THE EMERGING CHURCH – ESIINTULEVA KIRKKO

 

Herätystä vai paluuta pimeyteen?

By Roger Oakland


suom.  Samuel Korhonen

 

KF:n huomio: Artikkeli on melko pitkä ja käsittää joitakin vaikeaselkoisia termejä. Älä kuitenkaan anna sen vaikuttaa, sillä tästä tekstistä käy hyvin ilmi nykykristillinen tavoite: tulla yhdeksi karismaattisten vaikutteiden vetämänä room.kat. kirkon kanssa.

 

 

Historia osoittaa, että kristilliset muoti-ilmiöt ja trendit tulevat ja menevät. Näyttä olevan yleistä, että monet pastorit ja seurakuntajohtajat alituisesti etsivät jotakin uuttaa menetelmää, ”uutta aaltoa” tai ”uutta asiaa”, jota Jumala on tekemässä ”juuri nyt.”

 

Elämme kirkkohistorian aikaa, jolle on tunnusmerkillistä innostus menetelmiin ja keinoihin, jotka edistävät seurakuntakasvua. Suuret seurakunnat rinnastetaan yleisesti menestyviin pastoreihin ja seurakuntakasvun menetelmiin. Mikä tahansa on hyväksyttävää tuon päämäärän saavuttamiseksi, meille sanotaan. Seurakuntakasvusta on tullut kristinuskon menestyksen mitta.

 

Päämäärätietoinen (Purpose-Driven) kristinusko

On totta, että jotkut suurimmista ja nopeimmin kasvavista seurakuntaliikkeistä tämän päivän maailmassa mainostavat käsitettä “purpose-driven (päämäärätietoinen).” Menet minne tahansa maailmassa näinä päivinä, niin päämäärätietoisuutta julistetaan viimeisenä seurakuntakasvun menetelmänä.

 

 

Pysähdy kuitenkin hetkeksi ja ajattele. Miten määritellään menestys raamatulliselta kannalta? Samalla kun olemme tottuneet hyväksymään numerot tai määrän menestyksen mittana, niin kristinuskon kyseessä ollen määrä ilman laatua voi antaa virheellisen käsityksen.

 

Raamatun mukaan kristillinen usko täytyy olla suoraan liitetty Jumalan Sanaan. Usko tulee kuulemalla, mitä Jumala on sanonut ja sitten toimimalla sen mukaisesti. Seurakuntakasvuun liittyen, jos kasvu on jonkin ihmisen kehittämän tekniikan tulosta, eikä tämä tekniikka perustu Jumalan Sanaan, niin tulokset voivat tosiasiassa olla petollisia.

 

Tämä mielessä pohdimme nykyisin yleistä virtausta, joka tunnetaan ”päämäärätietoisena” seurakuntakasvun liikkeenä. Ennen kuin teemme sen tarkastelkaamme raamatullista lähtökohtaa, että meidän tulee koetella ihmisten opetukset kuten berealaiset tekivät (Apt. 17) ja tutkia Kirjoituksia ahkerasti.

 

Päämäärätietoisuuden päämäärä (The Purpose of Purpose-Driven)

Eräs päämäärätietoisen seurakuntakasvuliikkeen tärkeimmistä päämääristä on seurakuntakasvu. Tämä kasvu on riippuvainen inhimillisten menetelmien ja tekniikoiden avulla kasvavista numeroista. Samalla kun kannattajat sanovat näiden ihmismenetelmien löytyvän Raamatusta, niin on syitä epäillä tätä väitettä.

 

Näyttää olevan, että monet päämäärätietoisista tekniikoista ovat suuntautuneet sitä kohti, mikä on minun hyväkseni ennemmin kuin sitä, mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi. Menestyvät päämäärätietoisen seurakunnan johtajat tutkivat, mikä vetoaa etsijöihin, jotka voisivat tulla heidän kirkkoonsa ja sitten järjestävät sen palvelun tai sellaiset olosuhteet, jotka vastaavat heidän odotuksiaan. Siten päämäärätietoiset seurakunnat voivat suuntautua markkinoiden mukaan "etsijäystävällisiksi" olematta niin raamatullisia, että "etsijät" loukkaantuvat.

 

Useimmat kristityt myöntävät, että ollakseen uskollinen Jeesukselle ja Hänen Sanalleen terveen seurakuntakasvun pitäisi perustua Jumalan Sanan opetukseen. Kuitenkin markkinavetoinen seurakunta, joka perustuu ihmistekoisiin menetelmiin, jotka on suunniteltu tuottamaan kasvavia numeroita, voi tuottaa raamatullisesti lukutaidottomia käännynnäisiä. 

 

Ihmisen sana vai Jumalan Sana 

Kirjoitukset on käännetty huolellisesti hepreasta ja kreikasta, joten Jumalan Sana voidaan ymmärtää aikamme kielillä. Jotkut sanovat, että meidän täytyy tehdä Raamattu ymmärrettävämmäksi ottamalla Jumalan Sana ja muuttamalla se ihmisten sanoiksi. Mutta onko tämä idea raamatullinen?

Muista, että Jumala on antanut meille Raamatun. Kuten Paavali julisti kirjeessään Timoteukselle: Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. [1]

 

Vaikka Raamattu on kirjoitettu ihmiskäsin, sanat ovat Jumalan innoittamia. Eivätkä sanat ole vain innoitettuja, vaan Raamattu ilmoittaa, että ihmisille on kiellettyä muuttaa Kirjoituksia lisäämällä tai ottamalla pois, mitä Jumala on sanonut. Huomaa, mitä luemme Ilmestyskirjasta: Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. [2]

 

Kirjoitusten mukaan liikumme vaarallisella maaperällä, kun otamme vapauden lisätä tai poistaa jotakin, mitä Jumala on sanonut. On kuitenkin tosiasia, että monet etsijäystävälliset seurakunnat yrittävät tehdä Kirjoitukset "etsijäystävällisemmiksi" muuttamalla innoitettua Jumalan Sanaa ja uudelleen tulkitsemalla sitä ihmisen ideoiden ja näkemysten mukaan.

 

Kenen sanoma?

Ajattele esimerkiksi Eugene Petersonin kirjoittamaa uutta raamatunkäännöstä, joka tunnetaan nimellä “The Message (Sanoma)”. Vaikka sen sanotaan olevan "alkukielistä muokattu nykyaikainen raamatuntulkinta esittämään sen sävy, rytmi, tapahtumat ja käsitykset jokapäiväisellä kielellä", niin tämä Raamatun "muunneltu" versio todellisuudessa on vain Eugene Petersonin  ajatuksia ja näkemyksiä. Peterson on ottanut Raamatun huolella käännetyt sanat ja pannut ne omiin sanoihinsa ja valittuihin sanontoihinsa. [3]

 

(KF lisäys: Kirjassa ”Katso Jumalan Karitsa” on myös otettu kantaa Petersonin käännökseen – lue ko. kohta tästä linkistä).

 

 

 

Ajattele esimerkiksi seuraavaa Kirjoitusten kohtaa Joh.3:17 -- "että maailma hänen kauttansa pelastuisi." Petersonin tulkinta kuuluu: "Hän tuli auttamaan, panemaan maailman jälleen kohdalleen." Ei tarvitse olla raamatuntutkija ymmärtääkseen, että "pelastuisi" tarkoittaa, että voimme olla lunastettuja syntiemme vuoksi ansaitsemastamme tuomiosta ja päästä taivaaseen. Pitäisi olla selvää, että sanan "auttamaan" käyttäminen sanan "pelastuisi" asemesta, vääristää täysin Jeesuksen sanojen merkityksen. "Maailman panemisella jälleen kohdalleen" ei ole mitään tekemistä sielujen pelastumisen kanssa. Itse asiassa tämä kuulostaa sosiaaliselta evankeliumilta maailman uudistamiseksi poliittisen toiminnan kautta.

 

Rick Warren, kirjan The Purpose Driven Church (tämän "alansa kulttikirjan” on julkaissut suomeksi nimellä ”Päämäärätietoinen Seurakunta”, Aikamedia Oy, suom.huom.) kirjoittaja on Eugene Peterson’in Message'n vahva kannattaja. Kun Warren väittää lainaavansa Raamattua lainatessaan The Message'a, hän ei lainaa Raamattua. Hän lainaa erään ihmisen ajatuksia, joka luulee sanovansa, mitä Raamattu sanoo.

 

Saatat kysyä, että mitä väärää siinä sitten on? Eikö ole parempi, että etsijä lukee jotakin raamatunkäännöstä, kuin että hän ei lue Raamattua lainkaan? Monet kristityt, vaikka ovat olleet vuosia uskossa, sanovat, että heillä on edelleen vaikeuksia ymmärtää Raamattua, joka on käännetty sana sanalta alkutekstistä. Jos nyt joku voi tulla vastaan ja tehdä Raamatun ymmärrettävämmäksi, niin eikö tämä ole suurenmoinen keino kylvää Kristuksen evankeliumin siementä?

 

Tämän kaltainen järkeily voi kuulostaa hyväksyttävältä. Kuitenkin me tiedämme, että mikä voi näyttää oikealta ihmisen mielestä, voi olla väärin Jumalan näkökulmasta. Sitä paitsi, jos luotamme ihmisen ajatuksiin enemmän kuin Jumalan ajatuksiin, on lähes varmaa, että meidät petetään. Mitä tulee Eugene Petersonin The Message'en, niin on yksi sanoma, jonka pitäisi olla selvä. Jos haluat tietää totuuden ja koko totuuden, niin lue Raamattua – älä joitakin ihmisen arvailuja, mitä hän luulee Jumalan sanoneen. Muutoin on olemassa vaara, että teet hengellisen itsemurhan.

 

Ajan tasalla ilman kompromissia

Samalla kun on totta, että kristinuskon täytyy olla aikansa tasalla, niin kuinka kauas me voimme kulkeutua Raamatun mallista ja edelleen olla Jeesuksen Kristuksen oikeita kristittyjä todistajia? Olet ehkä kuullut eräästä toisesta uudesta trendistä, joka leviää kristillisessä seurakunnassa. Monet sanovat, että suuri muutos on edessä. Etsijäystävällinen aika on ohi. Nyt meitä johdetaan toiseen uuteen kirkkohistorian vaiheeseen. Sitä kutsutaan ”esiin tulevaksi kirkoksi (emerging church)”. Jos et ole vielä kuullut tästä, niin yritäpä hakea internetissä sanoilla  emerging church”. Takaan, että tulet hämmästymään.

 

 

Rick Warren on “esiin tulevan kirkon” innokas kannattaja. Seuraavassa on hänen esipuheensa Dan Kimball’in kirjaan The Emerging Church: Vintage Christianity for New Generations (Esiin tuleva kirkko: Korkeimman luokan (KF lisäys: sana vintage viittaa mm. arvokkaaseen vuosikertaviiniin) kristillisyyttä uusille sukupolville): ”Tämä kirja on suurenmoisen tarkka kuva siitä, miltä päämäärätietoinen seurakunta voi näyttää postmodernissa maailmassa. Ystäväni Dan Kimball kirjoittaa intohimoisesti ja syvällä kaipauksella saavuttaa esiin tuleva sukupolvi ja kulttuuri. Minun kirjani The Purpose-Driven Church selitti, mitä seurakunta on kutsuttu tekemään, kun taas Dan’in kirja selittää, kuinka se tehdään postmodernein käsittein ajattelevien ja tuntevien kulttuurin luomusten keskellä. Häneen täytyy kiinnittää huomiota, koska ajat ovat muuttumassa.” (4)

 

On totta, että viime vuosikymmeninä monet trendit ovat tulleet ja menneet. Kuten Warren sanoo esipuheessaan Kimball’in kirjaan: ”Pastorina olen nähnyt seurakuntien omaksuvan monia nykyajan tyylejä ylistyksessä, ohjelmissa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja muissa elementeissä. Se on okei niin kauan kuin raamatullista sanomaa ei muuteta. Mutta mikä on muodissa nyt, on väistämättä pian vanhanaikaista ja muutoksen tahti aina vain kiihtyy tekniikan ja median vauhdittamana. Uusia muodin kaltaisia tyylejä tulee aina esiin.” (5)

 

Nämä trendit eivät suinkaan kaikki ole perustuneet terveeseen raamatulliseen oppiin. Itse asiassa syy monien näiden trendien esiintymiseen on ollut kristittyjen vastaanottavaisuus ”opin tuulille”, joilla ei ole raamatullista pohjaa. Raamatun mukaan viimeisinä päivinä nämä opin tuulet ovat “riivaajien oppeja”, jotka saavat kristityt luopumaan totuudesta ja hyväksymään käsityksiä, jotka ovat “korvasyyhyn” mukaisia.” (6)

 

Rick Warren ei ainoastaan kannata “esiin tulevaa kirkkoa”, vaan hän uskoo, että se on täsmälleen se, mitä tarvitaan tällä hetkellä. Hän uskoo tämän olevan se, miksi hänen perustamansa ”päämäärätietoinen” seurakunta on tuleva ”postmodernissa maailmassa.” Hän huomauttaa: ”Menneiden 20 vuoden aikana hengelliset etsijät ovat muuttuneet paljon. Ensiksikin heitä on koko lailla enemmän. Etsijöitä on kaikkialla. En ole koskaan nähnyt enemmän ihmisiä, jotka niin kaipaavat löytää ja kehittää elämänsä hengellistä ulottuvuutta. Siksi on sellainen valtava kiinnostus itämaiseen ajatteluun, New Agen menoihin, mystiikkaan ja tuonpuoleiseen.”  (7)

 

Hän selittää edelleen, mitä “esiin tulevan kirkon” täytyy tehdä voidakseen tulla esiin: ”Tämän päivän etsijät kaipaavat symboleja, vertauskuvia, kokemuksia ja kertomuksia, jotka paljastavat Jumalan suuruuden. Koska etsijät muuttuvat jatkuvasti, meidän täytyy olla herkkiä heitä kohtaan, kuten Jeesuskin; meidän täytyy olla valmiita kohtaamaan heidät heidän omalla tontillaan ja puhua heille tavalla, jota he ymmärtävät.” (8)

 

 

 

 

Mihin tulossa esiin?

Rick Warren ja kumppanit sanovat, että meidän täytyy kiinnittää huomiota esiin tulevaan kirkkoon. Asiat ovat muuttumassa, he sanovat ja ”esiin tulevalla kirkolla” on vastaukset meidän sukupolvellemme. Mutta mihin tämä esiin tuleva kirkko sitten tulee esiin? Voisiko se olla kristinuskon muoto, joka omaksuu mieluummin kokemuksen kuin Jumalan Sanan?

 

Dan Kimball on kirjoittanut kirjan ”Esiin tuleva kirkko: Valioluokan kristillisyyttä uusille sukupolville.” Hän on myös aloittamassa seurakuntaa nimeltä Vintage Faith Church (Valioluokan uskon kirkko) Santa Cruz’issa Kaliforniassa. Kimball antaa seuraavan lausunnon kirjansa johdannossa: ”Uskon koko sydämestäni, että tämä keskustelu nopeasti muuttuvasta kulttuurista ja esiin tulevasta kirkosta täytyy käydä. Samalla, kun monet meistä ovat valmistelleet saarnoja ja ahkeroineet seurakuntiemme sisäisissä asioissa, jotakin hälyttävää on tapahtunut ulkopuolella. Se, mikä kerran oli juutalaiskristillisen maailmankatsomuksen omaava kristitty kansa, on nopeasti tulossa jälkikristilliseksi seurakunnattomaksi ja saavuttamattomaksi kansaksi. Uudet sukupolvet ovat nousemassa kaikkialla ympärillämme ilman mitään kristillistä vaikutusta. Siksi meidän täytyy uudelleen harkita käytännöllisesti katsoen kaikkea, mitä teemme työssämme.” (9)

 

On varmaa, että Pohjois-Amerikan hengellinen ilmasto on muuttunut radikaalisti menneiden vuosien aikana, kuten Kimball on sanonut. Monet, mukaan lukien Warren ja Kimball, käyttävät ilmaisua ”jälkikristillinen aika” kuvaamaan päiviä, joita elämme. He sanovat, että se aika on ohi, kun etsijäystävällinen menetelmä oli tehokas tuomaan ”suuret ikäluokat” Jeesukselle. Nyt meidän täytyy löytää uusia innovatiivisia menetelmiä, joilla saavuttaa tämä uusi sukupolvi Jeesukselle.

 

Kimball’in kirja on kirjoitettu tässä tarkoituksessa. Hän ei vain tunnista niitä ongelmia, joita seurakunnalla hänen mielestään on edessään, vaan hän antaa myös vastaukset ja ratkaisut. Hän uskoo, että tulevaisuuden seurakunnan täytyy olla aistillisempi ja perustaa enemmän kokemuksiin. Hän kutsuu tätä seurakuntaa ”valiokristillisyydeksi (Vintage Christianity)”.

 

Ehkä termi “valiokristillisyys” on sinulle uusi. Samalla, kun tarkoitukseni ei ole kuvailla kaikkea sen sisältöä tässä kommentissa, niin muutamat alaotsikot pääotsikon “Reconstructing Vintage Christianity in the Emerging Church (Valiokristillisyyden jälleenrakentaminen esiintulevassa kirkossa)” alla ovat hyödyllisiä antamaan ymmärrystä, mihin esiin tulevaa kirkkoa johdetaan.

 

Ne ovat nämä: “Overcoming the Fear of Multisensory Worship and Teaching (Moniaistillisen ylistyksen ja opetuksen pelon voittaminen)” (10)

“Creating a Sacred Space for Vintage Worship (Pyhän tilan luominen valioluokan ylistykselle)” (11)

“Expecting the Spiritual (Hengellisen odotus)” (12)

Creating Experiential Multisensory Worship Gatherings (Kokemuksellisten moniaistillisten ylistyskokoontumisten luominen)” (13)

Becoming Story Tellers Again (Kuinka tulla jälleen tarinankertojiksi)” (14)

“Preaching Without Words (Saarnaaminen sanoitta)” (15).

 

Kysyn nyt sinulta tämän kysymyksen. Mitä sanoo Raamattu valioluokan kristinuskosta ja ns. esiin tulevasta kirkosta? Onko kristinuskon päämäärä kokemuksiin perustuva vai Raamattuun perustuva? Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte minun Sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (16). Ja edelleen: ” Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani (17).

 

Vähemmän sanaa, enemmän ylistystä 

Pitäisi olla ilmeistä tällä hetkellä, että esiin tuleva kirkko perustuu enemmän kokemukseen kuin Raamattuun. Sitä paitsi esiin tulevassa kirkossa Jumalan Sana on Jumalan ylistykseen verrattuna toisarvoisessa asemassa.

 

Samalla, kun Dan Kimball ja muut esiin tulevan kirkon kannattajat voivat olla vilpittömiä ponnisteluissaan evankelioida postmoderni sukupolvi ja uskovat aidosti edustavansa Kirjoituksia, niin on olemassa joitakin todellisia huolenaiheita, joihin täytyy viitata. Poikkeaminen Jumalan Sanasta Raamatun ulkopuolisen kokemuksen hyväksi, voi avata oven petokselle. Samalla, kun Jumalan ylistäminen on tärkeä osa kristillistä uskoa, niin on ongelmia, joita voi esiintyä, jos ylistys syrjäyttää sanan.

 

Dan Kimball näkee kuitenkin olevan syntymässä uuden ylistyssukupolven perustuen kokemukseen, joka on olennaista esiin tulevassa kirkossa. Kirjansa osassa, joka on otsikoitu "Truly worshipping in a worship gathering (Aito ylistäminen ylistyskokoontumisessa),” hän kirjoittaa: ”Meidän pitäisi olla palaamassa käsitykseen ylistyksestä ja opetuksesta, jossa mitkään vaikutteet eivät ole pois suljettuja, niin että kun kokoonnumme, ei ole mitään epäilystä, että olemme Jumalan läheisyydessä. (Helluntaiseurakunnissa ainakin on otollista maaperää tällaiselle opetukselle. Eräässä teksasilaisessa helluntaiseurakunnassa nimittäin saarnapönttö halkesi ylistyksen voimasta ja tämän tapauksen pohjalta on tehty melkoinen määrä kirjoja – ja rahaa - jotka ovat Suomessakin olleet myyntitilastojen kärjessä. Suom.huom). Uskon, että sekä uskovat, että epäuskoiset esiin tulevassa kulttuurissamme kaipaavat tätä. Tämä ei tarkoita huolellista sananselitystä tai suurenmoisia ylistysbändejä. Esiin tulevat sukupolvet kaipaavat kokea Jumalan ylistyksessä.” (18)

 

Jotta tämä voisi tapahtua, on ilmeistä, että on otettava käyttöön muutoksia. Kimball on ajatellut tätä perusteellisesti ja tarjoaa joukon ehdotuksia, jotka hän luettelee taulukossa (19), joka osoittaa kuinka ”moderni kirkko” täytyy säätää ja viedä kohti ”mitkään vaikutteet eivät ole pois suljettuja” – konseptia ylistyksestä. Tässä niistä muutamia:

Käyttäjäystävällisiksi ja nykyaikaisiksi tarkoitetut tilaisuudet täytyy muuttaa tilaisuuksiksi, jotka on suunniteltu kokemuksellisiksi ja hengellis-mystisiksi.

Kirkoista poistetut ja videokankailla korvatut mosaiikkilasit pitäisi nyt tuoda takaisin kirkkoon videokankailla.

Valaistut ja iloiset pyhäköt täytyy pimentää, koska pimeyttä arvostetaan ja se antaa hengellisyyden tunteen.

Tilaisuuden kohokohta, joka oli saarna, täytyy muuttaa siten, että tilaisuuden kohokohta on holistinen kokemus.

 

Nykyajan tekniikka, ajanmukaisine valaistuksineen, täytyy muuttaa niin, että kirkossa kävijät voivat kokea muinaisen ja mystisen (ja käyttää siihen tekniikkaa).

 

Samalla kun totean, että elämme ajanjaksoa, jossa tekniikka on avain huvitukseen ja visuaaliseen stimulaatioon ja on välttämätön työkalu tämän sukupolven huomion kiinnittämiseksi, pyydän sinua ajattelemaan Raamatun opetusta. Vähemmän Sanaa ja enemmän kokemusta? Voiko joku sanoa, mikä luku ja mikä värssy sen oikeuttaa? Entä idea, että visuaalinen stimulaatio, näköaistiin perustuva kiihotus, on kaava hengellisen atmosfäärin luomiseksi, joka vetää etsijät Jeesuksen luokse? Mistä se löytyy Raamatusta?

 

En tiedä sinusta, mutta kuullessani esiin tulevan kirkon menetelmistä hyljätä ”uskon puolustaminen” ja ”tarkka eksegeettinen ja selittävä saarnaaminen” sukupolven vuoksi, joka ”kaipaa kokea Jumalaa”, minulla on joitakin huolen aiheita. Voisiko tämä olla uusi tie “helpommin ymmärrettävään (dumb-down)” kristinuskoon niin, ettemme enää tiedä, mitä Jumala on sanonut? Kuinka tehokas voi kokemuksellinen kristinusko olla, kun pitää tietää, ketä me olemme, missä me olemme ajassa ja mihin meitä johdetaan?

 

Eikö Jeesus sanonutkin tulevansa takaisin? Kuinka moni tunnustava kristitty on valmis, kun Hän palaa?

 

Muinainen-tuleva usko (Ancient-Future Faith)

Pastorit, kirkkokuntien johtajat, tutkijat ja maallikot pitävät Tri. Robert “Bob” Webber’iä yhtenä suurimmista auktoriteeteista koskien ylistyksen uudistamista. Hän pitää säännöllisesti seminaareja lähes kaikille suurille kirkkokunnille Pohjois-Amerikassa järjestönsä Institute of Worship Studies kautta, jonka hän perusti vuonna 1995.

 

Ennen nimitystään nykyiseen virkaansa Northern Baptist Theological Seminary’yn tri. Webber opetti Wheaton College’ssa 32 vuotta teologian professorina. Hän on kirjoittanut yli 40 kirjaa ja on myös säännöllinen kirjoittaja lukuisissa sanoma- ja aikakauslehdissä. (20)

 

Hän kuuluu Chuck Fromm’in lehden “Worship Leader (Ylistyksen johtaja)” toimittajien neuvostoon. Ensimmäisen kerran tutustuin tri. Webber’iin ja hänen näkemyksiinsä, kun luin hänen kirjoittamansa artikkelin Worship Leader -lehden touko-kesäkuun numerosta otsikolla Wanted: Ancient Future Talent (Etsintäkuulutus: Muinainen-tuleva kyky). Alaotsikon “The Call for Ancient-Future Worship Talent (Kutsu muinaiseen-tulevaan ylistykseen)” alla Webber kirjoitti:

”Henkilökohtaisesti minua ilahduttaa eniten nähdä muutos kohti muinaisen elpymistä. Samalla, kun menneiden 40 vuoden aikana on saatu aikaan monia hyviä kuoroja, niin se, että nykyajan seurakunta on hylännyt virsilaulun ja ylistyksen lähteet, on saanut aikaan uskon, joka on tuuman syvyinen.” (21)

 

Tässä artikkelissa tri. Webber julistaa, että ”Henki on tekemässä uutta seurakunnassa” ja ”muinainen-tuleva ylistys on syntymässä.” Hän luettelee joukon asioita, joiden uskoo olevan välttämättömiä ”kyvykkäille työntekijöille” löytää, jos he aikovat olla menestyvä osa tätä uutta liikettä. Tässä niistä muutamia:

Löydä uudelleen, kuinka Jumala toimii veden, leivän ja viinin, öljyn ja kättenpäällepanemisen pyhien merkkien kautta.

Löydä uudelleen Herran pöydän keskeinen luonne ehtoollisessa. (Alkuteksti luettelee eri kirkkokuntien ehtoollisesta käyttämät nimitykset. Suom.huom). 

Löydä uudelleen kuinka seurakunnallinen hengellisyys muodostuu kristillisten juhla-aikojen kautta kuten adventtiaika, Joulu, Loppiainen, paastonaika, pyhä viikko (7 päivää ennen pääsiäistä), Pääsiäinen ja Helluntai.

 

Samalla, kun olen samaa mieltä tri. Webber’in kanssa, että olisi hyödyllistä ottaa jälleen käyttöön suurenmoiset Jumalan voideltujen miesten ja naisten menneisyydessä kirjoittamat virret, jotka selittävät raamatullista oppia, niin näyttää, että tämä ei ole se, mitä hän tarkoittaa paluulla ”muinaiseen.”

 

Itse asiassa hänen luettelonsa tehtävistä asioista hänen kutsussaan ”muinaisille tulevaisuus ylistyskyvyille” mainitsee joukon ehtoja ja ideoita, joita ei löydy Raamatusta.

 

Kun esimerkiksi kuulen ilmaisun “leivän ja viinin pyhät merkit” tai maininnan ”paastonajasta (engl. Lent)” keinona ”uudelleen löytää seurakunnallinen hengellisyys” – niin samalla, kun nämä ideat voivat olla muinaisia, pohdin mistä ideat oikein lähtevät. Edelleen, kun kuulen ”Herran pöydän keskeisen luonteen uudelleen löytämisestä ehtoollisessa”, mieleeni tulee se ”uusi evankeliointiohjelma”, joka on nykyään käynnissä.

 

Tiesitkö, että paavi Johannes Paavali II on vedonnut ”lähetysnäyn” puolesta, joka keskittyisi ”uudelleen sytyttämään ehtoolliseen (engl. Eucharist, roomalaiskatolisten ehtoollisesta käyttämä nimitys, suom.huom.) keskittyvän ihmetyksen” tuodakseen maailman eukaristiselle Jeesukselle?

 

Voisiko yhteensulautuva kirkko olla tulossa uudelleen esiin? Tri. Webber on yksi esiin tulevan kirkon pääkannattajista. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja mukaan lukien kirjan Ancient-Future Evangelism: Making Your Church a Faith-Forming Community (Muinainen-tuleva evankeliointi: Kuinka teet kirkostasi uskoa muodostavan yhteisön) sekä kirjan Ancient-Future Faith: Rethinking Evangelicalism for a Postmodern World (Muinainen-tuleva usko: Evankelisuuden uudelleenarviointia postmodernissa maailmassa)

 

          

 

 

Selventääkseni itselleni tri. Webber’in näkemyksiä, tein vähän lisätutkimusta. Löysin erään tri Webber’in haastattelun verkkosivulta TheOoze.com. Vastaten kysymykseen: ”Miltä luulette Pohjois-Amerikkalaisen evankelisen kirkon näyttävän 25 vuoden kuluttua, tri. Webber sanoi:

Kristinusko on oleva vähemmän kansallinen, vähemmän kulttuurin muotoilema. Se on muodostuva pienemmistä yhteisöistä lähiöissä. Kirkko on keskittyvä ihmisiin, ei rakennuksiin, yhteiskuntaan, ei ohjelmiin, kirjoitusten tutkimiseen, ei näyttävään ylistykseen.” (22)

 

Tällainen tulevaisuuden kuva varmasti kuulostaa järkevältä ja oikealta raamatullisesta näkökulmasta. Itse asiassa voisin sanoa sydämestäni ”Aamen”, siihen mitä tri. Webber sanoi. Mutta seuraava lausunto antaa kokonaan uuden ulottuvuuden sille mihin suuntaan hän uskoo kristinuskon olevan tulossa esiin. Hän sanoi: ”Raamatulliset symbolit kuten kasteen identiteetti ja eukaristinen kiitoksen antaminen saavat uuden merkityksen. Kirkko on vähemmän huolestunut eskatologian selittämisestä ja enemmän sitoutunut olemaan eskatologinen yhteisö.” (23)

 

Muutamien viime vuosien aikana olen huomannut, että tri. Webber’in ennustus koskien kirkon tulevaisuutta näyttää olevan tarkka. Monet, jotka odottivat pikaista ja välitöntä Jeesuksen paluuta, ovat nyt unessa. Jotkut sanovat näyttävän siltä, että ”Herra on lykännyt tuloaan”. Toiset sanovat että, ”pastorit ja opettajat ovat johtaneet meidät harhaan, kun ovat opettaneet, että toinen tulemus on Jeesuksen kirjaimellinen paluu pystyttämään valtakuntaansa”. Nämä samat ihmiset väittävät, että ”Jumalan Valtakunta” pystytetään tänne maan päälle kristittyjen kautta Jeesuksen eukaristisen hallinnon aikana.”

 

Luettuani tri. Webber’in ennustuksen, että ”Raamatulliset symbolit kuten kasteen identiteetti ja eukaristinen kiitoksen antaminen saavat uuden merkityksen,” tilasin hänen kirjansa ”Ancient-Future Evangelism (Muinainen-tuleva evankeliointi).” Tässä on, mitä luin sivulta 114: ”Lyhyt katsaus opetukseen ehtoollisesta (Eucharist) Nikean kirkolliskokousta edeltävältä ajalta antaa näkemyksen alkuseurakunnan käsityksestä. Isät opettivat, että tässä suuressa juhlassa uskoville annettiin jatkuvaa hengellistä ravintoa. Ensiksi on selvää Justinus-marttyyrin kirjoituksista toisen vuosisadan puolivälistä, että tämä ei ole mikään tyhjä symboli. Kristus on todella läsnä leivässä ja viinissä. Hän ruokkii meitä Hänen pelastuksensa muistossa. Hän ruokkii meitä läsnäolonsa kautta, joka toteutetaan rukouksen kautta.” (24)

 

Ajatus, että Jeesus on läsnä ehtoollisessa on roomalaiskatolista oppia. Se perustuu transsubstaatioon. Vaaditaan transsubstaatio, jotta eukaristinen Jeesus ilmestyisi. Eukaristinen Jeesus ei ole Raamatun Jeesus. Eukaristinen Jeesus on ”toinen Jeesus”.

 

Onko “esiin tuleva kirkko” tulossa esiin vai uudelleen yhteen sulautumassa?

 

Kuka evankelioi ja ketä?

“Esiin tulevan kirkon” kannattajat kirjoittavat ja puhuvat innolla evankelioinnista. He ovat sitoutuneet saavuttamaan postmodernin sukupolven. He sanovat, että heidän päämääränsä on välittää kristinuskon totuuksia tavalla, jonka tämä sukupolvi voi ymmärtää. He ovat valmiita sovittamaan tai muuttamaan mitä tahansa vain tarvitaan ollakseen aikansa tasalla evankelistoina.

 

Kun päämäärätietoiset evankelistat poistivat ristit ja muut kristilliset symbolit seurakuntatilaisuuksista ollakseen etsijäystävällisiä, niin postmodernia, myös sukupolvi X:ksi kutsuttua sukupolvea, houkutellaan risteillä, kynttilöillä, mosaiikeilla, liturgialla ja sakramenteilla.

 

Julie Sevig’in mukaan artikkelissa “Ancient New (Muinainen uusi)”, jonka hän kirjoitti lehteen The Lutheran(Luterilainen): ”Postmodernit pitävät parhaana kohdata Kristuksen käyttämällä aistejaan. Se on osa klassisen liturgisen eli mietiskelevän palvonnan (ylistyksen) vetovoimaa: suitsutus ja kynttilät, ristinmerkin tekeminen, leivän ja viinin maku ja tuoksu, ikonien koskettaminen ja olla voideltu öljyllä”.

 

Artikkelissa Soul Tsunami: Sink or Swim in New Millennium Culture (Sielun tsunami: Vajoa tai ui uuden vuosituhannen kulttuurissa) (Zondervan, 1999), Leonard Sweet sanoo: “Postmodernit haluavat Jumalan, jonka voivat tuntea, maistaa, koskettaa, kuulla ja haistaa – täysaistillisen upotuksen jumalalliseen.” (25)

 

Sevig haastatteli Karen Ward’ia, ”esiin tulevan kirkon” apulaisylistysohjaajaa. Sevig kirjoittaa:

Ward sanoo, että tämä paluu perinteiseen – pyhään – ylittää kirkkokunnalliset rajat. Itse asiassa on käynnissä mielenkiintoinen naimakauppa evankelisten ja liturgian välillä. Hän sanoo, että ’evankeliset käyttävät perinteitä kaikista liturgisista kirkoista ortodokseista luterilaisiin ja katolisiin. Vaikka heillä on vähäinen kokemus juuri löytämiensä symbolien käytössä, he pumppaavat niihin vitaalisuutta, henkeä ja elämää, mikä saavuttaa ihmiset’”. (26)

 

Voidaan osoittaa, että tri. Webber’in kirjat voittavat käännynnäisiä. Mutta ketä käännytetään ja mihin heitä käännytetään? Vastaus tähän kysymykseen löytyy roomalaiskatoliselta verkkosivulta ”Ancient and Future Christian Reading List.(Muinainen ja tuleva kristillinen lukemisto)” Siellä on lueteltu useita tri. Webber’in kirjoja kuten Ancient-Future Faith: Rethinking Evangelicalism (Muinainen-tuleva usko: Evankelisuuden uudelleen arviointia). Kirjan nimen alla on seuraava esittely: ”Webber kirjoittaa siitä, kuinka monet kristityt tänä päivänä, varsinkin nuoremmat, etsivät uskoa, joka liittyisi muinaiseen kirkkoon. Siten postmodernit kristityt etsivät muinaista ja tulevaa uskoa, sellaista, joka omaksuu menneisyyden tulevaisuutta varten, ennemmin kuin että kokonaan olisivat tietämättömiä menneisyydestä. Kiitos myös suhteellisuuden todellisuudelle (aika ristiriitainen ilmaisu!), poissa ovat järkeilevät uskonpuolustajat ja palanneet ovat lihaksi tulleet uskonpuolustajat (s.o. ne, jotka puolustavat uskoa elämällä kuten Jeesus). Uskontunnustukset ja neuvostot ovat in, kuten myös mystinen hengellisyys ja yhteisö.”

 

Toimittaja David Bennett myöntää, että Webber’in kirjoitukset auttoivat johtamaan hänet katoliseen kirkkoon, vaikka paljon, mitä Webber sanoo on aivan liian ”kahvipöytätasoista”. Myös kirkkoperinnettä käsitellään enemmän evankelisena trendinä, vastoin sitä, mitä se on: Totuus. Siitä huolimatta Webber on hyvä siirtymävaiheen kirjoittaja. (27)

 

Muinainen ja mystinen 

Näyttää, että “esiin tuleva kirkko” on uudelleen tulossa esiin (reemerging). Kuitenkin ennemmin kuin että palattaisiin takaisin innoitettuun Jumalan Sanaan Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, päämääränä on tuoda uudelleen “muinainen-tuleva” usko, joka perustuu roomalaiskatolisten kirkkoisien ideoille, dogmeille, traditioille ja näkemyksille.

 

Monien menneiden vuosien ajan minulla on ollut tilaisuus matkustella maailmalla puhumassa eri maissa ja vierailla monissa vanhoissa kirkoissa, jotka ovat pimeitä ja mystisiä. Nämä kirkot ovat roomalaiskatolisten tai ortodoksien perustamia vuosisatoja sitten.

 

Näissä kirkoissa olen huomioinut Marian patsaita Jeesus-lapsi sylissään, Jeesuksen riippumassa ristillä, kynttilöitä, suitsutusta, pyhäinjäännöksiä ja pyhimysten patsaita. Samalla, kun niissä on paljon korostusta näköaistilla havaittavaan ja mystiikkaan, löytyy hyvin vähän todisteita, että Raamattua koskaan opetettaisiin kansalle. Jos näin olisi, ei olisi sellaista Raamatun ulkopuolisen rihkaman, yliaistillisten kuvien, äänien ja tuoksujen korostusta.

 

Minusta näyttää, että nykyisen aikakauden ”esiin tuleva kirkko” ja se kirkko, joka tuli esiin sen jälkeen, kun UT oli kirjoitettu, ovat yksi ja sama. Muista Paavalin sanat Apostolien Teoissa: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (28)

 

Samalla kun Rick Warren, Dan Kimball ja Dr. Robert Webber ja muut voivat olla innoissaan ”esiin tulevasta kirkosta” ja suunnasta, johon sitä nykyisin johdetaan, minä olen huolestunut, että ”esiin tuleva kirkko” voi tosiasiassa olla jonkin sellaisen uudelleen esiin tuleminen, joka on jo tapahtunut kirkkohistoriassa. Jos tämä kehitys jatkuu, niin voit odottaa näkeväsi evankelisten protestanttien  tulevan enemmän ja enemmän roomalaiskatolisiksi.

      

Johtaako ”esiin tuleva kirkko” seurakunnan (kirkon) roomalaiskatoliseen kirkkoon?

 

On tärkeää pitää Kirjoitukset mielessä, kun etsimme menetelmiä ja keinoja edistää seurakunnan kasvua. Kristinusko, joka ei perustu Raamattuun on väärää kristinuskoa. Se voi olla ekumeenista ja se voi olla menestyvää, mitä tulee numeroihin, mutta se ei ole raamatullista. Se voi jopa johtaa ihmiset uskomaan, että he ovat uskossa, vaikka he seuraavat vääriä opettajia ja vääriä oppeja ja ovat petettyjä.

 

Sinä tiedät missä he viettävät ikuisuuden, jos ovat erossa Jumalasta!

 

(1)  2 Timothy 3: 16
(2)  Revelation 22: 18-19
[1]
(3) Warren Smith, "Deceived on Purpose: The New Age Implications of the Purpose-Driven Church," Mountain Stream Press, Magalia, CA, p. 23, 24.
(4) Dan Kimball, The Emerging Church: Vintage Christianity for the New Generation, Zondervan, 2003, page 7.
(5) Ibid.
(6) 1 Timothy 4: 1 and 2 Timothy 4:3
(7) Dan Kimball, page 6.
(8) Ibid., pages 7-8.
(9) Ibid., pages 13-14.
(10) Ibid., page 127.
(11) Ibid., page 133.
(12) Ibid., page 143.
(13) Ibid., page 155.
(14) Ibid., page 171.
(15) Ibid., page 185.
(16) John 8: 31-32
(17) John 8: 43
(18) Dan Kimball, p. 185
(19) Ibid. p. 185
(20)
www.seminary.edu/aboutnorthern/index.html
(21) Robert Webber, “Wanted Ancient-Future Talent,” Worship Leader, May/June 2005, p. 10
(22) Jordon Cooper interview with Dr. Webber,    
http://www.theooze.com/articles/article.cfm?id=385

, posted December 11, 2003
(23) Ibid.
(24) Robert Webber, "Ancient-Future Evangelism: Making Your Church a Faith-Forming Community," Baker Books, page 114
(25) Julie B. Sevig, The Lutheran, “Ancient New, September 2001,
http://www.thelutheran.org/0109/page36.html
(26)  Ibid.
(27) http://www.ancient-future.net/apcbooks.html
(28)  Acts 20: 29-30