Hiljaisuuden liikkeen kriittinen arvio

Ceta Lehtniemi

Monet viisaat ikuiset ajatukset ovat syntyneet hiljaisuudessa. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat pyrkineet kuulemaan Jumalaa tai kaivanneet Häntä poikkeavan paljon. Moni on ollut valmis jättämään tavallisen elämän ja vetäytynyt erämaahan tai luostariin.

He ovat tahtoneet vaientaa muut äänet ympäriltään, jotta usein intohimoksi asti kohonnut halu kuulla Jumalan puhetta voisi toteutua. Hiljaisuuden paikka saattoi olla erämaa, luostari, temppeli tai yhtä hyvin suomalainen järvimaisema.

Kristittyjen pyhä kirja Raamattu ei ole edes pääsääntöisesti syntynyt hiljaisuuteen vetäytyneitten ihmisten kirjoituksista. Raamattu pohjautuu historiaan ja miten siinä Jumala ilmestyi valitsemilleen ihmisille. Näistä ihmisistä moni oli kansan johtaja tai profeetta. Uuden testamentin puolella tämä Jumalan valitsema henkilö saattoi olla kalastaja, lääkäri tai jumaluusoppinut teltantekijä. Raamattu on siinäkin mielessä erityinen kirja, koska siinä ilmoitetaan, että sen lukemiseen tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen apua.

Katolisen ja ortodoksisen kirkon sisällä on vaalittu hiljaisuuden asiaa toisin kuin luterilaisessa ja helluntailaisessa kirkossa. Jostain syystä meillä työ, ahkeruus ja toiminta ovat sivuuttaneet hiljaisuuden ja mietiskelyn. Nyt on tapahtunut kirkkojen lähentymistä ja se on tuonut sekä maantieteellisesti että ajallisesti etäällä olevat asiat hyvin tavoitettaviksi. Saamme syystäkin ihailla monia rauhaa henkiviä luostarimiljöitä ja kirkkoja. On myös suuri ilo, että hengellisiä aarteita on saanut lukea äidinkielellä.

Itse olen ajatellut, että ajoittainen hiljaisuuteen vetäytyminen olisi ihanne, johon pitäisikin pyrkiä. Kuitenkin tämän olisi tapahduttava Raamatun sanaa kunnioittaen. Siinä on toki hyvä myös olla aito siinäkin mielessä, että oma hiljentyminen ei varmasti onnistu samoissa paikoissa kuin jonkun toisen.

Hiljaisuuden suunta

Hiljaisuuden Ystävät edustaa Suomessa näkyvimmin hiljaisuuden liikettä. Se perustettiin 20v. sitten. Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkkopalvelut toimii sen läheisenä yhteistyökumppanina. Kirjoituksessani hiljaisuuden liike tarkoittaa pääasiassa Hiljaisuuden Ystävien toimintaa.

Hiljaisuuden liikkeen keskeisinä piirteinä on kuluneen parin vuosikymmenen aikana Suomessa ollut sen ekumeenisuus ja kirkollisuus. Ehkä sille vasta viime vuosina on tullut uusi piirre sen liittyessä läheisesti myös uuteen henkisyyteen. Tosin tämä näkyy vasta kuin varoitusmerkkinä.

Idän uskonnoissa ja uuden henkisyyden perinteessä meditointi on tavattoman keskeistä. Samoin yksi keskeinen asia on ihmisen jatkuvan kehityksen ajatus. Ihmisen omaan sisimpäänsä kääntyminen, mielen tyhjentyminen, usein lisättynä erilaisilla vihkimyksillä tai jonkin valo-olennon kutsumisella ei ole vaaraton tie.

On surullista, että Hiljaisuuden Ystävät on omaksunut yhdeksi toimintatavakseen meditoinnin ja siinä käytetään yleisiä meditaatioitten keinoja. Lähtökohtana on varmastikin ollut erämaa-isien ja myöhempien esikuvien harjoittama mietiskely ja rukous, joka tapahtui yhteydessä Jumalaan. Silti huoleton kehottaminen meditaatioon eri yhteyksissä tarkoittaa ihmisten tavallisessa ajattelussa mitä meditointia hyvänsä. Se tapahtuu tavallisesti ilman niin olennaista Jumalan yhteyttä.

Viestejä henkimaailmasta

Nykyisin monet välittävät viestejä eri ”mestareilta” tai enkeliolennoilta. Hyvin moni Suomessakin uskoo, että Uusi Aikakausi on lähellä. New age -hengellisyydessä markkinoidaan huoleti, että Kristus-tietoisuus ei ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Heidän kanavoijillaan on työkavereina ”Ylösnousseet Mestarit”. Jeesus ja Äiti Maria hänen kaksoisliekkinään ovat eräitä ilmestyviä henkimaailman valheellisia hahmoja.

Mutta onko tämä vain tämän ajan ilmiö? Eivätkö ilmestykset kuulu kaikkiin uskontoihin siinä kuin uuteen henkisyyteenkin? Myös kristillisen kirkon sisällä vastaanotetaan mitä erikoisimpia ilmestyksiä kaikkina aikoina.

Useissa näissä ihmisen sisältä tai ulkopuolelta henkimaailmasta tulleissa sanomissa kehotetaan rakkauteen tai rauhaan. Nyt Uuden Aikakauden ”mestarit” varottavat myös katastrofeista.

Välillä niissä ilmaistaan jonkin uskonnon arvoja. Yleensä on tyypillistä, että arvot ovat sen kirkon tai aatemaailman mukaisia, mitä vastaanottaja itse edustaa.

Arvioinnin merkityksestä

Kristillisen kirkon alkuaikoina kirkko itse arvioi aktiivisesti sen piirissä esiintyneitä ilmestyksiä ja liikkeitä. Arvioinnin perustana oli jo silloin muodostunut ja uskon perustaksi hyväksytty Raamattu. Kirkon johtohenkilöt kokoontuivat yhteen ja näissä kirkon kokouksissa määriteltiin usko. Uskontunnustukset syntyivät harhaoppien ja väärien ilmestysten puristuksessa.

Arvioimisen kristillinen perinne häipyi jonnekin historian kulun aikana. Vain yksittäiset Sanan ja rukouksen ihmiset, kyllin vahvat uudistajat, jäivät historiaan usein jo itse kirkonkin arvioijina.

Olen miettinyt paljon mistä on kyse esimerkiksi katolisen kirkon ilmestyksissä. Askeesi ja meditointi liittyen voimakkaaseen vihkiytymiseen neitsyt Mariaan ja pyhimysten palvonta saivat aikaan erikoisia ilmentymiä. Nämä ilmestykset kulkivat yhtä matkaa kirkon oppien mukana. Ne tukevat toisiaan yhä vieläkin.

On aivan selvää, että nämä ilmestykset eivät edes pääsääntöisesti ole Raamatun sanoman mukaisia. Siitä huolimatta on suuri joukko patsaita, luostareita, lähteitä, kirkkoja ym. pyhiinvaelluspaikkoja perustettu ilmestyspaikoille. Miten tällaisessa vaiheessa voisi enää tehdä arvioita ilman, että se olisi hyökkäystä katolista ja ortodoksista kirkkoa kohtaan. Voiko näitä arvioida ilman, että luterilainen kirkko kokee sen kohdistuvan itseensä tai hiljaisuuden liike?

Hiljaisuuden liikkeen ja katolisuuden kritiikkiä

Hiljaisuuden alkuaan raittiina alkanut liike on Suomessa mennyt siihen katolisuuden ansaan, että se hyväksyy sen minkä katolinen kirkko on kanonisoinut tai korottanut pyhimykseksi tai missä se on antanut henkilölle kirkon opettajan arvon.

Lutherista yritetään naivisti tehdä katolisen kirkon poika (viittaus kirjaan ”Kirkon poika: Martti Luther tänään). Minusta olisi huomattavasti tärkeämpää yrittää vieläkin arvioida Raamattuun verraten katolisen ja ortodoksisen kirkon oppeja ja erityisesti myös ilmiöitä, ilmestyksiä ja ihmeitä. Voisi lähteä liikkeelle loppupäästä eli tämänhetkisestä tilanteesta.

Pohjaksi ajatuksilleni mainitsen, että 1800 -luvun tärkeimmät katoliset opit ovat Marian tahrattoman sikiämisen ja paavin erehtymättömyyden dogmit. Ilmestysten ja ihmeitten kannalta tärkein dogmi on ehkä vuodelta 1950 dogmi neitsyt Marian taivaaseenastumisesta.

CCC 966 ”Herra otti Tahrattoman Neitsyen, joka oli säilynyt vapaana perisynnin tahroilta, hänen maallisen elämän päättyessä, ylös taivaalliseen kirkkauteen ruumiineen ja sieluineen ja korotti hänet kaiken olevaisen kuningattareksi, jotta hän olisi täysin Poikansa kaltainen, joka on herrojen Herra ja synnin ja kuoleman voittaja. Siunatun Neitsyen taivaaseen ottaminen merkitsee erityistä osallisuutta hänen Poikansa ylösnousemukseen ja enteilee muiden kristittyjen ylösnousemusta.”

Taivaan Kuningattaren ilmestyksiä

Tällainen Taivaan Kuningatar Maria on rinnastettavissa täysin Uuden Henkisyyden ylösnousseihin ”mestareihin”. Tässä yhteydessä voidaan unohtaa se seikka minkä verran katolinen kirkko on muuttunut Lutherin ajan jälkeen ja mihin suuntaan. Puhumme katolisista ilmestyksistä nykyajassa.

Esimerkkejä katolisen Marian sanomasta:

Medjugorje, Kroatia 1992: ”Minä rakastan teitä äidillisellä rakkaudella ja kutsun teitä avautumaan täydellisesti minulle niin, että minä teidän jokaisen kautta voisin kääntää ja pelastaa maailman, jossa on paljon syntiä ja monia pahoja asioita.”

Hruskiv, Ukraina 1987: ”Muistakaa, että ruusukkorukous varjelee ihmiskunnan synniltä ja tuholta.”

Naju, Etelä-Korea 1991: ”Kaikki maailman lapset tulevat pian tietämään, että minä olen kaiken armon välittäjätär.”

Erittäin katolisissa perinteisissä yhteyksissä tämä ilmestyvä ylösnoussut Maria tukee katolisen kirkon dogmeja. Katolisten karismaatikkojen piirissä oppi on jo hieman toinen. New Agen piirissä Maria puhuu ilmestyksissään katolisen uskon värittämää Uuden Aikakauden sanomaa. Marian ilmestysliike on yhä kasvamassa ja monimuotoistumassa.

Nyt ei ole kysymys siitä mikä näistä Marioista on katolisen kirkon oikea Taivaan Kuningatar. Täytyy kysyä onko tällä katolisellakaan Maria-hahmolla mitään tekemistä Raamatun Marian kanssa. Ei varmasti ole. Raamatun Maria oli tavallinen ihminen alusta loppuun. Hänen tehtävänsä Vapahtajan äitinä oli hyvin erityinen. Saamme arvostaa ja muistaa häntä. Hänelle ei ole syytä keksiä arvonimiä eikä antaa palvontaa.

Raamatun mukaan emme saa olla yhteydessä vainajiin emmekä enkeliolentoihin. Se on alue, joka ei kuulu ihmiselle. Sen sijaan Jumala antaa kyllä omilleen myös ilmestyksiä, mutta ne ovat täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa. Saamme tyytyä tähän. Se riitti viisaille, varhaisille kirkkoisillemmekin. Jumala itse lähettää myös enkelinsä varjelemaan meitä kaikilla teillämme.

Suosittelisitko seurakunnassasi meditointia ja mystiikkaa?

Kirkkojen ekumenian kehitys ja Hiljaisuuden liike on ollut jossain mielessä esteenä terveelle raamatulliselle hengellisten ilmiöitten arvostelulle viime vuosikymmeninä. Myös tämä aika on sellainen, että rakkaudellisuus ja moniarvoisuus tekevät raamatullisesta henkien arvioimisesta hyvin vaikeaa. Tieteellinen tutkimus olisi kenties kaikkien sallima tapa analysoida myös nämä henkivallan ilmiöt?

Fysiologisilla mittauksilla tai haastatteluin voitaisiin päätyä siihen, että esimerkiksi meditoinnit, jooga tai retriitit rauhoittavat ihmistä. Varmasti vauhdin hiljentäminen ja säännöllinen paikalleen asettuminen näkyy tavalla ja toisella fyysisenäkin hyvänä. Tämä ei kertoisi kuitenkaan mitään tärkeimmästä asiasta eli siitä mitä ihmisessä hengellisesti tapahtuu.

Ehkä olisi hyvä perustaa yliopisto tutkimaan mystiikkaa? Näin on tehty Avilassa. Todellisuudessa se voi tarjota puitteet kaikkien uskontojen ja uuden aikakauden liikkeen mystisten ilmiöitten esiintymiseen samanaikaisesti yhdessä kompleksissa. Mutta voiko se tuoda jotain uutta? Ja mihin suuntaan se avaa yhteyksiä? Miten lähelle pahan voimia voi tarkoituksellisesti mennä ja välttää silti epäjumalanpalvelus?

Tällainen yliopisto voi koota mystiikkaan innostuneet ihmiset yhteen. Kirkon uskontoasiainsihteeri Pekka Y. Hiltunen on Kirkkopalvelun sivuilla sanonut: ”Mystiikka voi kuulua siis kristityn harrastuksiin siinä missä seiväshyppy, valkosipulin viljely, happipullosukellus tai kirkkohistoria ja dogmatiikka.” Hauskasti sanottu, mutta onko se niin huoletonta ja samantekevää mihin ihminen kalliin aikansa laittaa?

Kaikki sellainen hengellisten ilmiöitten kanssa viihtyminen, mystiikka ja meditointi, joka ei millään tavoin tähtää kristillisen uskon syntymiseen tai kasvamiseen ihmisessä, voi olla johtamassa ihmisiä harhaan. Lisäksi tarjonta on nykyisin uskomattoman kirjavaa uuden henkisyyden markkinoilla. Nimistö on usein hyvin kristillistä vaikka on kyse selkeästä harhaopista. Jo nyt alkuvuodesta 2006 Hiljaisuuden Ystävien omilla retriittisivuillakin on uuden henkisyyden eli new agen piiriin lukeutuvia ilmoituksia.

Raittiuteen tulisi pyrkiä

On valitettavaa, että tämä arvioiminen tapahtuu kuin ulkoa päin. Minä olen joutunut lukemaan kirjallisuutta ja tutkimaan asioita internetin kautta. Eihän tämä ole ideaalinen tilanne. Hengellisiä ilmiöitä tulisi arvioida aina reaaliajassa ja paikassa. Nyt näyttää siltä, että monen liikkeen sisällä syntyy sokeutta nähdä epäraittiutta. Näin arviointia tai raamatullista henkien erottelua ei juuri tehdä.

Hiljaisuuden liike siinä muodossaan, kun se lähti liikkeelle, olisi voinut muodostua myös itselleni rakkaaksi asiaksi. Se nivoutui kuitenkin voimakkaasti katolisuuteen ja ekumeniaan. Myös ajan hengen mukainen meditaatiokäsite ja mystiikan harrastus ovat liikkeelle jo tunnusomaista.

Tarvitsemme tänä aikana aivan erityisesti uskollisuutta Jumalan Sanalle. Sen lisäksi yksikään meistä ei voi säilyttää sisäistä rauhaansa ellei löydä hiljaista aikaa lepoon ja rukoukseen. Uskovien yhteys on jokaiselle tärkeä asia. Tämä aika on erityisen sekava. Nyt tarvitsemme raittiita selkeitä kirjoituksia pelastukselle keskeisistä kysymyksistä. Lisäksi hengellisten isien ja äitien tarve on kiistaton. Autetaan toisiamme matkalla, jotta emme väsy kesken.