avioituisivat arabinaisten kanssa ja saisivat lapsia. ”Näillä kavereilla ei ollut muuta vaihtoehtoa”, sanoi yksikön johdossa toiminut Shmuel Moriah, ”olisi ollut todella epäilyttävää, jos nuoret ja elinvoimaiset miehet olisivat eläneet yksin ilman puolisoa. Kun lähetimme heidät tehtävään, emme määränneet heitä avioitumaan, mutta molemmin puolin oli selvää, että sitä odotettiin ja se tekisi heidän työstään entistä tehokkaamman.” Esimerkiksi agentti ”Meir Cohen” (nimi on tekaistu) lähetettiin toimimaan opettajana Tel Avivin eteläpuolella olevaan Jaffan arabikaupunkiin. Siellä hän tapasi nuoren arabikristityn naisen nimeltä Leila. Lyhyen tutustumisajan jälkeen he avioituivat ja saivat pojan. Cohenin veli kertoi, kuinka kerran kuukaudessa Shin Betin edustaja kävi heidän kodissaan tuomassa Meirin palkkashekin. Edustaja ei koskaan antanut mitään tietoa missä Meir oli ja mitä hänen elämäänsä kuului. Vasta 12 vuoden jälkeen, kun tehtävä oli saatu päätökseen, perheet saivat kuulla rakkaidensa kohtaloista. Tehtävän jälkeen agentit perheineen tuotiin Pariisiin ”jälleenkoulutukseen”, jossa heidän arabi-identiteettinsä purettiin ja päätettiin tulevaisuudesta. Suuri kysymys oli, pitäisikö heidän vaimojensa ja lastensa kääntyä juutalaisuuteen ja asettua asumaan juutalaisyhteisöön. Kaikki miehet olivat samaa mieltä siinä, että missään olosuhteissa he eivät jättäisi perheitään. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan miehet perheineen asutettiin juutalaisyhteisöihin. Kun Meir Cohenin vaimo Leila sai tietää miehensä kaksoiselämästä, hän joutui turvautumaan psykologin apuun. Meirin veli kertoi: ”Kun hän toipui järkytyksestä, Meir esitti hänelle kaikkein vaikeimman siinä tilanteessa kuviteltavissa olevan valinnan: Leilan piti hyväksyä hänet sellaisena kuin hän oikeasti oli, juutalaisena miehenä ja Shin Betin agenttina. Heidän poikansa tuli kasvattaa juutalaisena. Toinen vaihtoehto oli lähteä lopullisesti Israelista ja elää arabimaassa, jonka Leila saisi itse valita.” Useimmat vaimot valitsivat uuden elämän Israelin juutalaisyhteisössä. Israelin Pariisin suurlähetystöön tuotiin kolme juutalaista rabbia, joista yksi oli Israelin puolustusvoimien ylirabbi Shlomo Goren, ja naiset kääntyivät judaismiin. Koska tilanne oli niin erityinen, rabbit päättivät, että perheiden lapset hyväksyttäisiin juutalaisiksi vaikka heidän äitinsä eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Perheiden oli vaikeaa päästä sisälle uuteen elämään ja monien agenttien lapset kärsivät vaikeista identiteettiongelmista. Useat miehistä eivät koskaan päässeet irti 12 vuoden menneisyydestään ja heillä oli suuria ongelmia. Jotkut miehistä ovat vielä elossa mutta heidän henkilöllisyytensä on edelleen salattu turvallisuussyistä. Israelin turvallisuuspalvelussa on kaksi pääryhmää: kuuluisa Mossad, joka toimii estääkseen ulkoapäin tulevaa uhkaa ja Shin Bet, joka toimii maan sisäisen turvallisuuden hyväksi. Shin Betin tunnuslause on: ”Magen velo yera'eh” (Näkymätön turvakilpi). Israel käyttää yhä edelleen samaa tapaa ja näiden miesten työn jatkajia toimii Israelin arabikylissä, -kaupungeissa ja palestiinalaisalueilla. Toisen intifadan aikana nämä agentit mm. ajoivat palestiinalaisalueilla arabisiviiliautoilla, arabeiksi tekeytyneinä ja väijyivät terroristeja. Kerstin Braun – Israel Today (8 11).


Israelin arabit ja valtiouskollisuus

Professori Dan Schueftan kirjoittaa kirjassaan ”Palestinians in Israel: The Arab Minority's Struggle against Jewish State” (Palestiinalaiset Israelissa: Arabivähemmistön taistelu juutalaista valtiota vastaan): ”Israelin ja Palestiinan konfliktiin ei ole ratkaisua”. Schueftan on arvostettu Lähi-idän asioiden tuntija ja Haifan yliopiston kansallisen turvallisuuden tutkimuskeskuksen apulaisjohtaja. Hän on tutkinut Israelin arabiyhteisöä 40 vuoden ajan. Shueftanin mukaan Oslon sopimus 1993 oli käännekohta sille, että Israelin arabit radikalisoituivat. ”Samalla hetkellä, kun me sovimme palestiinalaisten kanssa kompromisseista alueiden suhteen voidaksemme säilyttää valtion juutalaisen luonteen, Israelin arabit heräsivät ja kysyivät itseltään: Entä me?” Israelin kansalaisina elää 1,5 milj. arabia. Se on n. 20% koko väestön määrästä joka on 7,8 milj. Israelin arabeilla on täydet kansalaisoikeudet, mukaanlukien oikeus äänestää. 120-paikkaisessa Knessetissä on 12 arabiedustajaa. Nämä eivät kuitenkaan ole edistämässä juutalaisvaltion asemaa vaan ovat identoituneet 3,5 miljoonan ”miehitetyillä alueilla” asuvien palestiinalaisten joukkoon. ”Israelin arabit eivät näe itseään osaksi valtiota”, kertoi Shueftan, ”heidän todellinen päämääränsä on tuhota meidät kokonaan.” Hänen mukaansa Israelin arabeille ei kelpaa muu kuin juutalaisen valtion lakkaaminen, joka Israelin näkökulmasta edustaa kansallista itsemurhaa. Vuodesta 1990 lähtien hän on kerännyt uutisia, kommentteja ja artikkeleita, joissa arabipoliitikot esiintyvät Israelin mediassa. Aineistosta tehty loppupäätelmä on, että Israelin arabien mielestä juutalaisvaltio on laiton luomus. ”Tämä tarkoittaa, että he näkevät nykyisen Israelin maa-alueen Välimeren ja Jordan joen välissä osaksi palestiinalaista valtiota. Päämäärän toteuttamiseksi arabit käyttävät kaikkia mahdollisia demokraattisia keinoja, joilla voidaan käydä valtiota vastaan – kaikki tämä demokratian, yksilön- ja ihmisoikeuksien nimissä. Israelin taistelu ei ole vain moraalinen vaan se on taistelua kansallisesta olemassaolosta.” Kaksi kansanryhmää taistelee samasta maa-alueesta. Koska Israelin arabit katsovat kuuluvansa palestiinalaisiin, he vastustavat kaikkea mikä liittyy Israelin yhteiskunnalliseen vahvistamiseen, kuten osallisuus kansalliseen- tai armeijapalvelukseen. Vaikka monet arabikansalaiset eivät ole radikaaleja suhteessa Israelin valtioon, he kuitenkin valitsevat radikaalin arabipoliitikon Knessetiin. ”Minimoidakseen Israelin arabien taholta tulevaa vahinkoa, Israelin tulee yksipuolisin toimin vetäytyä Juudeasta ja Samariasta”, sanoi Shueftan, ”se on ainoa keino irrottaa tämän maan radikaali arabijohto palestiinalaisesta kansanosasta. Vaikka toimi ei tee loppua palestiinalaisten arabien keskeisestä solidaarisuudesta, se tekisi oman maamme arabeille vaikeammaksi toimia Israelin etuja vastaan.” Vuonna 1999 Shueftan julkaisi kirjan ”Disengagement: Israel and Palestinian Entity”, jossa hän puhuu asiasta. Tuolloin vain harvat olivat valmiita harkitsemaan yksipuolista vetäytymistä Länsirannan alueelta. Myöhemmin entinen PM Ariel Sharon otti ajatuksen vastaan ja toteutti sitä vetäytymisessä Gazan alueelta vuonna 2005. Shueftanin mukaan maan kansalaisuus on Israelin arabeille vain keino lopullisen päämäärän saavuttamiseksi. ”He eivät näe kansalaisuutta askeleena kohti kehittyvää identiteettiä israelilaisina yhdessä juutalaisten kanssa. He haluavat käyttää kansalaisuuttaan purkaakseen demokraattisen juutalaisyhteisön. On vain yksi syy miksi he eivät halua luopua Israelin kansalaisuudesta. He tietävät, ettei yksikään arabihallitus kykene antamaan heille sitä elintasoa, josta he voivat nauttia Israelissa yhdessä juutalaisen enemmistön kanssa.” Aviel Schneider – Israel Today (7 11)


Israelin TV puolusti messiaanisia uskovia

Tavalliset israelilaiset voivat kyllä suhtautua Jeesukseen uskovaan maanmiehensä eri tavalla, mutta monien ääriortodoksien röyhkeä käyttäytyminen on saanut aikaan aivan uuden ilmiön: tavallinen maallinen israelilainen puolustaa nyt messiaanisia juutalaisia. Selvimmin tämä näkyy Israelin mediassa, joka ajoittain kuvaa messiaanisia positiivisesti. Israelin TV:n ”Second Look” (Toinen näkökulma) -ohjelmassa otettiin jyrkkä kanta lähetystyötä vastustavaan Yad L'Achim järjestöön, joka vainoaa messiaanisia juutalaisia ja haluaa heidät pois maasta. Ohjelman juontaja Keren Noibach huomautti, että Yad L'Achimin mielenosoituksessa järjestö sanoi messiaanisten juutalaisten olevan yhtä vaarallisia juutalaiselle kansalle kuin mitä Hitler oli: Hitler tappoi ruumiin, uskovat tappavat sielun. Ohjelman teema oli ”juutalainen isoveli”. Sen alussa kerrottiin tarina nuoresta juutalaisesta naisesta, joka on urkujensoittaja. Ainoa paikka, jonka hän löysi voidakseen soittaa urkuja, oli Jerusalemissa sijaitseva luostari jossa hänet otettiin ilolla vastaan. Tässä vaiheessa alkoivat vaikeudet häntä ja luostaria kohtaan. Naisen vanhemmat saivat nimettömän kirjeen lähetystyön vastustajilta. Kirjeessä sanottiin hänen joutuneen kristittyjen saaliiksi. Sitten nainen alkoi saada puhelinsoittoja tuntemattomilta ja hän koki, että häntä seurattiin ja vakoiltiin. ”Tuntui vähän kuin elokuvassa, koko ajan katselin varuillaan ympärilleni.” Yad L'Achim otti kohteekseen myös luostarin. Se vaati sisäministeriötä perumaan luostarin johtajan viisumin. Asia on edelleen kesken ja johtaja on pakotettu hiljaiseksi ettei häntä ja hänen alaisiaan karkotettaisi maasta. Ohjelman juontaja ihmetteli, miksi Yad L'Achimilla on niin suuri vaikutusvalta sisäministeriössä? Hän kysyi Yad L'Achimin johtajalta rabbi Shalom Dov Lifschitziltä messiaanisia uskovia koskien, ”mitä vikaa on uskossa?” Rabbi vastasi, että jos ”lähetystyöntekijöitä” ei pysäytetä, niin pian ”täällä ei enää ole yhtään juutalaista jäljellä”. Ohjelman toisessa osassa haastateltiin useita messiaanisia uskovia, mukaan lukien Avner ja Rachel Boskey. Juontaja esitteli heidät mainiten, että he uskovat, ”Messiaan jo tulleen ja hänen nimensä on Jeesus. Heidän mielestään, vaikka he uskovat häneen, he silti ovat juutalaisia.” Boskeyn pariskunta muutti Israeliin USA:sta monia vuosia sitten. ”Kun muutimme maahan ja asiamme käsiteltiin sisäministeriössä kaikki meni ihan hyvin”, kertoi Avner, ”sitten eräänä päivänä meille kerrottiin, että asiassa on ongelma, koska virkailijat olivat saaneet tietoa Yad L'Achimilta.” Järjestö pitää Jeesukseen uskovia ”sielujen kaappaajina”, joiden tavoite on käännyttää juutalaiset kristityiksi ja siten tuhota juutalainen kansa hengellisesti. ”Usko Jeesukseen tekee meistä vaarallisia heidän silmissään”, sanoi Avner. Jerusalemilaisen Ahavat Yeshua (Jeesuksen rakkaus) seurakunnan johtajan Asher Intraterin mukaan messiaanisten kutsuminen lähetystyöntekijöiksi ei ole oikein. ”Emme häpeä uskoamme ja kerromme siitä jokaiselle joka kysyy. Mutta emme painosta emmekä käännytä ketään. Totuus on, että ääriortodoksijuutalaiset käännyttävät 100% enemmän kuin mitä me teemme.” Tosiaan, israelilaiset kohtaavat usein tilanteen, jossa ääriortodoksit lähestyvät heitä käännytysmielessä. Muita ohjelmassa haastateltuja oli mm. Pnina Comforti, jonka suosittua leipomoyritystä Yad L'Achim edelleen toistuvasti vainoaa. Ohjelman juontaja keskusteli kahden Knessetin jäsenen kanssa asiasta. Kansanedustajat olivat Michael Ben-Ari, jonka puolue on oikeistolainen National Union -puolue ja Nitzan Horowitz, liberaalista Meretz -puolueesta. Horowitz ja juontaja ärsyyntyivät Ben-Arin puolustaessa Yad L'Achimia ja sanoessa, että Jeesukseen uskovat ovat uhka juutalaiselle valtiolle. Horowitz totesi: ”Saan paljon enemmän valituksia ääriortodoksien tekemästä lähetystyöstä. He etsivät kaiken aikaa vihollisia. Mutta meillä ei ole vihollisia kristillisyydessä.” Ohjelmassa näytettiin videokatkelmia Yad L'Achimin vihamielisyyttä pursuvista mielenosoituksista ja vastapainoksi messiaanisia uskovia näytettiin rauhallisessa rukouskokouksessa. Sanoma oli selvä: messiaaniset eivät ole uhka Israelille mutta Yad L'Achim saattaa olla. Ryan Jones – Israel Today (6 11).


Kun valhe toistetaan riittävän usein siitä tulee totta

Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Israelia syytettiin sotarikoksista Gazan sodassa. Syytteet perustuivat YK:n tutkimukseen, jota johti Richard Goldstone. Nyt hän on tunnustanut: ”Tänään tiedämme paljon enemmän mitä Gazan sodan aikana tapahtui”, hän kirjoitti Washington Post -lehdessä, ”jos olisin tuolloin tiennyt sen mitä tiedän nyt, Goldstone -raportti olisi ollut erilainen.” Ongelma on siinä, että vahinko ehti jo tapahtua. Israel joutui leimatuksi kansainvälisillä areenoilla ja sen vastustajat saivat lisäpontta Israel-vastaiselle propagandalleen. Asioiden kulku ei ole mitään uutta. Tosiasiassa Israeliin kohdistuvat valheelliset syytökset juontavat juurensa keskiajan Euroopan verisyytös -valheista. Kun juutalaisten viholliset esittävät räikeät väitteensä, niin kansainvälinen yhteisö uskoo heti pahinta Israelista tarkastamatta tosiseikkoja.

Tässä eräitä kaikkien törkeimpiä valheita historiasta:

-YK:n Goldstonen komissio: Israelia syytettiin sotarikoksista viikon kestäneen Gazan alueelle tehdyn sotaretken aikana, jonka tarkoitus oli lopettaa vuosia kestänyt rakettien ammunta palestiinalaisten puolelta Israelin siviilikohteisiin. Nyt Goldstone sanoo, että Israelin selvitys asiasta on oikea ja se syrjäyttää hänen selvityksensä. Israelin joukot eivät tarkoituksellisesti hyökänneet siviileitä vastaan.

-Elinkauppa: Vuonna 2009 ruotsalainen päivälehti Aftonbladet julisti etusivun otsikossaan, että Israelin sotilaat tappavat palestiinalaisia käydäkseen kauppaa heidän ruumiinosillaan. Ainoa lähde tälle ”tiedolle” oli muutaman palestiinalaisen tuulesta temmattu väite. Silti jutusta tuli sensaatio, joka tahrasi Israelin mainetta. Lehden päätoimittaja myönsi jälkeenpäin, että hänellä ei ollut mitään todisteita asiasta. Silti hän puolusti oikeuttaan julkaista perätön artikkeli!

-Operaatio Defensive Shield: Vuonna 2002 Israel koki useita terroristien itsemurhaiskuja ja sen tuloksena maa päätti toimeenpanna sotilasoperaation terroristien kiinniottamiseksi Juudean ja Samarian alueilla. Yksi keskeinen kohde oli Jeninin kaupunki. Palestiinalaiset väittivät, että Israelin sotilaat murhasivat Jeninin operaation aikana yli 500 siviiliä. Nämä valheet levitettiin ympäri maailmaa ja Israel sai vastaansa vihan vyöryn. Vasta kuukausia myöhemmin kerrottiin totuus. Palestiinalaisia oli taistelujen aikana kuollut 52 henkeä, useimmat heistä aseistettuja terroristeja. Israel menetti 27 sotilastaan, koska se valitsi omille joukoilleen turvallisempien ilmaiskujen sijaan maassa toimimisen säästääkseen palestiinalaisia siviilejä.

-Mohammed al-Dura: Kun toinen intifada alkoi syyskuussa 2000, palestiinalaiset ja israelilaiset kävivät kovan tulitaistelun Gazassa. Ranskalaisen TV -asema France 2:n ohjelmassa esitettiin video, jossa 12 -vuotias palestiinalaispoika Mohammed al-Dura haki turvaa kauhistuneen isänsä takaa luotien viuhuessa ympärillä. Hetkeä myöhemmin näkyi, kuinka poika putosi kuolleena maahan ja hänen isänsä haavoittui. Israel sai syytteen kylmäverisestä pikkupojan taposta ja Mohammed al-Durasta tuli maailmanlaajuisesti palestiinalaisten taistelun tunnus. Israelin armeijan ja toimittajien tutkimuksessa paljastui, että israelilaiset sotilaat olivat tapahtuman aikana asemissa, joista ei mitenkään voinut osua poikaan ja hänen isäänsä. Myöhemmin on esitetty syytöksiä, että palestiinalaiset ja/tai ko. filmiryhmä lavastivat koko tapauksen.

-Pyörtyilevät koulutytöt: Vuonna 1983 suuri joukko palestiinalaisia koulutyttöjä alkoi mystisesti pyörtyillä kouluissaan. Israelia syytettiin heidän myrkyttämisestään. Ulkomainen lehdistö tarttui hanakasti asiaan ja levitti syytöstä hartaasti ja laajalti. Myös YK tuomitsi Israelin tyttöjen myrkyttämisestä (!) Myöhemmin asiantuntijoiden selvitys paljasti, että kyse ei ollut mistään myrkystä eikä Israel muutenkaan ollut asiaan osallinen.

-Ensimmäinen Libanonin sota: Vuonna 1981 Israelin joukot tunkeutuivat Libanoniin vastauksena PLO:n jatkuville hyökkäyksille Pohjois-Israeliin. Yasser Arafatin joukkio väitti Israelin tappaneen 10 000 siviiliä ja yli 600 000 ihmisen joutuneen hyökkäyksen jalkoihin. Ulkomainen lehdistö nieli tarinan sellaisenaan tarkistamatta edes sitä, että Etelä-Libanonin väkimäärä ei ollut edes yli 300 000.

Taas kerran totuus tulee julki mutta kansainvälinen media ei ole siitä kiinnostunut. Israelin puheille siitä, kuinka Goldstonen aiempi perätön raportti oli vahingoittanut maata, ei maailma juuri korvaansa kallistanut. - Ryan Jones, Israel Today. (6 11)


Kolmas intifada?

Hamasin ja Fatahin periaatteellinen päätös ratkaista erimielisyytensä ja perustaa yhteishallitus huolestuttaa Israelia. Hamas ja Fatah ovat olleet vihamielisiä toisilleen siitä lähtien, kun ne kävivät katkeran valtataistelun Gazan alueen hallitsemisesta. Vuonna 2006 Hamas voitti myös palestiinalaisissa parlamenttivaaleissa. Hamas on syyttänyt Fatahia syrjinnästä. Fatahin mukaan Hamas on pyrkinyt estämään palestiinalaisten ja Israelin rauhanneuvotteluja. Egypti, Syyria ja Qatar ovat vuorollaan yrittäneet sovitella kahden palestiinalaisen ryhmän välejä tuloksetta. Israel vastustaa näiden ryhmien keskinäisiä sopimuksia. Viimeisten viiden vuoden aikana ryhmien välillä on käyty useita neuvotteluja. Viimeaikaiset kansannousut arabimaissa ovat hyödyttäneet eniten Hamasia. Mubarakin jälkeisen Egyptin vaikutusvaltaisella Muslimiveljeskunnalla ja Hamasilla on hyvät suhteet. Muuttuneet valtasuhteet Egyptissä ovat sen sijaan heikentäneet Fatahin asemaa. Fatah kokeekin menettäneensä ehkä merkittävimmän poliittisen tukijansa Mubarakin väistyttyä ja syntyneessä tilanteessa se kokee tarpeelliseksi saada aikaan yhteinen sopimus Hamasin kanssa. Fatahin ja Hamasin periaatepäätöstä pidetään yleensä hyvänä asiana palestiinalaisten keskuudessa. Israelin PM Netanyahu vaati Fatahin ja palestiinalaishallinnon johtajaa Mahmoud Abbasia valitsemaan Hamasin tai Israelin välillä. Abbasin mukaan sopimus Hamasin kanssa on kuitenkin peruuttamaton. Järjestöjen johtajien yhteisellä päätöksellä toukokuun 15 päivä julistettiin Palestiinan ”kolmannen intifadan” aloituspäiväksi. Aikomuksen mukaan tuona päivänä tuhannet palestiinalaispakolaiset pyrkivät marssimaan Israeliin Libanonista, Jordaniasta, Egyptistä ja erityisesti Syyrian alueelta. Arabien pettymykseksi marssi ja Israelin rajavartioiden toiminta sen estämiseksi ei kuitenkaan saanut toivottua huomiota kansainvälisesti. Aiottu marssi tapahtui lähinnä ainoastaan Syyriasta, josta käsin lähes 1000:n syyrialaisen arabin joukko pyrki Israeliin raja-aseman läpi. Noin 100 mielenosoittajaa onnistui tunkeutumaan Israelin alueelle, jossa he oleskelivat muutamien tuntien ajan. Yhden arabin kerrottiin päässeen aina Tel Aviviin saakka. Eri puolilla Israelia esiintyi arabiryhmien mellakointia. Joissakin tapauksissa poliiseja vastaan hyökättiin kivillä ja palopommeilla. Toukokuun 15 päivän, ”Nakba day”, jatkeeksi palestiinalaiset ovat suunnitelleet ”Naksa day” -päivää kesäkuun 7 päiväksi. Kesäkuun 7 päivä on israelilaisille vuoden 1967 sodan Jerusalemin vapauttamisen muistopäivä. Aiotulle tapahtumalle on perustettu www -sivusto nimellä ”Kolmas palestiinalainen intifada” kehottamaan arabeja marssimaan kaupunkiin ko. päivänä. Nettisivun mukaan ”Nakba osoitti, että Palestiina voidaan vapauttaa aseistamattomien massojen marssilla, kun vain kansakunta on valmis maksamaan minkä tahansa hinnan, jopa miljoonien marttyyrien kautta. Intifadamme jatkuu, Israel lakkaa pian olemasta ja me rukoilemme Jerusalemin moskeijoissa ja kirkoissa.” PressTV. (6 11)


Länsimaiden päättäjät eivät usko arabidemokratiaan

Länsimaisten päättäjien keskuudessa tehty kysely paljastaa, että useimmat heistä eivät usko arabien saavuttavan demokratiaa. USA:n ja Euroopan päättäjät uskovat yleisesti, että kevään 2011 tapahtumat arabimaissa osoittavat arabikansalaisten vapauden ja demokratian kaipuuta. Samalla ei kuitenkaan pidetä kovinkaan varmana, että tuo toive toteutuu. Noin 1/3 mukaan mielenosoittajat olivat liikkeellä ”demokraattisen” pikemmin kuin ”uskonnollisen” vaikuttimen vuoksi. Vastaajista 56% piti hyvin mahdollisena, että kansannousu ei käytännössä johda mihinkään. Vaikka monet uskoivat kansannousun kautta saavutettavan joitakin etuja, mihinkään suuriin muutoksiin esim. naisten asemassa ei uskottu. Arabimaissa (Jordania, Libanon ja Palestiina) tehdyissä kyselyissä arabikansalaiset olivat luottavaisempia. Yli 70% uskoi demokratian lisääntymiseen Lähi-idässä. Egyptiläisistä 57% on optimistinen tulevan kehityksen suhteen. Tulevien vaalien vapauteen ja rehellisyyteen luottavia oli kuitenkin vain 41%. Jerusalem Post. (6 11)


Reportterien kivitys

Kaksi israelilaista reportteria loukkaantui sairaalakuntoon matkatessaan yhdessä kolmen Knessetin kansanedustajan kanssa kahdessa autossa Jerusalemin pohjoispuolella. Kalandian tarkastusasemalla autot seisoivat odotusjonossa, kun muutama arabi alkoi kivittää autoja ja niiden matkustajia. Kansanedustaja Michael Ben-Arin mukaan ”matkasimme eräissä Itä-Jerusalemin asutuksissa ja kun palasimme Kalandian kautta eräät arabit tulivat ja sanoivat meille, ”lähtekää täältä niin ei tule ongelmia”. Sanoin heille, ”teidän pitäisi lähteä, jotta ei tulisi ongelmia”. Äkkiä he alkoivat viskoa kiviä ja vieressäni istuva toimittaja sai osuman kasvoihinsa. Auto peittyi vereen. Aryeh Eldad (kansanedustaja ja lääkäri) tuli apuun ja sitoi haavan ja hänet toimitettiin sairaalaan.” Myös toinen toimittaja joutui turvautumaan sairaalahoitoon. Eldadin sanoin, ”tapaus osoittaa, että poliisi ja turvallisuusjoukot ovat hylänneet Israelin turvallisuuden ja antavat palestiinalaispoliisin sekä Hamasin toimia aivan kuin alue kuuluisi heille. Vain hullu uskoo, että jos luovumme pohjoisesta osasta Jerusalemia niin emme joudu huomenna taisteluun Jaffa kadulla tai Presidentin asunnolla.” Arutz7. (6 11)


Vesikriisi ohitettiin

Israelin vesihuollosta vastaavien mukaan vesikriisin vaara on ainakin tällä hetkellä ohitettu. Professori ja vesihallinnon väistyvä pääjohtaja Uri Shani: ”Voin sanoa ilman epäilystä, että vesikriisi on ohi. Israelilaiset ovat viime kuukausina säästäneet vedenkulutuksessa ja se yhdessä talven sateiden kanssa on aiheuttanut tilanteen, jossa vesikriisin vaaraa ei enää ole.” Shanin lausuma sai kuitenkin vastaansa myös kritiikkiä. Vesihallinnon johtava virkailija sanoi Shanilla olevan oikeus ilmaista mielipiteitään, mutta että, ”viime vuosina Israelia vaivannut vesipula on kaikkea muuta kuin ohi. Israelilaisten pitää edelleen säästää vettä. Emme voi sallia vedenhaaskausta maataloudessa, teollisuudessa eikä etenkään yksityisessä taloudessa siinä mitassa kuin ennen oli tavallista.” Veden hinta Israelissa ei ole laskussa. Arutz7. (6 11)


Venäläinen raketti?

Venäläiset Lähi-idässä toimivat turvallisuusviranomaiset ovat käyneet tutkimassa huhtikuussa Nahal Oz koulubussiin ammuttua panssarintorjuntaohjusta. Heidän mukaansa ohjus ei ole venäläistä valmistetta. Viime kuukausina kolme samanlaista ohjusta on ammuttu Israeliin. Kahdella muulla hyökättiin Israelin armeijan ajoneuvoja vastaan. Kolmas koulubussiin osunut ohjus vei hengen 16 -vuotiaalta Daniel Weplichiltä. Israel osoitti Venäjää sanoen sen myyneen 9M133 Kornet ohjuksia Iraniin ja Syyriaan ja ko. maat ovat antaneet niitä Hamasille Gazaan. Israelin turvallisuusviranomaisten mukaan venäläiset pystyvät jäljittämään jokaisen myymänsä ohjuksen. Venäläiset tutkijat saapuivatkin paikalle. Heidän mukaansa kyseessä oleva ammus ei ole alkuperäinen vaan pikemmin jäljitelmä. ”Tämä ei voi olla venäläinen, jos se olisi ollut alkuperäinen Kornet koko bussi olisi tuhoutunut. Bussi ei vahingoittunut niin paljon.” Israelin viranomaiset eivät vielä olleet täysin vakuuttuneita selvityksestä. UNIFIL:in raportin mukaan Kornet ohjuksia on löydetty Hizbullahin kätköistä Etelä-Libanonissa. Hizbullahin tiedetään toimittavan aseita Hamasille. Myös USA on esittänyt arvostelua Venäjää vastaan koskien sen asemyyntiä erityisesti Syyrialle ja Iranille. USA:n arvostelussa on erityisesti mainittu Kornet -ohjus. Ohjuksia on ammuttu myös amerikkalaisia vastaan Irakissa. Arutz7. (6 11)


Muinainen vesitunneli

Kun Daavidin kaupungista lähtöisin olevan vesitunnelin kaivaukset alkoivat vuonna 2006, Israelin turvallisuusviranomaiset olivat varuillaan. Pelättiin, että kaivaukset lähellä Temppelivuorta ja Al Aksan moskeijaa saavat aikaan levottomuutta muslimeissa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja vuosien työn jälkeen Israelin muinaismuistovirasto on saanut työn päätökseen. Muinainen vesitunneli kuningas Herodeksen ajalta, yli 2000 vuotta sitten, on 700 m pitkä. Sen korkeus vaihtelee 1- 2 m välillä ja leveys on alle 50 cm. Tunneli kulkee n. 15-20 m arabikylä Silwanin alapuolella Itä-Jerusalemissa ja nousee pintaan lähellä Länsimuuria. ”Jokaisella kivellä on oma tarinansa”, sanoi arkeologi Eli Shukrun, joka johti kaivauksia. ”Esimerkiksi iso kivi tunnelin katossa putosi alas, kun roomalaiset tuhosivat Temppeliä vuonna 70 jKr. Kivi oli jäänyt kiinni tunneliin. Se on muistutus sen ajan tuhosta.” Tunneli seuraa muinaista Tyropeon laaksoa (juustontekijöiden laakso). Juutalainen historioitsija Flavius Josefus antoi tämän nimen karulle rotkolle, joka ennen erotti Moorian vuoren ja Siionin vuoren. Kuparikäärössä (Kuolleen meren kääröihin lukeutuva kuparille kirjoitettu teksti) alue mainitaan nimellä ”ulompi laakso”. Nimi ”Tyropeon” saattaa tulla muinaisesta käännösvirheestä, kun Josefuksen kirja käännettiin hepreasta kreikaksi. Laakso näkyy amerikkalaisen lähetystyöntekijän James Barclayn vuonna 1858 piirtämässä kartassa. Koska kaivutyöt tehtiin lähellä Temppelivuorta, se synnytti ristiriitaa juutalaisten ja muslimien kesken. Islamilainen säätiö Wakf, joka hallinnoi Temppelivuorta, sanoi kaivausten olevan poliittinen toimi, koska sen rahoitti juutalainen ja oikeistolainen Elad Foundation -ryhmä. Sama ryhmä asuttaa juutalaisia Itä-Jerusalemiin. Vuonna 2009 jerusalemilainen oikeusistuin lopetti työt 6 kk ajaksi. Työtä voitiin jatkaa, kun oikeus asettui Israelin muinaismuistoviraston kannalle, jonka mukaan yleisöllä on oikeus nähdä historiallista menneisyyttä. Wakf syytti myös, että kaivauksissa pyritään heikentämään Al Aksa moskeijan perustuksia. ”Tunnelin sijainti tekee tyhjäksi muslimien väitteet”, sanoi Shukrun, ”Temppelivuoren laki on korkealla, joten mikään yhteys tunneliin on mahdoton. Tunneli ei voi virrata ylöspäin.” Israelin pyhistä paikoista vastaava rabbi Shmuel Rabinovitch syytti Wakf:ia siitä, että se käytti kaivauksia syynä omaan palestiinalaiseen propagandaansa. ”Mitä tulee Israeliin, kenenkään ei sallita kaivaa Temppelivuoren alla. Juutalainen laki Halacha kieltää sen. Jokainen, joka sanoo kaivausten vaarantavan Temppelivuoren moskeijan olemassaolon, valehtelee. Sellaiset valheet synnyttävät vain vihaa.” Kaivaukset vievät pohjaa pois palestiinalaisten väitteiltä, että juutalaisilla ei ole uskonnollisia eikä historiallisia perusteita Israelin maahan. Palestiinalaiset pyrkivät muuttamaan historian totuutta. ”Löytö on merkittävä”, sanoi muinaismuistoviraston Jerusalemin alueen arkeologi Yuval Baruch, ”arkeologiset kaivaukset, kuten tämä, paljastavat juutalaiset siteet Jerusalemiin Temppelin aikana ja sitä ennen.” Netanel Doron – Israel Today 5/11


Paavin uusi kirja ”vapauttaa” juutalaiset

Paavilla on suuri vaikutusvalta maailman yli miljardin katolisen keskuudessa. Siksi hänen kirjallaan on huomattava merkitys siihen, kuinka katoliset ymmärtävät juutalaisen kansan osuuden Jumalan pelastussuunnitelmassa. Israelin ja katolisen kirkon suhteessa on ollut myrskyisiä aikoja. Esimerkiksi nykyisen paavi Benedictuksen päätös tunnustaa II maailmansodan aikaisen Paavi XII ”sankarillisuus”, kun taas juutalaiset syyttivät häntä hiljaisuudesta holokaustin suhteen. Benedictuksen uusi kirja ”Jesus of Nazareth”, osa kaksi, on kuitenkin merkittävä yritys parantaa kirkon ja juutalaisten suhteita siitä, mihin ne jäivät hänen edeltäjältään paavi Johannes Paavali II:lta. Paavi käsittelee yhtä ristiriitaisinta asiaa juutalaisuuden ja kristillisyyden välillä, eli juutalaisten syyttämistä Jeesuksen ristinkuolemasta. Catholics for Israel (Katoliset Israelin puolesta) -järjestön johtaja Ariel Ben Ami sanoo, ettei paavi välttämättä tuo esiin mitään uutta mutta tutkimusmielessä tapa, jolla hän aihetta lähestyy, on merkittävä. ”Opillisesti Benedictuksen lausunnolla on hyvin vähän merkitystä siihen mitä kirkko ja Johannes Paavali II sanoivat jo ennen häntä. Ajatus, että 'juutalainen kansa ei ole kollektiivisesti vastuussa Jeesuksen kuolemasta' ei ole mikään äskettäinen katolinen sääntö.” Jo niin varhain kuin 1566, Trenton kokouksen dokumenteissa mainitaan ”kristityt synnintekijät ovat enemmän syypäitä kuin juutalaiset” Jeesuksen kuolemaan ristillä. Ben Amin mukaan siksi Benedictuksen lausuma ei sisällä mitään uutta. ”Mikä on merkittävää ja erona siihen mitä on aiemmin sanottu, on että Benedictus on ollut yksi etevimmistä katolisista oppineista ja teologeista jo ennen paaviksi valitsemista. Täten hän syventää kirkkonsa asennetta koskien juutalaisten roolia ristiinnaulitsemisen raamatullisessa yhteydessä.” Kun tiedetään paavin vaikutusvalta maailman katolisten keskuudessa, kirjan kautta on mahdollisuus antaa katolisille lisää ymmärrystä juutalaisten osuudesta Jumalan pelastussuunnitelmassa. Juutalaiset johtajat ovat tervehtineet kirjaa lämpimästi. PM Netanyahun paaville osoittama kirje kiittää tätä kirjan sanomasta. ”Kiitän teitä siitä, että uudessa kirjassanne vakaasti hylkäätte väärät syytökset, jotka ovat olleet juutalaisvainojen perusteena vuosisatojen ajan.” Kirjassaan paavi käsittelee evankeliumien eroavaisuuksia, kun ne kuvaavat Jeesuksen viimeisiä hetkiä. Hän kirjoittaa: ”Meidän tulee kysyä: Ketkä itseasiassa olivat Jeesuksen syyttäjiä? Kuka vaati, että hänet tuomitaan kuolemaan? Johanneksen mukaan ne olivat yksinkertaisesti 'juutalaiset'. Mutta Johanneksen käyttämänä sana ei tarkoita – kuten nykypäivän lukija saattaa olettaa – Israelin kansaa yleensä, vielä vähemmän se on luonteeltaan 'rasistinen' ilmaus.” Paavi mainitsee, että Jeesus seuraajineen, Johannes mukaan lukien, olivat juutalaisia samoin kuin varhainen kristillinen seurakunta. Siten, kun Johanneksen sormi osoittaa ”juutalaiset” syyllisiksi, hän tarkoittaa nimenomaan Temppelissä valtaa pitäviä. Kirjassa kumotaan ajatus, että kun kansanjoukko sanoi ”tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle”, ilmaisulla olisi koko kansaa käsittävä merkitys. Benedictuksen mukaan Jeesuksen seuraajat olivat tuolloin piiloutuneet mutta Barabbaan, suositun Rooman valtaa vastustavan seloottitaistelijan kannattajat olivat todennäköisesti tilanteessa läsnä. He eivät välttämättä olleet niinkään Jeesusta vastaan vaan lähinnä Barabbaan puolesta, jonka halusivat vapaaksi. Paavi mainitsee myös, että kutsumalla Jeesuksen veren päälleen huutajat tietämättään pyysivät pelastusta. ”Kristityt muistavat, että Jeesuksen veri puhuu toista kuin Aabelin veri: se ei vaadi kostoa ja rangaistusta; se tuo sovituksen. Sitä ei vuodateta ketään vastaan; se annetaan monen puolesta, kaikkien puolesta. Nämä sanat eivät ole kirous vaan pikemmin lunastus, pelastus.” Ryan Jones – Israel Today 5/11


Israelin tuotteita boikotissa

Lähes kaikki myytävät tuotteet merkitään EAN-Bar koodilla, joka näkyy jokaisessa pakkauksessa. Jo riittää israelilaiset tuotteet! Palestiinalaisia lapsia tapetaan israelilaisilla aseilla!” Näin eurooppalaisia kuluttajia opastettiin boikotoimaan israelilaisia tuotteita. ”Varokaa numeroa 729. Varmistakaa, ettette osta mitään, joka on merkitty Bar -koodilla 729”. Israel vastaiset järjestöt, kuten BDS (Boycott, Divestment and Sanctions) ovat toiminnassaan muuttumassa entistä hyökkäävimmiksi. Vuosittaista ”Israel Apartheid Week” (Israel -rotuerottelu viikkoa) vietettiin 50 kaupungissa eri puolilla maailmaa maaliskuussa. Useimmat kampanjat järjestettiin oppilaitosten alueilla kohdistuen opiskelijoihin. Myös ostoskeskukset olivat kohteita. Niissä jaettiin lehtisiä, joissa esiintyi mm. kuvia vertavuotavista Jaffa -appelsiineista. Israel -nimi kirjoitettiin muotoon Israhell (Israhelvetti) ja iskulauseet kuten ”ostaminen voi tappaa” esiintyivät yhdessä palestiinalaista veren peittämää lasta esittävän valokuvan kanssa. Palestiinalaismieliset ryhmät ovat liittäneet YouTube palveluun massoittain videoita, joissa Israel -vihaa perustellaan ”oikeudenmukaisuudella”, ”ihmisoikeuksilla” ja ”puolustuskyvyttömien palestiinalaisten suojelulla”. ”Nämä ääriryhmät ovat vastaan lähes kaikkea: globalisaatiota, Amerikkaa ja Israelia”, sanoi Israelin UM virkailija DJ Schneeweiss. ”Vaikka salaliittoteorioihin uskovat ryhmät ovat yleensä pieniä me näemme ne kasvavana uhkana.” Holokaustista selvinnyt Yitzhak Friedman kertoi mielipiteenään: ”Tämä muistuttaa natsi-Saksasta. Juuri natsit boikotoivat juutalaisten liiketoimintaa iskulausein: Älä osta juutalaisilta!” Israelilaisen Reut Institute tutkimusjärjestön mukaan ”BDS saarnaa teoriassa ihmisoikeuksia, kansainvälistä oikeutta ja rauhaa Lähi-itään mutta käytännössä tämä palestiinalaismielinen järjestö tukee Israelin valtion alasajoa eikä pidä sen olemassaoloa oikeutettuna.” Israel -vastainen boikotti sai jalansijaa sekä Euroopassa että USA:ssa. ”The US Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel” (USA -lainen akateeminen ja kulttuurinen Israel -vastainen kampanja) ilmoitti ylpeänä, että 500 akateemista ja tutkijaa olivat liittyneet kampanjaan. Ryhmän mukaan saavutus oli ”merkittävä voitto”. Sen mukaan: ”Israelissa maan aseman puolustajat ovat huomanneet, että valtion olemassaolon oikeutus maailman yleisen mielipiteen edessä on uhattuna boikotin takia. USA:ssa yleisen mielipiteen (Israel -vastainen) suunta on kasvussa.” Britanniassa israelilaisia Kuolleen meren AHAVA -tuotteita myyvä liike Lontoossa joutui mielenosoitusten kohteeksi. Liikkeen ikkunoita kivitettiin hajalle. Protestoijat syyttivät AHAVA tuotteita valmistavan tehtaan sijaitsevan ”miehitetyllä alueella”. Saksassa palestiinalaismieliset ryhmät ottivat maalitaulukseen Real Supermarket -myymälän Hampurissa. Siellä protestoitiin israelilaista Soda-Club tuotetta vastaan. Se on hiilihappovettä tuottava laite, jota valmistetaan Mishor Adumimissa lähellä Jerusalemia. Mielenosoittajien mukaan ”Israel rikkoo kansainvälistä lakia ja ihmisoikeuksia varastamalla palestiinalaista maata”. Italiassa mielenosoittajat pukeutuivat vihannesmyyjiksi ja asettuivat roomalaiseen Trionfale markettiin huutaen ohikulkijoille: ”Ostakaa avokadoja tukemaan Israelin Palestiinan miehitystä!” Avokadot oli maalattu verenpunaisiksi. Ranskassa ryhmän jäsenet menivät Carrefour supermarkettiin ja näyttivät asiakkaille missä on ”laittomia israelilaisia tuotteita”. Heidän T-paidoissaan oli tekstit: ”Boikotoi Israelia” ja ”Kauan Eläköön Palestiina”. Espanjalaisen Villanueva de Duron kaupungissa kaupungin johto kielsi israelilaisen Eden mineraaliveden myymisen kaupungin liikkeissä. Vähän sen jälkeen Seigalin kaupunki seurasi esimerkkiä. - Israel Today 4/11


Kay Wilsonin haastattelu

Israel Today

Kuten on kerrottu, matkaopas ja juutalainen Jeesukseen uskova Kay Wilson säilyi hengissä hyökkäyksestä, jossa hänen kristitty ystävänsä Kristine Luken kuoli kahden palestiinalaisterroristin puukotuksessa. Israel Today -lehti sai haastatella Wilsonia.

Israel Today (IT): Kuinka voit nyt?

Kay Wilson (KW): Olen fyysisesti parempi mutta henkisesti on kuljettava vielä pitkä matka. Minun pitää tulla toimeen sen kanssa, että läheinen ystäväni murhattiin barbaarisella tavalla terrori-iskussa.

IT: Mediassa sinua kutsuttiin ”sankarittareksi”, mutta aluksi niin ei ollut?

KW: Medialla ei ollut aluksi kaikkia faktoja, koska asiaa salattiin turvallisuussyistä. Jotkut toimittajat perustivat juttunsa huhuihin, jopa niin, että olisin ollut murhan tekijä. Kun poliisi toi julki tietonsa ja murhaajat oli pidätetty, myös kunniani palautettiin.

IT: Sinulla oli aiemmin palestiinalaisia ystäviä. Onko tapaus muuttanut näitä suhteita?

KW: Palestiinalaiset ystäväni olivat ensimmäisten joukossa ottamaan minuun yhteyttä tapauksen jälkeen. He ilmaisivat halveksuntansa ja vihansa tekoa ja sen tekijöitä kohtaan. He myös arvostelivat omaa valtionjohtoaan, joka jatkuvasti on kieltäytynyt muuttamasta vallalla olevaa opetusta ja käsitystä juutalaisista. Olen vakuuttunut, että ellei islam muutu ja ellei Palestiinan johto ota vastuuta Israelia vastaan osoitetusta vihankylvöstä yhteiskunnassaan, nämä hyökkäykset jatkuvat ja ihmiset kärsivät.

IT: Kuinka ajattelet osastasi terrori-iskun uhrina?

KW: Se on jotenkin epätodellista. Minun on vaikea hyväksyä tätä uutta todellisuutta. Silti en halua vaipua epätoivoon ja toivottomuuteen. En halua antaa periksi tunteisiini kohdistuvalle terrorismille ja luopua siitä mitä elämällä on vielä tarjottavana. Sain elämäni takaisin lahjana ja arvostan jokaista hetkeä. Se on minun pieni voittoni terrorismista ja uskon tarinani antavan toivoa niille, jotka ovat kohdanneet saman.

IT: Kristine oli Israelia rakastava kristitty, joka halusi vierailla täällä nähdäkseen maan. Merkitseekö mitään se, että arabiterrorismi tavoitti sekä juutalaisen että kristityn?

KW: Ensiksi pitää käsittää, että Kristine murhattiin siitä yksinkertaisesta syystä, että murhaajat uskoivat hänen olevan juutalainen. Minulla on monta arabikristittyä ystävää, jotka kärsivät myös vainoa muslimien taholta. Siinä merkityksessä juutalainen kansa ja kristityt (myös arabikristityt) jakavat saman kohtalon.

IT: Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle?

KW: Teen työtä tämän trauman kanssa päästäkseni taas takaisin jokapäiväiseen elämään. Osa toipumistani on saada valmiiksi kirjani, joka kertoo Jeesus nasaretilaisesta juutalaisessa kontekstissa. Olen sen velkaa Kristinelle, joka käytti useita tunteja tekstieni editoimiseen. Olen velkaa itselleni sen, että löydän luovan ja terveen tavan keskittää mieleni toivoon. Terroristeille haluan osoittaa, että jatkan elämääni vapaana samalla, kun he viettävät lopunelämänsä vankeudessa. Koen olevani vastuussa myös Israelin kansalle, haluan osoittaa, että kaikista olosuhteista huolimatta emme saa antaa periksi. Toivon myös saavani valmiiksi sarjan vertauksia, joka auttaa meitä näkemään itsemme Raamatun ihmishahmoissa. Kuten sinä ja minä he olivat epätäydellisiä, huumori, rakkaus ja muut tavalliset asiat olivat osa heidän elämäänsä. Kun ilmaisen näin itseäni, se osoittaa, että Jumala kääntää hyväksi sen, mikä oli tarkoitettu pahaksi. 4/11


Gabrielin kivitaulu

Jordanian puolella lähellä Kuollutta merta tehtiin 1990 -luvulla arkeologinen löytö, joka nimettiin ”Gabrielin kivitauluksi”. Tekstissä nähdään viittaus Messiaaseen ja tämän ylösnousemukseen. Taulu on ajoitettu 1. vuosisadalle eKr. Koska kirjoitus ajoitettiin ennen Kristuksen syntymää tehdyksi, sitä pidetään tärkeänä osoituksena juutalaisesta messiasuskosta, johon liittyy myös ylösnousemus. Kun antiikin keräilijä David Jeselsohn sai kivitaulun haltuunsa hän näytti sitä muinaisen hepreankielen asiantuntijalle Ada Yardenille. Tel Avivin yliopiston professori Yuval Goren teki tutkimuksen kiven autenttisuudesta ja totesi sen aidoksi. Taulussa kirjoitus on kahdella rinnakkaisella palstalla. Ensimmäisellä palstalla olevassa tekstissä on maininta: ”Kolmen päivän päästä tulet tietämään sen, sanoo Herrain Herra, Israelin Jumala, pahuus on lyöty hajalle oikeamielisyyden toimesta”. Tekstin tulkitsijat yhdistävät sen Danielin kirjan ilmoitukseen 9:24, jonka mukaan Messiaan kautta ”synti sinetillä lukitaan, pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan...”. Kivitaulussa annetaan ymmärtää, että tämä aika on lähellä. Kivitaulu on kirjoituspuoleltaan kiillotettu ja selkäpuolelta viimeistelemätön. On esitetty arvio, että alunperin se olisi tarkoitettu seinätauluksi. Taulun korkeus on n. 1m ja leveys n. 30 cm. Siinä on 87 riviä. Tutkijoiden mukaan tärkeää on, että teksti on hakattu kiveen juuri vähän ennen Jeesuksen syntymää, ensimmäisen vuosisadan lopulla eKr. Tekstistä löydetään VT:n lainauksia, mm. 2.Moos.20:6 oleva maininta ”teen laupeuden tuhansille” ja Hagg.2:6 ”minä liikutan taivaat ja meren”. Siinä viitataan myös kuningas Daavidiin muodossa ”palvelijani Daavid”. Kuningas Daavid oli kirjoitusta tehdessä ollut kuolleena jo n. 1000 vuoden ajan. Raamatussa kielikuva ”palvelijani Daavid” liittyy läheisesti myös Daavidin jälkeläiseen, Messiaaseen. Tekstissä mainitaan ”kolme päivää” ja ”elää” tai ”nousta ylös”. Taulun saama nimi tule siitä, että sen kirjoittaja ilmoittaa olevansa ”minä, Gabriel”. Kirjoituksessa mainitaan myös ”kuninkaiden kuningas”, joka vahvistaa sen, että sen tekijä on kuvannut Messiasta. Erään käännösehdotuksen mukaan teksti sisältäisi lauseen: ”Kolmen päivän kuluttua, elä (t. nouse ylös), minä Gabriel, käsken sinua, kuningasten kuningas”. 3/11


Muslimit ja kristityt vastakkain Egyptissä

Yksi valtamedian hellimä ajatus on, että Egyptin vallankumous olisi kristittyjen ja muslimien yhteisrintama ilman islamilaista agendaa. Se, mistä valtamedia ei juuri raportoi, on, että Egyptin kristityt ovat joutuneet entistä suuremman paineen alle. Kairossa muslimit hyökkäsivät kristittyjen kirkon kimppuun polttaen sen. Maaliskuun 8 päivänä tapahtuneessa yhteenotossa, kun muslimit saapuivat poltetun kirkon paikalle järjestämään siellä islamilaista rukoushetkeä, kuoli 13 ja 140 loukkaantui. Muslimien asemiehet avasivat tulen kohti kristittyjä tappaen heti 6 henkeä. Se synnytti laajan katusodan osapuolten välille. Koptikirkon pappi kertoi uutistoimisto AFP:lle, että ko. tapaus ei ole ainutkertainen. Kun kirkon polttamisen jälkeen 1000 hengen ryhmä kristittyjä marssi kadulla vaatien oikeuksiaan, muslimien puolelta alettiin tulittaa heitä kohti. Kristittyjen koteihin ja työpaikoille on heitetty palopommeja. Mielenosoitusten yhteydessä heitä on kivitetty. Etelä-Egyptissä muslimit tappoivat kaksi kristittyä perhettä pienine lapsineen. Tammikuussa murhattiin 24 kristittyä. Egyptin vallankumous, joka karkotti Hosni Mubarakin vallasta, näytetään ympäri maailmaa muslimien ja Egyptin muiden ryhmien spontaanina mielenilmauksena demokratian puolesta. Vaikka suurin osa kaikista maan kansalaisista, uskonnosta riippumatta, ei varmaan hyväksy Mubarakin itsevaltiutta, vannoutuneiden islamilaisten demokratiakäsitys sulkee pois kristittyjen oikeudet. 3/11


Jordan -joen laakso uusi este rauhantiellä

Jerusalemin aseman lisäksi myös Jordan -joen alue on noussut palestiinalaisten ja Israelin rauhansopimuksen esteeksi. Israelin PM Netanyahu on vuosien ajan pitänyt kiinni kannasta, että Israelin täytyy pitää itsellään Jordan -joen laakson hallinta. Muutoin tilanne riistäytyy käsistä. Netanyahu on hakenut asialle kansainvälistä tukea. Palestiinalaisten PM Salam Fayyadin mukaan sellainen suunnitelma tappaisi koko rauhaan pyrkimisen. ”Ilman Jordan -joen laaksoa ei ole Palestiinan valtiota”, julisti hän. Netanyahun mukaan, jos Jordanin alue annetaan palestiinalaisten hallintaan, ääriainekset voivat helposti kuljettaa kaikenlaista aseistusta ja räjähteitä Israelin alueelle. Israelin viranomaisten mukaan historia osoittaa tämän kehityksen todeksi. Esim. ennen vuoden 1967 sotaa Jordanian hallitessa aluetta, siitä oli tullut terroristien pesäpaikka. Siksi alueen hallinta pitää säilyttää Israelilla.3/11


Gazan kristityt ja muslimit

Ihmisoikeusaktivistit ovat syyttäneet Israelin hallitusta siitä, että se erottelee Gazan alueen asukkaat sen mukaan ovatko nämä kristittyjä arabeja vai muslimeja. Gazan alueen kristittyjen sanotaan saavan helposti luvan tulla juhlapäivinään Israeliin kristittyjen pyhille paikoille. Muslimeille heidän juhla-aikoinaan ei juurikaan myönnetä lupia. Gisha Law Center for Freedom of Movement -järjestön mukaan Israel suhtautuu kaikkiin alueen muslimeihin epäluuloisesti. Se vaatii Israelia noudattamaan uskonnonvapautta myös Gazan muslimien suhteen. Vaatimus ei ota huomioon, että käytännössä lähes kaikki Israelia vastaan tehdyt terroriteot tehdään muslimien toimesta. Kaiken lisäksi on tunnettua, että Gazan alue on islamilaisten ääriainesten hallinnassa, kun Hamas sai siellä johtajuuden vuonna 2007. 3/11


Palestiinalaiset terroristit asialla

Kun Israelin turvallisuusjoukot ampuvat tai haavoittavat uhkaavassa tilanteessa palestiinalaista, siitä kuulee pian koko maailma. Mutta kun palestiinalainen terroristi murhaa israelilaisen perheen, sitä ei revitellä otsikoissa. Maaliskuun 11 päivänä yöllä terroristi tunkeutui Samarian alueella Itamarissa asuvan Fogelin juutalaisperheen kotiin tappaen 8 -jäsenisen perheen 5 jäsentä: Isän, äidin ja kolme pientä lasta, joista nuorin sylivauva. Terroristi pääsi asuntoon sisään rikkomalla varovaisesti olohuoneen ikkunan. Hän ei huomannut perheen 8 -vuotiasta poikaa, joka nukkui olohuoneen sohvalla ja tämä säästyi. Myös perheen 2 ja 12 -vuotiaat lapset säästyivät. Joukkomurha paljastui pian ja Israelin armeija aloitti murhaajan takaa-ajon. Israelin armeija toimii alueella tavallisesti yhteistyössä palestiinalaisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Nyt armeija ilmoitti, että se toimii itsenäisesti. Ryhmä, joka kuuluu Fatah -järjestöön, ilmoitti myöhemmin olevansa vastuussa teosta. Al Aqsa Brigade'n edustajan mukaan teko oli ”luonnollinen seuraus Israelin rikoksista”. Ilmoituksessa sanotaan edelleen, että ”taistelija, joka tappoi kaikki talossa olleet viisi sionistia, palasi turvallisesti kotiin menestyksekkään tehtävänsä jälkeen.” Palestiinalaisten johto ilmoitti paheksuvansa murhia, mutta ei sekään malttanut olla liittämättä mukaan viittausta Israelin sotilastoimiin, joita kuitenkin tehdään juuri terroristien takia. Israelin PM Netanyahu arvosteli palestiinalaista johtoa sanoen sen sallivan avoimen juutalaisvihan yhteiskunnassaan. Tämä asenne johtaa hirmutekoihin. ”Yhteiskunta, joka sallii villiä vihanlietsontaa, johtaa (juutalais-) lasten murhaamiseen”, sanoi Netanyahu. Palestiinan TV:n ohjelmissa, koulukirjoissa ja opetuksessa demonisoidaan jatkuvasti juutalaisia, lasten kesäleirit nimetään palestiinalaisten terroristien mukaan, jne. Pari päivää teon jälkeen palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas kertoi Israelin radiolle, että surmateko oli ”alhainen ja moraaliton”. Israelin PM Natanyahun mukaan Abbas vuodatti vain ”krokotiilin kyyneliä”. Puhelinkeskustelussa Abbasin kanssa Netanyahu vaati palestiinalaisjohdolta todellisia toimia heidän yhteiskunnassaan kukoistavaa juutalaisvihaa vastaan. Abbasin mukaan sellaista ei ole. Tätä vihanlietsontaa, joka kohdistetaan jo pieniin lapsiin, dokumentoidaan kuitenkin jatkuvasti ja se on todellista. Vain päivä Netanyahun ja Abbasin puhelinkeskustelun jälkeen Ramallahin kaupunki nimesi uuden aukion Dalal Mughrabin mukaan. Mughrabi, joka kuoli 1978, on henkilö, joka tähän asti on tappanut eniten juutalaisia terroristi-iskussa. Aukion vihkimistilaisuudessa puhunut Abbasin neuvonantaja Sabri Seidam sanoi ”me seisomme täällä ylistämässä marttyyrejamme ja ilmaisemme tukemme kaikille kansallisaatteen marttyyreille.” Tilaisuudessa paljastettiin muistotaulu, jossa em. terroristi seisoo ase kädessä Israelia kuvaavan kartan edessä. Eräät pitävät Palestiinan TV: ta suoraan osasyyllisenä Fogelin perheen murhiin. Helmikuun 21-24 välisenä aikana TV lähetti toistuvasti ohjelmaa, jossa palestiinalaisryhmä PFLP:n ”marttyyreja” kunnioitettiin. Yksi näistä oli Habash Hanani, joka vuonna 2002 tappoi Itamarissa kolme paikallisen juutalaisen lukion oppilasta. Oliko murhaaja ottanut esikuvansa tästä tapauksesta? Joka tapauksessa ei ole epäselvää, etteikö säännöllinen jo pienestä pitäen alkanut vihaan lietsonta johda joidenkin kohdalla myös äärimmäisiin hirmutekoihin. Etenkin, kun palestiinalaisten puolella näitä tekijöitä kunnioitetaan suurina sankareina! 3/11


Libyan juutalaiset ja vallankumous

Israel pelkää radikaalien islamistien valtaan pääsyä arabimaissa kansannousujen kautta. Jemenissä, jossa on myös mellakoitu, Al-Qaidalla on kannatusta kansan keskuudessa. Jordaniassa islamistit vaativat Israelin kanssa tehdyn rauhansopimuksen mitätöimistä. Israelissa asuvat Libyasta tulleet juutalaiset suhtautuvat Libyan tapahtumiin odottavalla mielellä. 1970 -luvulla Libya kansallisti maan juutalaisten omaisuuden. Sen arvoksi lasketaan miljardeja. Vuonna 1969 valtaan päässyt Muammar Gaddafi vihaa juutalaisia ja ensi töikseen hän otti juutalaisten omaisuuden. Libyan asioihin perehtyneen Yaakov Haja-Lilofin mukaan tuolloin useimmat juutalaiset hautausmaat hävitettiin ja niiden yli rakennettiin teitä. Synagogia tuhottiin ja muutettiin moskeijoiksi. Libyasta tulleet juutalaiset toivovat Libyaan demokraattista hallintoa, jonka kanssa voisi neuvotella vääryyksien korvaamisesta. Pyrkimyksen tueksi pyritään saamaan kansainvälistä tukea. 3/11


Messiaaniset netissä

One For Israel (www.oneforisrael.org) on ryhmä messiaanisia, jotka haluavat käyttää internetin mahdollisuuksia tuoda tieto Jeesuksesta maansa kansalaisille. Ryhmän nettisivuilla oli joulukuussa 2010 4500 kävijää. He päätyivät sivuille lähinnä Facebookissa olleiden mainosten kautta. Messiaaniset toivovatkin saavansa lahjoituksia nimenomaan mainontaan, jonka kautta sivusto tulisi tunnetuksi. Ryhmä ylläpitää useampia nettisivuja, joista tunnetuin lienee iGod.co.il. Se on suunnattu tavallisille, maallisille israelilaisille, jotka kaipaavat vastauksia syvempiin kysymyksiinsä. Toinen sivusto medabrim.co.il sisältää opetusta ja videoita joissa henkilökohtaisia todistuksia uskoontulosta. Ortodoksitaustaisille on sivusto xRabbi.co.il. On myös sivusto, josta voi ladata ilmaiseksi omalle koneelle kokonaisen UT:n. Ryhmän perustajan Eitanin mukaan tavallinen israelilainen viettää netissä lähes kaksi kertaa enemmän aikaa kuin keskiverto amerikkalainen. Tehdyn tutkimuksen mukaan hepreankielellä hakusanaa ”Messias” on käytetty 56 000 kertaa /kk. ”Jeesus” sanalla on haettu tietoa 12 500 kertaa, ”Jumala” 42 000, ”lunastus” 10 000 ja ”Uusi testamentti” 2200 kertaa. Ryhmäläisten mukaan sivustolta ladataan joka päivä n. kolme Uutta testamenttia. 2/11


Taksissa puhuttua

Shlomo Mordechai kertoo Israel Today lehdessä vierailustaan Egyptissä ja taksissa käydystä keskustelusta:

Jos haluat kuulla kansan sydämenlyönnit hyvä keino on ottaa paikallinen taksikyyti. Kairossa, jossa liikenne soljuu puskuri puskurissa kiinni ja torvet soivat, se on seikkailu. Jotenkin autot kuitenkin välttävät yhteentörmäyksiä, yksi syy lienee, että keskinopeus on vain 16 km/t. Tavallisimmin taksit ovat Peugeot merkkisiä 1970 -luvun ranskalaisautoja. ”Kuinka paljon autolla on ajettu?” kysyin kuljettajalta. Arvelin ajomääräksi 600 000 km. Kuljettaja nauroi arviolleni ja sanoi km määräksi 6 milj. km! Kun jää oli murrettu pääsimme keskustelun alkuun. ”Kuinka elämä on vallankumouksen jälkeen?” kysyin. ”Ei hyvä”, vastasi kuljettaja ja heristi sormeaan. Hän on 62-vuotias ja arvostaa vakautta uudistusten sijasta. ”Hosni Mubarak oli hyvä”, selitti hän, ”meillä oli työtä, oli turisteja, oli laki ja järjestys. Mitä näet nyt: ei poliiseja kaduilla, ei turvallisuutta. Rosvot maleksivat kaduilla ja pelkään taloni puolesta. Öisin salpaamme ikkunat ja ovet toivoen parasta. Asiat olivat paljon paremmin ennen tammikuun 25 päivää” (jolloin kansannousu alkoi). Mies jatkoi, ”tiedätkö kuka myös oli hyvä? Saddam Hussein, katso mitä Irakille tapahtui Saddamin jälkeen. Syytän siitä Bushia.” Kysyin häneltä, ”mitä ajattelet Israelista?” Sain vastauksen, ”Israelin ongelma on kuinka he kohtelevat palestiinalaisia. Ongelma on sionismi. Minulla ei ole mitään juutalaisia vastaan.” Hän osoitti sormellaan erästä rakennusta, ”tämä oli ennen juutalainen alue. Nämä kaupat olivat juutalaisten omistamia. Mutta he kaikki lähtivät vuonna 1948.” ”Juutalaiset tekevät aina paljon rahaa siellä missä sitten ovatkin”, lisäsi hän, ”siksi Amerikka on niin rikas. Tiedätkö, että juutalaiset hallitsevat Amerikkaa ja siksi Amerikka tukee Israelia. Juutalaiset hallitsevat maailmaa.” Kun saavuin päämäärääni annoin kuljettajalle maksun lisäksi myös ylimääräistä ”tippiä”. Erotessamme puristimme lämpimästi toistemme käsiä ”Salaam Aleikum” (rauha kanssasi). 2/11


Raaka surmateko

Kaksi messiaanista juutalaista uskovaa, toinen syntynyt Isossa-Britanniassa ja toinen hänen amerikkalainen ystävänsä, lähtivät kauniina päivänä retkelle Juudean vuorille, Jerusalemin ulkopuolelle. Siellä he joutuivat arabiterroristien käsiin. Kristine Luken, yhdysvaltalainen tapettiin julmalla tavalla, israelilainen Kay Wilson haavoittui vakavasti mutta jäi henkiin. Kaikki alkoi, kun kaksi nuorta arabimiestä tuli heidän luokseen pyytämään vettä. ”Kaikki tapahtui niin äkkiä”, kertoi Wilson, ”he hyökkäsivät kimppuumme ja toinen veti esiin pitkän veitsen.” Naisten kädet sidottiin ja heitä puukotettiin. Toinen miehistä näki, että Wilsonin kaulassa oli Daavidin tähti -kaulariipus. Hän repi sen irti ja puukotti Wilsonia 12 kertaa. Wilson ei kuollut, mutta teeskenteli sitä. Ystäväänsä hän ei kyennyt auttamaan. Kun hyökkääjät lähtivät, hän hädin tuskin pääsi läheiselle paikoitusalueelle, josta sai apua ja pääsi sairaalaan. Poliisi löysi Kristine Lukenin ruumiin saavuttuaan paikalle. Kay Wilson on Shoresh Tours -matkatoimiston opas. Toimisto on CMJ:n (yli 200 vuotta sitten perustetun lähetysjärjestö Church's Ministry among the Jewish People) alainen. Kristine Luken oli myös toiminut CMJ:n palveluksessa USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. ”On traagista, että niin elävä, välittävä ja uskon täyttämä persoona joutuu kokemaan sellaisen kohtalon”, kertoi CMJ:n edustaja. ”CMJ kuitenkin jatkaa evankeliumin julistamista juutalaiselle kansalle. Tämä on työ, jonka olemme saaneet Jumalalta 201 vuotta sitten ja uskomme sen olevan myös paras tapa muistaa Kristineä.” - CBS News, jouluk.2010, Israel Today 1/2011


Argentiinan valinta

Argentiinan presidentti Christina Kirchner lähetti kirjeen Palestiinan presidentti Mahmoud Abbasille, kertoen, että hänen maansa tunnustaa Palestiinan valtion. ”Argentiinan hallitus tunnustaa Palestiinan vapaana ja itsenäisenä valtiona vuoden 1967 rajojen mukaan”, sanotaan kirjeessä. Myös Brasilia ja Uruguay ovat tunnustaneet Palestiinan valtion. Ironista asiassa on, että Kirchner on aina nähty juutalaisten ystävänä. Argentiinalaisen juutalaisjohtaja Aldo Donzisin mukaan ”olemme aina tukeneet Christinaa, hän on julkisesti tunnustautunut meihin, ollut mukana mielenilmauksissamme ja juhlissamme jopa tilaisuuksissamme puhuen.” - Israel Today 1/2011


Fidel Castro vihaa antisemitismiä

Viime syksynä amerikkalaiselle toimittajalle antamassaan haastattelussa Kuuban entinen yksinvaltias sanoo inhoavansa antisemitismiä. Castron mukaan Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejahin tulisi tehdä täyskäännös ja tunnustaa 2. maailmansodan aikainen holokausti. Toimittaja Jeffrey Goldberg sai haastatella Castroa The Atlantic -lehteen, kun 84-vuotias entinen diktaattori kutsui hänet keskustelemaan Iranista ja Israelista. Castron mukaan Iranin tulisi tiedostaa antisemitismin ainutlaatuinen historia ja pyrkiä ymmärtämään miksi israelilaiset pelkäävät olemassaolonsa puolesta. ”Kun olin lapsi ihmiset saattoivat sanoa: juutalaiset tappoivat Jumalan. He syyttivät juutalaisia Jumalan tappajiksi!... En usko kenenkään muiden tulleen niin solvatuiksi kuin juutalaisten. Heitä on parjattu paljon enemmän kuin muslimeja, koska heitä on parjattu syypääksi kaikkeen mahdolliseen. Kukaan ei syytä muslimeja oikein mistään.” Castro kertoi juutalaisen kansan tulleen karkotetuksi omasta maastaan, joutuneen vainotuksi ja väärinkohdelluksi. ”Juutalaiset ovat joutuneet kokemaan paljon pahempaa kuin me. Mikään ei vedä vertoja holokaustin kauheudelle”, sanoi Castro. Toimittaja Goldberg kysyi Castrolta: ”Voisitteko kertoa Ahmadinejahille saman minkä kerroitte minulle?” Castron vastaus: ”Sanoin sen teille, jotta te voitte välittää sen.” -Israel My Glory marras/joulukuu 2010


Kuolleiden syyllistämistä

Palestiinan TV:n haastattelema palestiinalainen vankeinhoidosta vastaava ministeri Ziyad Abu Ein syytti Israelin viivytelleen Karmelilla sijainneen vankilan palestiinalaisvankien pelastamisessa tulipalon alta. ”He viivyttelivät ja vankeina olleet maanmiehemme joutuivat vaaraan”, sanoi Abu Ein. Hänen mukaansa, jos vankilassa ei olisi ollut joitakin juutalaisia Israel olisi antanut koko paikan palaa maan tasalle palestiinalaisvankeineen. Tosiasiat ovat kuitenkin aivan muuta. Kun israelilaiset vanginvartijaoppilaat olivat matkalla evakuoimaan vankeja, heitä kuljettanut bussi jäi tulimyrskyn saaliiksi ja 42 henkeä paloi kuoliaaksi. -Israel Today 1/2011


Tätä ei kerrota mediassa

Kansainvälinen media puhuu Israelista miehittäjänä, sortajana ja rasistina. Siitä merkittävästä humanitäärisestä avusta, jota israelilaiset ovat kaiken aikaa osoittaneet palestiinalaisille, ei juuri kerrota. Vuonna 2010 yli 180 000 palestiinalaista sai hoitoa Israelin sairaaloissa. Hadassan sairaalassa pidetyssä konferenssissa kenraali Nitzan Alon, Israelin joukkojen komentaja Juudean ja Samarian alueella, kertoi kuinka Israelin apu on kehittynyt sitten vuonna 2000 alkaneen intifadan jälkeen. Israelin turvatoimien takia tilanne on parantunut, kun terrorismia on saatu kuriin. Dalia Basa on lääkeavun koordinaattori Israelin sisäministeriössä. Hänen vastuullaan on apu palestiinalaisille. ”Tapaan (palestiinalaisia) ihmisiä kaduilla tai sairaaloissa, kun he tulevat kertomaan... pelastitte poikani hengen...” Israel Today 1/2011


Sivilisaation kerroksia

Tel Shikmonan rauniot sijaitsevat Haifan eteläpuolella. Raunioista paljastuu pitkän ajanjakson historia. Kaivauksissa 1960-luvulla löydettiin jäänteet asutuksesta 16 vuosisadalta eKr. Ajoittaisesti paikalla on asuttu aina bysanttiajan vuosisadoille 5-7 jKr. saakka. Tutkimuksissa 1970-luvulla saatiin selville, että yhtäjaksoinen asutus olisi kestänyt 16 vuosisadalta eKr. aina juutalaisten paluuseen Babyloniasta vuonna 537 eKr. saakka. Uusi löytö paikalta on Haifan yliopiston arkeologian osaston esiin kaivama 6 vuosisadan jKr. mosaiikkilattia. Sen uskotaan olevan osa bysantin ajan kirkon lattiaa. Muinaisina aikoina paikka tunnettiin nimellä Shikmona. Se oli merkittävä satamakaupunki. Löydettyä esineistöä on runsaasti, vanhimmat n. 3600 vuotta vanhoja. Niitä ovat: egyptiläinen hauta, kanaanilaisajan (1600-1200 eKr.) ylellisyystavaroita, persialainen linnoitus 6 vuosisadalta eKr., öljypuristin, esineistöä Talmudin ajalta (1-2 vuosisadat jKr.) ym. Alueesta suunnitellaan arkeologista puistoa.


Turismi

Israelin turistiministeriön mukaan vuonna 2010 Israelissa vieraili peräti 3,4 milj. kävijää. Se on uusi ennätys ja ylittää selvästi aiemman 3 milj. vuodelta 2008. Ministeriön mukaan luku on tulosta Israelin parantuneesta turvallisuustilanteesta. Vuosien 2000-2004 intifadan ja 2006 Libanonin sodan jälkeen turistien määrä on jopa nelinkertaistunut verrattuna pahimpaan vuoteen 2002. Vuonna 2009 turismi hiipui jonkun verran kansainvälisen finanssikriisin sekä Gazan sodan takia. Turistiministeriö katsoo saaneensa täyden vastineen 38 milj. USD markkinointibudjetilleen. Jerusalemin pormestari Nir Barkat on julkistanut suunnitelman lisätä pääkaupungin turismi viisinkertaiseksi vuosikymmenen kuluessa.

Raportti kertoo: merkittävien natsien turvasatama Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain hallituksen salattu historia koskien natsien kiinnisaamista 2. maailmansodan jälkeen, kuvaa, kuinka maan turvallisuusviranomaiset loivat Yhdysvaltoihin ”turvasataman” natseille ja heidän liittolaisilleen. Oikeusministeriön raportti, jota ministeriö on pyrkinyt salaamaan vuosien ajan, sisältää asiasta 600 sivua. Se antaa uutta tietoa lähes kolmestakymmenestä Hitlerin valtakoneistossa huomattavassa asemassa olleesta natsista kolmen vuosikymmenen ajalta. Raportti kuvaa mm. kuinka USA:n hallinto tavoitteli ”Auschwitzin kuolemanenkeliä” tri Josef Mengeleä vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Mengelen päänahkaa säilytettiin oikeusministeriön virkailijan pöytälaatikossa. Muita tapauksia ovat esim. kuinka kostaja löysi ja tappoi entisen SS -sotilaan New Jerseyssä ja kuinka virkailijat epäonnistuivat Treblinkan keskitysleirin päällikkönä toimineen ”Iivana julman”, Ivan Demjakjukin asiassa. Raportissa käsitellään myös Yhdysvaltain lakimiesten, historioitsijoiden ja tutkijoiden onnistumisia ja epäonnistumisia koskien oikeusministeriön päätöstä karkottaa maassa olevat mahdolliset entiset natsit. Ehkä USA:n kannalta pahin maininta liittyy tiedustelupalvelu CIA:n toimiin natsimaahanmuuttajien suhteen. Tutkijat ja aiemmat hallituksen selonteot osoittavat, että CIA käytti natseja sodanjälkeisessä tiedustelutoiminnassaan. Raportti menee asian selvittelyssä pidemmälle kuin muut selonteot tuomalla valoon tällaisten operaatioiden monimutkaisuutta ja petoksellisuutta. Raportti mainitsee hallituksen toimineen yhteistyössä natsirikollisten kanssa. OSI:n (Office of Special Investigation – USA:n erityistutkimusvirasto) tutkijat saivat selville, että eräille natseille suotiin maahantulo, vaikka näiden taustat olivat tiedossa. ”Amerikasta, joka ylpeänä esittelee itsensä vainottujen turvapaikaksi, tuli pienemmässä mittakaavassa yhtä hyvin myös vainoajien turvapaikka”, sanoo raportti. Raportti dokumentoi hallituksen piirissä olleita näkemyseroja koskien holokaustista selvinneiden henkilöiden todistusten lainmukaisuutta ja luotettavuutta. Yhdysvaltoihin muuttaneiden natsien määräksi hallituksen virkailijat arvioivat n. 10 000 henkeä, oikea luku on raportin mukaan selvästi sen alle. Oikeusministeriö on viivytellyt raportin julkaisemista jo vuodesta 2006. Oikeuskäsittelyn uhan alla ministeriö antoi yksityiselle tutkijaryhmälle raportin version luettavaksi lokakuussa 2010. National Security Archivelle luovutetusta raportista puuttui useita esim. diplomatiaan liittyviä arkaluonteisia kohtia. New York Times -lehti sai kuitenkin haltuunsa sensuroimattoman raportin marraskuussa 2010. Oikeusministeriön mukaan raportti on tulos 6 vuoden työstä, mutta sitä ei ole koskaan saatettu virallisesti valmiiksi eikä se edusta ministeriön virallista kantaa. Ministeriön mukaan raportissa on monia puutteita ja virheitä, mutta ei kuitenkaan kerro mitä nuo virheet ovat. Erityistutkimusviraston olemassaolon aikana yli 300 natsilta on otettu pois heille myönnetty Yhdysvaltain kansalaisoikeus ja heidät on karkotettu maasta tai evätty maahantulolupa. Vuonna 2010 erityistutkimusvirasto OSI sulautettiin toiseen oikeusministeriön yksikköön. Raportissa mainitaan tapauksia, joissa Yhdysvaltain CIA:n tiedusteluviranomaiset auttoivat natseja. Vuonna 1954 CIA auttoi Otto Von Bolschwingia, joka oli Adof Eichmannin lähiavustaja ja yhteistyökumppani suunnitelmassa puhdistaa Saksa juutalaisista. Von Bolschwing sai tulla maahan toimien CIA:n tehtävissä. Raportti sisältää CIA:n sisäisen muistion, jossa keskustellaan siitä kuinka toimitaan, jos Von Bolschwingin menneisyys paljastuu. Pitääkö koko natsimenneisyys kieltää vai riittääkö perusteeksi selitys ”erityisistä olosuhteista”. Kun oikeusministeriöön tuli tieto Von Bolschwigin natsimenneisyydestä, se päätti karkottaa hänet 1981. Von Bolschwig kuoli samana vuonna 72 -vuoden iässä. Arthur L. Rudolph oli natsitiedemies, joka johti natsien Mittelwerkin ammustehdasta. Hänet tuotiin Yhdysvaltoihin vuonna 1945 ”Paperiliitin” -nimeä käyttäneessä operaatiossa. Rudolph oli tehnyt kokeiluja raketeilla ja operaation kautta entisiä natsitiedemiehiä värvättiin USA:n asevoimien palvelukseen. Rudolph sai NASAN kunniamaininnan ja hänet mainitaan Saturn V raketin isänä. Raportti lainaa vuoden 1949 oikeusministeriön muistiota, jossa virkailija kehottaa maahantuloviranomaisia päästämään Rudolph Meksikosta takaisin Yhdysvaltoihin, koska muunlainen toimi ”olisi kansallisen edun vastaista”. Myöhemmin oikeusministeriön tutkijat löysivät todisteita siitä, että Rudolph oli keskeisesti mukana, kun Mittelwerkin tehdas käytti orjatyövoimaa (Rudolph mm. määräsi työläiset katsomaan julkisia hirttäjäisiä). Sekä Rudolph itse, että amerikkalaiset tiedusteluviranomaiset olivat aiemmin väistäneet asian. Kun Rudolph aiottiin karkottaa maasta vuonna 1983, eräät tiedustelupalvelun viranomaiset pyrkivät estämään karkotuksen. OSI:ssa pidettiin kuitenkin kiinni siitä, että Rudolphin tasoisen natsin karkotus on välttämätöntä, jotta USA:n hallituksen sitoutuminen natsien löytämiseen ja syytteeseen saamiseen olisi kansainvälisestikin uskottava. (Rudolph kuljetettiin Länsi-Saksaan. Hän kuoli Hampurissa 1996. JA.) Myös oikeusministeriössä salattiin joskus maassa olevia natseja koskevia asioita. Vuonna 1980 syyttäjäviranomaiset esittivät CIA:n ja FBI:n vääristelleen tosiasioita esittämällä, ettei niillä ole tietoa entisen Waffen SS -sotilaan Tscherin Soobzokovin menneisyydestä. Raportin mukaan kuitenkin myös oikeusministeriössä tiedettiin, että maahantulonsa jälkeen Soobzokov oli kertonut natsiajastaan CIA:lle. Soobzokovin karkotus ei edennyt. Radikaali juutalaisryhmä tappoi hänet pommilla hänen kodissaan Patersonissa, New Jerseyssa vuonna 1985. Oikeusministeriön salailu raportin suhteen on yksi poliittinen pulma Obaman hallinnolle, jota on mainostettu avoimimpana Yhdysvaltain historiassa. Pres. Obama halusi oikeusministeriön yhteistyötä hallituksen arkistojen avaamiseksi. Natseja koskeva raportti on lähtöisin oikeusministeriön lakimiehenä toimineen Mark Richardin aloitteesta. Vuonna 1999 hän pyysi silloista oikeusministeriä Janet Renoa aloittamaan tarkat tutkimukset historian tästä vaiheesta. Tehtävään Richard sai avukseen syyttäjäviranomainen Judith Feigin. Kun raportin lopullinen versio oli valmistunut vuonna 2006, Richard pyysi esimiehiään julkaisemaan raportin, mutta pyyntö evättiin. Rikhard sairastui vakavasti syöpään ja kertoi tuolloin perheelleen ja ystävilleen haluavansa nähdä raportin julkisuudessa ennen kuolemaansa. Hän kuoli kesäkuussa 2009. Oikeusministeri Eric H. Holder puhui hautajaisissa. Judith Feigin kertoi tavanneensa Rikhardin viikkoa ennen tämän kuolemaa, ”...hän pyrki edelleen saamaan raporttia julkiseksi, se mursi hänen sydämensä.” Rikhardin kuoleman jälkeen David Sobel, lakimies Washingtonista, yhdessä National Security Archive säätiön kanssa nosti oikeuskanteen raportin julkaisemisen puolesta vedoten lakiin, joka kieltää informaation pimittämisen. Oikeusministeriö taisteli kannetta vastaan, mutta antoi Sobelille lopulta raportin osittaisen kopion, josta oli poistettu yli 1000 lausetta ja viittausta. Syyksi esitettiin yksilöä koskevat ja kansalliset syyt. Oikeusministeriön tiedottajan Laura Sweeneyn mukaan ministeriö on sitoutunut läpinäkyvyyteen ja raportin poistot oli tehty kokeneiden lakimiesten suosituksesta. Sensuroimaton raportti paljastaa, että oikeusministeriö löysi ”savuavan aseen” vuonna 1997, kun löydettiin todisteet, että Sveitsi oli ostanut natseilta holokaustissa vainotuilta juutalaisilta ryöstettyä kultaa. Sensuroidussa raportissa viittaukset asiaan on poistettu, samoin kohdat oikeusministeriön ja sisäministeriön erimielisyydestä koskien Sveitsin osuutta. Poistettu on myös kohta, jossa käsitellään USA:n ja Latvian viranomaisten neuvotteluja vuonna 2000 koskien Latvian viranomaisten painostamista kiinniottamaan maassaan olevat natsit. Poistettu oli myös makaaberi ja aika tuntematon yksityiskohta siitä, että OSI:n johtaja piti pöytälaatikossaan päänahan palasta, jonka uskottiin kuuluneen tri Mengelelle, yhdelle etsityimmistä natsirikollisista. Sen uskottiin auttavan todistamaan oliko Mengele kuollut. Mengeleä koskevassa osassa raportti mainitsee, että OSI tutki 1980 -luvun puolivälissä olisiko Mengele paennut Yhdysvaltoihin ja olisiko hän vielä elossa. Tri Mengelen kirjeitä ja päiväkirjoja tutkijat saivat eteensä 1970 -luvulla. Niistä, samoin kuin saksalaisista arkistoista löytyneistä Mengelen hammastiedoista toivottiin apua hänen jäljittämiseensä. Kun DNA testit saatiin käyttöön, päänahan palanen, joka oli saatu Brasilian viranomaisilta, osoittautuikin tärkeäksi osaksi selvityksessä, jonka mukaan Mengele pakeni Brasiliaan ja kuoli siellä n. vuonna 1979. Sensuroidusta raportista puuttuu sellaisiakin dokumentteja, jotka jo kauan ovat olleet julkisia, kuten eräitä oikeuden päätöksiä, kongressin todistajanlausuntoja ja 1970 -luvulla lehtien etusivuilla olleita juttuja. OSI:n suurin tiedetty epäonnistuminen koskee John Demjanjukin roolia. Demjanjuk oli eläkkeellä oleva amerikkalainen autotehtaan työläinen, jota OSI erehtyi luulemaan Treblinkan keskitysleirin komentajaksi ”Iivana Julmaksi”. Sensuroitu raportti on tapauksen osalta suurelta osin ”puhdistettu” mukaan lukien USA:n vetoomustuomioistuimen lausunto, jossa kyseenalaistetaan oikeusministeriön virkailijoiden eettisyys asiassa. New York Timesin haltuunsa saama raportti mainitsee, kuinka Demjanjukin puolella ollut latvialainen ryhmä maahanmuuttajia sai järjestettyä niin, että OSI:n paperijätteet kuljetettiin päivittäin heille vuosina 1985-87. Ryhmä tutki materiaalin löytääkseen todisteita Demjanjukin puolesta. (John Demjanjuk syntyi 3.4.1920 ja oli sodan aikana ukrainalainen SS -mies. Demjanjukin sanotaan toimineen vartijana Treblinkan keskitysleirissä 1942-43. Hänet tunnistettiin vartijaksi, jolle annettiin nimi ”Iivana Julma”, koska ko. vartija syyllistyi erityiseen raakuuteen ja julmuuteen vankeja kohtaan. Sodan jälkeen John Demjanjuk eli 7 vuotta Etelä-Saksassa työskennellen USA:n armeijan palveluksessa. Vuonna 1952 hän muutti perheineen Yhdysvaltoihin Ohioon ja oli eläkeikäänsä saakka työssä autotehtaissa. Kun John Demjanjuk ”tunnistettiin”, Israel vaati Demjanjukin luovuttamista ja se toteutui 1986. Holokaustista selvinneiden todistusten mukaan hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun vähän myöhemmin ilmeni, että eräs toinen henkilö olikin todennäköisempi ”Iivana Julma”, Israelin korkein oikeus vapautti hänet. Entisten Treblinkan vartijoiden mukaan ”oikea” Iivana Julma oli Ivan Marchenko -niminen. Demjanjuk karkotettiin Israelista takaisin Yhdysvaltoihin. Epäilyt Demjanjukin natsimenneisyydestä elivät kaiken aikaa ja vuonna 2009 hänet kuljetettiin Saksaan, kun häntä vastaan oli nostettu uusi syyte koskien osallisuutta 30 000 juutalaisen murhaan Sobiborin keskitysleirissä. John Demjanjuk sanoo itse olleensa sodan aikaan N-liiton armeijassa, joutuneensa vangiksi ja saksalaisten toimesta pakotettiin työskentelemään keskitysleireissä. Oikeudenkäynti Saksassa alkoi vuoden 2009 marraskuussa ja se on edelleen kesken). (Juhani Aitomaa - lähde: New York Times).


Grayebin perhe

Assam Grayeb perheineen on puun ja kuoren välissä. ”Meillä arabikristityillä ei ole tulevaisuutta Pyhässä maassa, etenkään palestiinalaishallinnon alla. Musliminaapureille olemme kristittyjä ja ei-uskovia, juutalaisten silmissä olemme arabeja. Emme ole tervetulleita arabien emmekä juutalaisten keskelle”, sanoi 62 -vuotias Assam. Assamin mukaan arabikristityt luottavat juutalaisiin enemmän kuin muslimeihin. Hänen tuntoihinsa vaikuttanee sekin, että hänen tyttärensä saa kiittää elämästään Israelia. Tapasin Assamin hänen tyttärensä kautta. Rana, iältään 38 vuotta, oli hoidossa Hadassan sairaalassa Jerusalemissa. Juutalainen ystäväni oli viereisessä sängyssä. Ranan mies on nimeltään Michel Nasser ja heillä on kolme tytärtä. Molemmat sairastavat leukemiaa. Michel käy dialyysissä Ramallahin sairaalassa joka toinen päivä. Hänen sairautensa löydettiin kolme vuotta sitten ja Ranan vuosi myöhemmin. Perhe asuu Taybeh'in palestiinalaiskylässä Samariassa. Se sijaitsee kukkulalla n. 20 km Jerusalemista koilliseen. Raamatun aikana paikka tunnettiin nimellä Efraim, jossa Jeesus pysytteli opetuslastensa kanssa (Joh.11:54). Juurensa Uudessa testamentissa se on viimeinen arabikristittyjen kylä Pyhässä maassa, jonne muslimit eivät vielä ole asettuneet. Vuonna 1960 kylässä asui n. 3600 kristittyä, mutta sittemmin useimmat ovat lähteneet Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan jättäen kotinsa tyhjilleen. Nyt kylässä asuu vain 800 asukasta, useimmat roomalaiskatolisia. Michel ja Rana asuvat vanhassa talossa, jossa on vahvat sementtiseinät. Talon omistaja lähti maasta jo kauan sitten. ”Pappimme järjesti paikan meille”, kertoi Michel istuessamme talon olohuoneessa. Siellä sain kuulla jotakin, josta ei juuri julkisesti puhuta: ”usko minua, pelkäämme muslimeja.” ”Mutta miksi arabikirkon johtajat aina puhuvat kristittyjen ja muslimien hyvistä suhteista ja yhteydestä Pyhässä maassa ?” kysyin. Mainitsin esimerkkinä Jerusalemin latinalaisen kirkon entisen patriarkan, palestiinalaisen Michel Sabbahin ja nykyisen patriarkan, jordanialaisen Fouad Twalin, joka jatkuvasti muistuttaa Israelin olevan miehittäjävaltio. ”Muslimit vihaavat palestiinalaisia kristittyjä”, sanoi Michel, ”tämä on totuus ja ne, jotka väittävät muuta valehtelevat peloissaan. Näettehän mitä Jerusalemin Vanhassa kaupungissa tapahtuu: Hebronin muslimit ovat muuttamassa arabikristittyjen asuinalueelle ja nyt kristityt ovat vähemmistö.” Assamin mukaan Taybehin kristityt ovat usein muslimien hyökkäyksen kohteina. ”Kristittynä koen olevani lähempänä juutalaisia kuin muslimeja. Uskomme samaan Raamattuun, eikö niin ?” ”On uskomatonta, kuinka paljon välittämistä Rana saa osakseen Hadassan sairaalassa”, jatkoi Michel, ”jos olet kyllästynyt elämään, niin mene Ramallahiin hoitoon”, hän hykerteli. Ranan veli Raed, 32 vuotta, puuttui puheeseen: ”En saata sanoin kuvata, kuinka hyvän hoidon Rana saa Hadassan sairaalassa. Lääkärit ovat myötätuntoisia ja ystävällisiä. Israelissa sinua kohdellaan ihmisenä. Osaston johtava lääkäri, prof. Dina Ben Yehuda halaa siskoani aina kun tapaa hänet.” Sitten hän kääntyi Ranan puoleen, joka ei osaa paljonkaan hepreaa, sanoen tälle arabiaksi: ”Juutalaiset eivät ole vihollisiamme, vaan muslimit.” Raed perheineen asui ennen juutalaisessa Adamin asutuksessa, mutta kun Ranalla todettiin leukemia hän muutti takaisin Taybehiin ollakseen avuksi. Toinen veli Issa, 36 vuotta, teki samoin. Veljesten vaimot ovat sisarukset kotoisin Jordaniasta, Ammanista. Vuonna 1920 Assamin isoisä lähti Galilean Kaanaan kylästä, jossa Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa (Joh. 2 luku). Jouduttuaan riitaan musliminaapuriensa kanssa hän pakeni Jordaniaan. Vuonna 1930 Assamin isä saapui Jerusalemiin. Kun Israel valloitti Itä-Jerusalemin vuoden 1967 sodassa, perhe tuli Israelin hallinnon alle ja he saivat maan kansalaisuuden. Itä-Jerusalemista he muuttivat pois 1992. ”Tuolloin pappimme vakuutti minulle: mene Taybehiin”, selitti Assam, ”hänen mukaansa katoliset palestiinalaiset kuuluvat Taybehiin, joten muutin sinne perheineni. Ehtoni oli, että pitää saada maapala halpaan hintaan.” Raed ja Issa opiskelivat Jerusalemissa ja käyvät siellä nykyisinkin työssä. Kävi ilmi, että Raed on työssä yksityisessä bussiyhtiössä, jonka omistaa ystäväni armeija-ajalta, Eli Balilius. Maailma on pieni! Koska heillä on israelilaiset henkilökortit, he voivat kulkea tavallisesti ilman ongelmia. ”Ajoittain israelilaiset sotilaat ovat epäluuloisia eikä heitä voi siitä syyttää”, sanoi Raed, ”kerran upseeri pyysi minulta anteeksi, kun sotilas oli huutanut minulle ilman mitään syytä.” ”Rakastan juutalaista kansaa”, jatkoi Raed, ”jos Taybeh joutuu eräänä päivänä palestiinalaisten hallintoon, emme voi enää elää täällä. Muutamme Israelin alueelle. Kristittyinä meillä ei ole tulevaisuutta muslimivallan alla. He kohtelevat meitä eläiminä!” Michel on ainoa jolla ei ole israelilaista henkilökorttia, jolloin hänen pitää alistua jonottamisiin ja tarkastuksiin Israelin tarkastuspisteissä. ”En ole siitä pahoillani”, sanoi hän. Michel toivoo saavansa munuaissiirrännäisen Euroopasta. Israelissa on odotuslista ja uuden munuaisen saaminen voi kestää 10 vuotta. Ainoa nopeampi mahdollisuus on yksityinen operaatio, mutta se maksaa paljon. Assamin mukaan uusi munuainen siirrettynä Kairossa maksaa 110 000 USD. Michel haluaa nähdä asioiden valoisan puolen. ”Kiitän Jumalaa, että ainakin vaimoni saa hoitoa Israelissa eikä Ramallahissa.” Myöhemmin sain tietää lisäsyyn miksi tämä perhe on niin Israel -myönteinen. Yksi syy on, että he osallistuvat messiaanisen juutalaisen seurakunnan tilaisuuksiin. He kertoivat siitä vasta tavattuamme toistamiseen myöhemmin. ”Asuessamme juutalaisessa asutuksessa tapasimme Jeesukseen Messiaana uskovia juutalaisia”, kertoi Raed, ”olemme antaneet elämämme Israelin Jumalalle ja joka keskiviikko käymme messiaanisessa seurakunnassa.” Koska matkustaminen Israelin alueelle ei aina ole helppoa, he perustivat myös katolis-messiaanisen seurakunnan Taybehiin. Seurakuntaan kuuluu n. 20 jäsentä, jotka kokoontuvat viikoittain. Tämän tuloksena Grayebin perhe on monin tavoin puun ja kuoren välissä: Muslimit ovat heitä vastaan koska he ovat kristittyjä, arabikristityt katoliset ovat heitä vastaan koska he pitävät yhteyttä juutalaisiin. ”Katoliset naapurimme ovat tästä vihaisia, erityisesti pappimme Raed Sahliya, joka aiemmin auttoi meitä paljon. Nyt olemme pettureita, jotka ovat jättäneet paikallisen kirkon. He ovat heitelleet meitä kivillä ja rikkoneet talomme ja automme ikkunoita. Mutta me luotamme Jumalaan, joka on kanssamme ja suojelee meitä.” (Aviel Schneider – Israel Today 1.2011)


Yksi katastrofi johtaa toiseen

Yhdeksän kuukautta ilman sadetta ja sitten valtava, päiviä jatkunut metsäpalo Karmel -vuorella. Monet kysyvät: mitä Israel on tehnyt ansaitakseen katastrofeja yksi toisensa jälkeen? Palo oli suurin luonnontuho nykyisen Israelin historiassa. Puolet Karmelin alueen metsistä, n. 6000 hehtaaria ja 5 milj. puuta menetettiin. Ihmishenkiä jäi tulen saaliiksi 44. Poliisin mukaan katastrofin aiheutti huolimaton tulen käsittely: metsässä vesipiippua polttanut nuori henkilö heitti hehkuvat hiilet luontoon kuivassa ja tuulisessa säässä. Pian suuri osa Karmelia oli tulimerenä. Tragedia seurasi toistaan. Karmelilla sijaitsevan vankilan evakuointiin lähetettyjen vanginvartijoiden bussi joutui tulen saartamaksi ja 42 vanginvartijaopiskelijaa paloi kuoliaaksi. Palon alta evakuoitiin 17 000 henkeä. Kymmenet kodit tuhoutuivat. Vahingot lasketaan n. 550 milj. USD suuruisiksi. Valmistautumaton Israel yllätettiin – maassa ei ollut yhtäkään sammutuslentokonetta ja muutenkin palomiesten määrä on alhainen. Israelissa on vain 1250 palomiestä, yksi 7000 asukasta kohden. Euroopassa suhde on n. yksi palomies 400 asukasta kohden. Vuosien ajan palolaitos ja hallituksen arvostelijat ovat varoittaneet epäsuhdasta, mutta ilman tulosta. Israelissa sanotaankin: Israelissa ei tehdä mitään ennen kuin katastrofi on sattunut. Tuhon jälkeen PM Netanyahu ilmoittikin uudesta perustettavasta sammutuslentokoneyksiköstä, joka saa käyttöönsä kolme konetta. Monet kuitenkin sanoivat: liian vähän ja liian myöhään. Ortodoksirabbit astuivat näyttämölle varoittaen palon olleen Jumalan tuomio maalle, joka on hylännyt Tooran. Ääriortodoksien Shas -puolueen hengellinen johtaja rabbi Ovadia Yosef sanoi syynä olevan sen, että maa ei pidä sapattia. ”Joka asialla ei ole profeetallista merkitystä mutta uskon tässä tapauksessa niin olevan, koska Israel ei ole saanut kunnon sateita 10 vuoteen”, sanoi Israelissa asuva pastori ja meteorologi David Decker. Hän selitti, kuinka laajassa maastopalossa kuumuus lisää tuulen nopeutta synnyttäen tulimyrskyn. ”Israelissa ei koskaan ole ollut tulimyrskyä”, kertoi Decker, ”koska kasvustoa ei ole tarpeeksi.” Karmelin huipulla olosuhteet olivat nyt sellaiset kuivuuden takia. Liittyen pahaan kuivuuteen, joka on pahin Israelin historiassa valtion perustamisen jälkeen 1948, Decker uskoo, että jos vastaava olisi tapahtunut Raamatun aikaan niin siitä olisi ollut maininta Raamatussa. Eräiden arabikommenttien mukaan tuli oli Allahin rangaistus siitä, että Israel on varastanut ”Palestiinan” maat. ”Tästä jumalallisesta tulipalosta voidaan oppia paljon ja suurin asia on, että (sionistien) läsnäolo on kohta päättyvä”, kirjoitti Palestine Today lehti. Toiset yllyttivät Syyrian ja Iranin tukemia Hizbollahia ja Hamasia hyökkäämään Israeliin, kun se taisteli paloa vastaan. Mediassa syyttävä sormi näytti Netanyahuun ja muihin valtion virkailijoihin. Epäonnistuminen on tulos pidemmältä ajalta ja sitä voidaan pitää ”kansallisen uneliaisuuden” lopputuloksena: metsäpalojahan on säännöllisesti kaukana Kaliforniassa, eikä harvametsäisessä Israelissa. ”Koska lopulta ymmärrämme, että Jumala ei ole jotakin, jota kutsumme vain, kun tarvitsemme häntä?” , kysyi uskonnollinen palomies Jacky, ”ajatellaan mitä tapahtuisi, jos vastaava tulipalo sattuisi sodan aikana?” Israel sai apua 20 valtiolta tulen sammuttamiseen. Se ei kuitenkaan voi jatkossa turvata vain muiden apuun. Jotkut kommentaattorit miettivät mitä maa tekisi, jos Iran lähettäisi massiivisen ohjusiskun Israeliin? ”Kuinka Netanyahu jatkaa suunnitelmia iskeä Iranin ydintehtaisiin – joka provosoi ennennäkemättömään ohjussotaan maailmassa – mutta ei ota huomioon Israelin kykyä sammuttaa tulipaloja rajojensa sisällä?”, kysyi Ben Caspit Ma'ariv -lehdessä. Tätä taustaa vastaan monet pitävät tulipaloa varoitusmerkkinä taivaasta. (Israel Today 1.2011)


Tulipalo Karmel vuorella

Joulukuun alku vuonna 2010 jää Israelin historiaan yhtenä maata järkyttäneistä ajanjaksoista. Maan historian tuhoisin metsäpalo tuhosi yli 3000 hehtaaria kallisarvoista metsämaata Karmelilla. Yli 12000 ihmistä joutui pakenemaan raivokkaasti edenneen tulimuurin tieltä. Kaikki eivät kuitenkaan pelastuneet, vaan tuli vaati 41 ihmisen hengen, lisäksi useita loukkaantui. Suurin osa sai surmansa yhdessä tapauksessa, kun vankilan tyhjentämisessä avustamaan menevien vartijakokelaiden bussi joutui raivoavan tulen saartamaksi. Vankilassa oli suurimmalta osin palestiinalaisia vankeja. Bussissa paloi 36 henkilöä. PM Netanyahun mukaan tuho oli ”mittakaavassa, jollaista emme ole koskaan ennen kokeneet”. On laskettu, että tulen saaliiksi jäi yli miljoona puuta ja enemmän kuin 100 kotia. Israel sai tulipalon sammutukseen apua, mm. sammutuslentokoneita, Euroopasta, USA:sta, Venäjältä, Aasiasta, Egyptistä ja Jordaniasta. Bulgaria lähetti 100 palomiestä, Kreikka, Iso-Britannia, Kypros, Espanja, Azerbaizan, Romania ja Turkki lähettivät kalustoa ja muuta apua. Myös palestiinalainen palokunta osallistui yhteiseen taisteluun. Tosin sen ei tarvinnut lähteä Karmelille vaan korvata israelilainen n. 20 miehen osasto Barta'an kylässä, joka on puolittain Israelin alueella. Näin israelilaiset saattoivat lähteä Karmel vuorelle taistelemaan tulta vastaan. Tuli tuhosi mutta hetkeksi se myös yhdisti. Suuri merkitys tulen voiman talttumiseen oli myös yöllisellä sateella. Tuhon rahalliseksi arvoksi lasketaan n. 550 milj. USD. Poliisin mukaan kolmea pidätettyä teini-ikäistä epäillään varomattomasta tulenkäsittelystä ja metsäpalon aiheuttamisesta. Tulipalo sai Israelin viranomaiset myös tutkimaan omaa valmiuttaan. Maassa on 1400 palomiestä, luku on selvästi alle maailmanlaajan keskiarvon. Kalustoa moititaan vanhentuneeksi.

Lähteet: Jerusalem Post, Arutz 7, Israel National News, BBC


Miksi arabilapset heittelevät kiviä?

Itsemurhapommi-iskut ovat vähentyneet (pääosin koska Israel on onnistunut turvatoimissaan) mutta kivien heitteleminen, etenkin Itä-Jerusalemin alueella, on lisääntynyt. Israelin viranomaiset kysyvätkin, mistä johtuu, että arabilapset ovat niin innokkaita heittelemään juutalaisia naapureitaan kivillä, jopa oman henkensä uhalla? Vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon aikana Jerusalemin poliisi pidätti 76 henkilöä kivien heittämisestä. Näistä 30 olivat iältään 12-18 -vuotiaita. Tuomio langetettiin 17 tapauksessa. Knessetin lapsiasiain komitea päätti ottaa asian vakavammin esille, kun eräs Silwanin alueen (Raamatussa Daavidin kaupunki) juutalaisasukas joutui kivihyökkäyksen takia kuolemanvaaraan. David Be'eri on Silwanin pienen juutalaisyhteisön päämies ja hän joutui arabinuorten rankan kivityksen maalitauluksi ajaessaan Silwanin arabialueen läpi pienen poikansa kanssa. Paikalla olleet ulkomaiset toimittajat valokuvasivat pelästyneen Be'erin kivisateen keskellä hänen pyrkiessään ajamaan autonsa pois paikalta. Be'erin paetessa henkensä edestä hänen autonsa osui yhteen kivenheittäjään ja tapaus tallentui videolle, jota näytettiin Israelin ja arabien TV -kanavilla. Kansainvälinen lehdistö ja israelilainen vasemmistomedia antoivat ymmärtää Be'erin käyttäneen liiallista voimaa tilanteessa. Turvakameran kuva paljasti kuitenkin, että törmätessään kivittäjään hän itseasiassa väisti epätoivoisesti toista kivittäjää, jotta tämä ei jäisi auton alle. Entä kuinka oli mahdollista, että uutisiin kuvaavat kameramiehet sattuivat olemaan juuri oikeaan aikaan paikalla? Vanha palestiinalainen propagandataktiikka on kutsua kuvaajat paikalle ja tehdä suunnitelma, jossa israelilaiset saadaan huonoon valoon. ”Emme halua yhdenkään lapsen loukkaantuvan mutta emme myöskään halua lasten sekaantuvan rikollisiin toimiin”, sanoi lapsiasiainkomitean puheenjohtaja Danny Danon asian johdosta järjestetyssä kokouksessa. Hän näytti useita valokuvia Itä-Jerusalemista. Kuvissa tavallinen arabilapsi kulkee kouluunsa pysähtyen välillä poimimaan kiviä heittääkseen niillä ohiajavia israelilaisia autoja. Poliisin edustajan mukaan yksi pääongelma on se, että monet kivittäjät ovat alle 12-vuotiaita eikä heitä voida tuomita. Poliisi voi vain ottaa yhteyden vanhempiin, jotka useinkaan eivät välitä asiasta. Almagor Terror Victim's -järjestön johtaja Meir Indor kertoi joutuneensa Öljymäen lähellä arabilasten kivityksen kohteeksi. Hänen mukaansa aina, kun alaikäinen lapsi saadaan kiinni kivien heittämisestä, lapsen isä tulisi pidättää. ”Tämä tapa toimi Juudean ja Samarian alueella ja voisi toimia myös täällä.” Kokoukseen osallistuneiden arabien puolella ehdotus herätti suoranaista raivoa heidän kääntäessään asian toisin päin. ”Lapsi joutui auton töytäisemäksi ja te kaverit olette kuin jokin juoppoporukka, jossa ei olla lainkaan järjissään!”, huusi Knessetin arabiedustaja Ahmad Tibi, joka aiemmin toimi myös Yasser Arafatin neuvonantajana. Hänen mukaansa Silwanin juutalaisasukkaat ovat ”ryhmä fanaatikkoja”. Tibi antoi ymmärtää, että he ansaitsevat tulla hyökkäysten kohteiksi. Arabilakimies Taleb A-Sanaan mukaan asiassa oli kyse ”juutalaisasukkaan raivosta”. Arabilakimiehen oma käytös oli niin raivokasta, että hänet piti poistaa kokouksesta. A-Sanaan mukaan juutalaisilla ei ole mitään asiaa Silwaniin eikä minnekään palestiinalaisalueelle. Ei ole ihme, että arabilapset harjoittavat kyseistä väkivaltaa, kun heidän vanhempansa ja muut arabien auktoriteetit suhtautuvat asiaan heitä puolustaen ja kääntäen asian juutalaisten syyksi. Jos tämä tapahtuisi missä tahansa muualla maailmassa, se tuomittaisiin ja asiaa puolustavat aikuiset leimattaisiin lapsien oikeuksien loukkaajiksi. (Ryan Stones – Israel Today)


Ein Gedin salaisuudet

Ein Gedi on keidas Kuolleen meren länsirannalla. Hepreassa ”ein” tarkoittaa lähdettä ja ”gedi” nuorta kaurista, alueella tavallista villikaurista. Paikka tunnetaan vesilähteestä, joka virtaa alas Juudean erämaan korkeilta kalliolta. Vesi on mahdollistanut asutuksen ja viljelyn alueella jo varhaisin aikoina. Raamatun aikana Daavid piiloutui tänne pakoon kuningas Saulin vihaa (1.Sam.24:1). Vuonna 1965 alueella olevan kibbutsin väki löysi peltotöidensä yhteydessä synagogan mosaiikkilattian. Löytö on peräisin 3. vuosisadalta jKr. Sen uskotaan palvelleen alueen n. 800 hengen varakkaiden juutalaisten yhteiskuntaa. Mosaiikissa on kirjoitusta sekä hepreaksi että arameaksi. Hepreankielellä on kuvattu kuukaudet ja patriarkat sekä Danielin kolmen ystävän nimet. Lisäksi ”rauha Israelille” -siunaus ja kolmentoista ”maailman esi-isän” nimet (1.Aik.1:1-4), eli Aadam, Seet, Enos, Keenan, Mahalalel, Jered, Hanok, Metusalah, Lemek, Nooa, Seem, Haam ja Jaafet. Mosaiikki viittaa, että yhteisön varakkuuden takana oli ”shemen afarsimon”, eli persimoni-öljy (Israelissa hedelmä tunnetaan nimellä Sharon, muinaisessa Kreikassa persimoni nimettiin ”jumalten hedelmäksi” / JA toim.huom.). Hedelmästä saatua öljyä käytettiin temppelipalveluksen suitsukkeena ja sillä voideltiin seremoniallisesti papit, profeetat ja kuninkaat. Siitä valmistettiin myös hajuvettä vientimarkkinoille. Kallisarvoisen hajusteen resepti oli tarkoin varjeltu salaisuus. Mosaiikissa on varoitus: ”Kuka tahansa paljastaa kaupungin salaisuuden (reseptin) pakanoille, tulkoon hän ja hänen perheensä Jumalan tuomitsemaksi.” Viljava maaperä tuotti paljon muutakin satoa, kuten: taateleita, viinirypäleitä ja yrttejä. ”Rakkaani on kooferkukka -terttu Een Gedin viinitarhoista” (Kork.V.1:14).


Internet paljastaa palestiinalaisten aikeet

Rauhanprosessi perustuu yksinkertaiseen oletukseen, että jos Israel luovuttaa maata niin palestiinalaiset luopuvat väkivallasta ja suostuvat rauhaan. Foundation for Defense of Democracies (FDD) -järjestön tutkimus laittaa kuitenkin tosiseikat kohdalleen. Tutkimuksessa selvitettiin mitä palestiinalaiset todella ajattelevat. Apuna käytettiin internetin sosiaalisia medioita, kuten Twitteriä, Facebookia ja YouTubea. Tutkijoiden mukaan ”palestiinalaista nettimediaa hallitsevat radikaaliainekset... USA ei voi olla huomioimatta yhä vahvistuvaa palestiinalaista radikalismia”, kirjoittavat tutkijat Jonathan Schanzer ja Mark Dubowitz, ”jos nettimaailma edustaa edes jossakin määrin tavallista palestiinalaista kantaa niin Obaman hallinnon pitäisi ajatella enemmän Israelin turvallisuutta eikä ajaa aggressiivisesti nykyisenkaltaista rauhanratkaisua.” Vuosien ajan länsimaiset johtajat ovat olleet välinpitämättömiä palestiinalaisen ”kadun kansan” asenteille ja käytökselle tukiessaan ”maata rauhaa vastaan” -suunnitelmaa. Palestiinalaisten ja arabijohtajien sotaisia puheita ei oteta todesta, osittain koska länsimaissa he esiintyvät eri tavalla. Raportti varoittaa, että näiden asioiden huomiotta jättämisellä USA vain pahentaa konfliktin laajuutta.


Muinainen synagoga Samariassa

Israelin arkeologit ovat kaivaneet esille 1500 vuotta vanhan synagogan jäännökset lähellä Beit Sheanin kaupunkia Jordan joen laaksossa. Rakennuksen uskotaan palvelleen muinaisia samarialaisia, yhteisöä, jonka mm. Jeesus mainitsee Joh. 4 luvussa ja joka on säilynyt tähän päivään saakka. Löytö käsittää suorakulmaisen rukoustilan kooltaan n. 8x5 m ja osia seinärakenteesta. Lattia on värikäs mosaiikki geometrisin kuvioin koristeltuna. Keskellä on kreikankielellä kirjoitus: ”Tämä on Temppeli”. Heprealaisen yliopiston Leah Di Segni sanoi rakennuksen muodon ja ko. kirjoituksen pitävän yhtä sen kanssa, että kyseessä on samarialaisten synagoga. Synagogan julkisivu on päin Gerizimin vuorta, joka on pyhä paikka samarialaisille. He uskovat olevansa Joosefin ja Leevin heimojen jälkeläisiä. Talmudissa samarialaiset mainitaan kuitenkin väeksi, joka tuotiin maahan assyrialaisten valloittajien toimesta Irakista. Heidän uskonnossaan on monia juutalaisia tapoja. Rooman valtakunnan aikana 4.-5.vuosisadalla jKr. heidän lukumääränsä on arvioitu olleen n. 1 miljoona. Läheltä synagogaa löytyi myös maatalon jäännökset: sisäpiha ja sitä ympäröivät varastorakennukset. Kaivauksia johtavien Walid Atrashin ja Yakov Harelin mukaan löydöt ovat peräisin 5. vuosisadan lopulta jKr. Ne olivat käytössä aina muslimien valloitukseen v. 634 eKr. saakka. Tänä päivänä on olemassa kaksi samarialaista yhteisöä, joiden yhteinen väkimäärä on n . 700 henkeä. He asuvat Gerazimin vuoren alueella, lähellä palestiinalaista Nablusin kaupunkia sekä Holonissa lähellä Tel Avivia.


Kristillinen seinämaalaus 12. vuosisadalta

Korjatussa Israel Museossa on nyt nähtävissä vaikuttava seinämaalaus, joka esittää Mariaa ja Johannes Kastajaa anomassa Jeesukselta anteeksiantoa koko maailmalle. Teos on restauroitu ja se on varsin iso, kooltaan n. 9x2,7 m. Sen löysivät Israelin muinaismuistoviraston työntekijät kaivauksissa, jotka tehtiin lähellä Getsemanen puutarhaa 1999. Kaivaukset paljastivat monien rakennusten jäänteitä, jotka olivat ennen osana alueella sijainnutta Pyhän Marian luostaria. Suurin osa näistä rakennuksista koki tuhon muslimivalloittaja Saladinin toimesta 12. vuosisadalla, kun hän voitti ristiretkeläiset. Löydettäessä suurin osa seinämaalausta oli tuhoutunut, nyt tämä kaunis löytö on nähtävissä museon yhdessä huoneessa. Vain henkilöiden alaosat ovat nähtävissä teoksen pääosassa: Jeesus istuu keskellä, Maria oikealla ja Johannes Kastaja vasemmalla puolellaan. Kaksi paria jalkoja, joiden uskotaan kuuluvan enkeleille, näkyy Marian ja Johanneksen vierellä. ”Tämä on todellinen harvinaisuus, sillä vain muutama ristiretkeläisajan seinämaalaus kirkoista, jotka tuona aikana rakennettiin Jerusalemiin, on säilynyt meidän aikaamme”, sanoi muinaismuistoviraston maalausten konservointia johtava Jacques Nagar. ”Maalauksen erinomainen laatu on kaikella todennäköisyydellä etevien taiteilijoiden työn tulosta ja eloisa väritys viittaa luostarin olleen merkittävässä asemassa 12. vuosisadalla, jolloin vallassa oli ristiretkeläiskuningatar Melisende.” Maalauksen restauroinnin suoritti ryhmä taidekonservaattoreita ja se on nähtävissä museon ristiretkiaikaa käsittelevässä galleriassa.


Vankina Siinailla?

Egyptiläinen AlMasri AlYoum lehti raportoi 14.12, että 250 eritrealaista ja sudanilaista pakolaista pyrkii Siinailla Egyptin rajan ylittämiseen Israelin puolelle. Lehden saamien tietojen mukaan Siinain erämaan beduiinit toimivat ihmissalakuljettajina. Tiedot ovat peräisin viideltä eritrealaiselta, jotka saatiin kiinni heidän pyrkiessään siirtymään Egyptistä Israeliin. YK:n pakolaisasiainkomissio kehotti Egyptiä vapauttamaan vangitut. YK:n tietojen mukaan salakuljettajat pitävät ihmisiä metallisissa varastokonteissa ja ahdistelevat heitä, vaatien heidän sukulaisiaan maksamaan 8000 USD lunnaat pakolaisten vapauttamiseksi. Egyptin ulkoministerin mukaan heillä ei ole tietoa, että pakolaisia olisi kidnapattu. Jos tapaus on totta, se tuo mieleen vuosisataisen arabitradition toimia afrikkalaisten orjien välittäjinä. Arabit toimivat orjakauppiaina aina 8. vuosisadalta 1800 -luvulle. He asettuivat Afrikan Intian puoleiselle rannikolle ja kävivät kauppaa orjilla ja norsunluulla. Osa arabeista otti afrikkalaisia vaimoja ja näin syntyi Swahili heimo, jonka kieli on sekoitus arabiaa ja bantua.


Koti maan tasalle

Israelin turvallisuusjoukot tuhosivat 15.12 Etzion Bloc'in alueella vuoden verran asuneen juutalaisen uudisasukasperhe Karlibach'in kodin. Perheen poistuttua asunnosta talon tuhoaminen aloitettiin välittömästi. Paikalliset juutalaiset asukkaat olivat asiasta hyvin tuohtuneita sanoen, että juutalaiset joukot ovat nopeita hävittämään juutalaisten laittomiksi katsottuja asumuksia samalla kun tuhansia arabien vastaavia alueella katsotaan läpi sormien. Asian tunnepitoisuutta lisää, että Karlebacheilla on kaksi kuukautta vanha lapsi. Israelin politiikka arabiasumusten suhteen on, että perheiden koteja ei yleensä tuhota. Knessetissä tapaus aiheutti myös keskustelua ja mm. kansanedustaja Aryeh Eldad lahjoitti 1000 shekeliä talon rakentamiseksi uudestaan. Tekoa Daledin asukas Moti Kleinin mukaan tapaus oli ensimmäinen alueella, jossa asuu 17 perhettä. Hänen mukaansa yhteisö auttaa Karlebachia uuden asunnon hankkimisessa.


Mavi Marmara purjehtii taas

Yli kuusi kuukautta on kulunut maailmaa puhuttaneesta Mavi Marmara laivasta, joka pyrki Gazaan ja jonka Israelin turvallisuusjoukot valtasivat. Palestine Monitor www sivujen mukaan turkkilainen laiva palasi Istanbuliin joulukuun 26 päivän seremoniaan, johon osallistui aktivisteja ja poliitikkoja. Seremoniassa kunnioitettiin myös operaatiossa kuolleita 9 aktivistia. Israelin ulkoministeriön tutkimus vahvisti, että puheista huolimatta alus ei ollut tuomassa humanitääristä apua Gazaan. Laivan lastina ei ollut avustustarpeita, se oli pelkkä provokaatio. Palestiinalaisen nettisivun mukaan seremonian kautta maailmaa muistutettiin jälleen Israelin raakuudesta. Mavi Marmara laivan ensimmäisen yrityksen lisäksi aktivistit sanovat suunnittelevansa uutta merimatkaa Gazaan, jälleen samalla laivalla, Israelin ”laittoman saarron” murtamiseksi. Lisäksi Israelia vaaditaan maksamaan korvausta kuolleiden omaisille.


Palestiinalaiset vetoavat EU:iin

Ensimmäistä kertaa palestiinalaiset EU:n kanssa neuvottelevat virkamiehet ovat pyytäneet EU:ta tunnustamaan Palestiinan valtion – ilman, että olisi rauhansopimusta Israelin kanssa. Palestiinalaisilla on käynnissä kampanja, joka ajaa itsenäisyyttä rauhanprosessista riippumatta. Palestiinalaisten oman ilmoituksen mukaan Ranskalta, Iso-Britannialta, Ruotsilta ja Tanskalta, sekä EU:lta on pyydetty 1967 rajojen tunnustamista Israelin ja ”Palestiinan” rajaksi. EU:n mukaan se kannattaa edelleen neuvotteluja pysyvän rauhan saamiseksi alueelle.


Hizbullah uhoaa

Hizbullahin johtaja Hasan Nasrallah esiintyi joulukuussa ahkerasti julkisuudessa lausuntojensa välityksellä. Hänen mukaansa Israel on epäonnistunut ”psykologisessa sodassa”. Israel on antanut varoituksen Libyalle ankarasta iskusta, jos Hizbullah sen kautta iskee Israeliin. Nasrallahin mukaan Israelin varoitus ei pelota Shiia muslimeita eikä muuta heidän tavoitettaan. Hizbullahin johtaja ylisti joukkojensa olevan vahvempia kuin koskaan, ”olemme valmiit sotaan Israelia vastaan”.


Asutukset kasvavat vastustuksesta huolimatta

Viimeaikaisten rauhanneuvotteluiden varjossa israelilainen ihmisoikeusjärjestö B'Tselem julkaisi raportin juutalaisista asutuksista. Sen mukaan juutalaiset asutukset kontrolloivat 42% Juudean ja Samarian alueesta, eli Länsirannasta. Järjestö on äärivasemmistolainen ja lähempi tarkastelu osoittaa, että väite on liioiteltu. Raportinkin mukaan juutalaisten rakentamat asutukset käsittävät kiistellyn alueen koko alasta vain 1%. Raportti luettelee, että vuosien 1967-2010 juutalaiset ovat rakentaneet 121 virallista asutusta. Sen lisäksi alueella on 100 ”etuvartiota” ja Itä-Jerusalemin alueella 12 asutusta, jotka katsotaan ”laittomiksi”. Ensimmäisten 10 vuoden aikana asukkaiden lukumäärä kasvoi 3200 henkeen, nyt heitä on 310 000 henkeä. Israel on ehdottamassa, että se pitäisi valvonnassaan 5% alueen alasta, joka käsittää suurimmat juutalaisasutukset. Palestiinalaiset saisivat saman määrän maata muualta.


Messiaaniset palstoilla

Israelin suurin päivälehti Yediot Ahronot julkaisi positiivisen kirjoituksen messiaanisista juutalaisista. Otsikossa Jeesuksesta käytettiin oikeaa nimeä ”Yeshua”, eikä pilkkanimeä ”Yeshu”. Kirjoituksessa annetaan selvästi ymmärtää, että messiaaniset juutalaiset ovat juutalaisia, samanlaisia kuin muut juutalaiset vaikka uskovat Jeesuksen olevan Messias. Kirjoitus kuvaa asteittaista muutosta israelilaisessa ajattelussa, jota ortodoksijuutalaisuus on vahvasti muokannut väittämällä, että Jeesukseen uskova juutalainen ei enää ole juutalainen, vaan kääntynyt toiseen uskontoon. Kirjoitus mainitsee myös, että Jeesus oli juutalainen ja samoin Hänen ensimmäiset seuraajansa eikä heitä pidetty ei-juutalaisina.


Titanicin löytäjä sukeltaa Israelissa

Robert D. Ballard tunnetaan mm. Titanicin hylyn löytäjänä. Nyt hän on ryhmineen ollut tutkimassa Israelin merialueen syvyyksiä. Yhdessä Haifan yliopiston tutkijoiden kanssa tarkoitus on kartoittaa mitä muinaislöytöjä Ballardin syvänmeren sukellusvene ”Nautilus” voi löytää. Ensimmäinen löytö oli historiallinen sillä nyt havaittiin ensimmäistä kertaa koralliriutta Välimeressä. Se sijaitsee Israelin rannikolla n. 700 metrin syvyydessä ja 35 km päässä Tel Avivista merelle päin. ”Se on kuin keidas aavikon keskellä”, iloitsi tutkija Yizthak Makovsky. Ballardilla on kotisivut www.nautiluslive.org , jossa voi katsella upeita sukellusvideoita.


Kultakolikko

Lähellä Libanonin rajaa olevan Tel Kadeshin kaivausten arkeologit innostuivat löydettyään 28 g painavan muinaisen kultakolikon. ”Tämä on painavin ja arvokkain koskaan Israelissa löydetty kultakolikko. Aivan erityinen löytö”, sanoi kaivausten johtaja Donald T. Ariel Israelin muinaismuistovirastosta. Kolikko on hyvin säilynyt ja kaunis. Tavallisesti ne ovat n. 4-5 g painoisia. Kolikko lyötiin Aleksandriassa 2200 vuotta sitten kuningas Ptolemaios V ollessa hallitsija. Siinä on kuningatar Arsinoe II Filadelfuksen kasvot, joka oli kuningas Ptolemaios II velipuolen vaimo. ”Kolikko ei varmaankaan ollut tavallinen kaupankäyntiväline vaan sillä oli symbolinen merkitys. Ehkä sitä käytettiin seremoniassa, jossa kuningatarta kunnioitettiin, sillä hänet jumaloitiin vielä eläessään.”Kolikko on lyöty 80 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kolme vuotta sitten suuri määrä Ptolemaiosten ajan kultakolikkoja ilmestyi maailman antiikkimarkkinoille. Niiden joukossa ei kuitenkaan ollut kolikoita Ptolemaios V ajalta, joka tekee löydön erityisen arvokkaaksi.


Palestiinan TV

Huolimatta rauhanneuvotteluista virallinen Palestiinan TV jatkaa nuorille arabeille suunnattujen ohjelmien näyttämistä, joissa Israelia ei tunnusteta. Opetustarkoitukseen tehdyssä dokumentissa Haifa, Ashkelon ja Galilean järvi mainitaan osana Palestiinaa. ”Länsiranta ja Gaza ovat osia Palestiinasta, jonka rannikko Välimeren rannalla ulottuu etelän Ashkelonista pohjoiseen Haifaan... Haifa on tunnettu palestiinalainen satama, jolla oli suuri merkitys arabeille ja palestiinalaisille ennen kuin Israel miehitti sen 1948. Idässä kohtaamme historialtaan rikkaan ja tärkeän kaupungin, Tiberiaan, Galilean järven rannalla. Jaffa on muinainen rannikkokaupunki, meren ylpeys ja Palestiinan portti maailmaan.” Nämä ohjelmat takaavat sen, että vaikka rauhansopimukseen päästäisiin, niin kasvavat palestiinalaiset sukupolvet näkevät Israelin aina laittomana miehittäjänä, jolla ei ole oikeutta alueeseensa. Virallinen Palestiina ei myöskään panosta rauhankasvatukseen, pikemmin päinvastoin. Palestiinan TV:n musiikkivideolla palestiinalaiset tanssijat, pukeutuneina sotilasasuihin ja kiväärit käsissään, laulavat: ”aseeni on valmis... mikään mahti maailmassa ei saa asetta käsistäni... se joka uhraa verensä ei välitä vaikka se valuu maahan.”


Saarna: Islam valloittaa maailman

Egyptin TV lähetti muslimipappi Salem Abu Al-Futuhin saarnan, jossa hän ennusti islamin pian valtaavan lännen, alkaen Euroopasta. ”Länsi on vihitty tuhon omaksi. Kuten Allah tuhosi Bysantin ja Persian valtakunnat, hän tuhoaa Lännen ja antaa sen muslimien käsiin. Tähän liittyy monta seikkaa. Kansakunnat kääntyvät islamiin... kalifaatti (profeetta Muhammedista polveutuva kuningashallitus) palaa. Muslimit elävät yltäkylläisyydessä. Muslimien talous on kaikkein vahvin... suuria valloituksia tehdään. Valloitamme Italian ja muun Euroopan. Islam levittäytyy koko alueelle. Euroopan jälkeen seuraa Amerikka, sekä Pohjois- että Etelä-Amerikka. Levittäydymme kaikkiin näihin maihin ja niiden ihmiset liittyvät joukoittain islamiin.”


Uskonnon ja palvomisen vapaus?

Israel sanoo mielellään, että Jerusalemissa vallitsee uskonnon vapaus ja sen valvonnassa niin kristityt, juutalaiset kuin muslimit voivat vapaasti harjoittaa uskontoaan. Tosiasiassa niin ei aivan ole, sillä vain muslimeilla on oikeus rukoilla juutalaisen uskonnon tärkeimmässä paikassa, Temppelivuorella. Juutalaisilla ja kristityillä ei ole mahdollisuutta harjoittaa siellä uskontoaan, koska aluetta hallinnoiva islamilainen viranomainen ei sitä salli. Juutalainen Temppelivuorella käynyt ryhmä sai israelilaiselta poliisilta ohjeet: ”Älkää rukoilko... älkää langetko maahan. Kaikki, mitä muslimit saattavat pitää uskonnollisena toimintana on kielletty.” Kansainvälinen yhteisö viittaa kintaalla tätä uskonnonvapauden loukkausta vastaan. Samoin Israelin kanta, että ennen vuotta 1967 Jerusalemissa ei lainkaan ollut uskonnon vapautta, törmää kansainväliseen välinpitämättömyyden muuriin. Kun Israel otti alueen haltuunsa se laati lain pyhien paikkojen suojelusta. Lain mukaan kaikkinainen toiminta, jolla uskonnon harjoittajaa estetään harjoittamasta uskontoaan tai estetään pääsy pyhille paikoille, on lainvastaista. Israelin Korkein oikeus päätti vuonna 1993, että Temppelivuori on juutalaisen uskonnon pyhä paikka ja on ollut sitä jo 3000 vuoden ajan. On ironista, että Israelin hallitsemassa Jerusalemissa muslimit voivat vapaasti palvoa Temppelivuorella mutta juutalaiset eivät saa käyttää pyhintä paikkaansa samaan tarkoitukseen.