Ensimmäisen kerran kävin Lähi-idässä 1974. Kävin Egyptissä ja sen jälkeen olen vieraillut Lähi-idän alueella n. 25 kertaa. Kaliforniasta on pitkä matka mutta se kannattaa. Viime syksynä, kun arabien uusin intifada alkoi, olin jälleen käymässä Israelissa ja Jordaniassa matkanjohtajana. Matkanjärjestäjäni oli nähnyt paljon vaivaa ja mielestäni tuo matka oli onnistunein kaikista.

Matkaoppaamme Gameel on virallinen Israelin valtion valtuuttama opas. Hän puhuu ainakin neljää kieltä ja tietää paljon. Gameel ja autonkuljettajamme Abu Yousef ovat muslimeita. Gameel hoiti tehtävänsä kunnioittaen meidän uskoamme. Hän myös tuli hyvästelemään meidät Tel Avivin lentokentälle, vaikka se ei kuulunut hänen velvoitteisiinsa. Vietimme hyviä hetkiä yhdessä. Jordaniassa meistä huolehti arabikristitty nimeltään Firas.

Kun turistina maahan tullut istuutuu bussiin ja matka alkaa, opas aloittaa pitkän ja tietopuolisen esityksen maan historiasta ja merkityksestä. Israel on pieni maa ja joka päivä siirrytään VT:n tapahtumapaikoilta UT:n tapahtumapaikoille nopeassa tahdissa. Tutuiksi tulevat kreikkalaiset, roomalaiset ja ristiretkeläiset. Neljän tuhannen vuoden historia tulee niin tutuksi, että tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen.

Tein listan pysähdyksistä, joiden aikana luimme paikkaan liittyviä raamatuntekstejä. Yllätyin laskiessani 50 tuollaista pysähdystä, joiden aikana luimme ryhmälle Raamattua. Ystäväni Glenn luennoi lisäksi parina iltana ryhmälle antiikin historiasta ja Israelin muinaisten naapurien kulttuureista ja tavoista.

Israelin matkan kestävä vaikutus on, että Raamattu ei enää tunnu tarukirjalta. Joka kerran kun Israelissa käynyt lukee Raamattua hän voi muistaa paikan, jossa kerrottu tapahtui.
Jokainen, joka tuntee asioita tietää, että USA:n ja muun maailman mediat antavat ajoittain väärää kuvaa tilanteesta. Tehokas tapa tuntea paremmin asioita on vierailla paikan päällä ja kuulla/lukea tilanteesta siellä.

Ryhmäämme siunasi hieno ilma koko matkan ajan. Turvallisuutemme ei ollut missään vaiheessa uhattuna. Aikataulut pitivät. Vuosi sitten Israelissa asetettiin suuria toiveita tämän vuoden matkailulle, mutta alkanut väkivalta pudotti matkailijoiden lukumäärän 80% alemmas kuin vuonna 2000. Meille se merkitsi, että missään ei ollut tungosta. Harvoin näimme muita turistibusseja. Turismin vähentyminen tuottaa suuria tappioita niin maan juutalais- kuin arabiasukkaille.

Monet "palestiinalaiset", jotka asuvat Samarian tai Gazan alueilla, eivät pääse Israelin alueelle työhön. Tuhansien toimeentulo on vaarantunut tilanteen takia. Nykyinen intifada on tullut maksamaan arabiosapuolelle miljardeja markkoja. Luvattu ulkomainen apu ei useinkaan tavoita niitä, jotka eniten ovat sen tarpeessa.

Lähi-idän poliittinen tilanne on monimutkainen. Monet sosiaaliset ja kulttuurierot juontavat 4000 vuoden takaa, Aabrahamin ajoista. Israel on suurimmaksi osaksi sekulaari valtio, jossa vaikuttaa voimakas ortodoksijuutalainen vähemmistö. Sen lukumäärä on ehkä 10-20% asukkaista. Juutalaiset joita me pidämme "uskovana jäännöksenä", eli Jeesukseen messiaana uskovat, ovat alle 1% koko väestöstä. Israelissa on monia arabeja, jotka käyttävät itsestään "kristitty" nimeä. Monelle se on perinne tai sukutausta ja useimmat näistä eivät tiedä mitään uudestisyntymisestä ja henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Muslimiarabeja on kaikkialla, mutta myös monella heistä uskonto on perinne eikä läheskään aina tarkasti perusteltu oma valinta.

Lähi-itä on kansoitettu kolmen yksijumalaisen uskonnon edustajilla. Vain harvalla heistä on todellinen yhteys elävään Jumalaan. Jumalan näkökulmasta alueella asuu paljon ihmisiä, jotka eivät tunnusta Häntä. Jos kysymme joltakin alueen asukkaalta, "kenen puolella Jumala on Lähi-idän konfliktissa", saatamme saada vastauksen, "Jumala on oikeamielisen puolella". Raamattu, kuten Paavali kirjeessään roomalaisille, tekee selväksi, että Jumalan näkökulmasta oikeamielinen ihminen on ainoastaan hän, jonka usko ja luottamus kohdistuu Jeesukseen. Lähi-idässä on vain kourallinen ihmisiä, jotka tunnustavat sen. Saattaa olla myös monia "jumalaapelkääviä" juutalaisia ja arabeja, jotka ovat salaisesti uskovia. Kun tilanteet kehittyvät varmaan monet huutavat avukseen Jeesusta ja löytävät Hänen pelastuksensa. Siksi Jumala pitää Lähi-idän tilanteen pahuuden kurissa eikä anna sen vielä ryöstäytyä täyteen mittaansa, sillä Hänen armonsa ja hyvyytensä odottaa yhä kaikkia ihmisiä. Jumalan hyvyys vetää meitä parannuksentekoon.

Evankeliset kristityt tuntevat sympatiaa juutalaisia kohtaan. Meidän on muistettava, että Jeesus kuoli kaikkien ihmisten syntien edestä. Jumala ei halua yhdenkään joutuvan kadotukseen ja Hänen rakkautensa piiriin kuuluvat kaikki ihmiset kaikista kulttuureista. Yksilöstä välittäminen oli Jeesuksen tapa toimia ja sama pätee tänäänkin, kun uskovina kohtaamme Lähi-idän alueen ihmisiä.

Juutalaisille Jumalan maailman-historiallinen valinta merkitsee, että heidät on asetettu erikoiseen asemaan. Kun Mooses johti kansan pois Egyptistä, hän muistutti heitä, että maa oli annettu Aabrahamille ikuisiksi ajoiksi, mutta kansan oikeus asua siinä oli ehdollinen ja riippuvainen sen oikeamielisestä asenteesta. Jumalattoman elämänsä takia kansa karkotettiin maasta Babylonian vankeuteen. Toisen kerran sama tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla roomalaisten toimesta juutalaisten hylättyä Jeesuksen. 1800-luvun lopulla Jumala alkoi sallia juutalaisten muuton takaisin alueelle suuremmassa mittakaavassa, kuten jo profeetta Hesekiel näki. He saapuivat epäuskossa. Kansan kokoaminen on selvästi ilmoitettu Raamatussa: Hesekielin luvut 36-37, Room. luvut 9-11 ja Sakarja 12-14. Siinä ainoastaan kolme esimerkkiä lukuisista asiaa koskevista raamatunpaikoista.

Raamattu ei anna aihetta olettaa, että juutalaiset joutuisivat karkotetuksi kolmannen kerran. Nyt Jumala hyvyytensä ja armonsa tähden säästää heidät huolimatta heidän pahuudestaan. Niin hän toimii pakanakristittyjenkin kohdalla. Tiedämme Raamatusta, että Jumala vielä ottaa juutalaisen kansan armoihinsa, he voittavat sodat, heidän pääkaupunkinsa Jerusalem on yhtenäinen ja Messiaan palatessa tuo kansakunta on maailman keskuspaikka. Mutta ennen sitä kansa joutuu ahdistukseen. Matteuksen evankeliumin luvussa 23 Jeesus puhuu kovia sanoja aikansa uskonnollisia johtajia vastaan ja sanoo lopuksi, "Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi. Sillä minä sanon teille; tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte; Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen."

Useat matkalaisista puhuivat keskenään tulevasta suuresta sodasta. Se ei näytä ainoastaan mahdolliselta, vaan todennäköiseltä ja saattaa olla edessä hyvinkin pian. Eräässä mielessä Israel on ollut sodassa koko itsenäisyytensä ajan, vuodesta 1948 lähtien. Laajamittaista konfliktia ei kuitenkaan ole ollut pariinkymmeneen vuoteen. Syvälle juurtunut viha jäytää sukulaiskansoja, arabeja ja juutalaisia. Islamin äärisuunnat vaativat juutalaisten täydellistä tuhoamista. Islamin takana on tahto saada koko maailma väärän jumalan, Allahin, määräysvaltaan.

Omana aikanamme Raamattu puhuu selvästi kaikille kansoille. Enemmän kuin milloinkaan ennen tarvitaan selvää raamatullista maailmannäkemystä ja Sanan ymmärrystä. Kuitenkin seurakunta Amerikassa (ja koko maailmassa) on heikko, kompromisseja tekevä, maailmallinen ja penseä. Näemme yleisen hajaannuksen ja petoksen. Mutta juuri siitä Herramme meitä varottaa mm. Matteuksen luvussa 24.

Mitä kristityt voivat tehdä Lähi-idässä? Kerron usein kuulijoilleni ja ystävilleni huolestani tietämättömyyden ja hengellisen paisuneisuuden suhteen.

Aika harvalla kristityllä on ymmärrystä Jumalan suunnitelmasta koskien maailmanrauhaa ja kuinka kaikki keskittyy Jerusalemin ja Israelin ympärille. Tavallinen evankeliointi ei toimi kovin hyvin Lähi-idässä. Mutta ovi on avoin henkilökohtaiselle todistamiselle. Jeesuksesta puhuminen on mahdollista ja hyväksyttävää ja monet ryhtyvät keskustelemaan asiasta avoimella mielellä. Englanti on paljon puhuttu ja ymmärretty kieli juutalaisten ja arabien joukossa. En ymmärrä, kuinka niin harva Israelissa vierailija kokee hätää siellä asuvien iankaikkisen elämän puolesta.

Mielestäni parin viikon matka Israeliin on arvokas raamattukoulu sinänsä. Hyvin suunniteltu ja toteutettu matka vastaa hyvinkin paljon pidemmän ajan opiskelua alan oppilaitoksessa. Mielestäni jokaisen vakavan opiskelijan tulisi vieraille maassa. On surullista, että monilla ei ole siihen varaa. Monilla vanhemmilla kristityillä on varaa ja he käyvät maassa useita kertoja. Kuitenkin nuoret, Raamattua tosissaan opiskelevat, hyötyisivät käynnistä enemmän. On myös totta, että aika harvat kristityt johtajat ovat saaneet mahdollisuuden käydä Israelissa. Seurakunta saattaa käyttää suuria summia hienon rakennuksen pystyttämiseen, mutta paljon vähäisempi sijoitus, vaikka sillä saattaisi olla uskoa kasvattava vaikutus, ei monesti tule kysymykseenkään. Asia on rukousaiheeni, johon toivon sinun liittyvän.

Lopuksi pyydän sinua lukemaan Room.11:11-27