EUKARISTIAN ESIINTULEMINEN ESIIN TULEVASSA KIRKOSSA

(THE EMERGENCE OF THE EUCHARIST IN THE EMERGING CHURCH)

Commentary by Roger Oakland – suom. Samuel Korhonen
www.understandthetimes.org

Eräs yleisistä käsityksistä, joka kiertää Esiin tulevan kirkon kannattajien keskuudessa, on käsite “Valiokristinusko (Vintage Christianity)”. Tämän näkemyksen mukaan kokemukset, jotka olivat tehokkaita vetämään kristittyjä tulemaan kirkkoon menneisyydessä, pitäisi tuoda uudelleen tänä päivänä kokemusta kaipaavan postmodernin sukupolven houkuttelemiseksi.

Dan Kimball, kirjan The Emerging Church: Vintage Christianity for New Generation (Esiintuleva kirkko: Valiokristinuskoa uudelle sukupolvelle) tekijä on yksi tämän idean avainkannattajista. Hän uskoo lujasti, että ylistyksen täytyy näytellä tärkeää osaa postmodernien vetämiseksi kristinuskoon.

Kirjansa jaksossa otsikolla, ”Todellinen ylistäminen ylistyskokouksessa,” hän kirjoittaa:

”Meidän pitäisi palata ylistykseen ja opetukseen nähden täysin kaiken sallivaan lähestymistapaan (no-holds-barred approach), niin että kun kokoonnumme, niin ei ole mitään epäilystä, että olemme Jumalan läsnäolossa. Minä uskon, että sekä uskovaiset että uskomattomat esiin tulevassa kulttuurissamme kaipaavat tätä. Siinä ei ole kysymys terävästä uskon puolustamisesta tai huolellisesta Raamatun selittämisestä tai saarnaamisesta tai suurenmoisista ylistysryhmistä. … Esiintulevat sukupolvet kaipaavat kokea Jumalan ylistämisessä.” [1]

Rob Redman, kirjan The Great Worship Awakening: Singing a New Song in the Postmodern Church (Suuri herääminen ylistykseen: Uusi laulu postmodernissa kirkossa) tekijä on samaa mieltä Kimball’in kanssa. Hän on huomauttanut, että seurakunnat, jotka tarjoavat liturgisesti valioluokan ylistystä, vetävät postmodernia sukupolvea. Hän kirjoittaa:

”Liturgiset kirkot, erikoisesti episkopaalinen, roomalaiskatolinen ja idän ortodoksinen raportoivat lisääntyvästä mielenkiinnosta perinteiseen liturgiseen palvontaan nuorten aikuisten keskuudessa.” [2]

Redman huomauttaa, että tämän uudistuneen mielenkiinnon tuloksena liturgiseen ylistykseen nyt on käynnissä ”herääminen ylistykseen” ja protestanttiset palvontatilaisuudet ovat alkamassa ottaa käyttöön liturgisia ylistyskäytäntöjä. Hän sanoo:

”Yleinen lähestymistapa ylistykseen heräämiseen protestanttisten kirkkojen keskuudessa on luoda sulautettu jumalanpalvelus, jossa yhdistetään vanhempia ja uudempia liturgisia elementtejä ja musiikkityylejä.” [3]

Julie Sevig, artikkelin “Ancient New” (Muinainen uusi) kirjoittaja selittää, kuinka ylistys ja muut aisteja kiihottavat toiminnat vetävät postmodernia sukupolvea:

”Postmodernit pitävät parempana kohdata Kristuksen käyttäen kaikkia aistejaan. Se on osa klassisen liturgisen eli kontemplatiivisen ylistyksen vetovoimaa: suitsutus ja kynttilät, ristinmerkin tekeminen, leivän ja viinin maku ja haju, ikonien koskettaminen ja öljyllä voiteleminen.”

Kirjassa Soul Tsunami: Sink or Swim in New Millennium Culture (Sielun tsunami: Vajoa tai ui uuden vuosituhannen kulttuurissa), Leonard Sweet sanoo: “Postmodernit haluavat Jumalan, jonka he voivat tuntea, maistaa, koskettaa, kuulla ja haistaa – täysaistillisen uppoutumisen jumalalliseen.” [4]

Samassa artikkelissa Karen Ward’in haastattelu edelleen kuvailee sitä ylistyksen mallia, joka on tulossa esiin Esiintulevassa Kirkossa:

”Evankeliset käyttävät perinteitä kaikista liturgisista kirkoista ortodoksisesta luterilaiseen ja katoliseen. Vaikka heillä on rajoitettu kokemus käyttää vastalöytyneitä symboleita, rituaaleja ja perinteitä, niin he kyllästävät ne vitaalisuudella, hengellä ja elämällä, mikä saavuttaa ihmiset.” [5]

“U2-charist”

Perustuen siihen, mitä tässä kommentaarissa on dokumentoitu kolmesta eri lähteestä, niin on ilmeistä, että kokemuksellinen ylistys on tärkeä keino vetää ihmisiä, jotka etsivät kokemusta.

Kuten Julie Sevig sanoi, ihmiset “saavutetaan” aistillisella kiihotuksella. Kuitenkin täytyy esittää oikeutettu kysymys: Jos heidät saavutetaan, niin mille heidät saavutetaan? Onko heillä selkeä ymmärrys Jeesuksen Kristuksen evankeliumista Kirjoitusten mukaan? Vai onko heidät johdettu kristinuskon muotoon, joka perustuu enemmän kokemukseen kuin Raamattuun?

Edelleen on ilmeistä, että ”kaiken salliva” lähestymistapa (“no-holds-barred” approach) on ehdottomasti todellinen osa tätä ”saavuttamista”. Seuraava artikkeli kuvailee ”kaiken sallivaa” lähestymistapaa, joka on nykyisin käynnissä esiintulevissa kohtaamisissa keinona saavuttaa ihmisiä:

”Se ei ehkä käy mini-uskonpuhdistuksesta, mutta ehtoollisjumalanpalvelus, jota vetää laulaja Bonon ja hänen U2-bändikavereidensa musiikki, on ottamassa tuulta purjeisiin episkopaalisissa kirkoissa kautta maan. U2-eukaristia ei ole jonkinlainen nuorisotilaisuus kirkon kellarissa, vaan se on perinteinen episkopaalinen liturgia, joka käyttää U2:n parhaiten myyviä lauluja virsinä.”

“Se tekee sinut, kuin olisit lämmin sisältä,” sanoo Bridgette Roberts, 15, joka on roomalaiskatolinen ja otti osaa äskeiseen U2-eukaristiaan Kaikkien Pyhien episkopaalisessa kirkossa New York’in Briarcliff Manor’issa. ”Tavallisesti kirkossa sitä rakastaa Jeesusta ja kaikkea, mutta tällälailla voi ilmaista miltä tuntuu.” Hänen ystävänsä Natalie Williams, 17, sanoo: ”Minä rakastan Bonoa ja sitä voi rokata musiikin tahdissa, mutta kirkossa sitä kuuntelee eri tavalla. Se on kuin uutta.” [6]

Artikkelin mukaan pastori Paige Blair, episkopaalinen naispappi Maine’n York Harbor’issa, keksi idean “U2-charist.” Hän piti ensimmäisen tilaisuuden kirkossaan 31.7.2005 näyttäen U2:n sanoitukset kankaalla alttarin luona. Sen jälkeen hän on epävirallisesti neuvotellut noin 150 kirkon kanssa, joissa on ollut U2-eukaristioita eli ehtoollisia, viidessätoista USA:n osavaltiossa ja seitsemässä maassa ulkomailla. [7]

Eukaristinen evankeliointi

On ilmeistä, että mielenkiinto pastori Blair’in innovaatioon viettää ehtoollista, on leviämässä. Blair’in kirkko on aloittamassa sellaista, josta se käyttää ilmausta "U2-charist team (U2-karistinen ryhmä)" saattaakseen U2-karistisen evankelioinnin matkaan. [8]

Minusta tämä valiokristinuskon esimerkki on hyvin mielenkiintoinen sen valossa, mitä kutsutaan Uudeksi evankeliointiohjelmaksi. Tämä on roomalaiskatolisen kirkon aloittama ohjelma maailman voittamiseksi eukaristiselle Kristukselle. Minusta on kiinnostavaa havaita, että Esiintulevan kirkon valioylistyskampanja on nyt lähettämässä ”evankelistoja”, jotka tutustuttavat kokemusnälkäisiä postmoderneja eukaristiseen kokemukseen.

Minä odottaisin, että pian on monia ei-katolisia, jotka tuodaan tähän kohtaamiseen ”U2-karistisen” evankelioinnin kautta. Monet uskovat, että tämä kokemus on uusi, kun se itseasiassa on hyvin vanha. Se on sitä, mitä roomalaiskatolinen kirkko on aina opettanut.

Eukaristian (ehtoollisen) sakramentti

Kun eukaristia on tullut esiin Esiintulevassa kirkossa, niin minä esitän ennustuksen. Sinä voit odottaa eukaristisen evankelioinnin tulevan yhä suositummaksi ja menestyvämmäksi. Me elämme viimeisiä päiviä ja hengellinen petos joka käyttää Jeesuksen nimeä on tiivistymässä.

[1]  Dan Kimball, The Emerging Church: Vintage Christianity for New Generation p. 185.

[2]  Rob Redman, The Great Worship Awakening: Singing a New Song in the Postmodern Church, p.129.

[3]  Ibid., p. 197.

[4] Julie B. Sevig, The Lutheran, “Ancient New,” Online posting:
 http://www.thelutheran.org/0109/page36.html, cited September 2001.

[5] Ibid.

[6] Gary Stern, “Episcopal 'U2-charist' uses songs in service”, Online posting: http://www.usatoday.com/news/religion/2006-10-25-u2-churches_x.htm, cited October 25, 2006.

[7] Ibid.

[8] Ibid.