Herzl ja Rabinowitz -
juutalaisten maallinen ja taivaallinen kotiinpaluu
Theodor Herzl - poliittisen sionismin isä
Theodor Herzl (1860-1904) on tuttu nimi Israelia ja juutalaisuutta tuntevien parissa. Hänet mainitaan juutalaisen kansallisen sionismin suurimpana vaikuttajana. Herzl ei ollut varsinaisesti uskonnollinen juutalainen. Ennen heräämistään taistelemaan juutalaisen kansan oikeuksien puolesta hän leikitteli mm. ajatuksella tunnettujen juutalaisten kääntymisestä katoliseen uskontoon. Kyseessä ei ollut niinkään Herzl'in sympatia katolisuuteen, kuin hänen toiveensa siten poistaa antisemitismi maailmasta .
Sysäyksenä Herzlin heräämiselle oli Ranskassa 1894 pidetty, Euroopassa laajaa huomiota herättänyt oikeudenkäynti. Oikeudessa syytettynä oli juutalaista syntyperää oleva Ranskan armeijan kapteeni Dreyfuss, jota syytettiin vakoilusta Saksan hyväksi. Vaikka Dreyfuss osoittautui syyttömäksi, ko. tapaus synnytti paljon vihaa juutalaisia kohtaan. Ironista koko tapauksessa oli, ettei Dreyfuss itse paljonkaan välittänyt juutalaisista juuristaan, mutta joutui silti juutalaisuutensa vuoksi vaikeuksiin.
Herzl tuli vakuuttuneeksi, että juutalaiset tarvitsevat oman maan. 1896 hän kirjoitti kirjansa "Juutalaisten Valtio", jossa hän esittää perusperiaatteita tälle valtiolle. Herzl ei kirjassaan tuo esille valtiokäsitettä uskonnon pohjalta. Hänelle kysymys oli pikemminkin käytännöllinen, välttämätön juutalaisen kansan säilymiselle. Uskonnollisen ja kulttuurillisen lisän sionismiin toivat muut sionismi-aatteen kehittäjät. Herzlin suhteesta uskontoon ja erityisesti uskoon ei ole paljon tietoa, mutta hänen ystäviensä joukossa oli mm. juutalaiskristitty.
1903 hän ehdotti juutalaisen kansalliskodin perustamista, vaikkapa väliaikaisesti, Ugandaan. Tämä siksi, koska juutalaisten paluu Palestiinaan tuntui hänestäkin ajoittain liian mahdottomalta ajatukselta. Herzlin ajatus tyrmättiin muiden taholta hyvin pian. Theodor Herzl muistetaan kun on kyse maallisesta sionismista, juutalaisten paluusta omaan maahansa.
Joseph Rabinowitz - "juutalaiskristillisyyden Herzl"
Samaan aikaan kun juutalaiset Herzlin johdolla valmistelivat maaperää omalle valtiolle, Euroopan kristillisissä piireissä tunnettiin mies nimeltä Joseph Rabinowitz (1837-1899). Rabinowitz oli tunnettu Etelä-Venäjällä ja Venäjän juutalaisten keskuudessa jo ennen kääntymystään. 1882 hänet lähetettiin Palestiinaan tutkimaan mahdollisuuksia perustaa maahan juutalaisasutus.
Seisoessaan Öljymäellä hänelle kirkastui ristiinnaulittu Kristus:"...siellä, Öljymäellä löysin Hänet, josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesus Messiaan ja sain todellisen rauhan sielulleni. Palasin Jerusalemista Venäjälle uutena ihmisenä. Sen sijaan, että matkustin toisten juutalaisten lähettämänä, tulin takaisin lähetettynä heitä varten, Jeesus Messiaan lähettämänä todistamaan Hänestä, ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta oikeasta Messiaasta, pienille ja suurille."
Rabinowitz'in kääntymys sai aikaan paljon vastustusta juutalaisten joukossa, mutta moni tuli hänen kauttaan elävään uskoon. Kishinevin kaupunkiin perustettiin juutalaisten uskovien seurakunta "Uuden Liiton Israelilaiset".
Tämä juutalaisherätys sai huomiota ja tukijoita kristillisestä Euroopasta. Ristiriitojakin esiintyi, mutta Rabinowitzin kautta sanoma oikeasta Messiaasta tavoitti juutalaisia kautta Euroopan. Samalla monen pakanakristityn käsitys juutalaiskristityistä koki muutoksen: Juutalaisen ei tarvinnut luopua juutalaisuudestaan elämään pakanakristityn mallin mukaan.
1888 Rabinowitz totesi elämänsä kaksi pääasiaa olevan: Herra Jeesus Kristus ja Israel, tässä järjestyksessä. Omin sanoin hän kuvasi tehtäväänsä erityisesti Venäjän juutalaisten parissa:"...Venäjä on kuin meri, juutalaiset siellä ovat kuin haaksirikkoiset ihmiset ja koska, Jumalan armosta, omat jalkani ovat Kalliolla (joka on Jeesus), olen yrittänyt ...huutaen ja viestittäen saada haaksirikkoista kansaani pakenemaan Kalliolle." Rabinowitz‘ iä on kutsuttu nimellä "juutalaiskristillisyyden Herzl". Theodor Herzl oli viime vuosisadan vaihteen poliittisen, maallisen sionismin merkittävä hahmo - samoihin aikoihin puolestaan Joseph Rabinowitz oli "taivaallisen sionismin" airut.
Rabinowitz oli aikansa sionistisen liikehdinnän suhteen kriittinen. Hänen mukaansa sionismi, maallisessa muodossaan "pakenee karhua kohdatakseen käärmeen". Paetessaan Jumalaa sionismin johtajat kääntyvät maallisten vallanpitäjien, kuten (Turkin) Sulttaanin puoleen, kritisoi Rabinowitz. (Tänä päivänä Turkin Sulttaanin paikan lienee saanut Yhdysvallat.) Kun 1897 Herzl ja muut juutalaisedustajat kokoontuivat Baselissa ensimmäiseen sionistiseen maailmankongressiin, Rabinowitz ikään kuin "huutavan äänenä" julisti ristiinnaulitun ja ylösnousseen Messiaan olevan ainoa todellinen ratkaisu juutalaiskysymykseen.
Kehitystä juutalaisevankelioimisessa
Kuvaavaa suurelle osaa suomalaista Israel-harrastusta on, ettei Josef Rabinowitz'iä ja muita hänenlaisiaan ole aina tahdottu - eikä tahdota - muistaa. 1900-luvun alussa suomalaiset kristityt saivat tutustua maassamme useampaan otteeseen vierailleisiin juutalaisuskoviin. Käydessään maassamme juutalaiset lähetystyöntekijät Paulus Wulff ja Naphtali Rudnitzky muistuttivat suomalaisia kristittyjä juutalaisevankelioimisen raamatullisesta perustasta. Jos haluamme harrastaa juutalaisten parasta, meidän on tunnustettava nämä raamatullisen messiaanisen juutalaisuuden pioneerit ja heidän seuraajansa tänä päivänä. Heille lopullinen juutalaisen kansan paluu merkitsi ja merkitsee aina ensin paluuta Jumalan tykö, kääntymystä todellisen Messiaan, Jeesuksen puoleen syntinsä tunnustaen ja ottaen uskossa vastaan Jumalan anteeksiantamus.
Juutalaisevankelioimisen suhteen maailman evankelisessa liikkeessä on tänä päivänä kahdenlaista kehitystä. Uskovia kehotetaan pidättäytymään juutalaisille todistamisesta, koska se ei kuulu seurakunnan tehtäväkuvaan viimeisinä aikoina - sitä tärkeämpää on juutalaisten kokoaminen omaan maahansa. Toinen perustelu on se, että juutalaisten evankeliointi on heidän aliarvioimistaan ja loukkaamistaan. Näiden mielipiteiden yhteydessä elävät sitkeästi harhaopit, kuten "korvausteologia" (seurakunta on uusi Israel) ja "kahden liiton teologia" (juutalaisilla on toinen tie Jumalan yhteyteen ilman Kristusta).
Toinen kehityssuunta korostaa juutalaisevankelioimisen merkitystä Raamatun opetuksen mukaan. Roomalaiskirjeen 10 luku on vain yksi monista Raamatun teksteistä, joissa on selvä muistutus siitä, että juutalaisten evankelioiminen on keskeistä. Efesolaiskirjeen 3:6 taas puhuu siitä, että Jumalan seurakunnassa pakanat ovat juutalaisten Jeesuksen seuraajien "kanssaperillisiä". Viimeisten 20 vuoden kuluessa näky juutalaisevankelioimisen merkityksestä on kaiken aikaa kasvanut - tosin kohdaten kiivastakin vastustusta.
Artikkelin kuvaus Josef Rabinowitz’istä on kirjasta "Joseph Rabinowitz and the Messianic Movement". Kirjan kirjoittaja on Kai Kjaer Hansen. Hän kansainvälisen LCJE liikkeen ( Lausannen liikkeen juutalaisevankelioiminen) pääsihteri.
Juhani Aitomaa
alkuun / johdanto / kristityn foorumi artikkelit / israel / linkit / mikä on kristityn foorumi